Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Kun ei ole kyse siitä että hakee kontaktia. Vaan että liimaantuu kiinni niin täysillä että yrittää estää kaiken kontaktin muihin myös siihen omaan lapseen. Ei lapsi tuollaista tietenkään tahallaan tee vaan joku asia on hänellä pielessä.
Eli lapsella on aika pashkat olot itsellään? En tiedä, en tiedä mitä sanoisin. Haluatko antaa jotain positiivista ihan tuntemattomalle sielulle? Tämä on kysymys, jonka parissa jokainen painii.
Voin hyvin antaa muutaman minuutin verran positiivista huomiota vaikka kenelle vieraalle lapselle. Mutta en koko puistoaikaa, koska haluan antaa sen huomion omalle lapselleni. Ja nämä tässä ketjussa kuvaamani lapset takertuu ja liimaantuu sitä enemmän ja tiiviimmin mitä enemmän heille jotain puhuu. Ei se mene niin, että heidän kanssa juttelisi hetken ja sitten he siirtyisi muualle. Vaan jos heille alkaa juttelemaan, niin he eivät ihan oikeasti jätä enää sekunniksikaan rauhaan, ei sitten millään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Itse ratkaisin nämä puisto-ongelmat niin että laitettiin omalle pihalle keinut, hiekkalaatikko ym. Siinä sitten sai olla omassa rauhassa. Puistoon mentiin jos siellä ei ollut muita. Kouluun viedessä ja hakiessa meillä oli lapsen kanssa syrjäinen soppi, jossa kohdattiin. Suuren katajan takana, näin emme joutuneet kohtaamaan vieraita lapsia. On jotenkin luonnotonta jos puhutaan vieraille.
Mulle käy ap:n kuvaamalla tavalla kun leikin omani kanssa, muut lapset yrittävät aina mukaan leikkiin. Yritän ottaakin mutta kun nuo hetket on sellaisia kun haluaisin antaa lapselle hetken kahdenkeskistä huomiota ja että mentäisiin hetki täysin hänen ehdoillaan (kyse siis 3-6-vuotiaista tässä, taaperon kanssa leikit ovat yleensä liian tylsiä, että isommat jaksaisivat kauaa). Leikkivä aikuinen on puistossa kuin magneetti lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Kun ei ole kyse siitä että hakee kontaktia. Vaan että liimaantuu kiinni niin täysillä että yrittää estää kaiken kontaktin muihin myös siihen omaan lapseen. Ei lapsi tuollaista tietenkään tahallaan tee vaan joku asia on hänellä pielessä.
Eli lapsella on aika pashkat olot itsellään? En tiedä, en tiedä mitä sanoisin. Haluatko antaa jotain positiivista ihan tuntemattomalle sielulle? Tämä on kysymys, jonka parissa jokainen painii.
Voin hyvin antaa muutaman minuutin verran positiivista huomiota vaikka kenelle vieraalle lapselle. Mutta en koko puistoaikaa, koska haluan antaa sen huomion omalle lapselleni. Ja nämä tässä ketjussa kuvaamani lapset takertuu ja liimaantuu sitä enemmän ja tiiviimmin mitä enemmän heille jotain puhuu. Ei se mene niin, että heidän kanssa juttelisi hetken ja sitten he siirtyisi muualle. Vaan jos heille alkaa juttelemaan, niin he eivät ihan oikeasti jätä enää sekunniksikaan rauhaan, ei sitten millään. Ap
Tiedän täysin mistä puhut. Mä kuuntelen kohteliaasti sen hetken ja juttelen, sitten jatkan puuhiani taaperon kanssa/vaihdan paikkaa/alan "lempeästi ignoroida" näitä lapsia ja kiinnitän huomion kokonaan omaani. Joskus kehotan menemään kertomaan jutut äidille, isälle tai puistotädille tai sanon että nyt mä en enää juttele sun kanssa, nähdään joku toinen kerta.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Itse ratkaisin nämä puisto-ongelmat niin että laitettiin omalle pihalle keinut, hiekkalaatikko ym. Siinä sitten sai olla omassa rauhassa. Puistoon mentiin jos siellä ei ollut muita. Kouluun viedessä ja hakiessa meillä oli lapsen kanssa syrjäinen soppi, jossa kohdattiin. Suuren katajan takana, näin emme joutuneet kohtaamaan vieraita lapsia. On jotenkin luonnotonta jos puhutaan vieraille.
Mikähän sinua vaivaa, kun et ymmärtänyt aloitusta ollenkaan? Onko sinulla useinkin noin vakavia ongelmia luetun ymmärtämisessä? Vai haluatko muuten vain olla netissä ilkeä tuntemattomille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.
