Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan.
Minusta taas leikkipuisto on ihan rinnastettavissa vaikkapa työpaikan kahvihuoneeseen. Kaikille avoin paikka, minne tullaan viettämään aikaa.
Kahvila ja ravintola ovat ehkä vähän spesiaalitapauksia, siellä kun aivan ilmeisesti ollaan siinä omassa porukassa aikaa viettämässä. Tosin ei minusta tiiviissä kahvilassa vaikka muutaman tilanteeseen soveltuvan sanan vaihtaminen sen naapuripöydän tyypin kanssa ole epäkohteliasta sekään. Muualla maailmalla jopa ihan suotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä! Sosiaalisiksi lapsia kasvatetaan koko ajan enemmän..he ovat oppineet
Koska ne ovat lapsia, jotka vielä luottavat aikuisiin ja ovat kiinnostuneet maailmasta yleensä. Älä sure, pian he kyynistyvät ja sulkeutuvat eivätkä häiritse sinua enää.
Minusta on ihan kiva jutella niiden lasten kanssa, jotka tunnen. Kyselen kuulumisia ja muuta. Sitten lapset menevät omiin leikkeihinsä. Sitten on näitä vieraita lapsia, jotka tulevat kuuntelemaan meidän aikuisten juttuja ja kommentoivat väliin, vaikka muita lapsia ei ole mailla halmeilla. Se on jotenkin häiritsevää käytöstä 5-6-vuotiaalta. Normaalimpaa sosiaalista käytöstä olisi yritys tutustua samanikäisiin lapsiin eikä meihin aikuisiin.
Ei minustakaan ole mukavaa, kun vieras lapsi tulee höpöttämään. Usein vielä vähän puutteellisella ulosannilla, enkä ymmärrä kaikkea enkä osaa sanoa mitään fiksua. Mutta yritän aina hymyillä, olla kiltti ja ystävällinen, sillä sinänsä minusta luottamus ihmisiin ja avoimuus ovat asioita, joita kannattaa lapsissa vaalia kohtuudella. Tuppisuu möllöttäjä ehtii olla koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se lapsi ihailee joko sua tai sun lasta. Ehkä olet kaunis, hyvin pukeutunut tai sun lapsi erityisen suloinen? Osa lapsista on tosi sosiaalisia eivätkä pelkää vieraita aikuisia. Eivät kuitenkaan vielä osaa sosiaalisia normeja, joten saattavat takertua vieraaseen. Sanot vain nätisti, että haluaisit nyt olla kahden lapsesi kanssa, voisitko mennä leikkimään keinuihin/hiekkalaatikolle tai muuhun aktiviteettiin x. Toki tuollaisen lapsen vanhempi saisi vähän tarkemmin seurata lapsensa puuhia.
Suomen sosiaaliset normit ovat olla hiljaa ja tervehtimättä naapureita, kaupan kassa, bussikuskeja, hississä, kollegoita. Että hyvä vaan jos lapsi on sosiaalinen ja rohkea. Ne pärjää tässä maailmassa paremmin sit aikuisina.
Jotkut tänne kommentoineet kyllä käsitti aloitukseni aivan väärin. En minä tarkoita sellaista tavallista sosiaalista lasta, joka tulee juttelemaan vieraalle aikuiselle. Näitä on ja ne on ihan mukavia! Tarkoitan sellaista lasta, joka takertuu siihen vieraaseen aikuiseen. Yrittää kaikin tavoin saada sen vieraan aikuisen kaiken huomion itseensä (ja pois sen vieraan aikuisen omasta lapsesta tai muista aikuisista). Puhuu tauotta päälle. Kyselee jankkaamalla tauotta kaikkea. Vaatii ja vaatii katsomaan kun hän hyppää tai näyttää kieltä tai laulaa tai millaiset sukat, housut, hiuspinnit jne jne hänellä on. Jos vieras aikuinen katsoo omaan lapseensa poispäin hänestä niin hän alkaa vetämään suunnilleen kädestä että katso katso nyt millaiset raidalliset sukat minulla on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuviossa se aikuinen, joka voi kauniisti mutta jämäkästi hallita tilannetta ja kertoa lapselle että nyt ei ole hyvä hetki jutella tämän enempää.
