Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Osaisiko joku jo kertoa, että miksi nämä ovat aina tyttöjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että osa tunnistaa täysin ap:n kuvaaman ilmiön ja osa väittää, että sellaista ilmiötä ei edes ole olemassa vaan ap on vain kylmä nainen, joka ei kestä tavallista sosiaalisuutta.
Tuollaisten lasten äidit on niitä jotka yrittää kieltää koko ilmiön ja haukkuvat ap:ta, koska eivät kestä kohdata sitä, että omassa lapsessa voisi olla joku vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että osa tunnistaa täysin ap:n kuvaaman ilmiön ja osa väittää, että sellaista ilmiötä ei edes ole olemassa vaan ap on vain kylmä nainen, joka ei kestä tavallista sosiaalisuutta.
Tuollaisten lasten äidit on niitä jotka yrittää kieltää koko ilmiön ja haukkuvat ap:ta, koska eivät kestä kohdata sitä, että omassa lapsessa voisi olla joku vika.
Anteeksi, sama kirjoittaja korjaa tekstiään: vika ei ole lapsessa vaan siinä vanhemmassa. Eli tuollaisten lasten äidit yrittää kieltää koko ilmiön ja hyökkäyksenä haukkuu ap:ta, koska eivät kestä kohdata sitä, että heissä itsessään on se vika.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.
Koko ketjun järkevin kommentti. Meillä kaikilla on vastuu toisista ihmisistä! Jokainen meistä tarvitsee apua ja tukea, myös ne huonojen kotiolojen lapset.
Niin tunnistan tuonkaltaiset lapset. Usein tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ainakin ymmärrän erittäin hyvin, että loputtomasti jankkaava, muiden keskustelun koko ajan keskeyttävä, jonnin joutavilla asioilla hölöttävä ja loputtomilla kysymyksillään tenttaava vieras ihminen, joka alkaa repiä sinua hihasta ja kädestä jos et vastaa ja anna huomiota, on todella ärsyttävä henkilö. Oli hän sitten lapsi tai aikuinen. No on tuollainen tuttu ihminenkin todella ärsyttävä, mutta etenkin vieras!
Aivan! Ja jos lapsi ei kouluikään mennessä ole oppinut ettei tällaista käytöstä pidetä sopivana, pitäisi vanhempien nätisti ja senitiivisesti tietoiseisesti ohjata häntä asiassa. Jos lapsi ei itsekseen opi ymmärtämään että käyttäytyy sopimattomasti, vaikkakaan ei tatkoita pahaa, pitää vanhempien opettaa aktiivisesti. Muuten hänestä kasvaa rajaton aikuinen joka herättää vielä enemmän paheksuntaa kuin rajaton lapsi. Toinen vaihtoehto on että aikuistuttuuaan hänelle sanotaan niin suoraan, niin pahasti, niin usein että hän lopettaa vieraiden lähestymisen, mutta hämmentyy ja menettää samalla itsetuntonsa koska hänellä ei ole mitään käsitystä mitä tekee väärin ja miksi tulee torjutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapsi saa tuijottaa suu auki sanomatta mitään. Se on normaalia sosiaalisuutta ap:lle ja kumppaneille. Kyllä tämä on sairas maa.
Ei! Miksi pitää heti vied asia toiseen ääripäähän, ihan kuin väliiln ei jäisi muita vaihtoehtoja? Kun siihen väliin jää ne ihan normaalit lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Ei ole normaalia jos kyseessä on isot, jo kouluikäiset lapset. Siinä iässä normaalisti osataan jo hyvin tulkita sosiaalisia vihjeitä ja tehdä itse sosiaalisia aloitteita asianmukaisesti ja sopivissa tilanteissa. Usko tai älä, näin se silti on.
Jotkut lapset ovat vain yksinkertaisesti kiinnostuneempia aikuisten seurasta kuin toisten lasten. Ja toisilla voi taustalla toki olla huomionhakua, aikuisenkaipuuta ym. Helpottaa kun tulevat "isoiksi" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua eivät harmittaneet lapset leikkipuistoissa. Päinvastoin. Olivat aitoja ja kivoja. Enemmän harmia oli happamista, omiin kuppikuntiinsa vetäytyneistä ja tylyistä vanhemmista. Ikäviä piikkejä ja neuvoja tuli kyllä, kun olin tuore äiti, ystävällisiä sanoja ei niinkään. Ei edes tervehdyksiä. Inhosin leikkipuistoissa käymistä ja sitä ylivaivautunutta mukasosiaalisuutta. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin!
Lapset olivat kivoja!
En viitsinyt lukea kaikkia, mutta ekaks tuli mieleen " tapaus" josta oli paljon julkisuudessakin. Pieni lapsi pyrki aina naapurin äidin syliin kun meni naapuriin.
Siinä perheessä ei ollut aitoa läheisyyttä joten lapsi haki lohtua naapurin ja vieraan sylistä. Ei ollut kotona rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa vaikka mukamas ulospäin näytettiin oikein netin kautta, meil askarrellaan ja leivotaan lasten kans yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Ei ole normaalia jos kyseessä on isot, jo kouluikäiset lapset. Siinä iässä normaalisti osataan jo hyvin tulkita sosiaalisia vihjeitä ja tehdä itse sosiaalisia aloitteita asianmukaisesti ja sopivissa tilanteissa. Usko tai älä, näin se silti on.