Toivon todella että sä vaan provoilet mutta jos nyt satut olemaan ihan tosissasi niin herranjestas. Jos sulla on niin pieni lapsi, ettei se vielä itsenäisesti kulje edes kavereiden kanssa niin ei sun kuulu sen lapsen kanssa tehdä mitään "yhteistyötä kun et itse jaksa kaikkea yksin". Sun kuuluu olla ihan itse siinä vanhemman roolissa ja antaa lapsen olla lapsi ja jos et jaksa, hakea muilta aikuisilta apua ja tukea eikä tukeutua siihen lapseesi!
Varmasti kasvaa vastuunkantaja ja itsenäinen lapsi tuolla menolla, joo. Lapsiparka....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Kun ei ole kyse siitä että hakee kontaktia. Vaan että liimaantuu kiinni niin täysillä että yrittää estää kaiken kontaktin muihin myös siihen omaan lapseen. Ei lapsi tuollaista tietenkään tahallaan tee vaan joku asia on hänellä pielessä.
Eli lapsella on aika pashkat olot itsellään? En tiedä, en tiedä mitä sanoisin. Haluatko antaa jotain positiivista ihan tuntemattomalle sielulle? Tämä on kysymys, jonka parissa jokainen painii.
Voin hyvin antaa muutaman minuutin verran positiivista huomiota vaikka kenelle vieraalle lapselle. Mutta en koko puistoaikaa, koska haluan antaa sen huomion omalle lapselleni. Ja nämä tässä ketjussa kuvaamani lapset takertuu ja liimaantuu sitä enemmän ja tiiviimmin mitä enemmän heille jotain puhuu. Ei se mene niin, että heidän kanssa juttelisi hetken ja sitten he siirtyisi muualle. Vaan jos heille alkaa juttelemaan, niin he eivät ihan oikeasti jätä enää sekunniksikaan rauhaan, ei sitten millään. Ap
Tiedän täysin mistä puhut. Mä kuuntelen kohteliaasti sen hetken ja juttelen, sitten jatkan puuhiani taaperon kanssa/vaihdan paikkaa/alan "lempeästi ignoroida" näitä lapsia ja kiinnitän huomion kokonaan omaani. Joskus kehotan menemään kertomaan jutut äidille, isälle tai puistotädille tai sanon että nyt mä en enää juttele sun kanssa, nähdään joku toinen kerta.
Viimeksi tein noin kun kuvasit eli aloin vain keskittyä omaan yksivuotiaaseeni, joka istui sellaisessa vauvakeinussa ja sanoin sille liimautuvalle tuntemattomalle tytölle että menehän noiden muiden lasten seuraan. Ja tyttö alkoi repimään siitä vauvakeinusta ja heiluttamaan sitä (jossa siis tämä pari viikkoa sitten 1 täyttänyt oma lapseni (melkein siis vauva vielä) istui). Sanoin päästä irti. Ei päästänyt. Otin sitten lapseni ja lähdimme pois koko puistosta. Tällaista näin pahaa takertumista ei onneksi ole tapahtunut aiemmin, mutta ärsytti niin paljon, että oli pakko kirjoittaa tämä aloitus tänne että miksi tällaista tapahtuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Onko sinusta normaalia kontaktinottoa sellainen, että puhuu tauotta vieraiden aikuisten puheen päälle loputtomilla kysymyksillä "kuka sun nimi on, missä sä asut, miks sulla on punanen paita kato mulla on sinun paita, kato millaset pinnit mulla on, kato miten mä osaan hypätä, kato kun mä pyörin, kato mul on tällaset hiukset, miks sä seisot noin jne jne jne". Siis tauotta pälättää tuollaista niin kovaan ääneen, että se on pakko huomata eikä muuta keskustelua kuule sen yli. Ja jos vain ei kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota niin se alkaa roikkumaan paidan hihassa tai vetämään kädestä että kuka sä oot kato millanen paita mulla on. Ja tätä jatkuu ja jatkuu, vaikka itse kaikin elein osoittaisi, että ei kiinnosta. Ja jos itse nappaa lapsensa vaikka keinusta syliinsä ja siirtyy hiekkalaatikolle saadakseen olla rauhassa niin tämä vieras lapsi kulkee liimattuna perässä ja vaatii kaiken huomion itseensä. Minun mielestä se ei ole normaalia kontaktinottoa ollenkaan.
