Jäin äitiyslomalle, eikä minua muistettu MITENKÄÄN.
Oon niin pöyristynyt, että näin tapahtui. Oon siis työntekijä, joka aina tekee tunnollisesti ja tehokkaasti kaiken. Oon miesvaltaisella alalla oikeastaan ainoita naisia ja painanut niska limassa duunia saatuani ylennyksen. Työn jälki on ollut hyvää, olen tavoitelukemissa jokaisella vastuualallani.
Olin jotenkin olettanur, että mulle jotain pientä edes järjestettäisiin koska olen tuottoisa työntekijä. Odotin koko päivän - eikä yhtään mitään tapahtunut. Kumpikaan mun pomoista ei edes moikannut mua työpäivän päätteeksi. Aamupalaverissa sentään totesivat, että tänään on mun viimeinen työpäivä.
Arvatkaa, huvittaako mennä tuonne enää takaisin jos olen kuitenkin niin yhdentekevä heille? Oon vaan itkenyt työpäivän jälkeen, kun tuntuu että koko ura on vedetty alas vessanpöntöstä.
Mun tekis mieli jutella tästä asiasta näiden kahden pomon kanssa, mutta miten tämän voisi edes ottaa rakentavasti puheeksi?
Ps. Ei riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja, kun olen itse muille jotain järkännyt kun ovat irtisanoutuneet jne.
Kommentit (70)
Olen naisvaltaisella alalla, eikä meillä ikinä kollektiivisesti muisteta ketään siinä kohtaa, kun tämä jää äitiyslomalle. Vasta vauvan synnyttyä. Toki henkilökohtaisemmalla tasolla saattaa jotain sellaista toivotustakin olla, lähimpien kollegoiden kesken esimerkiksi, mutta ei työyhteisön taholta. Ehkä olet vähän herkillä, mikä on toki ymmärrettävää...
Minäpä luulen, ettei ne vaan tajunnut, mitä sä odotit. Sähän jäät vaan äippälomalle ja tuut sitten myöhemmin jatkamaan hommia. Ei ne ymmärfä, että olet nyt kovin herkillä ( be hormonit, kyllä) ja pahoitit mielesi. Ne ei tarkoittaneet pahaa, ne eivät vaan ymmärtäneet. Joten todellakaan et mene nyt kenellekään siellä itkemään ja nolaamaan itseäsi. Kunhan vauva on syntynyt ja kasvanut niin, että alat palailla takaisin, asia on saanut realistiset mittasuhteet myös sinun päässäsi.
Nyt vaan keskityt loppuraskauteen ja vauvaan. Rauhoitut ja nautit. Elät ihanaa aikaa elämässäsi, tuo asia ei nyt sitä pilaa.
Minua ei muistettu kun jäin äitiyslomalle, enkä osaa ajatella että olisi tarvinnutkaan :o
Kun vauva oli syntynyt, niin esimies kävi kotona onnittelemassa ja toi lahjan työkavereilta.
Kysyin mieheltäni kuinka hänen miesvaltaisessa työpaikassaan läksiäisiä juhlitaan.
Kuulema lähtijä saattaa tuoda vaikka kakun pulla tms.
Vauvan syntymää ovat muistaneet lahjalla vauvalle
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä oon kaiken kans nähny. Pahottaa ny mielensä, kun ei jumaloitu tulevaa äitiä ja tulevaa maailman ainutlaatuisinta vauvaa. Voi voi, kyllä elämä on julmaa.
Mä luulen peräänkuuluttavani aivan normaaleja käytöstapoja? Mulla itsellänikin on alaisia, ja kyllä vaan aina muistan vaikka olisi miten ärsyttävä tyyppi kyseessä.
Siis mitä ihmettä? En olisi ikinä olettanut että tuollaista odotat, varsinkaan miesvaltaisessa työpaikassa! Ei miehet tällaisia tajua, ei millään pahalla. Olen itsekin nainen miesvaltaisella alalla.
Meillä ainakin ihmiset itse tuovat pullat ja vastaavat jos heillä on juhlan aihetta. Eläkkeellelähtöä juhlitaan, mutta eipä juuri mitään muuta. Molempien lasten synnyttyä saatiin kyllä ihanat muistamiset, mutta en olisi niitäkään odottanut..
Minä vein itse töihin pullaa kun jäin äitiyslomalle. Työkaverit onnittelivat sitten vauvan synnyttyä.
Älä nyt tuosta hernettä nenään vedä!
Jäät äitiyslomalle ja sinua olisi pitänyt muistaa koska olet tuottoisa työntekijä? Nämä kaksi asiaa ei liity toisiinsa mitenkään.
Miks mä en tajuu? Sä lähet äitiyslomalle josta palaat takaisin, et siis ole lähdössä lopullisesti niin mikä olisi siis ollut juhlan aihe? Ehkäpä vauvan synnyttyä he keräävät johonkin lahjaan rahaa mut ei äitiyslomalle jääminen ole mikään erityinen juttu, vai onko?
Jos minulle tulisi alainen itkemään, että hänen äitiyslomalleen lähtöä ei aivan erityisin huomionosoituksin noteerattu työpaikalla, miettisin, onkohan työntekijän psyyke ihan kunnossa, vai raskaushormonitko siinä jo aiheuttaa suhteellisuudentajun menetyksen.
