Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut lapset leikkipuistossa alkaa heti roikkua vieraassa aikuisessa? Se ärsyttää
30.08.2019 |
Vien omaa yksivuotiastani leikkipuistoihin hiekkalaatikolle ja keinumaan ja hän on niin pieni vielä, että ei hän mitään kavereita sieltä etsi vaan haluaa vähän keinua ja rauhassa tutkailla hiekkalaatikkolelujaan. Ja minä häntä siinä vahdin ja leikin hänen kanssaan ja annan vauhtia keinussa ja juttelen hänelle.
Silti joka kerta jos puistossa on muita vähän vanhempia lapsia, niin joku heistä alkaa roikkua minussa. Heti kun saavumme puistoon niin joku täysin vieras lapsi (nämä tällaiset ovat jo yli kolmevuotiaita, monesti ekaluokkalaisen oloisia), jota emme ole koskaan ennen nähneet, tulee viereeni ja alkaa kyselemään "mikä ton nimi on (osoittaen lastani)", "missä asutte", "mitä teette" ja miljoona vastaavaa kysymystä. Ja pajattamaan minulle asioistaan (tyyliin mitä harrastaa ja mitä on tehnyt tänään). Vaikka yritän keskittyä vain lapseeni. Niin se pajatus ei lopu. En pääse eroon siitä vieraasta lapsesta millään kohteliaalla tavalla enkä halua keskittyä hänen kanssa juttelemiseen vaan omaan lapseeni.
Jos taas juttelen jonkun toisen äidin kanssa samalla kun lapseni vaikka keinuu, niin tämä meille molemmille äideille vieras lapsi tulee koko ajan keskeyttämään meidän aikuisten keskustelun jollain omalla höpötyksellään ja yrittää kaikkensa saada meidän huomion vain osakseen.
Rasittaa käydä noissa leikkipuistoissa kun siellä on tuollaisia lapsia. Kertokaa miksi jotkut lapset (onneksi vähemmistö) alkaa heti roikkua heille aivan vieraissa aikuisissa eikä millään jätä jutuiltaan näitä vieraita aikuisia rauhaan? Ei he leiki muiden lasten kanssa vaan roikkuu vain vieraissa aikuisissa.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.
Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Ei ole normaalia jos kyseessä on isot, jo kouluikäiset lapset. Siinä iässä normaalisti osataan jo hyvin tulkita sosiaalisia vihjeitä ja tehdä itse sosiaalisia aloitteita asianmukaisesti ja sopivissa tilanteissa. Usko tai älä, näin se silti on.
Ap puhui 3-vuotiaista vai joko muutti määritelmää? :D
Ap puhui isommista lapsista jotka määritteli osan vähintään ekaluokkalaisiksi. Luepa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on liian kiltti tai kiltinoloinen, ja se on luultavasti syy, miksi vieraat lapset takertuvat. Seuraavalla kerralla sanot lapselle suoraan, että leikippäs nyt. Lapsellekin pitää uskaltas tuottaa pettymyksiä.
Joku saattaa muistaa vielä aikuisenakin, miten jutteli puistossa mukavien ja turvallisten aikuisten kanssa. Pitäähän yksin olevia lapsia muutenkin muiden vähän vahtia.
Meidän kerrostalon pihalla oli tällainen lapsi, oltiin silloin lapseton nuori 25v pariskunta. Tultiin töistä ja käveltiin kotirappua kohti niin tämä ryntäsi välittömästi meidän kimppuun kysymään mihin menette, mikä teidän nimi on, missä asutte jne. kerran meni meidän rapun oven eteen estämään meitä menemästä sisään ja vaati meidän huomiota. Siinä kohtaa suutuin ja sanoin, että nyt siirryt syrjään oven edestä ja jätät meidät aikuiset rauhaan. Lähti sanomatta mitään.
Tätä jatkui joka kerta kun näki meidät ja koitin monta kertaa sanoa nätisti mutta jämäkästi, ettei meidän asiat kuulu hänelle ja että vieraat aikuiset eivät ole leikkikavereita, mutta ei koskaan mennyt perille. Kerran lastattiin autoa rapun edessä ja kun olimme lähdössä kysyi saako tulla mukaan :O
On selvästi siis lapsi, joka laitettu ulos koko päiväksi ja joka ei saanut tarpeeksi huomiota ja rakkautta, mutta en myöskään täysin vieraana aikuisena koe mitenkään että voisin tai että minun edes kuuluisi tukea tai auttaa häntä. Se tehtävä kuuluu hänen perheelleen. Surullista, että hänen tilanteensa on tämä mutten voi ottaa vierasta lasta leikitettäväksi tai mukaan kauppaan..
