Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
Siinä meillä keittiöpsykologi vauhdissa taas. Sosiaalisella lapsella on turvaton kiintymyssuhde, just.
Sori nyt vaan, mutta mä tiedän, mistä mä puhun. Aloittaja ei todellakaa puhu tässä mistään normaalista lapsen uteliaisuudesta ja sosiaalisuusdesta, vaan lähes sairaalloisesta muihin ihmisiin takertumisesta ja lähes pakonomaisesta hölötyksestä, jolla lapsi yrittää saada edes jonkun aikuisen huomion.
Se johtuu turvattomasta kiintymyssuhteesta omiin vanhempiin. Opiskele, niin ymmärrät ja osaat yhdistää oikeat asiat toisiinsa.
Ja tällaisia tulee kohdalle joka kerta kun on puistossa? Tuota... ei järin uskottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en voi sietää tommosia lapsia! Muutenkaan en tykkää yleisesti lapsista ja sitten pitäisi huomioida jotain ärsyttävää vierasta lasta.. tekisi mieli sanoa että EI KIINNOSTA MENE POIs. Vastailen sitten vaan ihan lyhyesti ja välillä sanon että menepä siitä leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille lapsille enää nykyään opeteta ettei vieraille aikuisille mennä juttelemaan? Aika huolestuttavalta nimittäin kuulostaa, jos pieni lapsi on ilman vanhempiaan leikkipuistossa ja hakeutuu vieraiden aikuisten seuraan. Koskaan ei tiedä vaikka siellä olisi joku pedari istumassa.
En enää istu hiekkalaatikolla, mutta olin tällainen yksinäisten lasten magneetti.
Toiset vanhemmat ovat ylpeitä lapsestaan, joka jo pärjää itsekseen. Meillä esim oli kauemmin naapuri, joka kehui 5 ja 6vuotiaita poikiaan tyyliin ”ne on niin reippaita ja kehittyneitä, että me voidaan vain laittaa ne lauantaiaamusta ulos ja niistä ei kuulu mitään koko päivänä, jos niille tulee nälkä niin ne voi vaikka käydä jonkun naapurin luona pyytämässä näkkileipää. Kyllä ne sitten (ilta) kymmeneen mennessä sisään tulee kun muutkin lapset on menny” - ei ollut vielä 20v sitten lasun paikka, nyt olisi.Ja tosiaankin, olisi aika helppo pedareitten houkutella noita aikuisen-huomion-nälkäisiä-lapsia pauloihinsa 🙁 (ne kun tuntuivat tarttuvan aikuiseen kuin hukkuva oljenkorteen). Ja tässä minäkin siis tarkoitan sellaisia ei vain sosiaalisia vaan ”omien aikuisten huomion puutteeseen hukkumassa olevia lapsia” mitä apkin taisi tarkoittaa
Peesi tälle. Ja jokainen, joka on näitä takertujalapsia tavannut, pystyy aavistamaan, kuinka pedari sairaassa mielessään näkee lapsen kiinnostuksen häntä kohtaan.
No tuota jos ei yhtään jaksa muita lapsia kuin omaansa, miksi ihmeessä menee leikkipuistoon? Kyllähän se oletus on, että siellä on muitakin, ja myös että joku lapsi tai aikuinen saattaa tulla juttelemaan. Monista on jopa ihan kiva, että joku moikkaa ja vähän jutustelee niitä näitä. Onko se nyt niin kamalaa, että se juttelija on lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä aloitus ei ole kovin uskottava. Joo, takertuvia lapsia joskus näkee, mutta jos väittää että jokaisella puistokeikalla joku tällainen sairaalloinen takertuja lyöttäytyy seuraan, täytyy kyllä omassa ihmiskäsityksessä olla jotain vikaa. Joko ahdistuu tosiaan muutaman ystävällisen lauseen sanomisesta tai sitten halusi oikeasti provoilla hirveän vouhotuksen siitä, kuinka aikuiset laittavat kolmevuotiaat yksin puistoon ja/tai tuijottavat vain puhelimiaan jne.
