Onko netissä oikeita psykologeja,
joille voisi lähettää ongelmapostia?
Minulla on ongelmana appivanhemmat, joiden kanssa asutaan samassa talossa maatilalla (olen heistä kirjoittanutkin tänne aiemmin). Haluaisin tietää ammattilaisen mielipiteen, että olenko minä se pahis ja aina väärässä, kun en halua asua heidän kanssaan. Olemme mieheni kanssa jo yli 50 v, ja appivanhemmat ovat 74 v ja 76 v. Lapset ovat jo opiskelemassa, onneksi. Appi on se päällepäsmäri ja puuttuu kaikkiin tekemisiin (tulee aina paikalle, jos miehen kanssa tehdään jotain ulkona, on aina kuistillaan, kun tullaan jostain, kyselee, mihin poikansa meni, sanoi jopa
millanen lattia tänne meidän puolelle pitää laittaa, kun tehtiin lattiaremonttia jne.) ja on aina ollut. Anopin kanssa nippanappa pärjää, mutta ei hänkään mikään enkeli ole.
Joskus, kun asiasta KESKUSTELTIIN, appi sanoi, että hän ei lähde täältä kuin jalat edellä. Minunko tässä pitäisi antaa periksi, ju..lauta, olen kohta antanut 30 vuotta periksi. Koska on minun vuoroni elää????
Jälleen kysyn, mitä tekisitte minun sijassani.
Kokemuksia ja neuvoja kaivataan, ja myös tietoa. Haluaisin todellakin ammattilaisen mielipidettä asiaan.
Kommentit (16)
Eikai nuo vanhukset enää kauaa elä. Kai se muutama vuosi vielä menee, jos oot jo 30 vuotta nielly paskaa...
Niinpä. Olisi varmaan aika päästä irti tästä p.skasta, mutta tämä on myös meidän työpaikkamme ja mies ei halua lähteä...
T.ap
SInun ei tarvitse kuunnella heitä ja heidän neuvojaan eikä todellakaan asua yhdessä. Mutta itse sinun on päätöksesi tehtävä, ei sitä kukaan muu voi tulla toisen elämää järjestelemään.
Jos olisi rahaa, lähtisin välittömästi.
Ap
Muutatte omaan kämppään ja käytte tekemässä hommat sieltä kauempaa käsin. On helpompi hengittää.
Mihin tarkalleen tarvitsisit psykologia?
Voimaantumiseen (kauhea sana), jotta uskaltautuisit ikeen alta omaan elämään?
Mutta varmasti asiassa on nyt kannaltasi hyviä puolia, koska sitä et ole tehnyt.
Miksi psykologin tms pitäisi olla netissä? Mene yksin tai miehesi kanssa juttelemaan esim. perheasiain neuvottelukeskukseen tai yksityiselle terapeutille. Tuo ongelma on myös miehessä, jos ei saa vanhempiaan ruotuun.
Tuo appiäijä on narsistinen p.ska. ihan erilainen kuin oma isäni oli. Ei arvosta naisia ollenkaan. Kun aikoinaan minut töihin pyydettiin opintojani vastaavaan akateemiseen työhön, hän oli ihan ihmeissään, ja toi sen kyllä julki. Myöhemmin tuli vasta tämä maatilatyö sukupolvenvaihdoksen myötä.
T.ap
Miksi et pysynyt siinä akateemisessa työssäsi? Kai appiukon hankala luonne oli tiedossa ja ennen maatilahommiin alkamista?
Minun kannaltani asiassa ei ole hyviä puolia, mutta miehen kannalta kylläkin. Appi auttaa häntä maatilan peltohommissa, ei kylläkään muuten. Toki voisihan hän käydä auttamassa muualtakin päin...
Olisi kyllä pitänyt jäädä oman alan töihin. Tottakai nyt kaduttaa, kun en jäänyt. Totuushan on, että meidän suhteessamme on menty miehen ehdoilla.
Ap
Sinulla on vielä paljon elämää jäljellä, mieti tarkemmin kannattaako sitä tuhlata tuota 30 vuotta enempää.
Minun vanhemmat erosivat n 60 vuotiaina, isä kuolikin vähän sen jälkeen yhtäkkiä. Äitini tapasi muutamia vuosia myöhemmin jonkun 70v herrasmiehen ja nyt ekaa kertaa näen sen onnellisena. Ja on tuon miehen kanssa "seurustellut" nyt jotain 5v, ja hyvin menee,aina iloisen kuuloinen.
Psykologilta ei varmastikaan saa yksioikoista vastausta siitä, kuka on oikeassa tai väärässä. Psykologin tehtävänä olisi ennemminkin auttaa sinua käsittelemään asiaa ja ehkä pohtimaan erilaisia ratkaisuja. Eli jos asia painaa, kannattaa ihan kasvokkain käydä keskustelemassa asiasta.
Up. Onko vielä tänään psykologeja paikalla?
Sä olet jo yli 50, sun pitäisi tietää miten asianlaita on. Tuskin on apua psykologista. Ihanko tosissasi kysyt?