Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se lapsi ihailee joko sua tai sun lasta. Ehkä olet kaunis, hyvin pukeutunut tai sun lapsi erityisen suloinen? Osa lapsista on tosi sosiaalisia eivätkä pelkää vieraita aikuisia. Eivät kuitenkaan vielä osaa sosiaalisia normeja, joten saattavat takertua vieraaseen. Sanot vain nätisti, että haluaisit nyt olla kahden lapsesi kanssa, voisitko mennä leikkimään keinuihin/hiekkalaatikolle tai muuhun aktiviteettiin x. Toki tuollaisen lapsen vanhempi saisi vähän tarkemmin seurata lapsensa puuhia.
Suomen sosiaaliset normit ovat olla hiljaa ja tervehtimättä naapureita, kaupan kassa, bussikuskeja, hississä, kollegoita. Että hyvä vaan jos lapsi on sosiaalinen ja rohkea. Ne pärjää tässä maailmassa paremmin sit aikuisina.
Etkö näe viestissäsi yhtään mitään ristiriitaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.
Korjaus edelliseen 56 tuntia. Laatuaikaa lapsensa kanssa viettävän
aika ei käy pitkäksi.
Se on niin, että he bongaavat lapsesta kiinnostuneen, siis lapsensa kanssa aikaa viettävän ja lapselle huomiota antavan aikuisen, helposti, koska etsivät sellaista huomion tarpeessaan vaistomaisesti. Takertuvat sitten. Ei tiedä, mikä tilanne on silloin kotona, voi olla mikä vain. Reppanoita ovat. Mutta toivoisin, että pienen juttutuokion verran voisi näiden lasten kanssa jokainen aikuinen omistaa ajastaan. Ei se oma, hyväosainen lapsi siitä traumatisoidu, päin vastoin, jos oma äiti on myötätuntoinen myös toisia ihmisiä kohtaan. On niin paljon yksinäisiä lapsia. Voisiko heidät ja oman lapsen ohjata jotenkin leikkimään yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Korjaus edelliseen 56 tuntia. Laatuaikaa lapsensa kanssa viettävän
aika ei käy pitkäksi.
Eli 7-9 aamulla, siinä kahta pientä lasta päiväkotiin ja itseään töihin fiksaava ap viettää lastensa kanssa ”laatuaikaa”?😂
No just tuli ihan uudelleen määriteltyä mulle tuo termi 😂
Vierailija kirjoitti:
Yleistähän tuo on. Varmaan jonkin luonteenlaadun ja kehitysasteen yhdistelmä saa jotkut lapset kovin estottoman sosiaalisiksi. Kyllä ne estot vielä kehittyy ja niistä tulee epävarmoja teinejä.
Asuin joskus vammaisten asuntolan vieressä ja nämä aikuiset, mutta lapsen tasolle jääneet olivat juuri tuollaisia "Kiva huivi! Missä asut? Mikä sun nimi on? Osaatko viheltää?". Se oli aikuisilta vähän outoa, lapsellista käytöstä, mutta lapselle olisi normaalia.
Kyllä niillä lapsilla on luultavasti kivat vanhemmat ja huomionhakuisuus ja ympäristön kartoittaminen vailla estoja on vaihe.
Jaa. Sosiaalisesta lapsestamme on oikeastaan vain tullut palautetta päiväkodissa, että lapsi on perusrauhallinen, kotiolot perusturvalliset jne. Lapsi itse sanoo, että hänellä on hyvä olla kotona.
Olen puhunut lapselle paljon pienestä asti, olemme kaksi kertaa päivässä käyneet leikkipuistossa lapsen ollessa pieni yms. Eli emme olleet lapsen kanssa kahdestaan päivisin vain kotona.
Haluan myös opettaa lapselleni avarakatseisuutta. Maailmassa on erillaisia ihmisiä ja otetaan ketjussa mainitut hölöttävät tyttölapset. Villiveikkaus, ehkä heillä käy kotona paljon vieraita? Toiset kulttuurit ovat sosiaalisempia, koko suku käy kylässä kerran viikossa tai jää asumaan moneksi kuukaudeksi. Lapsikin on sosiaalisempi, eikä pelkää sosiaalisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Korjaus edelliseen 56 tuntia. Laatuaikaa lapsensa kanssa viettävän
aika ei käy pitkäksi.Eli 7-9 aamulla, siinä kahta pientä lasta päiväkotiin ja itseään töihin fiksaava ap viettää lastensa kanssa ”laatuaikaa”?😂
No just tuli ihan uudelleen määriteltyä mulle tuo termi 😂
Tavallaan joo. On vain yksi lapsi. Lahden lapsen kanssa dynamiikka on varmasti erillaista.
