Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Itse ainakin sähähdän takertujalapsille, että painu nyt muualle siitä. Ei ole minun velvollisuuteni viihdyttää huonosti kasvatettuja ventovieraita lapsia. Jos oppivat pelkäämään vieraita aikuisia, luultavasti teen heille palveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun saat omia lapsia, astut yhteisölliseen maailmaan. Jos siis liikut lastesi kanssa yleisillä paikoilla. Aikuisen lapsettoman sosiaaliset kuviot ovat hallittavissa: päätät itse ketä tapaat ja missä. Mutta äidiksi tai isäksi tultuasi alat edustaa lasten maailmassa aikuista, yleis-äitiä ja yleis-isää. Eli leikkipuisossa olet se, joka auttaa ilman vanhempiaan olevia lapsia, jos näille sattuu jotain. Selvittelet mahdollisesti tuntemattomien lasten keskinäisiä riitoja ja puutut roskaamiseen, ilkivaltaan ja kiusaamiseen. Kun olet äidin tai isän roolissa leikkipuistossa, sinä olet vastuussa oleva aikuinen. Jonain päivänä omat lapsesi ovat siellä ilman sinua ja joku vieras aikuinen seuraa sivusilmällä, että lapsilla on kaikki ok.
Ap ei ole vielä älynnyt tätä, kun luulee, että voi valita sosiaaliset kontaktinsa leikkipuisto-olosuhteissa.
Selvästihän nuo vieraaseen aikuiseen hyvin tiiviisti tarrautuvat lapset ovat kaltoin kohdeltuja. Kotona saattaa olla masentunut tai alkoholisoitunut vanhempi, joka ei kykene huolehtimaan lapsensa tarpeista. Ole sinä se aikuinen, joka edes hetken kuuntelee häntä.
Myöskään tästä ei ole mielestäni tässä kyse. Onko sinulla lapsia ja oletko käynyt puistoissa? Minulla on 3 isoilla ikäeroilla, joten olen käynyt paljon yhden lapsen kanssa kahdestaan. Minä lohdutan, autan, selvitän riitoja, puutun epäreiluuteen jne. Juttelen myös mielelläni vieraiden lasten kanssa hetkisen. Mutta en kuuntele&viihdytä ketään vierasta lasta, myöskään näitä rajattomia lapsia koko puistossaoloaikaani. Kohtelen heitä samalla lailla (hyvin) kuin muitakin vieraita lapsia, mutta en leiki heidän kanssaan tai kuuntele heitä paria tuntia putkeen, kuten he käytöksellään vaativat.
Jos lapsella vaikuttaa olevan asiat tosi huonosti niin se on eri asia, silloin lähtisin selvittämään missä vanhemmat ovat ja pitäisikö lapsesta ilmoittaa viranomaisille tms. Mutta edelleenkään se, että annan heille kaiken aikani ja huomioni parin tunnin ajan EI ole ratkaisu heidän pahaan oloonsa.
Kyllä, minulla on kaksi lasta ja työskentelen lasten parissa. Omat lapseni ovat jo teinejä. Vietin aikoinaan heidän kanssaan paljon aikaa leikkipuistoissa ja kerrostalomme pihassa. Tuttu ilmiö, että isommat lapset ilman vanhempiaan pörräsivät ympärillä. Ja mukana oli näitä liian nuorina yksin ulkoilemaan laitettuja ja monenlaisia rajattomia tapauksia. Tunsin aika tarkkaan lähiömme lapset, jotka pihassamme pyöri. Ja tiesin mistä perheistä lapset ovat. Kävivät myöhemmin samat koulut, kun omani. Työssäni huomaan miten jotkut lapset ovat todella aikuisen huomion tarpeessa. Lähes tuntemattomat lapset tulevat syliin istumaan ja roikkuvat kädessäni jne. Itse ajattelen, että me kaikki aikuiset olemme velvollisia huolehtimaan kaikista lapsista. Toki pitää tehdä ilmoitus viranomaisille, jos huomaa lapsen olevan heitteillä. Kaikilla lapsilla ei ole valitettavasti yhtä hyvät lähtökohdat elämään ja se ei ole heidän vikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.
