Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...
Oletan että palstalla on lukutaitoisia henkilöitä, eli tämä ketju siis heille jotka ovat aina pitäneet parfyymeistä, tuntevat parfyymitaloja ja niiden historiaa, tuoksujen ominaisuuksia ja kokeilevat mielellään uusia tai keräilevät parfyymipulloja kuten minä.
Huom: Jos joku huomionhakuinen yksilö yrittää vielä tunkea sitä omaa tuoksuallergiaasa ketjuun, niin kerrottakoon että parfyymifani EI ole sama asia kuin sellainen joka lotraa sitä litran päällensä päivässä.
Kommentit (19268)
Vierailija kirjoitti:
Rive Gauche, sekä miesten että naisten, on ehkä YSL:n paras tuoksu kautta aikain. Pidän myös Champagnesta ja Parisista. Nuo kuutiopullot on tylsiä. Ensimmäisestä pidin, mutta möin kuitenkin In love againin ja Y:n pois, ja annoin Jazzin sukulaispojalle. Aikoinaan kasarilla rakastin Jazzia.
Pidin YSL Champagne-Yvressestä aikoinaan, ja menin ostamaan Yvressen uudessa kuutiopullossa, muttei ole lainkaan sama tuoksu! :-o
Samoin ostin Byzance 2019-tuoksun ja on aivan eri kuin se alkuperäinen. Tämä uus on enemmän niitä tämän päivän "YSL Black Opium tyylisiä" makeita litkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisiä käyttämiäni hajuvesiä yläasteella 80-luvulla oli Gloria Vanderbildtin nimikkotuoksu, sähkönsininen Samba ja Body Shopin White musk - mikä oli eka, en muista. Suuri hajuvesi-ihastukseni oli tuolloin Poison, muttan tuntenut itseäni sen arvoiseksi vaan se oli niitten suosittujen biletyttöjen tuoksu, jota ihailin kaukaa (eikä olisi ollut varaakaan kyllä siihen). Lukiossa sain sitten itsevarmuutta siirtyä rohkeampiin tuoksuihin kuten Red door ja Samsara.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aina pienen harmituksen aallon, kun jossain puhutaan Pradan Candy-tuoksusta. Niin ihanat nuotit, kivasti saatavilla, tykkään monista muista Pradan tuoksuista, nätti pullo jne. Jostain syystä tämä on nenääni ihan mitätön. :o Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että olen varmaan tulossa kipeäksi tai haistellut liikaa testilappuja, mutta kun toisellakin kerralla oli pelkkää platkua, niin surkeuduin. Eikä homma ole muuttunut sittemmin. Onko tämä jotain anosmiaa, en tiedä, mutta hitto sentään. :p Prada Candy Kiss tuoksuu sen sijaan tosi hyvin ja se onkin yksi lemppareitani. :)
Anosmiaapa hyvinkin. Olen harrastanut hajuvesiä vuosikymmeniä ja Prada Candy on ainoa tuoksu, jota en haista "oikein". Mitä olen tuoksutubettajia seurannut, niin anosmia on tämän tuoksun kohdalla aika yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisiä vakavia seikkailuja "oikeiden" hajuvesien maailmassa oli varmaan ihastuminen jo tuossä äsken mainittuun Ysl:n Jazziin. Se alkuperäinen mustavalkea pullo!
Suhteeni Obsessioniin uudistin äsken. Tuhtia kamaa mutta rokkaa edelleen.
Paras hajumuisto 90-luvulta on kuitenkin Eau de Rochas Homme. Yllätyksekseni edelleen saatavana. Kun korkin nyt uudelleen avasin niin pullon henki vapautui ja sitruksen uskomattoman yksinkertainen mutta kaunis tuoksu palautti muistoja yli 30 vuoden takaa.
-M65
Obsession muuttunut yllättävän vähän vuosikymmenten kuluessa. Minulla uusi ja paljon vanhempi pullo, ehkä n 90-luvulta. Sivettiä löytyy molemmista, väitän minä!