Ap puhui 3-vuotiaista vai joko muutti määritelmää? :D
Juro, tuppisuiden maa. Lapsessa on oltava vikaa, jos se on kova juttelemaan. Sitten ihmetellään, kun suomalaisia pidetään kylminä ja tylyinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku jo kertoa, että miksi nämä ovat aina tyttöjä?
Eivät ole. Miehelleni tulee usein juttelemaan poikia, kun on odottamassa meidän lapsia harrastuksista tms. Tosin miestäni ei haittaa, kuuntelee ja vastailee, jos kysytään. Kaikki eivät pelkää sosiaalisia kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää olevan tabu sanoa, että jotkut lapset on vain tuntemattomillekin aivan hel*etin ärsyttäviä ja piinaavia. Kun ap sen asian nätisti muotoili niin sai heti haukkujat ja kukkahatut niskaansa.
Tottakai se voi olla ärsyttävää, riippuen omastakin fiiliksestä jne. Eikä kukaan varmasti jaksa jatkuvaa pulinaa vieraalta lapselta, tuskin omaltakaan. Mutta tässä on systemaattisesti pyritty leimaamaan näitä lapsia jotenkin sairaiksi ja turvattomiksi jne, se aloituksessa mättää. Kun oikeasti monelle lapselle se pölpöttäminen vaan on täysin normaalia ja luonnollista käytöstä eikä siinä tarvitse keittiöpsykologiksi ryhtyä.
Sen sijaan mitkään lyömiset jne eivät tietenkään ole sitten normaalia ja hyväksyttävää käytöstä. Mutta ärsyttävästä höpötyksestä on turhaa vetää mitään "tuota lapsiparkaa ei huomioida kotona" roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Ei ole normaalia jos kyseessä on isot, jo kouluikäiset lapset. Siinä iässä normaalisti osataan jo hyvin tulkita sosiaalisia vihjeitä ja tehdä itse sosiaalisia aloitteita asianmukaisesti ja sopivissa tilanteissa. Usko tai älä, näin se silti on.
Höpöhöpö. Suunnilleen 6v - muutama ensimmäinen kouluvuosi lapset ovat kaikkein avoimimmillaan siinä mielessä, että ovat jo hyvin taitavia verbaalisesti, mutta vielä ei ole muodostunut niitä estoja, mitä vanhemmilla lapsilla sitten on. Sen takia tämä aika on optimaalisin uuden oppimiselle, ja myös ihmiskäsityksen muodostumiselle. Tässä iässä myös pitkälle ollaan vielä "kaikkien kavereita" ainakin jollain tasolla, ennenkuin porukat sitten eriytyvät enemmän.
Onneksi ei enää kirjoitti:
Minua eivät harmittaneet lapset leikkipuistoissa. Päinvastoin. Olivat aitoja ja kivoja. Enemmän harmia oli happamista, omiin kuppikuntiinsa vetäytyneistä ja tylyistä vanhemmista. Ikäviä piikkejä ja neuvoja tuli kyllä, kun olin tuore äiti, ystävällisiä sanoja ei niinkään. Ei edes tervehdyksiä. Inhosin leikkipuistoissa käymistä ja sitä ylivaivautunutta mukasosiaalisuutta. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin!
Lapset olivat kivoja!
Juuri näin ja tässä ketjussa ikävästi ihannoidaan tätä jokainen lapsi leikkii vain oman vanhemman kanssa ajatusta. Hyi.
Näistä tytöistä usein kasvaa niitä jotka yrittävät parantaa pahoja poikia isona, ripustaudutaan vaikka pataan tulee. Juopporemmin patja.
Ei mua haittaa, jos leikkipuistossa tai vaikka HopLopissa joku lapsi tulee sanomaan sanasen. Pidän pääsääntöisesti lapsista, myös muista kuin omistani.
Kuitenkin taannoin HopLop-tyyppisessä paikassa oli tilanne, jossa eräs isä oli lastensa kanssa. Isä puhui kauan aikaa puhelimeen ja molemmat lapset tuppautuivat minun seuraani.
Katsoin omiani, kun laskivat liukumäkeä ym. Nämä lapset tulivat siihen, ja alkoivat vaatia, että katson heidänkin hienoja liukujaan... En oikein sanonut mitään, hymyilin vain, ja olin sen ajan tuossa mitä lapset nyt halusivat laskea.
Siirryttiin toiseen pisteeseen. Siinä lapset saattoivat kiivetä eräänlaista pomppuestettä ylöspäin. Eiköhän taas nämä toiset lapset tule meidän perässä siihen, ja "Kato kun mä kiipeän", "Kato kun mä osaan hypätä näin" jne. Mua ei niinkään ärsyttänyt tilanteessa nuo lapset vaan se heidän puhelimeen puhuva isänsä. Että olisi sen puhelimen sijaan antanut huomiota lapsilleen, koska vaikka totta kai tuollaisissa paikoissa on oletuksena se ettei siellä olla yksin niin kyllä mä olin antamassa huomiota omille lapsilleni enkä halunnut alkaa enempää huseeraamaan vieraiden kanssa.
Tätä menoa tosiaan jatkui ihan niin kauan, kuin lähdettiin pois eli noin tunnin verran. Olivat lähtötilanteessakin tulossa meidän kanssa, mutta tuolloin sanoin, että teidän isä taisi olla jossain tuolla, menkääpä isän kanssa.
Ärjäise että painu vi*tuun. Sano että annat turpiin jos ei kyseleminen lopu.