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää kirjoitti:
Minua eivät harmittaneet lapset leikkipuistoissa. Päinvastoin. Olivat aitoja ja kivoja. Enemmän harmia oli happamista, omiin kuppikuntiinsa vetäytyneistä ja tylyistä vanhemmista. Ikäviä piikkejä ja neuvoja tuli kyllä, kun olin tuore äiti, ystävällisiä sanoja ei niinkään. Ei edes tervehdyksiä. Inhosin leikkipuistoissa käymistä ja sitä ylivaivautunutta mukasosiaalisuutta. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin!
Lapset olivat kivoja!
Juuri näin ja tässä ketjussa ikävästi ihannoidaan tätä jokainen lapsi leikkii vain oman vanhemman kanssa ajatusta. Hyi.
Mulle lapsen kanssa leikkiminen on sitä parasta yhdessäoloa. Mun lapset ovat menneet 3v päiväkotiin ja leikkivät siellä muiden lasten kanssa päivät pitkät. He itse kaipaavat vapaa-aikanaan kahdestaan leikkiä minun tai isänsä kanssa. Minusta se on normaalia ja yritän siksi heille sitä tarjota. Jos oma lapseni ilmaisee puistossa pienintäkään kiinnostusta toisen lapsen kanssa leikkimiseen niin vetäydyn heti taka-alalle ja annan lasten leikkiä keskenään. Mutta jos omani haluaa leikkiä nimenomaan kanssani kaksin, niin sitten teen niin. En ihannoi tätä, se on vaan minulle luonteva tapa tarjota lapselleni yhdessäoloa. Olen silti aina ystävällinen muille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.
Lähes kaikkihan ovat sanoneet juttelevansa hetken, kuuntelevansa, ihailevansa temppuja tms. Tässä oli nyt kyse siitä, että lapsi ei lähde yhtään enää omiin leikkeihinsä, jopa seuraa perässä ja vie kaiken huomion ko. aikuisen omilta lapsilta.
Lapsen juttelussa ei ole yhtään mitään pahaa eikä epänormaalia. Mutta jokainen, joka on yhtään viettänyt aikaa leikkipuistossa tietää että on nämä normaalit puheliaat/sosiaalisesti rohkeat lapset ja sitten nämä takertujat. Joo, takertujilla saattaa olla ongelmia, mutta ei niitä ratkaista sillä, että random puistoäiti menee mukaan tuohon rajattomuuteen ja kuuntelee ja ihailee heitä tuntikaupalla. Ystävällinen pitää olla mutta ei tarvitse antaa kaikkea mitä lapsi haluaa.
En ole koskaan törmännyt takertuvaan lapseen, vaikka itselläni on 3 lasta ja aikaa on tullut vietettyä leikkipuistoissa noin 10 vuoden ajan. Ehkä minulla on luotaan työntävä olemus.
Minullakin on 3 lasta ja vanhin nyt 10v, enkä minäkään ole usein törmännyt tällaiseen lapseen, mutta kuitenkin sen verran että ymmärrän mistä ap puhuu. Ei se että sinä et ole näitä tavannut tarkoita että ilmiötä ei olisi olemassa.
No voi kai se ilmiö olla olemassa, mutta miten suuri ongelma se on, jos monet vanhemmat eivät ole siihen edes törmänneet? Itseäni häiritsevät lähinnä sellaiset lapset, jotka kiroilevat tai tönivät toisia lapsia tai ohittelevat liukumäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helv...täällä tehdään päätelmiä siitä että kun lapsi on liian sosiaalinen (=heidän mielestä silloin takertuva) niin heti johtuu siitä ettei saa kotona huomiota tai että lapsi on hylätty. Voi jessus ihan oikeasti! Tää palstan taso vaan pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on ihan järkyttävän kylmiä ihmisiä. Täällä ihan pokkana vielä sanotaan, että "joo niillä on varmaan jotain ongelmia, turvattomuutta jne." No eikö hyvänen aika jokaikinen ihminen, ainakin joka on vanhempi itsekin, tekisi kaikkensa auttaakseen lapsia joilla ei ehkä ole kaikki hyvin? Varsinkin, jos apua voi olla pelkästä kuuntelemisesta ja keskustelmisesta. Tämä ei todellakaan ole pois omalta herrantertulta, vaan hän oppii samalla tärkeitä sosiaalisia taitoja myös, ja voi myös osallistua kanssakäymiseen. Eikä herranjestas ole liian vaikeaa sanoa, jos nyt ihan överiksi menee höpöttäminen, että oli tosi kiva jutella, mutta nyt pitää keskittyä omiin hommiin. Vuorovaikutuksella voi olla todella tärkeä rooli lapselle, joka kotonaan ehkä kärsii normaalin vuorovaikutuksen puutteesta. Täällä ei tosiaan toimi "koko kylä kasvattaa"-metodi, kaikkia kiinnostaa vain omat ja korkeintaan lähimpien asiat. Aikuiset ihmiset, hyi. Näin moni komppaa täällä, että kyllä, on ihan tosi järkyttävää että lapset tulevat juttelemaan, vieläpä LASTEN leikkipuistossa.