Normaali sosiaalisuus on hieno asia ja aikuisena voi tosiaan olla sille lapselle ystävällinen ja muutaman kysymyksen jälkeen ohjata lasten leikkeihin. Maaninen takertuminen vieraisiin aikuisiin taas ei ole mikään yleinen ilmiö, vaikka joskus tähänkin törmää.
Ei joka kerta tule mutta monesti on tullut. Aloitus oli tarkoituksella provokatiivisesti kirjoitettu, jotta asiasta syntyisi keskustelua. Ilmiö jonka kuvasin on kuitenkin aivan todellinen ja moni kirjoittaja täällä onkin kokenut ihan saman kuin minä ja tunnistaa asian. Osa taas näyttää sekoittavan sen lasten normaaliin sosiaalisuuteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä rasittavaa.
Toinen mikä on rasittavaa on se kun omalla lapsella on kaverisynttärit ja paikalla paljon lapsia niin kivasta tekemisestä ja kavereista huolimatta joku lapsista takertuu minuun koko ajaksi ja kerjää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
No tuota jos ei yhtään jaksa muita lapsia kuin omaansa, miksi ihmeessä menee leikkipuistoon? Kyllähän se oletus on, että siellä on muitakin, ja myös että joku lapsi tai aikuinen saattaa tulla juttelemaan. Monista on jopa ihan kiva, että joku moikkaa ja vähän jutustelee niitä näitä. Onko se nyt niin kamalaa, että se juttelija on lapsi?
Et ymmärtänyt aloitustani ollenkaan. Puhuin sellaisista lapsista, jotka liimaantuu, siis takertuu ja liimaantuu vieraaseen aikuiseen. Se on aivan eri asia kuin että tulee juttelemaan tai vähän jutustelee niitä näitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä aloitus ei ole kovin uskottava. Joo, takertuvia lapsia joskus näkee, mutta jos väittää että jokaisella puistokeikalla joku tällainen sairaalloinen takertuja lyöttäytyy seuraan, täytyy kyllä omassa ihmiskäsityksessä olla jotain vikaa. Joko ahdistuu tosiaan muutaman ystävällisen lauseen sanomisesta tai sitten halusi oikeasti provoilla hirveän vouhotuksen siitä, kuinka aikuiset laittavat kolmevuotiaat yksin puistoon ja/tai tuijottavat vain puhelimiaan jne.
Normaali sosiaalisuus on hieno asia ja aikuisena voi tosiaan olla sille lapselle ystävällinen ja muutaman kysymyksen jälkeen ohjata lasten leikkeihin. Maaninen takertuminen vieraisiin aikuisiin taas ei ole mikään yleinen ilmiö, vaikka joskus tähänkin törmää.
Ei joka kerta tule mutta monesti on tullut. Aloitus oli tarkoituksella provokatiivisesti kirjoitettu, jotta asiasta syntyisi keskustelua. Ilmiö jonka kuvasin on kuitenkin aivan todellinen ja moni kirjoittaja täällä onkin kokenut ihan saman kuin minä ja tunnistaa asian. Osa taas näyttää sekoittavan sen lasten normaaliin sosiaalisuuteen. Ap
Ja kuitenkin kirjoitat "joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään... "
Eli itse sanot, että joka kerta, jos puistossa joku vanhempi lapsi on ja kuvaat kyllä ihan normaalia sosiaalisuutta aloituksessasi. Jossain myöhemmässä kommentissa alat sitten puhumaan takertumisesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota jos ei yhtään jaksa muita lapsia kuin omaansa, miksi ihmeessä menee leikkipuistoon? Kyllähän se oletus on, että siellä on muitakin, ja myös että joku lapsi tai aikuinen saattaa tulla juttelemaan. Monista on jopa ihan kiva, että joku moikkaa ja vähän jutustelee niitä näitä. Onko se nyt niin kamalaa, että se juttelija on lapsi?