En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.
Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.
En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.Väitä että et turvaudu lapseesi mutta silti myönnät että sysäät lapselle vastuuta niistä asioista kun et itse yh.na ehdi ja jaksa. Ja lapsi on oletettavasti melko pieni, jos hän ei vielä itsenäisesti kavereiden kanssa liiku. Edelleen, sen lapsen tehtävä ei ole hoitaa sun hommiasi jos sä et ehdi ja jaksa. Sun tehtäväsi aikuisena on hakea apua siihen ehtimättömyyteen ja jaksamattomuuteen toisilta aikuisilta ja annettava sen lapsesi olla lapsi. Kyllä sulla on kuule katastrofin ainekset tuossa käsissä jos jatkat tuota että on ihan normia että äitin pikku apuri paikkaa äidin tehtäviä kun äiti ei jaksa...
Niin ja joo, toisissa maissa lapset on tosiaan kotiorjina ja niitä tehdään vanhuuden turvaksi. Niitä on myös ok lyö dä tai muuten fyysisesti kunnolla kurittaa. Teetkö sitäkin sillä perusteella että kun kyllä muuallakin ja ihan hyviä ihmisiä niistä suurimmasta osasta kasvaa?
Mulla on kaksi työtä, olen totaaliyh. ja huollan lapsen ja lemmikit. Välillä on kiire. Mutta niin kai kaikilla. Voin oikeastaan aika hyvin verrattuna siihen, kun kuulen joidenkin muiden vanhempien valitusta elämän raskaudesta.
Olen saanut olla paljon lapsen kanssa, siitä olen iloinen. Ydinperheillä on omat ongelmansa, meidän perheessä ei ainakaan ole liian paljon liikkuvia osia :) Mitä enemmän kokkeja, sen raskaampi soppa.
Tätä ketjua lukiessa mietin, että syytetään tarrautuvia lapsia ja heidän vanhempiaan. Enemmin kääntäisin fokuksen niihin väsähtäneisiin aikuisiin, jotka ovat niin uupuneita, että eivät kestä ylimääräisiä ärsykkeitä leikkipaikalla. Tekosyynä käytetään laatuaikaa lapsen ja vanhemman kesken.
Eiköhän lapsi ime kokoajan asioita itseensä. Siinäkin, kun vanhempi lapsi tulee leikkimään tai höpöttämään mukaan. Yllättävimmät tilanteet ovat muuten parhaita. Ainakin oma pieni lapseni oli hyvin kiinnostunut hiukan isommista lapsista ja kuunteli mielellään heidän juttujaan ja katseli leikkejään. Eli todellinen ongelma on epäsosiaalinen aikuinen.
Ei vaan todellinen ongelma on puutteellinen kasvatus. Tässä ketjussa on kerrottu takertuvista lapsista, keskeyttävistä lapsista, jopa lyövistä lapsista...
Eniten tässä ketjussa ärsyttää yksioikoinen tulkinta, että kun lapsi käyttäytyy näin, lapsen täytyy olla laiminlyöty tai ei saa tarpeeksi huomiota.
Mitä jos lapsi kerta kaikkiaan on hyvin huomionhakuinen, siis paljon enemmän kuin lapset keskinmäärin? Kyse on persoonallisuudesta. Vaikka kotona koitettaisiin oikoa lasta, ei ole oikein lannistaa lasta tai tukahduttaa kokonaan huomion tarvetta.
Eikö myös muiden ihmisten tarkoitus ole opettaa? Pikkuhiljaa puhelias lapsi kyllä oppii aikuisten reaktioista, mikä on hyvä ja mikä ei. Lapsi oppii myös tulkitsemaan aikuisten kehonkieltä, milloin on hyvä hetki lähestyä tuntematonta aikuista omilla kuulumisillaan.
