Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää

Joo meidän kuopuksesta tulee tuollainen jos ei ihmeitä tapahdu. Nyt on vielä 5v ja ulkoilee vain aikuisen kanssa, ja jatkuvasti keskustellaan siitä missä tilanteessa ja kenelle voi mistäkin asiasta mennä juttelemaan ja mistä kannattaa tunnistaa että se toinen ei ehkä halua jutella. Hitaasti menee perille toistaiseksi. Tuo lapsi puhuu aivan tolkuttomia määriä, unissaankin, ja jos ei puhu niin laulelee, tekee äänitehosteita tai hakee fyysistä kontaktia (esim. kirjaa lukee mielellään sylissä eikä silloin ole paikallaan). Keskittymis- tai tarkkaavuusongelmainen ei ole, ohjattuun toimintaan tai omaan leikkiin osaa kyllä keskittyä, mutta patologisen seurallinen hän on. Otan mielelläni vastaan vinkkejä miten tuota saisi vähän hillittyä musertamatta lapsen omanarvontuntoa jyrkällä vaientamisella.

Toinen (tai siis ensimmäinen) lapsi meillä onkin sellainen joka ei vastaa välttämättä edes kysyttäessä, ujo introvertti joka ei perusta small talkista vaan puhuu vähän mutta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.

Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/

Kyllä pitää, ennenkuin niistä tulee rasittavia somettajia !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut tuon saman kuin ap. Jokin sosiaalinen normi näiltä lapsilta on vielä oppimatta. Oöettavat että vieraat ihmiset olisivat heistä ja jutuistaan kiinnostuneita ja jaksaisivat antaa aikaansa. Voi olla luonnekysymyskin tai sitten kotona on opetettu että aina vaan kohti muita ihmisiä ja tilanteisiin mukaan. Koin itse nämä tilanteet rasittaviksi. Kyllä lasten täytyy ikätasonsa mukaan tietysti oppia myös kunnioittamaan muiden henkilökohtaista reviiriä.

No sanotko saman, jos vieras aikuinen tulee puistossa moikkaamaan ja juttelemaan? Yleensä sitä pidetään ihan hyvänä käytöksenä, ja täälläkin moni valittelee kuinka on kurjaa olla yksin puistossa, kun muut eivät tule juttelemaan.

Ei minusta lapsista kannata kitkeä sosiaalista avoimuutta pois, vaan opettaa ikätasoisesti, että missä tilanteissa millainen sosiaalisuus on hyvästä. Pieni lapsi ei vielä osaa tulkita hienovaraisista signaaleista, että aikuista ei nyt huvita höpötellä, sitten voi muutaman lauseen jutella ja nätisti mutta suoraan ohjata sinne oman vanhemman tai omien kavereiden luokse, jos ei jaksa.

Ei se omituinen huomiota vaativa, takertuva ja omista asioistaan lakkaamatta höpöttävä aikuinenkaan mikään ihana tuttavuus ole, ja jos niin kuvittelet ovat omat sosiaaliset taitosi todella heikossa kunnossa. Normaalisti kommunikoivat ja käyttäytyvät aikuiset ovat mukavia tuttavuuksia puistossa, ahdistavat höpöttäjät suorastaan painajaismaisia. Toisaalta ei mukava ja hetkeksi juttelemaan tuleva lapsikaan ole mikään ongelma, vaan kuten AP kertoo nämä häirikkölapset tulevat, takertuvat, vaativat huomiota, keskeyttävät, häiritsevät ja jäävät tekemään tätä pahimmillaan niin pitkäksi aikaa kun puistossa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.

Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa. 

Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa. 

Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔

Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan. 

Ei ole sama asia. Leikkipuistot ovat ilmaisia julkisia tiloja, kahvilassa maksat olemisesta.

Suomessa on niin vähän aikaa siitä, kun asuttiin metsäpirtissä yksikseen. Muualla Euroopassa kaupunkikulttuuri on tuhansia vuosia vanhempaa. Ihmiset ovat tottuneet kohtaamaan toisia ja olemaan lähellä toisia ihmisiä.

Kadut, torit ja kujat ovat olohuoneita.

Pidit siitä tai et, elämänmeno urbanisoituu. Toki voit muuttaa tiettömien taipaleiden taakse yksiksesi.