En tiedä! Ja hyvä kysymys! Jotkut lapset ovat itsekeskeisiä ja kääntävät joka kohtaamisen omaksi persoonansa leyhyttämiseksi (niin kuin jo aikuiseksi kasvaneet vastaavat tapaukset). Jotkut ovat ovat lapsia, jotka eivät saa tarvitsemaansa huomiota ja siksi projisoivat sitä random-ihmisiin. Kenen vastuulla näiden tapausten tarpeet ovat? En tiedä. Jos osaat vastata tähän, sinun ehkä pitäisi hakea johonkin valiokuntaan, joka oikeasti päättää näiden asioiden käsittelystä.. Inhoan laiminlyömistä lasten kanssa mutta myös inhoan hemmoteltuja lapsia jotka eivät kestä hetkeäkään illman että ovat Se Juttu sosiaalisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan piristävä provo =)
Ja sinulla ei selvästi ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävän siskolla oli tällainen lapsi. Tämä äiti oli sellainen että hän selitti kaikki asiat lapselleen juurta jaksaen, mitä ikinä lapsi keksikin kysyä. Päiväkodista sitten olivat tehneet huomion että lapsi ei keskity toisten lasten kanssa leikkimiseen vaan kuluttaa aikaa hoitajien kanssa kyselemällä kaikenlaista. Syyksi selvisi juurikin se että äiti oli antanut jopa liikaa huomiota lapselleen, se aiheutti sen että lapsi oli kiinnostunut vain aikuisten seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän siskolla oli tällainen lapsi. Tämä äiti oli sellainen että hän selitti kaikki asiat lapselleen juurta jaksaen, mitä ikinä lapsi keksikin kysyä. Päiväkodista sitten olivat tehneet huomion että lapsi ei keskity toisten lasten kanssa leikkimiseen vaan kuluttaa aikaa hoitajien kanssa kyselemällä kaikenlaista. Syyksi selvisi juurikin se että äiti oli antanut jopa liikaa huomiota lapselleen, se aiheutti sen että lapsi oli kiinnostunut vain aikuisten seurasta.
Nyt kiinnostaa tietää kovasti, että millaisin menetelmin pk-henkilökunta oli tehnyt kyseisen diagnoosin alle kouluikäisille lapselle?
Ylipäätään kun on psykologienkaan mahdoton löytää räikeissäkään tapauksissa selkeitä syy-seuraussuhteita yleisimpiäkin oirehteluja etsiessä, esim. Asperger, add/adhd, hahmotusvaikeudet. Luotettavia päätelmiä voi tehdä vasta ajan myötä.
Miten pk:ssa voidaan tietää, että käytös ei ole oire jostain muusta?
Sen sijaan keittiöpsykologien tekemät diagnoosit "varmana tietona" kertovat omaa, hyvin selkeää kieltä niiden tekijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kai sulla on aina joku iso kyltti mukana, että "älkää kukaan puhuko minulle". Koska kauhistus, muuten joku vieras aikuinenkin voi erehtyä puhumaan sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän siskolla oli tällainen lapsi. Tämä äiti oli sellainen että hän selitti kaikki asiat lapselleen juurta jaksaen, mitä ikinä lapsi keksikin kysyä. Päiväkodista sitten olivat tehneet huomion että lapsi ei keskity toisten lasten kanssa leikkimiseen vaan kuluttaa aikaa hoitajien kanssa kyselemällä kaikenlaista. Syyksi selvisi juurikin se että äiti oli antanut jopa liikaa huomiota lapselleen, se aiheutti sen että lapsi oli kiinnostunut vain aikuisten seurasta.
Höpsis. Pienelle lapselle ei voi koskaan antaa liikaa rakkautta ja huomiota. Niistä syntyy terve ja turvallinen kiintymyssuhde. Ja turvallisen kiintymyssuhteen omaava lapsi kiinnostuu kyllä muiden lasten kanssa leikkimisestä eikä koko ajan vain roiku aikuisissa. Joko keksit tuon jutun ihan päästäsi provoillaksesi tai sitten siskosi lapsen päiväkodin henkilökunta on kyllä antaneet lapselle täysin huuhaa-diagnoosin ja melkoisen ammattitaidotonta sakkia ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Itse ratkaisin nämä puisto-ongelmat niin että laitettiin omalle pihalle keinut, hiekkalaatikko ym. Siinä sitten sai olla omassa rauhassa. Puistoon mentiin jos siellä ei ollut muita. Kouluun viedessä ja hakiessa meillä oli lapsen kanssa syrjäinen soppi, jossa kohdattiin. Suuren katajan takana, näin emme joutuneet kohtaamaan vieraita lapsia. On jotenkin luonnotonta jos puhutaan vieraille.
Mikähän sinua vaivaa, kun et ymmärtänyt aloitusta ollenkaan? Onko sinulla useinkin noin vakavia ongelmia luetun ymmärtämisessä? Vai haluatko muuten vain olla netissä ilkeä tuntemattomille?