Kaikista ihmisistä voi oppia jotain. Ärsyttävistäkin. Ehkä myös aikuiset voisivat oppia lasten kautta jotain itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.
En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.
Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.
En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.Väitä että et turvaudu lapseesi mutta silti myönnät että sysäät lapselle vastuuta niistä asioista kun et itse yh.na ehdi ja jaksa. Ja lapsi on oletettavasti melko pieni, jos hän ei vielä itsenäisesti kavereiden kanssa liiku. Edelleen, sen lapsen tehtävä ei ole hoitaa sun hommiasi jos sä et ehdi ja jaksa. Sun tehtäväsi aikuisena on hakea apua siihen ehtimättömyyteen ja jaksamattomuuteen toisilta aikuisilta ja annettava sen lapsesi olla lapsi. Kyllä sulla on kuule katastrofin ainekset tuossa käsissä jos jatkat tuota että on ihan normia että äitin pikku apuri paikkaa äidin tehtäviä kun äiti ei jaksa...
Niin ja joo, toisissa maissa lapset on tosiaan kotiorjina ja niitä tehdään vanhuuden turvaksi. Niitä on myös ok lyö dä tai muuten fyysisesti kunnolla kurittaa. Teetkö sitäkin sillä perusteella että kun kyllä muuallakin ja ihan hyviä ihmisiä niistä suurimmasta osasta kasvaa?
Mulla on kaksi työtä, olen totaaliyh. ja huollan lapsen ja lemmikit. Välillä on kiire. Mutta niin kai kaikilla. Voin oikeastaan aika hyvin verrattuna siihen, kun kuulen joidenkin muiden vanhempien valitusta elämän raskaudesta.
Olen saanut olla paljon lapsen kanssa, siitä olen iloinen. Ydinperheillä on omat ongelmansa, meidän perheessä ei ainakaan ole liian paljon liikkuvia osia :) Mitä enemmän kokkeja, sen raskaampi soppa.
Tätä ketjua lukiessa mietin, että syytetään tarrautuvia lapsia ja heidän vanhempiaan. Enemmin kääntäisin fokuksen niihin väsähtäneisiin aikuisiin, jotka ovat niin uupuneita, että eivät kestä ylimääräisiä ärsykkeitä leikkipaikalla. Tekosyynä käytetään laatuaikaa lapsen ja vanhemman kesken.
Eiköhän lapsi ime kokoajan asioita itseensä. Siinäkin, kun vanhempi lapsi tulee leikkimään tai höpöttämään mukaan. Yllättävimmät tilanteet ovat muuten parhaita. Ainakin oma pieni lapseni oli hyvin kiinnostunut hiukan isommista lapsista ja kuunteli mielellään heidän juttujaan ja katseli leikkejään. Eli todellinen ongelma on epäsosiaalinen aikuinen.
Ei vaan todellinen ongelma on puutteellinen kasvatus. Tässä ketjussa on kerrottu takertuvista lapsista, keskeyttävistä lapsista, jopa lyövistä lapsista...
Kannatan sitten varmaan vapaata kasvatusta, kun olen taas erimieltä. Väkivalta ei tietysti ole koskaan oikein ja siihen pitää aikuisen puuttua tiukasti.
Mikä siinä sitten on, että voi kuunnella, mitä asiaa vieraalla lapsella on tai ottaa mukaan leikkeihin? Onko se niin paljon annettu itsestään? Usein olen hiukan huolestunut yksinäisistä lapsista, ja mielellään kuulen kuulumisia oman mielenrauhani takia. Minua myös kiinnostaa lasten ajatukset.
Itse asiassa minulle tulee mukava olo siitä, että ehkä olen voinut antaa edes vähän iloa jollekin lapselle kuuntelemalla häntä. Ja lasten jutut ovat ihan hauskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautiskelija kirjoitti:
Suomi on ahdistava maa. Täällä et voi puhua kellekään kun katsotaan hulluksi. Ja inhoan niitä vanhempia ketkä leikkivät vain oman lapsensa kanssa, nää oli meidän lelut, lähdetäänkö kotiin, ja samalla ollaan kuuroja muiden lasten kysymyksille. Itse ainakin vastaan lapselle jos jotain kysyy ja en tuudittaudu oman lapsen kanssa siihen kuplaan minne muut ei saa tulla. YÖK!!