Suihkuttelin aamulla Paris Hilton Heiress-body sprayta. En ole nuori vaan lähestyn eläkeikää. Tämä tuoksu on kupliva ja iloinen, mutta "pehmenee" iholla. Mulla on kalliita ja ns hienompiakn tuoksuja mutta tässä on jotain, mistä pidän erityisesti. Jättää myös vaatteisiin aivan ihanan aromin.
Ajattelen tuoksuja nimenomaan tuoksuina, en niinkään niiden brändien kautta.
Joskus käyty keskustelu, kun paljastui, että tuoksuni oli Ariana Granden Ari:
"Ai sä haluat olla vähän nuori vielä?"
Minä: "Ei siitä ole kyse. Minä pidän tällaisesta kuplivasta, iloisesta tuoksusta, josta tulee hyvä mieli."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mikä oli aivan ensimmäinen hajuveteni mutta ensimmäisten joukossa lukioiässä käytin Laura Biagiottin Lauraa ja Romaa. Myös YSL Paris ja Salvador Dalin Laguna olivat ihania. Parisia en ole sen jälkeen testannut mutta Laura on yhä ok. Roma ja Laguna on reformuloitu pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas testissä Replica Autumn Vibes.viimeksi viime syksynä testaillut eikä silloin oikein toiminut, nyt uusi yritys. Ei toimi vieläkään. Jotakin pistävää tässä haisussa on. Miehen mielestä tässä haisee tilli. Ehkä jotakin tillimäistä tuoksussa on, ja minähän inhoan tilliä. Ehkä se on juuri se mikä häiritsee.
Minä ihastuin tuon tuoksun ideaan. Mutta se on synteettinen, aivan hirveän synteettinen. Minulla oli näyte, ei tarvinnut montaa kertaa tuoksutella kun alkoi jo inhottaa. Onkohan kaikki Maison Margielan tuoksut Iso E Super -liemiä? Vai onko tuossa tuoksussa juuri sitä javanolia, jota joku täällä vihasi? Monissa muka puunuottisissa tuoksuissa on epämiellyttävä, synteettisen oloinen haju. Rakastan puun tuoksua ja siten myös puunuotteja, jos ne ovat luonnollisia, hengittäviä ja haihtuvia. Monissa tuoksuissa nykyään vain jäljitellään, lopputulos on karmea.
Aistin synteettisen muka-puun samalla tavalla kuin sinä. Iso E ja vastaavat varmaan syynä, myös ambroxan ja versiot siitä mulle mahdottomuus. Lukuisia tuoksuja on joita en siedä yhtään tuon vuoksi, en luettele, se on mun ongelma, ja ne on jonkun aarteita ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen tuoksu oli Amerikan sukulaisen pieni rollonpullo vahvaa sitruunaa, sekä isoisältä saatu minipullo 4711 colognea.
Koulussa Anais Anais, Body Shop White Musk, LouLou.
Vierailija kirjoitti:
Suihkuttelin aamulla Paris Hilton Heiress-body sprayta. En ole nuori vaan lähestyn eläkeikää. Tämä tuoksu on kupliva ja iloinen, mutta "pehmenee" iholla. Mulla on kalliita ja ns hienompiakn tuoksuja mutta tässä on jotain, mistä pidän erityisesti. Jättää myös vaatteisiin aivan ihanan aromin.
Ajattelen tuoksuja nimenomaan tuoksuina, en niinkään niiden brändien kautta.
Joskus käyty keskustelu, kun paljastui, että tuoksuni oli Ariana Granden Ari:
"Ai sä haluat olla vähän nuori vielä?"
Minä: "Ei siitä ole kyse. Minä pidän tällaisesta kuplivasta, iloisesta tuoksusta, josta tulee hyvä mieli."