Voihan päiväkotiinkin mennessä pysähtyä ihmettelemään kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.
Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
Siinä meillä keittiöpsykologi vauhdissa taas. Sosiaalisella lapsella on turvaton kiintymyssuhde, just.
Sori nyt vaan, mutta mä tiedän, mistä mä puhun. Aloittaja ei todellakaa puhu tässä mistään normaalista lapsen uteliaisuudesta ja sosiaalisuusdesta, vaan lähes sairaalloisesta muihin ihmisiin takertumisesta ja lähes pakonomaisesta hölötyksestä, jolla lapsi yrittää saada edes jonkun aikuisen huomion.
Se johtuu turvattomasta kiintymyssuhteesta omiin vanhempiin. Opiskele, niin ymmärrät ja osaat yhdistää oikeat asiat toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Korjaus edelliseen 56 tuntia. Laatuaikaa lapsensa kanssa viettävän
aika ei käy pitkäksi.Eli 7-9 aamulla, siinä kahta pientä lasta päiväkotiin ja itseään töihin fiksaava ap viettää lastensa kanssa ”laatuaikaa”?😂
No just tuli ihan uudelleen määriteltyä mulle tuo termi 😂
Tavallaan joo. On vain yksi lapsi. Lahden lapsen kanssa dynamiikka on varmasti erillaista.
Voihan päiväkotiinkin mennessä pysähtyä ihmettelemään kaikenlaista.
Kuinka monella on aikaa päiväkotiin mennessä pysähtyä tekemään yhtään mitään? Minullakin on vain yksi lapsi, eikä päiväkotiaamut todellakaan ole se aika, jolloin vietämme laatuaikaa. Ihan sama, vaikka perhedynamiikka varmasti on erilainen kuin kahden kanssa. Ei ne aamut sen kiireettömämmiksi siitä muutu. Samaan aikaan sitä on töissä oltava lapsiluvusta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleistähän tuo on. Varmaan jonkin luonteenlaadun ja kehitysasteen yhdistelmä saa jotkut lapset kovin estottoman sosiaalisiksi. Kyllä ne estot vielä kehittyy ja niistä tulee epävarmoja teinejä.
Asuin joskus vammaisten asuntolan vieressä ja nämä aikuiset, mutta lapsen tasolle jääneet olivat juuri tuollaisia "Kiva huivi! Missä asut? Mikä sun nimi on? Osaatko viheltää?". Se oli aikuisilta vähän outoa, lapsellista käytöstä, mutta lapselle olisi normaalia.
Kyllä niillä lapsilla on luultavasti kivat vanhemmat ja huomionhakuisuus ja ympäristön kartoittaminen vailla estoja on vaihe.
Jaa. Sosiaalisesta lapsestamme on oikeastaan vain tullut palautetta päiväkodissa, että lapsi on perusrauhallinen, kotiolot perusturvalliset jne. Lapsi itse sanoo, että hänellä on hyvä olla kotona.
Olen puhunut lapselle paljon pienestä asti, olemme kaksi kertaa päivässä käyneet leikkipuistossa lapsen ollessa pieni yms. Eli emme olleet lapsen kanssa kahdestaan päivisin vain kotona.Haluan myös opettaa lapselleni avarakatseisuutta. Maailmassa on erillaisia ihmisiä ja otetaan ketjussa mainitut hölöttävät tyttölapset. Villiveikkaus, ehkä heillä käy kotona paljon vieraita? Toiset kulttuurit ovat sosiaalisempia, koko suku käy kylässä kerran viikossa tai jää asumaan moneksi kuukaudeksi. Lapsikin on sosiaalisempi, eikä pelkää sosiaalisia tilanteita.
Villi veikkauksesi ei nähdäkseni ihan osu oikeaan. Oman tuttavapiirini hölöttäjälapsen luona ei käy koskaan kukaan kylässä. (kyseessä siis lapsi, jonka vanhemmalla persoonallisuushäiriö).
Nytkin näen ikkunasta hänet yksin pihalla.
Mutta korostetaan nyt, että tässä ei puhuta normaalista sosiaalisuudesta. Ne tietävät, jotka ovat näitä lapsia tavanneet.