Tismalleen samaa mieltä. Meillä kävi ovella virpojia ja anoppi kauhistui, kun kerroin, miten monta suklaamuna meni "vieraille lapsille". Nurkissa piileskeleville sukulaisillehan ne olisi pitänyt antaa, eikä reippaalle ja rohkeille tuntemattomille. No, Suomi on Suomi. Onneksi harvinainen lajissaan.
Mielestäni taas eniten ärsyttää ne suu auki mollottavat lapset joilla tyhjä katse eivätkä puhu mitään. Ihan kuin eivät olisi ihmistä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.
En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.
Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.
En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.Väitä että et turvaudu lapseesi mutta silti myönnät että sysäät lapselle vastuuta niistä asioista kun et itse yh.na ehdi ja jaksa. Ja lapsi on oletettavasti melko pieni, jos hän ei vielä itsenäisesti kavereiden kanssa liiku. Edelleen, sen lapsen tehtävä ei ole hoitaa sun hommiasi jos sä et ehdi ja jaksa. Sun tehtäväsi aikuisena on hakea apua siihen ehtimättömyyteen ja jaksamattomuuteen toisilta aikuisilta ja annettava sen lapsesi olla lapsi. Kyllä sulla on kuule katastrofin ainekset tuossa käsissä jos jatkat tuota että on ihan normia että äitin pikku apuri paikkaa äidin tehtäviä kun äiti ei jaksa...
Niin ja joo, toisissa maissa lapset on tosiaan kotiorjina ja niitä tehdään vanhuuden turvaksi. Niitä on myös ok lyö dä tai muuten fyysisesti kunnolla kurittaa. Teetkö sitäkin sillä perusteella että kun kyllä muuallakin ja ihan hyviä ihmisiä niistä suurimmasta osasta kasvaa?
Mulla on kaksi työtä, olen totaaliyh. ja huollan lapsen ja lemmikit. Välillä on kiire. Mutta niin kai kaikilla. Voin oikeastaan aika hyvin verrattuna siihen, kun kuulen joidenkin muiden vanhempien valitusta elämän raskaudesta.
Olen saanut olla paljon lapsen kanssa, siitä olen iloinen. Ydinperheillä on omat ongelmansa, meidän perheessä ei ainakaan ole liian paljon liikkuvia osia :) Mitä enemmän kokkeja, sen raskaampi soppa.
Tätä ketjua lukiessa mietin, että syytetään tarrautuvia lapsia ja heidän vanhempiaan. Enemmin kääntäisin fokuksen niihin väsähtäneisiin aikuisiin, jotka ovat niin uupuneita, että eivät kestä ylimääräisiä ärsykkeitä leikkipaikalla. Tekosyynä käytetään laatuaikaa lapsen ja vanhemman kesken.
Eiköhän lapsi ime kokoajan asioita itseensä. Siinäkin, kun vanhempi lapsi tulee leikkimään tai höpöttämään mukaan. Yllättävimmät tilanteet ovat muuten parhaita. Ainakin oma pieni lapseni oli hyvin kiinnostunut hiukan isommista lapsista ja kuunteli mielellään heidän juttujaan ja katseli leikkejään. Eli todellinen ongelma on epäsosiaalinen aikuinen.
Ei vaan todellinen ongelma on puutteellinen kasvatus. Tässä ketjussa on kerrottu takertuvista lapsista, keskeyttävistä lapsista, jopa lyövistä lapsista...
No jos miettii mielenterveysongelmien määrää, mikä tässä maassa on, niin onko mikään ihme, että lapsetkin ovat hiukan sekaisin?