Et ymmärtänyt aloitustani ollenkaan. Puhuin sellaisista lapsista, jotka liimaantuu, siis takertuu ja liimaantuu vieraaseen aikuiseen. Se on aivan eri asia kuin että tulee juttelemaan tai vähän jutustelee niitä näitä. Ap
No lasten sosiaalisuus nyt vaan on sellaista kyselyä ja omista jutuista kertomista. Ihan normaalia tuo on, mitä aloituksessa kuvaat, vaikka itsekin myönnän, että se välillä on rasittavaa. Jos nyt sitten koko leikkipuistoreissun ajaksi oikeasti hakemalla hakee huomiota ja turvaa, niin onhan se kurjaa, mutta väitän että tuollaisia on aika vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi kerran sama juttu! Olin ulkomailla ja vähemmistöön kuuluva lapsi lyöttäytyi yhtäkkiä puistossa seuraani, juttelin vähän aikaa ja yritin sanoa että mene puhumaan ja leikkimään noiden muiden lasten kanssa. Ajattelin jo että voiko olla joku väijytys että kohta tulee lapsen äiti myymään jotain, mutta vaikutti että lapsi halusi vaan jutella. Oli resuisen oloinen, vähän kuin villilapsi. Itse näytän ystävälliseltä, mutta oikeasti en kyllä osaa olla lasten kanssa etityisen luontevasti.
Luulen että hän halusi huomiota, hän pyysi mua leikkimään kanssaan leluilla, oli varmasti yksinäinen tai jotenkin kaltoinkohdeltu, tuolla vähemmistöllä on paljon ongelmia. Mulla oli ilkeä äiti ja lapsena tosi helposti tulin hyvin toimeen mukavien aikuisten kanssa, oisin halunnut et ne ois olleet mun vanhempia, joskus karkasin ihan pienenä tuntemattoman mukaankin. Nuo lapset on aina yksin niin huomiota ne haluaa.
En ole ihan varma miten voisit torjua ne lapset, itse keksin äkkiä tekosyyn että pitää mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä aloitus ei ole kovin uskottava. Joo, takertuvia lapsia joskus näkee, mutta jos väittää että jokaisella puistokeikalla joku tällainen sairaalloinen takertuja lyöttäytyy seuraan, täytyy kyllä omassa ihmiskäsityksessä olla jotain vikaa. Joko ahdistuu tosiaan muutaman ystävällisen lauseen sanomisesta tai sitten halusi oikeasti provoilla hirveän vouhotuksen siitä, kuinka aikuiset laittavat kolmevuotiaat yksin puistoon ja/tai tuijottavat vain puhelimiaan jne.
Normaali sosiaalisuus on hieno asia ja aikuisena voi tosiaan olla sille lapselle ystävällinen ja muutaman kysymyksen jälkeen ohjata lasten leikkeihin. Maaninen takertuminen vieraisiin aikuisiin taas ei ole mikään yleinen ilmiö, vaikka joskus tähänkin törmää.
Ei joka kerta tule mutta monesti on tullut. Aloitus oli tarkoituksella provokatiivisesti kirjoitettu, jotta asiasta syntyisi keskustelua. Ilmiö jonka kuvasin on kuitenkin aivan todellinen ja moni kirjoittaja täällä onkin kokenut ihan saman kuin minä ja tunnistaa asian. Osa taas näyttää sekoittavan sen lasten normaaliin sosiaalisuuteen. Ap
Ja kuitenkin kirjoitat "joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään... "
Eli itse sanot, että joka kerta, jos puistossa joku vanhempi lapsi on ja kuvaat kyllä ihan normaalia sosiaalisuutta aloituksessasi. Jossain myöhemmässä kommentissa alat sitten puhumaan takertumisesta jne.
En jaksa jankata kanssasi. Johan selitin sinulle, että kirjoitin tarkoituksella provokatiivisesti, jotta syntyisi keskustelua. Jos et tunnista ilmiötä, josta puhun, niin se on minulle ihan ok, ei juuri sinun sitä olekaan pakko tunnistaa. Moni muu kirjoittaja täällä kuitenkin tunnistaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylyys voisi toimia, eri asia viitsiikö sitä olla tyly. Mutta kyllä se toimii.