Monilla aikuisilla näyttää olevan oppimista siinä, miten toimia rakentavasti hiukan haastavammissa sosiaalisissa tilanteissa.
Ja rivien välistä paistaa että ap epäilee huonoa vanhemmuutta ylisosiaalisen lapsen taustalle.
Näin ei todellakaan aina ole, toisilla lapsilla vain on valtavan aktiivinen ja ulospäin suuntautunut temperamentti, joka ei mene lepotilaan vaikka vanhemmat opastaisivatkin täysin oikein. Aikuisten tehtävä on mielestäni pysyä aina aikuisen roolissa, myös vieraan lapsen kanssa, ärtymys täytyy vain hillitä ja yrittää asettua lapsen asemaan. Sitä kautta löytyy varmasti järkevä tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi jos eivät saa huomiota kotona. Tai sitten saavat sitä liiaksikkin ja ovat tottuneet että hänet huomioidaan AINA.
Oma lapseni saa paljon huomiota kotona, kun on ainoa lapsi ja ainoa pieni muutenkin suvussa. On tottunut juttelemaan aikuisten kanssa, joten saattaa melko ennakkoluulottomasti jutella kenelle vaan tai kuvitella, että kaikkia hirveästi kiinnostaisi hänen asiat. Asiasta on puhuttu kotona paljon, mutta en voi antaa takeita miten lapsi käyttäytyy, kun en ole paikalla. Hän käy kavereiden kanssa keskenään leikkipuistossa. En lähde mukaan, kun eivät minua enää siellä kaipaa.
Minusta huomiota hakeville lapsille voi nätisiti sanoa, että meillä on tässä omat jutut kesken eikä nyt ehdi. Ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella vierasta lasta. Tiedän itsekin, että se on rasittavaa, koska törmäsin samaan ilmiöön oman lapseni ollessa pieni. Ei ole kenenkään toisen aikuisen velvollisuus kuunnella tuntemattoman lapsen päivän kulkua, kun puistoon on tultu ihan eri tarkoituksessa.
Oot varmaan sitten työpaikan kahvihuoneessakin, että ei ole velvollisuuteni kuunnella vierasta aikuista 🤔
Työpaikan kahvihuone on aika eri ympäristö kuin leikkipuisto, johon on tultu oman lapsen kanssa mahdollisesti treffaamaan kavereita. Puistoa vastaava tilanne on, kun olisit kavereiden kanssa kahvilassa tai syömässä ja viereisen pöydän ihmiset lyöttäytyisivät yhtäkkiä seuraanne, alkaisivat kertomaan elämäntarinaansa ettekä sen varsinaisen ystävänne kanssa saisi vaihdettua kuulumisia ollenkaan.
Ei ole sama asia. Leikkipuistot ovat ilmaisia julkisia tiloja, kahvilassa maksat olemisesta.
Suomessa on niin vähän aikaa siitä, kun asuttiin metsäpirtissä yksikseen. Muualla Euroopassa kaupunkikulttuuri on tuhansia vuosia vanhempaa. Ihmiset ovat tottuneet kohtaamaan toisia ja olemaan lähellä toisia ihmisiä.
Kadut, torit ja kujat ovat olohuoneita.
Pidit siitä tai et, elämänmeno urbanisoituu. Toki voit muuttaa tiettömien taipaleiden taakse yksiksesi.