Ei omena kauas puusta putoa. Lapset ovat vanhempiensa kopioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....Jossain päin maailmaa lapset osallistuvat kodin töihin niin pienestä, kun pystyvät. Kantavat vettä, laittavat ruokaa ja siivoavat. Ihan normaaleja lapsia ovat.
En todellakaan turvaudu lapseeni, sanoinko niin jossain? Koitan harjoittaa lapsen yhteistyötaitoja, kun ovat ehkä yksi tärkeimmistä taidoista. Se, että olen yksinhuoltaja, pakottaa antamaan lapselle enemmän vastuuta, koska aina en vain ehdi ja jaksa. Eikä tuo ole huono asia, mikä toimii yhden lapsen kanssa, ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa. Jotkut ovat luonnostaan niin itsenäisiä, että liialliset rajat lapselle eivät toimi. Ovat jopa haitaksi.
Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin taitaa.
En nyt väitä olevani mikään vuoden mutsi, mutta ihan hyvä tyyppi jälkikasvuni vaikuttaisi olevan.Väitä että et turvaudu lapseesi mutta silti myönnät että sysäät lapselle vastuuta niistä asioista kun et itse yh.na ehdi ja jaksa. Ja lapsi on oletettavasti melko pieni, jos hän ei vielä itsenäisesti kavereiden kanssa liiku. Edelleen, sen lapsen tehtävä ei ole hoitaa sun hommiasi jos sä et ehdi ja jaksa. Sun tehtäväsi aikuisena on hakea apua siihen ehtimättömyyteen ja jaksamattomuuteen toisilta aikuisilta ja annettava sen lapsesi olla lapsi. Kyllä sulla on kuule katastrofin ainekset tuossa käsissä jos jatkat tuota että on ihan normia että äitin pikku apuri paikkaa äidin tehtäviä kun äiti ei jaksa...
Niin ja joo, toisissa maissa lapset on tosiaan kotiorjina ja niitä tehdään vanhuuden turvaksi. Niitä on myös ok lyö dä tai muuten fyysisesti kunnolla kurittaa. Teetkö sitäkin sillä perusteella että kun kyllä muuallakin ja ihan hyviä ihmisiä niistä suurimmasta osasta kasvaa?
Mulla on kaksi työtä, olen totaaliyh. ja huollan lapsen ja lemmikit. Välillä on kiire. Mutta niin kai kaikilla. Voin oikeastaan aika hyvin verrattuna siihen, kun kuulen joidenkin muiden vanhempien valitusta elämän raskaudesta.
Olen saanut olla paljon lapsen kanssa, siitä olen iloinen. Ydinperheillä on omat ongelmansa, meidän perheessä ei ainakaan ole liian paljon liikkuvia osia :) Mitä enemmän kokkeja, sen raskaampi soppa.
Tätä ketjua lukiessa mietin, että syytetään tarrautuvia lapsia ja heidän vanhempiaan. Enemmin kääntäisin fokuksen niihin väsähtäneisiin aikuisiin, jotka ovat niin uupuneita, että eivät kestä ylimääräisiä ärsykkeitä leikkipaikalla. Tekosyynä käytetään laatuaikaa lapsen ja vanhemman kesken.
Eiköhän lapsi ime kokoajan asioita itseensä. Siinäkin, kun vanhempi lapsi tulee leikkimään tai höpöttämään mukaan. Yllättävimmät tilanteet ovat muuten parhaita. Ainakin oma pieni lapseni oli hyvin kiinnostunut hiukan isommista lapsista ja kuunteli mielellään heidän juttujaan ja katseli leikkejään. Eli todellinen ongelma on epäsosiaalinen aikuinen.
Ei vaan todellinen ongelma on puutteellinen kasvatus. Tässä ketjussa on kerrottu takertuvista lapsista, keskeyttävistä lapsista, jopa lyövistä lapsista...
Kannatan sitten varmaan vapaata kasvatusta, kun olen taas erimieltä. Väkivalta ei tietysti ole koskaan oikein ja siihen pitää aikuisen puuttua tiukasti.