Haloo, se on äitiysloma, joka kestää joitakin kuukausia, ja palaat sinne takaisin. Miksi lomalle lähdöstä pitäisi tehdä joku elämää suurempi spektaakkeli? Itsekin olin puoli vuotta opintovapaalla, eikä tullut edes mieleeni, että sitä pitäisi jotenkin huomioida, eikä tullut muillekaan, sillä viimeisen päivän päätteeksi vaan häivyin. Tulin sitten takaisin, ja vähän myöhemmin kun sain tutkinnon, niin siitä kyllä onnittelivat, mikä tuntui hyvältä.
Täh? Meillä on ainakin ollut tapana, että viimistä päivää töissä olija on se, joka tarjoaa kakkukahvit tms. Siis ennen lomalle, vanhempainvapaalle tai opintovapaalle jäämistä esim.
Ei meillä olla sitä pois jäävää kestitty. Sitten valmistuvaa on muistettu valmistumispäivänä, vaivan saanutta sitten kun vaiva on syntynyt jne.
Väärin ollaan näköjään toimittu, voi pyhä sylvi kun koskaan ei tiedä kuka pahoittaa mielensä mistäkin.
No tuo miesvaltainen ala kertoo kaiken, itse en saanut mitään lähtiessäni firmasta, silloin oli kyllä huono mieli. Siellä palvelin niitä juntteja kuitenkin viisi vuotta eivätkä mitenkään muistaneet.
Varmaan he odottivat, että sä olisit tarjonnut jotain viimeisen päivän kunniaksi ja sitten olisivat sanoneet peri sanaa siitä kiitokseksi? Luulivat nyt, ettet halua tehdä numeroa asiasta?
Lahja tms. onnittelu kerätään varmaan sitten vasta, kun vauva on syntynyt.
Näin tehdään meillä, naisvaltainen ala.
Minäkään en saanut mitään kun jäin äippälomalle. Vauvan synnyttyä tuli kotiin toimitettuna runsaanlainen rotinakori... Enkä edes älynnyt, että oisko minua pitänyt jotenkin muistaa? Meninhän kuitenkin takaisin vuoden kuluttua.
Älä välitä. Jos miesten varaan jätettäisiin merkkipäivien ja sukulaisten muistaminen, olisivat juhlat harvassa.Eivät vain tajua.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle tulisi alainen itkemään, että hänen äitiyslomalleen lähtöä ei aivan erityisin huomionosoituksin noteerattu työpaikalla, miettisin, onkohan työntekijän psyyke ihan kunnossa, vai raskaushormonitko siinä jo aiheuttaa suhteellisuudentajun menetyksen.
Haloo, se on äitiysloma, joka kestää joitakin kuukausia, ja palaat sinne takaisin. Miksi lomalle lähdöstä pitäisi tehdä joku elämää suurempi spektaakkeli? Itsekin olin puoli vuotta opintovapaalla, eikä tullut edes mieleeni, että sitä pitäisi jotenkin huomioida, eikä tullut muillekaan, sillä viimeisen päivän päätteeksi vaan häivyin. Tulin sitten takaisin, ja vähän myöhemmin kun sain tutkinnon, niin siitä kyllä onnittelivat, mikä tuntui hyvältä.
Erityisin huomionosoituksin? Kirjoitin tuolla aiemmin, että olisi voitu toivottaa edes onnea matkaan. Sinäkin varmasti pätevänä esimiehenä niin olisit tehnyt.
En lukenut edes puoleen väliin tuota omakehua. :D
Onnea tulevasta vauvasta!
Minä ainakin olen ihan itse kiikuttanut keksipaketin kaupasta torjelle jäädessäni äitiyslomalle. Kaikki tulivat sitten halaamaan kun pyysin kahville. Helppoa ja jokaisella hyvä mieli.
Minulla on kaksi lasta ja molempien kohdalla vein itse töihin jotain kun jäin mammalomalle. Työkaverit muistivat minua kun lapsi oli syntynyt. Eikö jonkin uskomuksen mukaan tuo huonoa onnea jos saa vauvalahjoja ennen kuin se vauva on syntynyt..
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he odottavat lapsen syntymää ja muistavat sitten. Mulla ainakin lähimmät työkaverit ja esimiehet halusivat, että ilmoitan lapsen syntymästä. Ja sen jälkeen lähettivät kukkia. Miesvaltainen ala myöskin.
Mulla aivan sama! Sitten sain kukkia ja lahjan. Itsekään en hanakasti antaisi lahjaa syntymättömän lapsen vuoksi, syntymän jälkeen muistaisin. Äitiyslomalle jäädessä itse järjestäisin läksiäiskahvit jos huvittaisi mutten odottaisi lahjoja.
Jaaaaa. Jokaisessa työpaikassa missä minä olen ollut, on taas järjestetty erikseen läksiäiskahvit äitiyslomalle lähtijälle. Usein on myös ostettu jokin lahja, joko esimies laittanut firman piikkiin tai sitten järjestetty keräys. Samoin on toimittu melkeen mistä muusta syystä tahansa lähtijöille, esim. eläkkeet, pidemmät opintovapaat ja irtisanomiset/irtisanoutumiset.
Ap, jos olet itse ollut se joka on muille järjestänyt läksiäisiä, niin ehkä tiimissäsi ei vaan ole ketään muuta, kenellä olisi sosiaalista pelisilmää tällaisten rituaalien merkitykselle ja viitsimistä nähdä vaivaa niiden järjestämiseen. Ei se välttämättä tarkoita, ettei sinua arvostettaisi työntekijänä.
Niin, noissa kaikissa tietämissäni tapauksissani se on aina ollut joku nainen, joka on hoitanut järjestelyt, ei ikinä kukaan mies.