Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää

En ole koskaan huomannut samaa, korkeintaan joku on hetken jutellut.

Meidän keskimmäinen lapsi on kyllä mahdoton hölöttäjä ja kyselijä, jatkuvasti äänessä. Ei ärsytä, paitsi jos olen väsynyt tai koitan keskittyä.

Juttelee tuntemattomille ja esim.kassan myyjille kertoo asioita. Olen kyllä topuutellutkin.

Mies on luonteeltaan sosiaalinen ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin, liekkö sieltä tullut.

Itse olen aina ollut hieman ujo ja en niin rohkea.

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.

Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/

Juuri näin. Esim. Espanjassa tuo on ihan tyypillistä, että lapset juttelevat aikuisille ja ottavat kontaktia. Asuin taannoin 15 vuotta sitten Espanjassa noin vuoden opiskeluaikaan. Siellä on tapana suhtautua ystävällisesti lapsiin ja lapset myös ovat aktiivisia juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.

Lähes kaikkihan ovat sanoneet juttelevansa hetken, kuuntelevansa, ihailevansa temppuja tms. Tässä oli nyt kyse siitä, että lapsi ei lähde yhtään enää omiin leikkeihinsä, jopa seuraa perässä ja vie kaiken huomion ko. aikuisen omilta lapsilta.

Lapsen juttelussa ei ole yhtään mitään pahaa eikä epänormaalia. Mutta jokainen, joka on yhtään viettänyt aikaa leikkipuistossa tietää että on nämä normaalit puheliaat/sosiaalisesti rohkeat lapset ja sitten nämä takertujat. Joo, takertujilla saattaa olla ongelmia, mutta ei niitä ratkaista sillä, että random puistoäiti menee mukaan tuohon rajattomuuteen ja kuuntelee ja ihailee heitä tuntikaupalla. Ystävällinen pitää olla mutta ei tarvitse antaa kaikkea mitä lapsi haluaa.

En ole koskaan törmännyt takertuvaan lapseen, vaikka itselläni on 3 lasta ja aikaa on tullut vietettyä leikkipuistoissa noin 10 vuoden ajan. Ehkä minulla on luotaan työntävä olemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.

Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/

Juuri näin. Esim. Espanjassa tuo on ihan tyypillistä, että lapset juttelevat aikuisille ja ottavat kontaktia. Asuin taannoin 15 vuotta sitten Espanjassa noin vuoden opiskeluaikaan. Siellä on tapana suhtautua ystävällisesti lapsiin ja lapset myös ovat aktiivisia juttelemaan.

No mutta eihän tuo ollut ap:n pointti. Aloituksen pointti on se, että miksi vieras lapsi liimaantuu vieraaseen aikuiseen ja keskeyttää aikuisten keskustelun ihan jatkuvasti. Onko Espanjassa tuollainen käytös ok?

Uskoakseni ap:n kuvaamat lapset ovat vähän laiminlyötyjä lapsia, jotka eivät saa kotonaan tarpeeksi huomiota. Itselleni tuli mieleen sekin, että monissa muissa maissa lasten ei annettaisi olla ulkona yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuollaisen lapsen äiti, niin olisin oikeasti huolissani, että lapseni keksii liimaantua johonkin pedofiiliin. 

Juuri näin. Siksi ihmettelen, miksi monet tässä keskustelussa jaksavat ihastella noiden lasten "sosiaalisuutta". Kysehän on rajattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.

Lähes kaikkihan ovat sanoneet juttelevansa hetken, kuuntelevansa, ihailevansa temppuja tms. Tässä oli nyt kyse siitä, että lapsi ei lähde yhtään enää omiin leikkeihinsä, jopa seuraa perässä ja vie kaiken huomion ko. aikuisen omilta lapsilta.

Lapsen juttelussa ei ole yhtään mitään pahaa eikä epänormaalia. Mutta jokainen, joka on yhtään viettänyt aikaa leikkipuistossa tietää että on nämä normaalit puheliaat/sosiaalisesti rohkeat lapset ja sitten nämä takertujat. Joo, takertujilla saattaa olla ongelmia, mutta ei niitä ratkaista sillä, että random puistoäiti menee mukaan tuohon rajattomuuteen ja kuuntelee ja ihailee heitä tuntikaupalla. Ystävällinen pitää olla mutta ei tarvitse antaa kaikkea mitä lapsi haluaa.