Toivon, että seuraavan kerran kun odotat vaikkapa bussia yksinäsi seuraasi lyöttäytyy resuinen ja lievästi lemahtava vanhempi herra joka käy seisomaan liian lähelle viereesi ja rupeaa avautumaan sinulle mielenliikkeistään. Siinä voit sitten miettiä sitä parempaa kaupunkikulttuuria ja koko kansan olohuonetta kun setämies siirtyy puheissaan terveysongelmistaan tulevan illan suunnitelmiinsa, kohotellen irstaasti kulmakarvojaan sinulle. Ja tietysti mielellään runsaasti samankaltaisia kohtaamisia myös muissa konteksteissa joka kerran kun pistät nenäsi kotisi ulkopuolelle. ":D"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.

Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa. 

Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa. 

Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔

Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan. 

Minusta taas leikkipuisto on ihan rinnastettavissa vaikkapa työpaikan kahvihuoneeseen. Kaikille avoin paikka, minne tullaan viettämään aikaa.

Kahvila ja ravintola ovat ehkä vähän spesiaalitapauksia, siellä kun aivan ilmeisesti ollaan siinä omassa porukassa aikaa viettämässä. Tosin ei minusta tiiviissä kahvilassa vaikka muutaman tilanteeseen soveltuvan sanan vaihtaminen sen naapuripöydän tyypin kanssa ole epäkohteliasta sekään. Muualla maailmalla jopa ihan suotavaa.

Mistäs h*lvetistä sinä sen muutaman sanan olet repinyt? Ei, kyllä nyt puhutaan tilanteesta, missä viereisessä pöydässä istuva tyyppi huomaa sinut seurueineen, ottaa tuolin ja tulee teidän pöytäänne istumaan ja aloittaa kovaäänisen monologin omista asioistaan johon ei poikkipuolista sanaa saa väliin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei enää kirjoitti:

Minua eivät harmittaneet lapset leikkipuistoissa. Päinvastoin.  Olivat aitoja ja kivoja. Enemmän harmia oli happamista, omiin kuppikuntiinsa vetäytyneistä ja tylyistä vanhemmista. Ikäviä piikkejä ja neuvoja tuli kyllä, kun olin tuore äiti, ystävällisiä sanoja ei niinkään. Ei edes tervehdyksiä. Inhosin leikkipuistoissa käymistä ja sitä ylivaivautunutta mukasosiaalisuutta. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin!

Lapset olivat kivoja! 

Juuri näin ja tässä ketjussa ikävästi ihannoidaan tätä jokainen lapsi leikkii vain oman vanhemman kanssa ajatusta. Hyi.

Vielä inhottavampaa on, miten tässä ketjussa rakennetaan olkiukkoja oikein urakalla ja sitten hyveellisyyttä säteillen potkitaan ne mäsäksi. Aikuinen ihminen ja kehtaat keskustella noin luokattomasti. Häpeä! Sinunkaltaisistasi johtuu tämän palstan nykyinen alennustila!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.

Lähes kaikkihan ovat sanoneet juttelevansa hetken, kuuntelevansa, ihailevansa temppuja tms. Tässä oli nyt kyse siitä, että lapsi ei lähde yhtään enää omiin leikkeihinsä, jopa seuraa perässä ja vie kaiken huomion ko. aikuisen omilta lapsilta.

Lapsen juttelussa ei ole yhtään mitään pahaa eikä epänormaalia. Mutta jokainen, joka on yhtään viettänyt aikaa leikkipuistossa tietää että on nämä normaalit puheliaat/sosiaalisesti rohkeat lapset ja sitten nämä takertujat. Joo, takertujilla saattaa olla ongelmia, mutta ei niitä ratkaista sillä, että random puistoäiti menee mukaan tuohon rajattomuuteen ja kuuntelee ja ihailee heitä tuntikaupalla. Ystävällinen pitää olla mutta ei tarvitse antaa kaikkea mitä lapsi haluaa.

En ole koskaan törmännyt takertuvaan lapseen, vaikka itselläni on 3 lasta ja aikaa on tullut vietettyä leikkipuistoissa noin 10 vuoden ajan. Ehkä minulla on luotaan työntävä olemus.