En ymmärrä miksi ratkaisukeskeiset ehdotukset loukkaavat sinua. Toivottavasti saat selvyyden miten toivot muiden sinulle vastaavan. Jos toivot vastauksissa vain tietynlaista näkökantaa, niin se on hyvä esittää jo aloituksessa. Toivon kuitenkin sinulle rakkautta - ja ennen kaikkea rauhaa (lapsilta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Itse ratkaisin nämä puisto-ongelmat niin että laitettiin omalle pihalle keinut, hiekkalaatikko ym. Siinä sitten sai olla omassa rauhassa. Puistoon mentiin jos siellä ei ollut muita. Kouluun viedessä ja hakiessa meillä oli lapsen kanssa syrjäinen soppi, jossa kohdattiin. Suuren katajan takana, näin emme joutuneet kohtaamaan vieraita lapsia. On jotenkin luonnotonta jos puhutaan vieraille.
Mikähän sinua vaivaa, kun et ymmärtänyt aloitusta ollenkaan? Onko sinulla useinkin noin vakavia ongelmia luetun ymmärtämisessä? Vai haluatko muuten vain olla netissä ilkeä tuntemattomille?
En ymmärrä miksi ratkaisukeskeiset ehdotukset loukkaavat sinua. Toivottavasti saat selvyyden miten toivot muiden sinulle vastaavan. Jos toivot vastauksissa vain tietynlaista näkökantaa, niin se on hyvä esittää jo aloituksessa. Toivon kuitenkin sinulle rakkautta - ja ennen kaikkea rauhaa (lapsilta).
Ap varmaan toivoi jotain yleistä haukkumisketjua. Ap vain vaikuttaa todella, todella kammottavalta ihmiseltä. Joka on tyhmä, itsekäs, ilkeä ja laiska, eikä kykene normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Munkin lapsi oli pienenä tuollainen, mutta nyt aikuisena hän on epäsosiaalinen jännittäjä, että turhaanpa olin hänen "tästä piirteestä" silloin lapsena ylpeä. Niinhän sitä sanotaan että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.
Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Itse ratkaisin nämä puisto-ongelmat niin että laitettiin omalle pihalle keinut, hiekkalaatikko ym. Siinä sitten sai olla omassa rauhassa. Puistoon mentiin jos siellä ei ollut muita. Kouluun viedessä ja hakiessa meillä oli lapsen kanssa syrjäinen soppi, jossa kohdattiin. Suuren katajan takana, näin emme joutuneet kohtaamaan vieraita lapsia. On jotenkin luonnotonta jos puhutaan vieraille.
Mikähän sinua vaivaa, kun et ymmärtänyt aloitusta ollenkaan? Onko sinulla useinkin noin vakavia ongelmia luetun ymmärtämisessä? Vai haluatko muuten vain olla netissä ilkeä tuntemattomille?
En ymmärrä miksi ratkaisukeskeiset ehdotukset loukkaavat sinua. Toivottavasti saat selvyyden miten toivot muiden sinulle vastaavan. Jos toivot vastauksissa vain tietynlaista näkökantaa, niin se on hyvä esittää jo aloituksessa. Toivon kuitenkin sinulle rakkautta - ja ennen kaikkea rauhaa (lapsilta).
Ap varmaan toivoi jotain yleistä haukkumisketjua. Ap vain vaikuttaa todella, todella kammottavalta ihmiseltä. Joka on tyhmä, itsekäs, ilkeä ja laiska, eikä kykene normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Mielenkiintoisia johtopäätöksiä teet.
Onko sinusta normaalia kontaktinottoa sellainen, että puhuu tauotta vieraiden aikuisten puheen päälle loputtomilla kysymyksillä "kuka sun nimi on, missä sä asut, miks sulla on punanen paita kato mulla on sinun paita, kato millaset pinnit mulla on, kato miten mä osaan hypätä, kato kun mä pyörin, kato mul on tällaset hiukset, miks sä seisot noin jne jne jne". Siis tauotta pälättää tuollaista niin kovaan ääneen, että se on pakko huomata eikä muuta keskustelua kuule sen yli. Ja jos vain ei kiinnitä siihen lapseen mitään huomiota niin se alkaa roikkumaan paidan hihassa tai vetämään kädestä että kuka sä oot kato millanen paita mulla on. Ja tätä jatkuu ja jatkuu, vaikka itse kaikin elein osoittaisi, että ei kiinnosta. Ja jos itse nappaa lapsensa vaikka keinusta syliinsä ja siirtyy hiekkalaatikolle saadakseen olla rauhassa niin tämä vieras lapsi kulkee liimattuna perässä ja vaatii kaiken huomion itseensä. Minun mielestä se ei ole normaalia kontaktinottoa ollenkaan.