En ole koskaan törmännyt takertuvaan lapseen, vaikka itselläni on 3 lasta ja aikaa on tullut vietettyä leikkipuistoissa noin 10 vuoden ajan. Ehkä minulla on luotaan työntävä olemus.

Minullakin on 3 lasta ja vanhin nyt 10v, enkä minäkään ole usein törmännyt tällaiseen lapseen, mutta kuitenkin sen verran että ymmärrän mistä ap puhuu. Ei se että sinä et ole näitä tavannut tarkoita että ilmiötä ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.

Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/

Juuri näin. Esim. Espanjassa tuo on ihan tyypillistä, että lapset juttelevat aikuisille ja ottavat kontaktia. Asuin taannoin 15 vuotta sitten Espanjassa noin vuoden opiskeluaikaan. Siellä on tapana suhtautua ystävällisesti lapsiin ja lapset myös ovat aktiivisia juttelemaan.

On se Suomessakin ihan tyypillistä mielestäni. Mutta edelleenkin normi sosiaalinen lapsi, espanjalainen tai suomalainen, tulee kysymään jotain, juttelee hetken ja juoksee sitten iloisesti vilkuttaen kaveriensa luokse. Näitä on joka puistossa ja hyvä niin. Takertuva lapsi ei lähde mihinkään, kyselee ja kyselee, jankkaa, seuraa perässä, tunkee vauvan/taaperon iholle ja käyttäytyy yleisesti ottaen rajattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuollaisen lapsen äiti, niin olisin oikeasti huolissani, että lapseni keksii liimaantua johonkin pedofiiliin. 

Ehkä tästä syystä noille lapsille voisi sanoa vähän pahastikin, jos asiallisesti sanominen ei mene perille. Noiden lasten kotona ei ole opetettu käytöstapoja eikä myöskään itsesuojelua. 

Varautuneisuus on ihan luonnollinen ja hyödyllinen piirre ihmisessä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.

Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?

Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.

Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.

Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä. 

Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla. 

- Eri

Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.

Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.

Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.

Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.

Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.

Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.

Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.

Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.

Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.

Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.

Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.

Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!

Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....

Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.

En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.

Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.

En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuollaisen lapsen äiti, niin olisin oikeasti huolissani, että lapseni keksii liimaantua johonkin pedofiiliin. 

Juuri näin. Siksi ihmettelen, miksi monet tässä keskustelussa jaksavat ihastella noiden lasten "sosiaalisuutta". Kysehän on rajattomuudesta.

Rajattomuudesta? Okei nyt kyllä käydään lapsen kanssa keskustelu, että kannattaa aina kysyä aikuiselta, että onko aikaa jutella. Sittenhän aikuinen, joka ei halua osallistua, voi keksiä helposti jonkun tekosyyn.

Sanonkin lapselle, että jotkut aikuiset haluavat olla omissa oloissaan, eivätkä halua tulla häirityksi.

Ongelma ratkaistu?

Olen myös törmännyt melko usein näihin takertujalapsiin. Oma tulkintani on myös, että jotenkin vanhempiensa laimilyömiä nämä ovat, kun huomiota, hyväksyntää ja ihailua pitää hakea ihan keltä tahansa aikuiselta. Juttelen hetken ja sitten "hylkään", lähtevät melko nopsaan, kun heitä ei huomioi. Nykyisin saatan jättää huomiotta alusta asti, kun näen jonkun hakevan kontaktia. Surullisia ovat, eivät mielestäni ollenkaan "ihailtavan reippaita ekstroverttejä".

Vierailija kirjoitti:

Olen myös törmännyt melko usein näihin takertujalapsiin. Oma tulkintani on myös, että jotenkin vanhempiensa laimilyömiä nämä ovat, kun huomiota, hyväksyntää ja ihailua pitää hakea ihan keltä tahansa aikuiselta. Juttelen hetken ja sitten "hylkään", lähtevät melko nopsaan, kun heitä ei huomioi. Nykyisin saatan jättää huomiotta alusta asti, kun näen jonkun hakevan kontaktia. Surullisia ovat, eivät mielestäni ollenkaan "ihailtavan reippaita ekstroverttejä".