Se nyt vaan on aika minimaalista mitä joku ventovieras satunnainen puistotuttavuus voi tällaisen lapsen hyväksi tehdä. Tottakai lapselle puhutaan ystävällisesti vaikka hänen käytöksensä ärsyttäisi. Mutta ei niitä puuttuvia taitoja voi siinä yksittäisessä tilanteessa opettaa. Se on kyllä vanhempien tehtävä, ja pitkä tie harjoitella. Ihmiset ja sosiaaliset tilanteet on niin monimutkaisia, että jos ei niitä automaattisesti ymmärrä, on todella vaikea taito oppia arvioimaan mikä milloinkin on sopivaa. Itse olen vetänyt lastenpsykalla lukuisia sosiaalistentaitojen ryhmiä, ja vaikka taitoja ryhmässä opetellaan paljon kuvien ja draaman kautta, edellyttää täyden hyödyn saaminen että myös kotona ohjataan käytännöntilanteissa. Tärkeää oppimisen kannalta on myös riittävän hyvät tunnetaidot ja riittävän hyvin kehittynyt mielenteoria (= kyky ymmärtää että jokaisella ihmisellä on omat tunteet ja ajaukset)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kyseessä on lapsi, jolla on turvaton kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. Ainakin jossan määrin kaltoinkohdeltuja. Selviytyäkseen he takertuvat aikusiin, jotka vähänkin antavat heille huomiota. Olisin huolissani.
En olisi yhtään huolissani. Yleensä kaltoinkohdellut lapset ovat tuppisuita, joihin vaikea saada kontaktia. Pelkäävät ja välttelevät vieraita ihmisiä.
^ tässäpä hyvin yleinen mutta samalla niin haitallinen virhekäsitys.
Kaltoinkohdeltu lapsi ei todellakaan ole aina tuppisuinen pelkuri vaan yllättävänkin usein rajaton, ylisosiaalinen hölpöttäjä.
Normaali lasten sosiaalisuus on sitten ihan eri juttu.Tässä ketjussa vaan moni ei tajua, että puheena ei ole se normaali sosiaalisuus vaan ihan muunlainen rajattomuus ja kehen tahansa aikuiseen liimautuminen (koska kotona ei saa huomiota).
Se mitä aloittaja kuvaa aloituksessaan on täysin normaalia sosiaalisuutta. Rasittavaa se voi olla, ja päivästäkin voi riippua kuinka jaksaa vieraiden lasten höpötystä, mutta mitään rajattomuutta tuo ei ole.
Lue tarkemmin: ekaluokkalaista puhui!
Sitten myöhemmissä kommenteissa hän alkaa selitellä sairaalloisista liimaantumisista jne, kun ei saakaan heti kaikkia teilaamaan lapsen normaalia sosiaalisuutta. Ja närkästyy kun hänelle kommentoidaan normaalista sosiaalisuudesta, koska sitähän hän aloituksessaan tarkoittaa.Tyypillinen av-ketju, jossa kun ei oikein ota tuulta alleen aloittajan haluamalla tavalla, aletaan lisäillä omia päätelmiä ja yhtäkkiä ei kyse olekaan kyselystä ja selittämisestä, vaan siitä, että yritetään estää vierasta aikuista olemasta lapsensa kanssa ja vaikka mitä aivan pimeää.
Ei ole normaalia jos kyseessä on isot, jo kouluikäiset lapset. Siinä iässä normaalisti osataan jo hyvin tulkita sosiaalisia vihjeitä ja tehdä itse sosiaalisia aloitteita asianmukaisesti ja sopivissa tilanteissa. Usko tai älä, näin se silti on.