Sama tapa mulla. Jumaloin kauniita chyprejä, varsinkin monet vanhemmat on taideteoksia. Chypret on kuitenkin enemmän melankolisia kuin positiivisia luonteeltaan. En halua niitä kauneudesta huolimatta käyttää. Käytän positiiviselta ja mieltäkohottavalta tuoksuvia. Se tapa sopii mulle. Mutta ei käy kieltäminen että ne tuoksut ei yleensä ole yhtä upeita tai syviä kuin melankolisemmat tuoksut, mutta ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YSL on julkaissut kolme 2024-painosta:
Cinéma https://www.fragrantica.com/perfume/Yves-Saint-Laurent/Cinema-2024-9898…
Parisienne https://www.fragrantica.com/perfume/Yves-Saint-Laurent/Parisienne-2024-…
Elle https://www.fragrantica.com/perfume/Yves-Saint-Laurent/Elle-2024-98978…
Harmi kun itselläni ei ole yhtäkään alkuperäistä versiota. Olisi kiva vertailla. :)
Tuottoisa idea tuoda markkinoille kaivattuja vanhoja rakastettuja tuoksuja, mutta laittaa ne identtisiin pulloihin halvemmalla ja myydä kovalla "erikoispainos" -hinnalla. Aiemminhan nuo kaikki oli ihan geneerisiä "tavaratalotuoksuja" joita myytiin normaaleilla geneeristen tuoksujen hinnalla. Rahoistaan on kyllä niin helppo päästä eroon.
Onkos kukaan nähnyt onko L'Occitane liikkeisiin ilmestynyt takaisin tuodut tuoksut, uusissa puteleissa tottakai, yksi ainakin oli "Rose de 4 Reines" jota odotan testiin. Ruusua ja orvokkia, tuoksu jota en osannut riittävästi aikanaan arvostaa, mutta kaivannut nyt kun kevyet tuoksut vetoaa entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas testissä Replica Autumn Vibes.viimeksi viime syksynä testaillut eikä silloin oikein toiminut, nyt uusi yritys. Ei toimi vieläkään. Jotakin pistävää tässä haisussa on. Miehen mielestä tässä haisee tilli. Ehkä jotakin tillimäistä tuoksussa on, ja minähän inhoan tilliä. Ehkä se on juuri se mikä häiritsee.
Minä ihastuin tuon tuoksun ideaan. Mutta se on synteettinen, aivan hirveän synteettinen. Minulla oli näyte, ei tarvinnut montaa kertaa tuoksutella kun alkoi jo inhottaa. Onkohan kaikki Maison Margielan tuoksut Iso E Super -liemiä? Vai onko tuossa tuoksussa juuri sitä javanolia, jota joku täällä vihasi? Monissa muka puunuottisissa tuoksuissa on epämiellyttävä, synteettisen oloinen haju. Rakastan puun tuoksua ja siten myös puunuotteja, jos ne ovat luonnollisia, hengittäviä ja haihtuvia. Monissa tuoksuissa nykyään vai
Minä taas en haista iso E superia enkä ambroxania lainkaan (tai miltein lainkaan), ja siksi nenäni aistii paljon ko. kemikaaleja sisältävät tuoksut jotenkin "onttoina" tai "osittaisina", en osaa selittää tuon paremmin. Niistä puuttuu sydän.
Minulle ne hirveät puunuotit ovat kai jotain muita kemikaaleja, sellaisia joita joku netissä (mielestäni osuvasti) on nimennyt "screamwoodiksi". Nämä ovat todella voimakkaita, aggressiivisen synteettisiä ja iholla ikuisesti kestäviä. Niitä on valitettavasti monen muuten ihan hyvän tuoksun pohjalla, koska kuluttajat kuulemma vaativat nykyään megavoimakkaita tuoksuja.