Aika logiikka, että haluaisi olla yksin metsäpirtissä, jos ei koe, että tarvitsisi kuunnella tuntemattoman lapsen jorinoita tai vieraiden ihmisten jorinoita kahvilassa(tätä ei kyllä oikeasti Suomessa edes tapahdu). Tunnistatko edes tätä ilmiötä, missä vieras lapsi liimaantuu aikuiseen ja piinaa siinä koko ajan? Se on ihan eri asia kuin normaali sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa. Lapsen olisi hyvä oppia tunnistamana milloin on ok yrittää tehdä tuttavuutta ja milloin se tilanne on tungettelemista. Sen lapset oppii, jos aikuiset uskaltaa sanoa, että nyt ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistähän tuo on. Varmaan jonkin luonteenlaadun ja kehitysasteen yhdistelmä saa jotkut lapset kovin estottoman sosiaalisiksi. Kyllä ne estot vielä kehittyy ja niistä tulee epävarmoja teinejä.
Asuin joskus vammaisten asuntolan vieressä ja nämä aikuiset, mutta lapsen tasolle jääneet olivat juuri tuollaisia "Kiva huivi! Missä asut? Mikä sun nimi on? Osaatko viheltää?". Se oli aikuisilta vähän outoa, lapsellista käytöstä, mutta lapselle olisi normaalia.
Kyllä niillä lapsilla on luultavasti kivat vanhemmat ja huomionhakuisuus ja ympäristön kartoittaminen vailla estoja on vaihe.
Älä sitten mene sinne puistoon!
Kun sielä kerran muitakin lapsia jopa isompia kun omasi ja vielä tulevat puhumaankin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös sellainen aikuinen, johon joku ”puistolapsi” liimautuu. Tapahtuu usein myös esim. laivojen leikkihuoneessa, leikkimaissa yms. paikoissa. En keksi ”ilmiölle” mitään syytä, mutta ei ne lapset joka aikuiselle mene juttelemaan...
Prisman leluosastolla tullaan mulle juttelemaan. Noin viisivuotiaat jätetään leluosastolla ja näköjään mun vahdittavaksi.
Kysyn aina missä äiti/isä, käy etsimässä hänet.
Valitettavasti vastaus on usein "En tiedä, jossain täällä".
Pitäkää jum*lauta huolta niistä lapsistanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Vierailija kirjoitti:
Yleistähän tuo on. Varmaan jonkin luonteenlaadun ja kehitysasteen yhdistelmä saa jotkut lapset kovin estottoman sosiaalisiksi. Kyllä ne estot vielä kehittyy ja niistä tulee epävarmoja teinejä.
Asuin joskus vammaisten asuntolan vieressä ja nämä aikuiset, mutta lapsen tasolle jääneet olivat juuri tuollaisia "Kiva huivi! Missä asut? Mikä sun nimi on? Osaatko viheltää?". Se oli aikuisilta vähän outoa, lapsellista käytöstä, mutta lapselle olisi normaalia.
Kyllä niillä lapsilla on luultavasti kivat vanhemmat ja huomionhakuisuus ja ympäristön kartoittaminen vailla estoja on vaihe.
Persoonallisuus. Ulospäinsuuntautuneen lapseni toinen vanhempi on supersosiaalinen.
Lapsi on myös ollut oikeastaan ihan vauvasta asti tarkkaavainen ja ottanut hyvin kontaktia ympäristöön. Eli ei ole mikään kehitysvaihe yms.
Hyvähän se on tässä tuppisuiden maassa. Jos jotakin aikuista häiritsee tämä, eikä saa sanottua asiaa, se on sitten voivoi.
Kasvatetaanko uusi sukupolvi, jolta ei tarvitse hohtimilla repiä sanoja suusta? 😂
Mitä tapahtuu käytännössä jos sanot jämäkästi, että nyt haluat vahtia omaa lastasi tai keskustella aikuisen kanssa? Ei mitään nättiä kehotusta tai muuta pehmeää löpinää vaan ihan niin kuin opet tai tarhatädit sanoo.