:( :(
Ikävää tosiaan, jos joku pieni lapsi on ihan tuuliajolla ja hakee seuraa muista ihmisistä, ja sitten ollaan vain, että ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin kyllä lapsi täytyy opettaa myös kunnioittamaan muiden tilaa! Suomalaiseen kulttuuriin nyt kuuluu se että ihmisillä on oikeus pysyä omassa rauhassaan ilman että täytyy viihdyttää tuntemattomia. Ei sitä tiedä vaikka tuntemattomalla on paha päivä eikä tee mieli puhua ihmisten kanssa, itse ainakaan en halua alkaa turisemaan tuntemattoman lapsen kanssa odottamatta. Se on tungettelevaa ja epäkohteliasta, ei lapsi voi oppia että kaikki ovat aina hänen tavoitettavissaan ja valmiina seurustelemaan hänen kanssaan missä vain tilanteessa.
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Kun ei ole kyse siitä että hakee kontaktia. Vaan että liimaantuu kiinni niin täysillä että yrittää estää kaiken kontaktin muihin myös siihen omaan lapseen. Ei lapsi tuollaista tietenkään tahallaan tee vaan joku asia on hänellä pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Puhe oli nimenomaan epäterveestä, tungettelevasta takertumisesta joka on oireilua ja alat puhumaan että "no jos se on ihan normaalia keskustelua niin eihän se ole tungettelevaa"? Nyt se luetunymmärtäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tässäkin ketjussa väännetään kättä sosiaalisesta/epäsosiaalisesta luonteesta lapsilla kun AP selkeästi tarkoitti niitä lapsia joilla on epäterve tarve takertua vieraaseen aikuiseen ja vaatia tältä jakamatonta huomiota, syynä mitä todennäköisimmin laiminlyövät vanhemmat jotka eivät anna lapselle tämän tarvitsemaa positiivista huomiota. Ei ole kyse mistään nätistä jutustelusta vaan tungettelevasta takertumisesta joka on varmasti oireilua jostain.
Normaalisti teilaan palstalla kaikki vähänkään vasemmalle heilahtavat pitäkää-huolta-minun-ihan-kaikesta-kommentit, mutta jos lapsi hakee normaalia kontaktia normaaliin ihmiseen, en missään nimessä leimaisi sitä tungettelevaksi. En tietenkään jää hoivaamaan kyseistä lasta ja ottamaan vastuuta hänen koko elämästään, mutta jos voin antaa kenellekään inhimillisen ja tasapainoisen kokemuksen kanssakäymisestä, en jätä sitä väliin.
Kun ei ole kyse siitä että hakee kontaktia. Vaan että liimaantuu kiinni niin täysillä että yrittää estää kaiken kontaktin muihin myös siihen omaan lapseen. Ei lapsi tuollaista tietenkään tahallaan tee vaan joku asia on hänellä pielessä.
Eli lapsella on aika pashkat olot itsellään? En tiedä, en tiedä mitä sanoisin. Haluatko antaa jotain positiivista ihan tuntemattomalle sielulle? Tämä on kysymys, jonka parissa jokainen painii.
Minusta tämä aloitus ei ole kovin uskottava. Joo, takertuvia lapsia joskus näkee, mutta jos väittää että jokaisella puistokeikalla joku tällainen sairaalloinen takertuja lyöttäytyy seuraan, täytyy kyllä omassa ihmiskäsityksessä olla jotain vikaa. Joko ahdistuu tosiaan muutaman ystävällisen lauseen sanomisesta tai sitten halusi oikeasti provoilla hirveän vouhotuksen siitä, kuinka aikuiset laittavat kolmevuotiaat yksin puistoon ja/tai tuijottavat vain puhelimiaan jne.
Normaali sosiaalisuus on hieno asia ja aikuisena voi tosiaan olla sille lapselle ystävällinen ja muutaman kysymyksen jälkeen ohjata lasten leikkeihin. Maaninen takertuminen vieraisiin aikuisiin taas ei ole mikään yleinen ilmiö, vaikka joskus tähänkin törmää.