Mikä siinä sitten on, että voi kuunnella, mitä asiaa vieraalla lapsella on tai ottaa mukaan leikkeihin? Onko se niin paljon annettu itsestään? Usein olen hiukan huolestunut yksinäisistä lapsista, ja mielellään kuulen kuulumisia oman mielenrauhani takia. Minua myös kiinnostaa lasten ajatukset.
Itse asiassa minulle tulee mukava olo siitä, että ehkä olen voinut antaa edes vähän iloa jollekin lapselle kuuntelemalla häntä. Ja lasten jutut ovat ihan hauskoja.
Ap (ja muutkin tässä ketjussa) ovat kyllä sanoneet, että juttelevat ihan mielellään vieraidenkin lasten kanssa. Mutta rajansa kaikella. On ihan ymmärrettävää, ettei jaksa ventovierasta takertujaa, joka jankuttaa, kyselee ja keskeyttää... tuntikaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Toivottavasti opetat kuitenkin lapsellesi käytössääntöjä etkä vain ihaile sosiaalisuutta. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimittäin myös se, ettei häiritä vieraita ihmisiä, jos haluavat olla rauhassa.
Ja hyviin sosiaalisiin taitoihin taas toisaalta kuuluu suhtautua muihin ystävällisesti ja sietää erilaisia ihmisiä ympärillään. Meillä tämä toisen rauhan kunnioittaminen korostuu, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa taas toisen näkyvä huomioiminen on kohteliasta.
Ehkä sulla on aura jonka lapsista viisaimmat tunnistavat ja hakeutuvat luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni varmaan tulevat olemaan tällaisia, kun vielä hieman kasvavat ja alkavat liikkumaan itsenäisesti lähialueella. Tunnistan toki myös omastakin kokemuksesta tällaiset lapset.
Pahoittelen. Toisella pojalla adhd ja toinen asperger-piirteinen. Molemmat todella puheliaita. Toinen ei pysty hillitsemään puhetulvaansa ja toinen ei ymmärrä sosiaalisia normeja. Kyllä niitä kotonakin kuunnellaan ja jutellaan, mutta puhetulva on loputon. Ei aina itsekään jaksaisi sitä loputonta hölötystä. Ei auta, vaikka kuinka koittaa opettaa olemaan keskeyttämättä tai että kaikille ihmisille aina ja joka paikassa ei ole soveliasta alkaa höpöttelemään.
"Edelleen on olemassa joukko lapsia, joilla ei ole syntynyt spesifistä kiintymyssuhdetta kehenkään äärimmäisen deprivaation ja lukuisien hylkäämiskokemusten johdosta. Silloin kiintymyksen turvallisuutta tai turvattomuuttakaan ei voida arvioida. Tilaa kutsutaan reaktiiviseksi kiintymyssuhdehäiriöksi (RAD), ja tämä nimike esiintyy sairausluokituksessakin. Häiriöstä on kaksi muotoa, estoton ja estynyt. Estottomassa muodossa lapsi suhtautuu valikoimattoman sosiaalisesti aivan tuntemattomiinkin ihmisiin; estyneessä muodossa hän on vetäytynyt kontaktien ulottumattomiin (ks. Boris ja Zeanah 1999)."
https://www.duodecimlehti.fi/duo94437
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on vielä sellainen seikka, että jos olet erityisen kaunis, lapset yksinkertaisesti ihailevat sinua ja tahtovat luoda kontaktin!
Näyttää olevan tabu sanoa, että jotkut lapset on vain tuntemattomillekin aivan hel*etin ärsyttäviä ja piinaavia. Kun ap sen asian nätisti muotoili niin sai heti haukkujat ja kukkahatut niskaansa.
