Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Vähänkö hyvä
👍, ei oo lapsi äitiinsä tullut 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Toivottavasti opetat kuitenkin lapsellesi käytössääntöjä etkä vain ihaile sosiaalisuutta. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimittäin myös se, ettei häiritä vieraita ihmisiä, jos haluavat olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Vähänkö hyvä
👍, ei oo lapsi äitiinsä tullut 🤣
Lapsen elontaival on turvattu.
Tunnistan ilmiön, mutten näe sitä yhtään pahana. Päinvastoin, kiva että lapsi on vielä avoin ja sosiaalinen. Juttelen hetken, ja sitten ehdotan hänelle siirtymistä leikkeihin ikätoverien kanssa tms.
Ja ei, en ole huomannut mitään että kyseessä olisi tapaukset, joiden vanhemmat vain tuijottavat puhelintaan. Joku vanhempi lapsi tietysti voi olla yksinkin puistossa, mutta kyllä niillä 3-vuotiailla aina joku on mukana ja yleensä ihan kulkee siinä jossain lähistöllä lasta seuraillen. Ei minusta kuitenkaan enää leikki-ikäisen kanssa ole tarkoituksenmukaista äidin tai isän koko ajan leikittää, hyvin voi istuskella penkillä ja seurata mitä lapsi puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Toivottavasti opetat kuitenkin lapsellesi käytössääntöjä etkä vain ihaile sosiaalisuutta. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimittäin myös se, ettei häiritä vieraita ihmisiä, jos haluavat olla rauhassa.
Kultainen keskitie ehkä tässäkin. Ei minusta muutaman sanan vaihtaminen leikkipuistossa ole häiritsemistä (tervehtii, vähän small talkkia). Sitten taas kaduilla kommentointi on ehkä ainakin suomalaiseen mielenlaatuun häiritsevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut tuon saman kuin ap. Jokin sosiaalinen normi näiltä lapsilta on vielä oppimatta. Oöettavat että vieraat ihmiset olisivat heistä ja jutuistaan kiinnostuneita ja jaksaisivat antaa aikaansa. Voi olla luonnekysymyskin tai sitten kotona on opetettu että aina vaan kohti muita ihmisiä ja tilanteisiin mukaan. Koin itse nämä tilanteet rasittaviksi. Kyllä lasten täytyy ikätasonsa mukaan tietysti oppia myös kunnioittamaan muiden henkilökohtaista reviiriä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevia poliitikkoja ja myyntimiehiä nämä :^)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on supersosiaalinen, ja hakee kontaktia lapsista, sekä aikuisista lähes joka paikassa, missä liikumme.
Luultavasti on tullut häiriköimään sinua leikkipuistossa, jossa olet halunnut olla omissa oloissasi lapsesi kanssa.Toisaalta näen todella hyvänä asiana, että lapsi on sosiaalinen tässä tuppisuiden itseensäkäpertyjien maassa.
Lapsi siis heittää läppää kadulla kulkiessa, kaupassa ym. missä vain ohikulkijoiden kanssa. Ei todellakaan mikään ujostelija.
Liikennevaloissa saattaa huomauttaa jollekin aikuiselle, että hei, mä olen nähnyt sut jossain ym.
Olen ylpeä tästä piirteestä, itse olen hiukan ujon puoleinen jännittelijä.Aikuisena voit kyllä välinpitämättömällä käytöksellä osoittaa lapselle, että sinua ei kiinnosta kuunnella. Eiköhän viesti mene perille.
Vähänkö hyvä
👍, ei oo lapsi äitiinsä tullut 🤣
Lapsen elontaival on turvattu.
Kyllä. Lapsi on jo sosiaalisesti fiksumpi kuin äitinsä.