Toki saatan olla väärässä ja ylläolevat saattavat olla osittain samoja kemikaaleja. Oma kokemukseni perustuu siihen, etten haista Baccarat Rouge 540:a enkä Molecule 01:tä (iso e super) ja 02:ta (ambroxan) juuri ollenkaan. N53
Minun ihan ensimmäinen tuoksuni oli Revlonin Charlie - ja melko samoihin teiniaikoihin Blaze. Huh, kyllä oli tymäkkää, kun useampi luokkakavereistani suihkutti samoja, vahvoja tuoksuja jumppatuntien jälkeen.
Sitten ihastuin Lumenen Timantti Hangella tuoksuun.
Muita suuria ihastuksia vuosien varrella olivat Oscar de la Rentan Ruffles, Diorin Diorissimo ja YSL:n Y - ai, kun tätä Y:tä vielä saisi jostakin sellaisena, kun se oli joskus 80 - 90 -luvuilla.
Monta muutakin tuoksua on kulkenut mukanani vuosien varrella - mutta vieläkään en ole löytänyt sitä kaikkein omintani. Etsintä siis jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen oikea hajuveteni oli äidiltäni joululahjaksi saama Lou Lou. Olin tuoksutellut sitä pienestä näytteestä ja rakastunut täysin. Voi kun vielä saisin kokea sen alkuperäisen tuoksun! Nykyversio on ihan vessanraikastinta siihen verrattuna.
Minäkin kaipaan sitä. Äidilläni oli sitä 90-luvun alkuvuosina. Muistan, kuinka hänellä oli käsilaukussa pikkupullo Lou Lou'ta mukana kun hän lähti jonnekin ulos ystäviensä kanssa, ja sen seurauksena laukku tuoksui ihanalta. Muistan tuoksun pehmeänä ja puuterisena. Tonkapapua ja vaniljaa, ja taustalla jotain suitsukkeen kaltaista. Lisäksi oli jokin mieto makea "bubblegum"-elementti, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään äitelä.
Ajattelin aina, että tuota tuoksua käytän sitten kun olen aikuinen. Mutta kun ostin tuoksun laivalta reilut 10 v. myöhemmin, se ei ollut lainkaan sellainen kuin muistin. Se oli paljon pistävämpi, puuterisuus oli tiessään, ja siinä oli jokin kitkerä elementti.
Vierailija kirjoitti:
Taas testissä Replica Autumn Vibes.viimeksi viime syksynä testaillut eikä silloin oikein toiminut, nyt uusi yritys. Ei toimi vieläkään. Jotakin pistävää tässä haisussa on. Miehen mielestä tässä haisee tilli. Ehkä jotakin tillimäistä tuoksussa on, ja minähän inhoan tilliä. Ehkä se on juuri se mikä häiritsee.
Ja minulle tuo on täydellinen syksytuoksu. Haistan siinä lapsuuden syksyt, kun illat pimenevät, mutta vielä on suhteellisen lämmintä. Katuvalot syttyvät taas kesätauon jälkeen ja ne antavat valoa teille ja pihoille, mutta niiden valokeilojen ulkopuolella on hämärää ja salaperäistä. Kasvit alkavat vähitellen kuolla ja lehdet ja omenat pudota pois puista ja ne tuovat ilmaan ominaisen kirpeän syksyn tuoksun. Jollakulla palaa nuotio jossain kauempana ja siitä nenään kulkeutuu välillä savun haikuja. Mennyttä maailmaa, jonne en en enää muuten pääse kuin muistojen ja tämän tuoksun välityksellä.
Ja joku haistaa siinä tilliä. 😵💫 Onneksi en minä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on keskusteltu uutuksista, kysyn vaihteeksi nostalgiatuoksuista. Muistatko ensimmäisen hajuvetesi? Mitkä tuoksut olivat sinulle tärkeitä nuoruudessa?
Minun ensimmäinen hajuveteni oli joskus todella pienenä saatu roll-on-pullo Toscaa. Sain sen sukulaistädiltä. Olin silloin ehkä 5 v., mutta kiinnostunut kaikesta naisellisesta ja kauniista. Sain toiselta sukulaiselta minipullot Yves Rocherin Magnoliaa (oranssi ja tummansininen versio). Ne olivat minusta aivan ihania, ja pullot maailman kauneimpia.