Ap puhui 3-vuotiaista vai joko muutti määritelmää? :D
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua. Mun mielestä oli kivaa jutella leikkipuiston lasten kanssa, kun olin siellä oman lapseni kanssa, mutta niiden muiden äitien kanssa en ollut kiinnostunut keskustelemaan.
Lapsilla on usein hauskempia ja mielikuvituksellisempia juttuja kuin aikuisilla.
Mutta on tietysti vaikeaa, kun ei koskaan etukäteen voi tietää, kenen kanssa kukakin mieluummin juttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Mun mielestä oli kivaa jutella leikkipuiston lasten kanssa, kun olin siellä oman lapseni kanssa, mutta niiden muiden äitien kanssa en ollut kiinnostunut keskustelemaan.
Lapsilla on usein hauskempia ja mielikuvituksellisempia juttuja kuin aikuisilla.
Mutta on tietysti vaikeaa, kun ei koskaan etukäteen voi tietää, kenen kanssa kukakin mieluummin juttelee.
Näköjään en saa osaa teistä millään ymmärtämään, että millaisista lapsista on kyse. Yritin siinä yhdessä kommentissani kuvata viimekertaisen tapahtuman, jossa tälläinen takertujatyttö liimautui kiinni minuun kun olin keinuttamassa omaa lastani, pari viikkoa sitten yksi vuotta täyttänyttä pientä. Välittömästi kun saavuimme puistoon niin hän iski kiinni. Juttelin sen tytön kanssa varmaan kymmenen minuuttia siinä ja annoin hänelle huomiota, jota hän todella sinnikkäästi vaati etenkin joka kerta kun katsoin hänestä pois omaan lapseeni päin tai käännyin antamaan keinuun vauhtia omalle lapselleni. Mutta sitten sanoin hänelle että mene nyt leikkimään muiden lasten kanssa. Niin tämä tyttö sitten tarttui siihen vauvakeinuun, jossa lapseni oli, ja alkoi riuhtomaan sitä keinua (eli riuhtomaan lastani käytännössä, lähes vauvaa). Ja meidän oli sitten pakko poistui sieltä puistosta. Tämä tyttö oli ekaluokkalaisen oloinen ja yksin siellä puistossa. Se ei ole mitään normaalia juttelua että käy vauvaan kiinni.
Ja tosiaan, näitä ei ole joka kerta puistossa, onneksi.
Ap
Tämä aihe herättää palstalaisissa niin paljon närää siksi, että varsin moni jättää lapsensa emotionaalisesti yksin ja pitää sitä jopa hyvänä vanhemmuutena.
Toistuvasti olen täältä lukenut, miten hieno asia on, että vaikka viisivuotias ulkoilee reippaasti itsekseen ja käyttää omaa kännykkää. Lyöttäytyminen nähdään sosiaalisena taitona.
Sama ilmiö on nähtävissä onnettomuusaiheisissa keskusteluissa, joissa onnettomuuden taustalla on ollut lapsen valvonnan laiminlyönti. Kovasti korostetaan, miten lapsi voi hukkua, vaikka tästä pitäisi koko ajan käsipuolesta kiinni. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät selkeästi nyt tunnista ilmiötä, vedetään vaan herneetpalot syvälle sieraimeen kun. "Meidän Jonne-Uuno nyt vaan on niin rohkea ja reipas höpöttäjä, kamala lapsivihaaja ap!!" Kun nämä takertuja lapset eivät nimenomaan ymmärrä vaikka sanoisi kuinka nätisti/tiukasti tai jo vähän äkäisemmin, että menehän nyt leikkimään siitä toisten lasten kanssa, vaan kun he ottavat jonkun aikuisen silmätikuksi, niin eivät he halua kuin vain sen yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen. Ja jos eivät saa huomiota hyvällä, niin jotkut hakevat sitten pahalla---> lyövät tai tönivät omaa lastasi.
Eli edelleen, normaalit sosiaaliset lapset on ihan kivoja, nämä rajattomat lapset taas tunkevat iholle ja ovat yksinkertaisesti rasittavia. Eivät kivoja, vaan energia syöppöjä ja vika on heidän vanhemmissaan ja heidän käytöksessään, koska eivät joko huomio lastaan, tai perheessä on muita ongelmia.
Ja edelleen, näitä tällaisia lapsia ei kenellekään osu joka puistokeikalla kohdalle eikä edes suurimmalla osalla kerroista. Joten kyllä, aloittajaa nyppii ne ns tavalliset hölöttäjät, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta on turhaa alkaa repostella että kyseessä olisi joku kovin yleinen ongelma. Se että moni tunnistaa, että on olemassa oikeasti häiriintyneitä takertuja, ei tarkoita että kaikki puistot olisivat niitä jatkuvasti pullollaan. Joten valot nyt päälle ihmiset.