Niin se polvi pojasta paranee 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut tuon saman kuin ap. Jokin sosiaalinen normi näiltä lapsilta on vielä oppimatta. Oöettavat että vieraat ihmiset olisivat heistä ja jutuistaan kiinnostuneita ja jaksaisivat antaa aikaansa. Voi olla luonnekysymyskin tai sitten kotona on opetettu että aina vaan kohti muita ihmisiä ja tilanteisiin mukaan. Koin itse nämä tilanteet rasittaviksi. Kyllä lasten täytyy ikätasonsa mukaan tietysti oppia myös kunnioittamaan muiden henkilökohtaista reviiriä.
No sanotko saman, jos vieras aikuinen tulee puistossa moikkaamaan ja juttelemaan? Yleensä sitä pidetään ihan hyvänä käytöksenä, ja täälläkin moni valittelee kuinka on kurjaa olla yksin puistossa, kun muut eivät tule juttelemaan.
Ei minusta lapsista kannata kitkeä sosiaalista avoimuutta pois, vaan opettaa ikätasoisesti, että missä tilanteissa millainen sosiaalisuus on hyvästä. Pieni lapsi ei vielä osaa tulkita hienovaraisista signaaleista, että aikuista ei nyt huvita höpötellä, sitten voi muutaman lauseen jutella ja nätisti mutta suoraan ohjata sinne oman vanhemman tai omien kavereiden luokse, jos ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Mietin ihan samaa, että ovatko nämä niitä samoja, joita harmittaa kun eivät pääse porukoihin puistoissa, kahvihuoneissa, mammakerhoissa ja vastaavissa, ja toisaalta kokevat rasittavana jos joku tulee juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkohan nyt ymmärtänyt jotain väärin urbaanista elämänmenosta. Näen leikkipuistot ja kadut kohtaamispaikkana ja ihmisten olohuoneena.
Jos omaa rauhaa haluaa, kannattaa hankkia oma piha, jossa on lapselle oma keinu ja hiekkalaatikko. Ei tule muut häiritsemään.
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Mietin ihan samaa, että ovatko nämä niitä samoja, joita harmittaa kun eivät pääse porukoihin puistoissa, kahvihuoneissa, mammakerhoissa ja vastaavissa, ja toisaalta kokevat rasittavana jos joku tulee juttelemaan.
No tämä. Valitetaan, että kaikki ovat porukoissa eivätkä halua tutustua uuteen ja samalla kuitenkin itsestä on ihan okei sanoa jollekin lapselle, että meillä on nyt tässä tämä meidän juttu, mene pois. Huoh tätä logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
Siinä meillä keittiöpsykologi vauhdissa taas. Sosiaalisella lapsella on turvaton kiintymyssuhde, just.
Vierailija kirjoitti:
On se kiva kun Suomessa lytätään ihmisten vilpittömyys ja tutustumishalu jo hiekkalaatikolta lähtien, ja sitten myöhemmin ihmetellään kun on niin paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä, mieleltään jopa järkkyneitä.
Pitääkö teidän nujertaa jo pikkulapsetkin? :'/
Toisaalta pitääkö vanhempien ajatella niin, että joku toinen kyllä katsoo lapseni perään, joku toinen viihdyttää, joku toinen ottaa vastuuta, kun minä en viitsi. Kun olen puistossa oman lapseni kanssa, olen yrittänyt usuttaa tätä räpätätiä leikkimään lapseni kanssa, mutta sepä ei kiinnosta. Tätä urkkijalasta kiinnostaa se, että lapseni pitää jäädä vaille huomiota, hänen pitää saada aikuisen huomio kokonaan. Kyse on eräänlaisesta narsistisesta piirteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan.
Ei ole sama asia. Leikkipuistot ovat ilmaisia julkisia tiloja, kahvilassa maksat olemisesta.
Suomessa on niin vähän aikaa siitä, kun asuttiin metsäpirtissä yksikseen. Muualla Euroopassa kaupunkikulttuuri on tuhansia vuosia vanhempaa. Ihmiset ovat tottuneet kohtaamaan toisia ja olemaan lähellä toisia ihmisiä.
Kadut, torit ja kujat ovat olohuoneita.
Pidit siitä tai et, elämänmeno urbanisoituu. Toki voit muuttaa tiettömien taipaleiden taakse yksiksesi.
tämä