Vanhemmat vain somettaa. Eivät leiki lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niille lapsille enää nykyään opeteta ettei vieraille aikuisille mennä juttelemaan? Aika huolestuttavalta nimittäin kuulostaa, jos pieni lapsi on ilman vanhempiaan leikkipuistossa ja hakeutuu vieraiden aikuisten seuraan. Koskaan ei tiedä vaikka siellä olisi joku pedari istumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni on tälläinen vieraille höpöttelinä, juttelee aikuisille niitä näitä jopa silloinkin kun olen itse paikalla. Isänsä oli samanlainen lapsena ja on ihan huippu tyyppi nyt aikuisena. Fiksu ja filmaattinen toimitusjohtaja.
Koiranikin on ylisosiaalinen, menee koirapuistossa hakemaan silityksiä muilta ihmisiltä ja istuu tattina vieraiden vieressä. Pari kertaa on joku täti-ihminen kommentoinut (koiralle) että voi raasua, etkö saa silityksiä kotona.
Itse olen introvertti jota kauhistuttaa pelkkä ajatus vieraiden kanssa jutustelu, mutta kallistuisin kovasti siihen että näillä höpöttelijöillä kyse on silkasta persoonasta, luonteesta. Jotkut on vaan sosiaalisempia.
Jokatapauksessa sosiaaliset lapset,(aviomiehet) ja koirat ovat kivempaa seuraa kuin itseensäkäpertyjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Mun kuopus (4 lasta meillä) on 7-vuotias joka on todella sosiaalinen. Puhua päpättää niin bussikuskin, kaupan kassan, junan konnarin, koiran ulkoiluttajan jne kanssa sitä sun tätä.
Ihan terve poika jolla ei ole mitään sairautta. Oppi puhumaan todella aikaisin, on todella verbaalinen, avoin ja luonteva ihmisten seurassa. Ollut aina.
Saa huomiota kyllä kotona riittävästi, hänellä on paljon ystäviä, on suosittu koulussa ja kaveripiirissä.
Pahoittelen, jos joskus satut hänen seuraansa ja tahdot olla rauhassa.
Kun olin hoplopissa lasteni kanssa halusin keskittyä heihin, en tuntemattomaan ja hyvin ärsyttävää tyttöön. Pari tuntia tuntemattoman lapsen pälätystä on ahdistavaa, lisäksi kun lapseni ovat pieniä ja vaativat ohjausta niin on ihan kiva puuhailla vain heidän kanssa ja keskittyä heihin. Ja tuolle joka laskee tunteja, juu onhan sitä aikaa mutta kun perheessä on isompiakin lapsia niin on luksusta olla pienten kanssa keskenään. Illat usein menee ruokaa laitellessa ja läksyissä auttaessa jne. En kuitenkaan halunnut olla tytölle tyly vaikka lyhyesti toki vastailin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.Kun ei ole kyse mistään muutaman sanan vaihtamisesta, vaan usein sellainen lapsi liimaantuu seuraan höpisemään koko Hoplop-reissun ajaksi. Joillekin perheille se Hoplop-reissu voi olla ainoa kiireetön yhdessäolo koko viikon aikana. Onko käynyt mielessä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita kuin teillä? Jotkut käyvät vuorotöissä, jolloin elämänrytmi on aikuisella ja lapsilla täysin eri. Joillain voi mennä tunti suuntaansa työmatkoihin. Jotkut tekevät vaativia töitä, jotka vaativat jatkuvia ylitöitä.
Ei meillä ehditä olla lapsen kanssa samaan aikaan hereillä aamuisin kuin puolisen tuntia ennen kuin pitää lähteä. Illat ovat lyhyitä, kun pitää tehdä ruokaa, joka päivä on jotain siivottavaa ja kaupassakin pitää välillä käydä. Nukkumaan on mentävä ajoissa koko porukan, sillä aamulla on aikainen herätys. Joillain arki nyt vain on kiireisempää kuin sinulla.
- Eri
Sitten varmaan kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä, että se kaksi tuntia kestävä ”Hoplop”-reissu on sitä ainoaa laatuaikaa viikossa? Eikö lapset sitäpaitsi leiki sielläkin aika pitkälti keskenään, vai menettekö miehenne kanssa pikkuisten perässä siellä putkissa? Villiveikkaus, että lapset juoksevat keskenään ja hoidatte miehen kanssa parisuhdetta kahviossa.