Minullakin on 3 lasta ja vanhin nyt 10v, enkä minäkään ole usein törmännyt tällaiseen lapseen, mutta kuitenkin sen verran että ymmärrän mistä ap puhuu. Ei se että sinä et ole näitä tavannut tarkoita että ilmiötä ei olisi olemassa.

No voi kai se ilmiö olla olemassa, mutta miten suuri ongelma se on, jos monet vanhemmat eivät ole siihen edes törmänneet? Itseäni häiritsevät lähinnä sellaiset lapset, jotka kiroilevat tai tönivät toisia lapsia tai ohittelevat liukumäessä.

Itse en tunne ketään jolla on/on ollut melanooma, vaikka vaaleita auringonpalvojia tunnenkin, joten eihän se sitten tietenkään ole minkäänlainen ongelma. Upeaa loogista päättelyä sinultakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!"  Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.

Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.

Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.

Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!

Ei, vaan aloituksessa kuvataan ihan tavallista puheliasta lasta. Ja puhutaan jokaisesta puistossa olemisen kerrasta, silloin jos siellä on vähän isompia lapsia. Sitten myöhemmin alkaa selittely ja että aloitus oli provokatiivinen jne. Mutta kun se meni nyt pieleen.

Eli vaikka ilmiö onkin todellinen, aloituksessa kuvataan jotain ihan muuta ja vasta myöhemmin tuodaan mukaan näitä huomion omimimisia ja lyömisiä jne, mitkä toki ovat erittäin ikäviä ilmiöitä. Joko huonoa käytöstä tai jonkinlaista turvan hakemista.

Joten ihan turha nyt vääntää mustaa valkoiseksi. Säälittävä yritys.

Tottakai ap voi myöhemmissä viesteissään tarkentaa tapahtumia kun huomaa tulleensa väärin ymmärretyksi. Sinä se taas et suostu uskomaan että sinun näkemyksesi asiasta ei ole sama kuin yleinen mielipide. Oletko vähän autistinen? Tai vähintäänkin sosiaalisilta taidoiltasi rajoittunut? Tuleeko näitä väärinymmärryksiä/ virhetulkintoja useinkin?

Lässynlää. Se ei ole tarkentamista, että ensin puhutaan siitä, kuinka lapsi kyselee ja keskeyttää ja myöhemmin kyse onkin lyömisistä, repimisistä jne. Se on aiheen vaihtamista täysin. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Täsmentämistä ei ole myöskään ensin puhua jokaisesta puistokerrasta, jos isompia lapsia on paikalla ja myöhemmin alkaa selitellä, että ei näin nyt aina olekaan. Se on valhe, ei täsmennys.

Näissä av:n ketjuissa on monesti tietynlainen logiikka ja dynamiikka, jonka aika hyvin jo tunnistaa, kun täällä on pitkään (välillä enemmän, välillä vähemmän) palstaillut. Ja myös ne tavallaan aidot ja vilpittömät avaukset varsin helposti erottaa sellaisista, missä halutaan lietsoa paheksuntaa tai muuta negatiivista kanssaihmisiä kohtaan.

Ja edelleen, minusta on täysin okei ärsyyntyä vieraista lapsista, jotka tulevat hengaamaan seuraan. Mutta ei ole ok yrittää niputtaa näitä hengaajia ongelmaisiksi tai heidän vanhempiaan piittaamattomiksi tai mitä tahansa muuta sellaista ikävää. Ongelmakäytös on erilaista ja sitäkin näkee satunnaisesti, ja tämä keinutarina on kyllä jo selkeästi inhottavan puolella, mutta se nyt oli yksi kerta eikä siitä voi mitään väestötason draamaa alkaa kehitellä.