Ensimmäinen hajuvesi, jota käytin oikeasti, oli noin 10-11-vuotiaana saatu Versacen Red Jeans, jonka äitini osti minulle laivalta. Muistan harkinneeni pitkään Samban (sinisessä pullossa), Red Jeansin ja Anais Anais'n välillä. Olisin salaa mielessäni himoinnut Sambaa, mutta parhaalla kaverilla oli se, eikä samaa voinut hankkia. :D
Päädyin sitten Versaceen, koska muistelin kuulleeni, että Versace on ihan oikea luksusmuotimerkki, ja tuoksu oli minusta niin raikas. Mielestäni se on edelleen oikein hyvä valinta ensimmäiseksi oikeaksi hajuvedeksi. :D En ole tuoksutellut sitä vuosiin, mutta muistan sen olleen hedelmäinen, ja tuoksuneen vähän kirpeiltä punaisilta marjoilta. Oikein sopiva nuorelle.
Himoitsin teininä Dieselin Zero Plus Feminineä, mutta sitä en koskaan saanut. Muistan sen olleen jotenkin laktonisen kookoksinen, mutta samalla sisältäneen jonkin marjaisen elementin. Jotenkin sen tuoksussa ja pullossa ruumiillistuu mielestäni täydellisesti millenniumin ajan sliipattu ja teknologiasta inspiroitunut minimalistinen estetiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas testissä Replica Autumn Vibes.viimeksi viime syksynä testaillut eikä silloin oikein toiminut, nyt uusi yritys. Ei toimi vieläkään. Jotakin pistävää tässä haisussa on. Miehen mielestä tässä haisee tilli. Ehkä jotakin tillimäistä tuoksussa on, ja minähän inhoan tilliä. Ehkä se on juuri se mikä häiritsee.
Ja minulle tuo on täydellinen syksytuoksu. Haistan siinä lapsuuden syksyt, kun illat pimenevät, mutta vielä on suhteellisen lämmintä. Katuvalot syttyvät taas kesätauon jälkeen ja ne antavat valoa teille ja pihoille, mutta niiden valokeilojen ulkopuolella on hämärää ja salaperäistä. Kasvit alkavat vähitellen kuolla ja lehdet ja omenat pudota pois puista ja ne tuovat ilmaan ominaisen kirpeän syksyn tuoksun. Jollakulla palaa nuotio jossain kauempana ja siitä nenään kulkeutuu välillä savun haikuja. Mennyttä maailmaa, jonne en en enää muuten pääse kuin muistoj
Tuo tilliaistimus, tai fragrantican "dill pickles" on aika yleinen niissä tuoksuissa, joissa on pohjatuoksuna santeli. Se mun arkkiviholliseni javanoli on myös santelituoksu, jonka tunnistan hyvin pienissä määrin, mutta sen esiintyvyydestä Autumn Vibesissä (joku aiemmin pohti tätä) en osaa sanoa, kun en ole sitä päässyt nuuhkaisemaan. Toisaalta, fragrantican mukaan Vibesin pohjalla on seetriä, ei santelia. Uusia hankintojakin on tulossa vasta loppukeväästä, jos on, ja tuo Margiela ei näillä näkymin kuulu niiden joukkoon.
Mun tuoksumatkani alkoi 1980-luvulla, lapsena Krasnaja Moskvasta (enon Leningradin-tuliainen) ja kehittyi teinivuosien Poisonin ja Yvesin Ispahanin ja Venicen kautta miniatyyrikeräilyksi 90-luvun puolella. Vietin monta tuoksutonta vuotta ja sinä aikana hävitin kokoelmani, melkein tekisi mieli potkaista itseäni, koska lämpenin tuoksuille uudelleen. Suosikit vaihtelevat. Joitain tuoksuja haluaisin päästä nuuhkimaan uudelleen ihan nostalgiasyistä, mm alkuperäistä Angelia, Balahea ja Old Spiceä, mutten kuitenkaan ole valmis tekemään oikeastaan yhtään mitään asian eteen, jos eivät kohdalle osu, joten taitaa jäädä haaveeksi.