Minä kyllä ainakin ymmärrän erittäin hyvin, että loputtomasti jankkaava, muiden keskustelun koko ajan keskeyttävä, jonnin joutavilla asioilla hölöttävä ja loputtomilla kysymyksillään tenttaava vieras ihminen, joka alkaa repiä sinua hihasta ja kädestä jos et vastaa ja anna huomiota, on todella ärsyttävä henkilö. Oli hän sitten lapsi tai aikuinen. No on tuollainen tuttu ihminenkin todella ärsyttävä, mutta etenkin vieras!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Mutta miksi nämä eivät leiki muiden lasten kanssa, vaan roikkuvat vain aikuisissa? Siis vieraissa aikuisissa. Eikö lapset voisi leikkiä keskenään? Ap
Siis mitä kyselet?? Haluavat huomiota aikusilta, siinä se. Sano että painu nyt kuuseen siitä pälättämästä.
Oma lapseni on pienestä pitäen pitänyt vain aikuisten seurasta. Muiden lasten seuraa ei päiväkodissakaan olisi halunnut, vain aikuisten. Vasta esikoulussa muodostui muista lapsista tärkeitä ystävyyssuhteita. Näissäkin hän ottaa "aikuisen roolin", eli kehuu kovasti muita ja lohduttaa.
Olen aiemmin vuosia ollut hoitamassa lapsiperheiden lapsia, missä oli useampi hoidettava. Välillä kans törmäsin tähän samaan, että joku lapsi suunnilleen odottaa että jaan koko puistoaikani hänen kanssaan ihan tosta noin vaan! Toki vastailen ja juttelen muutamat sanat mitä ehdin. Ja ymmärrän ettei lapsi käsitä sitä kokonaisuutta tossa asiassa. Mut mullakin oli usein 3 lasta ja aina yks pienin sellain ketä on vahdittava herpaantumatta, niin ei todellakaan oo aikaa jäädä muiden lapsille jutteleen ja viihdyttää, kun on ne kolme ketä varten mä oon siellä ja palkallisena ja lähes aina myös leikin niiden hoidettavien kanssa. En ala siinä ilmaisia lisätöitä itselleni ottamaan. Aika helpolla noista kyllä pääsee kun kohteliaasti sanoo tai alkaa vaan antamaan kaiken huomion niille "omille" lapsilleen. Ei se vieras lapsi kauaa höpötä kun huomaa et toi ei ehdi enää kuunnella ja vastailla.
Mielenkiintoista, että osa tunnistaa täysin ap:n kuvaaman ilmiön ja osa väittää, että sellaista ilmiötä ei edes ole olemassa vaan ap on vain kylmä nainen, joka ei kestä tavallista sosiaalisuutta.
Mulla on kaksi työtä, olen totaaliyh. ja huollan lapsen ja lemmikit. Välillä on kiire. Mutta niin kai kaikilla. Voin oikeastaan aika hyvin verrattuna siihen, kun kuulen joidenkin muiden vanhempien valitusta elämän raskaudesta.
Olen saanut olla paljon lapsen kanssa, siitä olen iloinen. Ydinperheillä on omat ongelmansa, meidän perheessä ei ainakaan ole liian paljon liikkuvia osia :) Mitä enemmän kokkeja, sen raskaampi soppa.
Tätä ketjua lukiessa mietin, että syytetään tarrautuvia lapsia ja heidän vanhempiaan. Enemmin kääntäisin fokuksen niihin väsähtäneisiin aikuisiin, jotka ovat niin uupuneita, että eivät kestä ylimääräisiä ärsykkeitä leikkipaikalla. Tekosyynä käytetään laatuaikaa lapsen ja vanhemman kesken.
Eiköhän lapsi ime kokoajan asioita itseensä. Siinäkin, kun vanhempi lapsi tulee leikkimään tai höpöttämään mukaan. Yllättävimmät tilanteet ovat muuten parhaita. Ainakin oma pieni lapseni oli hyvin kiinnostunut hiukan isommista lapsista ja kuunteli mielellään heidän juttujaan ja katseli leikkejään. Eli todellinen ongelma on epäsosiaalinen aikuinen.