Missähän on sinunkin luetun ymmärtäminen?! Ap:han on täällä ihan suoraan kertonut, että näitä liimautujalapsia ei ole jokaisella puistokäynnillä eikä aina eikä puistot pullollaan. Vaan että hän kirjoitti tahallaan provokatiiviseen (liioittelevaan) tyyliin, jotta ilmiöstä syntyisi keskustelua. Ja hän on monessa kommentissaan selittänyt miten nimenomaan kyseessä ei ole tavallisen puheliaat, sosiaaliset, kontaktiaottavat lapset vaan selvästi poikkeustapaukset. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin tämän?!
Ei, vaan aloituksessa kuvataan ihan tavallista puheliasta lasta. Ja puhutaan jokaisesta puistossa olemisen kerrasta, silloin jos siellä on vähän isompia lapsia. Sitten myöhemmin alkaa selittely ja että aloitus oli provokatiivinen jne. Mutta kun se meni nyt pieleen.
Eli vaikka ilmiö onkin todellinen, aloituksessa kuvataan jotain ihan muuta ja vasta myöhemmin tuodaan mukaan näitä huomion omimimisia ja lyömisiä jne, mitkä toki ovat erittäin ikäviä ilmiöitä. Joko huonoa käytöstä tai jonkinlaista turvan hakemista.
Joten ihan turha nyt vääntää mustaa valkoiseksi. Säälittävä yritys.
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea kaikkia, mutta ekaks tuli mieleen " tapaus" josta oli paljon julkisuudessakin. Pieni lapsi pyrki aina naapurin äidin syliin kun meni naapuriin.
Siinä perheessä ei ollut aitoa läheisyyttä joten lapsi haki lohtua naapurin ja vieraan sylistä. Ei ollut kotona rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa vaikka mukamas ulospäin näytettiin oikein netin kautta, meil askarrellaan ja leivotaan lasten kans yhdessä.
Aivan. Tunnistan mistä tapauksesta on kyse. Pieni tyttö jäi ilman äidin hellyyttä ja huolenpitoa.
Siis oikeastikko tässäkin ketjussa ties kuinka monen mielestä se on ihan normaalia ja okei että tuntematon lapsi menee tuntemattomalle aikuiselle pulputtamaan kyselytulvaa, repimään kädestä ja vaatimaan huomiota taukoamatta vaikka aikuinen yrittää antaa huomiota omalle lapselleen? Varmaan näitä älypuhelinvanhempia jotka lykkäävät kätevästi pentunsa muiden kontolle koska eivät jaksa olla heidän seuranaan, ja yrittävät sitten oikeuttaa käytöstään ties millä "järkeilyllä". Että on sen toisen aikuisen vika kun ei ole seuratätinä lapselleen, kyllä lapsi saa olla utelias ja seurallinen, on se kumma kun Suomessa ollaan niin kyräileviä tuppisuita jne.
Tosi hyvä aloitus ja tärkeä aihe! Oon kokenut vastaavaa kuin ap. Se on ärsyttävää, kun haluaisi keskittyä omaan lapseen, on itsekin vähän väsynyt eikä aina jaksais jutella vieraiden lasten kanssa. Usein leikkipuistoissa on jopa 5- vuotiaita yksin. Säälittää, kun näkee miten lapsi kaipaisi vanhemman seuraa mutta itse en jaksa aina enkä ole velvollinenkaan siihen. Lisäksi on huolestuttavaa, kun näkee miten joskus on oikeita hätätilanteita eikä ole lasten vanhemmat paikalla. Esim. Olen tänä kesänä joutunut auttamaan hätääntynyttä pikkutyttöä joka oli hukannut puhelimensa puistoon ja olen joutunut puuttumaan pikkupoikien tulitikkuleikkeihin puistossa.
Ymmärrän erittäin hyvin, että kaikkia ihmisiä ei yhtään innosta, jos lapseni alkaa heille juttelemaan vaikka ruokakaupassa ja tätä on lapsillekin koitettu päähän iskostaa. Kuitenkin parantamisen varaa on myös aikuisten ihmisten suhtautumisessa asiaan.
Toisaalta lapseni ovat puheliaisuudellaan myös ilahduttaneet esimerkiksi montaa yksinäistä vanhusta ihan ulkona kävellessä tai vaikka siellä ruokakaupassa.