-Tuo tilliaistimus, tai fragrantican "dill pickles" on aika yleinen niissä tuoksuissa, joissa on pohjatuoksuna santeli. Se mun arkkiviholliseni javanoli on myös santelituoksu, jonka tunnistan hyvin pienissä määrin, mutta sen esiintyvyydestä Autumn Vibesissä (joku aiemmin pohti tätä) en osaa sanoa, kun en ole sitä päässyt nuuhkaisemaan. Toisaalta, fragrantican mukaan Vibesin pohjalla on seetriä, ei santelia. Uusia hankintojakin on tulossa vasta loppukeväästä, jos on, ja tuo Margiela ei näillä näkymin kuulu niiden joukkoon.-
Olen eri, mutta kommentoin tätä Autumn vibesia. Ostin sen suurin toivein, koska syksy on lempivuodenaikani ja haluaisin löytää syksyisen metsän tuoksun. Pettymys oli suuri, kun en haistanut siinä mitään muuta kuin seetriä, alusta loppuun. Ei kiitos, aika epämiellyttävä ja hyvin miehekäs tuoksu. No pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä, heh! Santelipuu on aivan erilainen kuin seetri ainakin mun nokkaan, mä pidän siitä paljon ja monissa suosikkihajuvesissäni onkin pohjalla juurikin sitä.
Moni aistii tuoksut väreinä, tai jollei suorastaan aisti niin mielleyhtymiä tulee jonkin verran. ITsellä aika selviäkin. Värianalyysiä palauttelin uteliaisuudesta mieleen tänään ja tajusin että paritan tosiaan tuoksut tietynväristen elementtien eli yleensä vaatteiden kanssa. Esim. ei tulisi mieleenkään yhdistää Lauderin Sensuous kirkkaankeltaiseen, tai laittaa Gucci Rushia vaaleansinisen farkkuasun kanssa.
4 värivuodenajalle on aika helppoa löytää värimaailmaan sopivia tuoksuja ja tuoksumaailmoja. Uusi ulottuvuus. Saa leikkiä.
Talven väreihin: Gucci Rush, Paloma Picasso, Coco, Gaultier Classic ja MaDame, Hypnose, Angel, Alien, Hypnotic Poison, My Way, Delina, No.5, Coco Mademoiselle, Hermes 24 Farbourg, La Petite Robe Noir
Kevään väreihin: Narciso for Her, YSL Paris, YSL In Love Again, Eternity, Issey Miyake, Light Blue, L'Imperatrice, Be Delicious, Miracle, Chance, Gabrielle, Hermes Jour
Kesän väreihin: Coromandel, Chloe, Chloe Love, Hermes Barenia, Boss Orange, Burberry Woman, L'Instant Magiq, Sensuous, Idole, Kenzo Flower, Dior Addict, Lolita Lempicka, Insolence edp
Syksyn väreihin: Mitsouko, Elle, Eau de Rochas, Poison, Opium, Mon Guerlain, Shalimar, Diorissimo, Libre, No.19, Nomade, Hermes, Hermes Gentiane Blanche, Mugler Aura
Alue: Aihe vapaa
Totta. Loulou oli hyvä joko 1999 tai 2002 saakka, sitten pilasivat "hajukuusimaiseksi" ja "vessasuihkeeksi".
Siitä oli joskus muinoin hyvin miellyttävä eikä liian voimakas Loulou Blue myös olemassa, päivätuoksuversio koska alkuperäinen Loulou oli enemmän iltatuoksu, muttei kovin kauaa, valitettavasti.