Jokainen saa kasvattaa lapsensa miten haluaa.
Koitan tässä avata sosiaalisen lapsen taustoja. Meillä on 56 tuntia laatuaikaa viikossa lapsen kanssa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä olen kännykällä, lähes kokoajan olen kuitenkin saatavilla.
Olen myös totaaliyh ilman tukiverkkoa ja teen kahta työtä ja teen normaalit kotityöt tietysti.
Ohis. Oletko harkinnut tukiperheen hakemista? En siis ilkeile, kuulostaa vain todella rankalta arjelta, ja jos lapsi vielä hanakasti hakeutuu tuntemattomien seuraan, voisi muutama aikuinen lisää hänen elämäänsä olla tarpeen.
Tietysti jokainen väsyy joskus. Ja se, että olen kokoajan läsnä lapsen kanssa ja elämä pyörii vain lapsen ympärillä.
Olen koittanut kasvattaa lasta omatoimisemiseksi pärjääjäksi jo aikaisin, niin sitten saan enemmän aikaa niin. Tämä on tylyä, tiedetään.
Just siksi lapsi varmaan meneekin niin avoimesti juttelemaan ihmisten kanssa, kun on saanut äidin kaiken huomion. Mutta voiko lapsia koskaan huomioida liikaa? Maailma on tyly paikka, sitä ehtii kyllä tulla tylytetyksi ihan tarpeeksi.
Mutta on toisaalta vain ajan kysymys, koska lapsi lähtee itsekseen kulkemaan, mietii omat menonsa ja hankkii omat kaverinsa.
Meillä on toisaalta hyvä dynamiikka lapsen kanssa. Tehdään yhteistyötä, koska en jaksa kaikkea yksin. Lapsi oppii myös kantamaan vastuuta jo nuoresta.
Koen, että yksinhuoltajan lapsesta kasvaa itsenäisempi ja sosiaalisempi. On vähän pakko olla, kun ei ole ydinperhettä siinä tukena.
Vierailija kirjoitti:
Eikö niille lapsille enää nykyään opeteta ettei vieraille aikuisille mennä juttelemaan? Aika huolestuttavalta nimittäin kuulostaa, jos pieni lapsi on ilman vanhempiaan leikkipuistossa ja hakeutuu vieraiden aikuisten seuraan. Koskaan ei tiedä vaikka siellä olisi joku pedari istumassa.
En enää istu hiekkalaatikolla, mutta olin tällainen yksinäisten lasten magneetti.
Toiset vanhemmat ovat ylpeitä lapsestaan, joka jo pärjää itsekseen. Meillä esim oli kauemmin naapuri, joka kehui 5 ja 6vuotiaita poikiaan tyyliin ”ne on niin reippaita ja kehittyneitä, että me voidaan vain laittaa ne lauantaiaamusta ulos ja niistä ei kuulu mitään koko päivänä, jos niille tulee nälkä niin ne voi vaikka käydä jonkun naapurin luona pyytämässä näkkileipää. Kyllä ne sitten (ilta) kymmeneen mennessä sisään tulee kun muutkin lapset on menny” - ei ollut vielä 20v sitten lasun paikka, nyt olisi.
Ja tosiaankin, olisi aika helppo pedareitten houkutella noita aikuisen-huomion-nälkäisiä-lapsia pauloihinsa 🙁 (ne kun tuntuivat tarttuvan aikuiseen kuin hukkuva oljenkorteen). Ja tässä minäkin siis tarkoitan sellaisia ei vain sosiaalisia vaan ”omien aikuisten huomion puutteeseen hukkumassa olevia lapsia” mitä apkin taisi tarkoittaa
Ohis, mutta kyllä tämä keittiöpsykologiksi kutsumasi on jäljillä. Itse tunnen juuri tällaisen huomiosyöpön. Hän on eroperheen lapsi, ja lähivanhemmalla on diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Lapsi hakee turvallisen aikuisen huomiota puistoissa.
Mutta sitten taas itsekin olin vähän samanlainen, ja minulla syynä olivat asperger-piirteet. En oikein tajunnut, etteivät ne minun mielestäni tosi kiinnostavat jutut olleet muille tärkeitä, ja aikuisista tykkäsin, koska pidin lapsia lapsellisina...
Omat lapseni eivät juuri tuntemattomille aikuisille puhu, ja mielestäni ei kuulukaan jo turvataitojen näkökulmasta.