Taisi olla se kommentioija oikeassa joka totesi että ketjussa se koira on älähtänyt johon kalikka on kalahtanut. Ei kukaan normaali ihminen lähde tuolla tavalla keksimään fantasioita siitä miten ap on väärässä ja valehtelija ja miten SE ON OIKEASTI IHAN OK ETTÄ LAPSET LYÖTTÄYTYY SEURAAN JA JANKKAA EIKÄ JÄTÄ AIKUISTA RAUHAAN JA TAVALLISTA SOSIAALISTA KÄYTÖSTÄ JA OIKEESTI AP ON KAMALA ITSEKÄS IHMINEN JONKA PITÄISI TUNNUSTTAA ETTÄ VALEHTELEE JA EI VAAN TYKKÄÄ IHAN NORMAALISTA LAPSESTA, NIH!!11!!! Ja tästä sitten tusinoittain pitkiä postausksia. Taidat jättää omia lapsiasi heitteille niin paljon että käyttäytyvät kuin kuvauksen takertujat, mutta olet kertonut itsellesi tarpeeksi paljon että se on ihan normaalia että ei tunnu se pistos niin kovasti että nyt pitää hyökätä oikein vimmalla erimielisten kimppuun.

Musta on enempi huolestuttavaa, että sä tuut tänne aikuisena ihmisenä juoruilemaan jostain lapsesta. Ei voi odottaa lapselta samanlaista taitotasoa, kuin esim. Aikuiselta. Mun mielestä ois hyvä nyt sun miettiä, mistä tää kumpuaa. Ja joo, kaikenlaisiin lapsiin on tullu törmättyä, omalle pikkuiselle on myös joku yrittäny antaa turhan rajusti vauhtia, mä olen sitten tilanteeseen luonnollisesti puuttunut ja rajannut, niin rajatonta pikkulasta ei oo tullut vastaan, jonka kanssa minä 30v en olis pärjännyt. Ilmeisesti lapset on sulle aika uus juttu, ja oot vähän epävarma tekemisistäs, varmaan ihan turhaan. Ole rohkeasti oma itsesi, lapsia ja lasten reaktioita ei tarvitse pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli samantapainen pienempänä. Meni leikkipuistossa juttelemaan muille lapsille ja aikuisille. Joitakin kertoja huomasin, etteivät aikuiset edes vastanneet pienelle vaan ärsyyntyneinä katselivat muualle.

Yritin selittää lapselle että kaikki ihmiset eivät halua jutella muille puistossa ollessaan, mutta yritin kuitenkin kannustaa lasta jatkamaan muihin lapsiin kontaktin ottamista.

Nyt tyttö on kuusi ja ei todellakaan vieraille aikuisille uskalla puhua mitään ja toisille lapsillekin on vaikeaa mennä juttelemaan, joten yhteiskunnan yleinen ilmapiiri on tehnyt tehtävänsä ja suomalaistanut lapseni.

Meillä tämä kontaktin ottaminen ei todellakaan johtunut huomion puutteesta, tai että vanhemmat olisivat seurustelleet puhelimen kanssa. Leikittiin ja keskusteltiin paljon lasteni kanssa ja itsekin ainakin vähintään tervehdin tuntematonta aikuista leikkipaikalla.

Mutta kuten sanoin, ei tarvitse huolestua, lapsi on jo opetettu maan tavoille. Yrmyillään vain eikä vahingossakaan puhuta mitään kenellekään tuntemattomalle.

Siis pienille lapsillehan kontaktin hakeminen on ihan normaalia ja luonnollista. Eivät hekään silti pitkiksi ajoiksi ”ripustaudu” eivätkä vielä edes osaa varsinaisia keskusteluita käydä. Ennemminkin haluavat näyttää jotain tai kiinnostuvat jostain aikuisella olevasta esineestä tms. Nämä ap:n kuvaamat jo lähempänä kouluikää olevat lapset ovat ihan eri asia! Silloin kuuluukin jo ymmärtää että tuttu on tuttu ja vieras on vieras. Ole tyytyväinen että lapsesi on oppinut normaalit käyttäytymis-normit. Tuskin haluaisit että hän vielä teininäkin hölöttäisi mitä milloinkin jokaiselle vastaantulijalle. Jos kouluikäinen lapsi on täysin ymmärtämätön näissä asioissa, eikä ollenkaan osaa tulkita toisten reaktioita itseensä/ nähdä itseään ulkopuolisen silmin niin jotainhan on vialla! Joko kyse on laiminlyödystä lapsesta tai vaihtoehtoisesti autismikirjon lapsesta (peilisolut ei toimi), tai sitten impulssejaan seuraavasta adhd lapsesta joka ei ehdi miettimään ja arvioimaan tekemisiään ja sanomisiaan, eikä pysty huomioimaan vastapuolta vuorovaikutuksessa.