Jos ei pidä lapsista, kannattaa varmaan tehdä niin. Minulla tuota lasten höpöttämisongelmaa ei ole, kun en usein keksi lapsille mitään mielenkiintoista sanottavaa. Tai sitten vaikutan teennnäiseltä. Lapset lähtevät itse nopeasti pois. Sopii minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuollaisen lapsen äiti, niin olisin oikeasti huolissani, että lapseni keksii liimaantua johonkin pedofiiliin. 

Juuri näin. Siksi ihmettelen, miksi monet tässä keskustelussa jaksavat ihastella noiden lasten "sosiaalisuutta". Kysehän on rajattomuudesta.

Rajattomuudesta? Okei nyt kyllä käydään lapsen kanssa keskustelu, että kannattaa aina kysyä aikuiselta, että onko aikaa jutella. Sittenhän aikuinen, joka ei halua osallistua, voi keksiä helposti jonkun tekosyyn.

Sanonkin lapselle, että jotkut aikuiset haluavat olla omissa oloissaan, eivätkä halua tulla häirityksi.

Ongelma ratkaistu?

En tiedä ylitulkitsenko kirjoitustasi, mutta vaikutat loukkaantuneelta. Viestini ei ollut osoitettu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi sinua, lastasi tai kasvatustapojasi kohtaan. Itse todellakin olen sitä mieltä, että vieraaseen aikuiseen takertuva lapsi on rajaton ja sen lisäksi mahdollisesti laiminlyöty.

Tuollainen keskustelu lapsen kanssa olisi todellakin paikallaan. On hyvä, jos lapsi oppii kunnioittamaan muiden ihmisten rajoja, myös vieraiden aikuisten, vaikka nämä vieraat aikuiset olisivatkin lapsen mielestä hurjan kiehtovia ja kiinnostavia. Jos todellakin käyt tällaisen keskustelun lapsesi kanssa - onneksi olkoon, olet hyvä kasvattaja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen myös törmännyt melko usein näihin takertujalapsiin. Oma tulkintani on myös, että jotenkin vanhempiensa laimilyömiä nämä ovat, kun huomiota, hyväksyntää ja ihailua pitää hakea ihan keltä tahansa aikuiselta. Juttelen hetken ja sitten "hylkään", lähtevät melko nopsaan, kun heitä ei huomioi. Nykyisin saatan jättää huomiotta alusta asti, kun näen jonkun hakevan kontaktia. Surullisia ovat, eivät mielestäni ollenkaan "ihailtavan reippaita ekstroverttejä".

Pedofiilin helpoin uhri on sellainen, joka janoaa huomiota, hyväksyntää ja ihailua vierailta aikuisilta. Pedofiilihan käyttää uhrin houkuttelemiseksi juuri niitä keinoja, että antaa lapselle ihailua, huomiota ja hyväksyntää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja siis täsmennän vielä, että nämä kuvaamani lapset on siellä aina ilman vanhempiaan. Ei olisi ongelmaa, jos heillä olisi joku oma vanhempi huolehtimassa heistä ja katsomassa heidän perään että mitä oikein touhuavat. Ap

Minkä värinen se on ? Vaikuttaako se jotenkin vammaiselta (acdc) ? Tai jotain muuta ?

Tuli mieleen, että vuosia sitten itselläni oli ongelmia pihapiirin lasten kanssa. Lapset olivat tunkemassa meille kylään usein, koska meillä oli kissa. Ei se aluksi haitannut, mutta kun alkoivat rampata meillä jatkuvasti ja olivat useita tunteja kerrallaan. Tavaroiden penkominen ja asioiden utelu kävi myös melko rasittavaksi. Lapset saattoivat rimputella ovikelloa vaikka kuinka kauan ja kerran ollessani kipeänä huusin oven läpi, että nyt riittää, menkää pois. Vähän sen jälkeen (onneksi) muutin siitä kämpästä pois. 

Olivat yksinhuoltajaäidin lapsia, eivät kantasuomalaisia. Näin jälkikäteen ihmettelen suuresti, että lasten äiti antoi lastensa kyläillä täysin ventovieraiden ihmisten luona. Nykyään suhtautuisin tilanteeseen eri tavalla ja laittaisin kyläilylle heti stopin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.

Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.

Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.

Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.

Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.

Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.

Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.