Kyllä mun mielestä 7v pitäisi jo osata se, ettei ole aina huomion keskipiste. Jos on joku pitkä 4-5v niin sitten ei vielä voi olettaa, että hän osaisi ottaa muut huomioon kauhean hyvin. Sitä vasta harjoitellaan.
Nojaa, minä olin vähän tuollainen lapsena. Olin tosin vähän kohteliaampi (en keskeyttänyt aikuisia jne), mutta hakeuduin hanakasti aikuisten lähelle. Asuin maaseudulla, joten todellakin saatoin pölähtää jonkun pihaan tekemään tuttavuutta.
Kotona oli vanhempien alkoholismia enkä saanut kovin paljon positiivista huomiota. Lisäksi olin tottunut +10 vuotta vanhempiin isosisaruksiin, joita ihailin kovasti. Olin ns. ”pikkuvanha” ja viihdyin mieluummin aikuisten seurassa.
Tilanne muuttui esiteini-ikään mennessä ja kaverit alkoi kiinnostaa enemmän. Olin kaltoinkohdeltu, mutta muille iloinen ja sosiaalinen lapsi. Oireilu alkoi vasta teini-iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Juuri tätä tarkoitan. Ja kyse ei ole sosiaalisuudesta vaan jostain ihan muusta. Tyttöjähän ne aina on. En tiedä miksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olimme juuri hoplopissa ja leikin 2v ja 3v tyttöjeni kanssa kun noin 9v romani tyttö halusi koko ajan höpöttää jotain, tyylillä "sulla on kaunis tukka", "mulla on kuuma" "missä te asutte ?"jne. Seurasi perässä ja pölötti. Oikeasti halusin keskittyä omiin lapsiini ja viettää heidän kanssa aikaa, teen paljon töitä ja ärsyttää kun yhteinen aika heidän kanssaan menee tuollaiseen. Usein näin käy leikkipaikoilla, yleensä nämä takertuja lapset ovat tyttöjä ja heikko osaisia. Hoplopissa tällä tytöllä oli äiti mukana, äiti oli todella liimaantunut puhelimeensa, tytär välillä yritti saada äidin huomiota, heikoin tuloksin.
Voi jessus. Saanko kysyä, mihin se teidän aika sitten menee, jos ”hoplop”-aika on sitä tärkeää yhteistä aikaa?
Meillä on yhteistä aikaa lapsen kanssa joka arkiaamu klo 7-9 ja joka arki-ilta klo 17 - 21 ja viikonloppuisin klo 8-21. Tekee 72 tuntia yhteistä aikaa viikossa.
Kyllähän sitä ehtii muutaman sanan vaihtaa kuulumisia muidenkin lasten kanssa, kuin oman lapsen kanssa tuon ajan puitteissa.
Ehkä olet luontaisen hyvä keskustelija. Jotkut ovat sellaisen oloisia, että heidän kanssaan on helppo jutustella. Ei lapset muhun takerru, koska olen tuppisuu vaivaantuja. Vastaan kyllä, mutta tyyliin aha, okei tms lyhytsanaista ja sitten katson toiseen suuntaan. Aika nopeasti lähtevät muualle.
Mun kaksi lasta ovat luonteeltaan ääripäitä. Toinen ollut pienestä asti tosi sosiaalinen ja kiinnostunut muista ihmisistä ja oli leikkipuistoissa aina hakeutumassa sekä lasten että aikuisten seuraan. Usein jäi juurikin jonkun aikuisen luokse jumittamaan, koska aikuisilta saa useammin jonkun vastauksen. Vieraat lapset usein vaan möllöttävät suu auki kun joku tulee juttelemaan, joten leikkikaveria oli usein vaikea löytää. Näissä tilanteissa kävin toki hakemassa lapsen pois ja jossain vaiheessa oppi että vieraita ei pidä häiritä (kuin ehkä parilla lauseella). Toinen lapsistani taas on omissa jutuissaan / tuttujen ihmisten kanssa viihtyvä eikä koskaan ole ollut kiinnostunut muista aikuisista.