Sosiaalisuus on hyvä piirre, rajattomuus ei. Se kertoo siitä ettei sosiaaliset taidot ole kehittyneet eikä lapsi osaa lukea toista/ arvioida mikä missäkin tilanteessa on sopivaa käytöstä. Aika pienetkin lapset alkavat normaalisti tehdä eroa tuttujen ja tuntemattomien välillä, ja tarkkailevat ja ”tunnustelevat” tilannetta. Kun reilusti kouluikäiset suhtautuu täysin vieraisiin ihmisiin samoin kuin tuttuihin, pitäisi vanhemmilla jo hälytyskellot soida. Monesti näillä lapsilla on muutakin erikoista käytöstä, esim itsesäätelyssä ongelmia, mielenteorian ongelmia, aistiherkkyyttä, impulsiivisuutta ym neuropsykiatriseen häiriöön viittaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.

Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.

Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.

Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.

Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.

Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.

Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.

Sosiaalisuus on hyvä piirre, rajattomuus ei. Se kertoo siitä ettei sosiaaliset taidot ole kehittyneet eikä lapsi osaa lukea toista/ arvioida mikä missäkin tilanteessa on sopivaa käytöstä. Aika pienetkin lapset alkavat normaalisti tehdä eroa tuttujen ja tuntemattomien välillä, ja tarkkailevat ja ”tunnustelevat” tilannetta. Kun reilusti kouluikäiset suhtautuu täysin vieraisiin ihmisiin samoin kuin tuttuihin, pitäisi vanhemmilla jo hälytyskellot soida. Monesti näillä lapsilla on muutakin erikoista käytöstä, esim itsesäätelyssä ongelmia, mielenteorian ongelmia, aistiherkkyyttä, impulsiivisuutta ym neuropsykiatriseen häiriöön viittaavaa.

Juuri näin. Ja myös suomalaista sosiaalisemmissa kulttuureissa ero vieraiden ja tuttujen välillä on selvä. Esim. USA:ssa (missä lasten kidnappaukset ovat yleisempiä) lapsille opetetaan, että vieraille aikuisille ei jutella, jos oma vanhempi ei ole paikalla. Lapsia ei myöskään päästetä leikkipuistoon yksin. 

Suomalaiset ovat jotenkin kauhean naiiveja näissä asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.

Siinä meillä keittiöpsykologi vauhdissa taas. Sosiaalisella lapsella on turvaton kiintymyssuhde, just.

Kyllä tämäkin on nähty. Kerrostalossa asuessa yksi naapurin tyttö oli kolmivuotiaasta asti yksin pihalla päivät pitkät. Aina lyöttäytyi juttusille, jos ei kaveriseuraa ollut. Hänen kotiolonsa pihapiirissä kyllä tiedettiin. Väkivaltaa ei ollut, mutta viikonloppukännäystä ja kasvatus oli huutamista.

Sitten on ilmeisesti vain yksi kehitysvaihe, jolloin lapset ovat tuolla tavalla sosiaalisia ja harjoittelevat niitä taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että vuosia sitten itselläni oli ongelmia pihapiirin lasten kanssa. Lapset olivat tunkemassa meille kylään usein, koska meillä oli kissa. Ei se aluksi haitannut, mutta kun alkoivat rampata meillä jatkuvasti ja olivat useita tunteja kerrallaan. Tavaroiden penkominen ja asioiden utelu kävi myös melko rasittavaksi. Lapset saattoivat rimputella ovikelloa vaikka kuinka kauan ja kerran ollessani kipeänä huusin oven läpi, että nyt riittää, menkää pois. Vähän sen jälkeen (onneksi) muutin siitä kämpästä pois. 

Olivat yksinhuoltajaäidin lapsia, eivät kantasuomalaisia. Näin jälkikäteen ihmettelen suuresti, että lasten äiti antoi lastensa kyläillä täysin ventovieraiden ihmisten luona. Nykyään suhtautuisin tilanteeseen eri tavalla ja laittaisin kyläilylle heti stopin. 

Täällä on ollut kaksi ketjua vähän vastaavista lapsista, muistan lukeneeni. Toisessa naapurin lapsi kävi koko ajan rimputtamassa ovikelloa ja jos ei avattu niin hakkasi ovea, siis kerrostalossa, ja yritti koko ajan väkisin tunkea kylään. Toisessa lapset tulivat kylään eivätkä totelleet yhtään vaan menivät esim. hevoshakaan leikkimään hevosten kanssa vaikka se ehdottomasti kiellettiin. Rajattomia ja surullisia lapsia huonoista oloista.