Te jotka ette näe vaivaa lastenne pukeutumisen suhteen. Miksi?

Suomalaiset lappset puetaan tosiaan huonosti. Huonolla en tarkoita vaatteen hintaa vaan sitä, ettei tyylitajua käytetä ollenkaan, koska kaikki kaunis on Suomessa pinnallista. Edullisestikin sävy sävyyn pukemalla lapsesta saa nätin, mutta äitylit eivät halua nähdä vaivaa.

Itselleni oli suorastaan mairittelevaa saada lapsen vaatetuksesta positiivista palautetta! En olisi voinut kuvitellakaan päästäväni lasta Tikkurilan värikarttana ulos.

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää miten arvostelisit meidän lasten pukeutumisen. Olen nimittäin itse yhtä hämmentynyt monien lasten pukeutumisesta, mutta luulen ettei silti olla ihan samalla aaltopituudella, kun noin paljon painotat jotain ihmeen värioppia. Meille esim. on tärkeää, että asioille mentäessä on pojilla väh. farkut ja siisti paita ei mitään yöpaidan näköistä. Tytöt käyttää hametta/mekkoa. Mutta merkkivaatteita meillä ei juurikaan ole. 

Käytettynä saatua, itse ommeltua jne. 

Tarkoittaako asioille meneminen kauppaan menoa? Meillä ei erikseen kauppaan pukeuduta eikä mitään kauppavaatteita hommata.

Onko teidän nätisti pukeutuvien lapset jotenkin tahdottomia, kun niitä ei haittaa tuo äidin tarve pyntätä heitä? Omat lapseni eivät taatusti katselisi hetkeäkään aikomuksiani puuttua heidän tyyliinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT, mutta jaksan kovasti ihmetellä näitä päästä jalkoihin muoviin puettuja lapsia, joiden vanhemmat on ympäristötietoisia ja niin kovin eettisiä ja ekologisia. Siis jos ostaa kirppikseltä tai saa lahjaksi muoviprinttipaitoja ja crocseja, tuleeko niistä vaatteista jotenkin eettisempiä siinä vaihdossa vai missä? Samalla logiikalla siis käytetystä muovipussista tulee ekologinen vaihtoehto vaikka päätyykiin loppuviimeeksi kaatopaikalle (niinkui se muovivaatekin)..

Itseäni inhottaa laittaa muovisia vaatteita lapsille, enkä todellakaan ole mikään ituhippi. Ajatuksena jotenkin vierastan sitä, että lapsi on muovipussissa päivät pitkät.

Valitettavan usein vain näen juuri näiden Fjällräven -äitien lapsilla niitä nuhjuisia muoviprinttipaitoja ja likaisia Crocseja.

Suomessa melkeinpä kaikki jäte kierrätetään. Sekajäte menee poltettavaksi, ja se mikä ei pala esim. metalli erotetaan sieltä ja se menee muuten hyötykäyttöön. Perinteiset kaatopaikat alkavat olla historiaa.

Entinen poikaystäväni pukee lapsensa 90-luvun rytkyihin - periaatteesta. En ole ikinä nähnyt niin onnettoman näköisiä lapsia. Onneksi itse en hankkinut hänen kanssaan lapsia, syrjäytyminen olisi alkanut jo eskarissa. Muijaansakaan ei näytä kiinnostavan.

En osta kalliita merkkivaatteita oikeastaan edes itselleni. Monet vaatteistani ovat mm.

lidlistä, mutta silti voi pukeutua nätisti. Sama koskee lapsiani. Ei kallista, mutta yhteensopivaa, erityisesti ihmisten ilmoille.

Sukulaiseni lapset puetaan vähän miten sattuu, myös juhliin. Tytöllä ihan nätti mekko, mutta sen kanssa onkin sitten mustat legginssit ja jotkut lenkkarit ja huppari. Kun kaapista löytyisi myös nätit sukkahousut, juhlakengät ja neuletakki sen mekon kanssa.

Mutta kun ei perheessä vaan osata katsoa miltä asukokonaisuus näyttää..

Sävy sävyyn pukeminen on varmaan tärkeämpää niille, joilla on tarkka värisilmä ja iso osa niistäkään ei koe värien yhteensopivuutta tärkeäksi. Lisäksi makuja on monenlaisia. Itse en esimerkiksi ole kiinnostunut Gugguun kymmenistä vaaleanpunaisista tai sinisistä sävyistä - ja monesti koen harmoniset vaatekaapit puuduttavina aikuisillakin. Lisäksi lapsilla on usein varhaisesta vaiheesta vahva oma maku ja tuo yhdessä asuun sopivan kappaleen valitseminen on vaikeaa, ellei koko vaatekaappia ole suunniteltu yhteen sopivaksi. Jos lapsi haluaa valita räikeitä yhdistelmiä enkä koe että siitä on haittaa, kunhan vaatetus on säänmukainen ja tilannetajuinen. Kyse on ennemmin siitä, että haluat kontrolloida asiaa, ei niinkään että kyseessä olisi oikea ongelma joka häiritsisi lasta tai haittaisi hänen päiväänsä

Miksi en näe vaivaa? Miksi pitäisi, ne ostavat itse vaateensa, 21 ja 23 vuotta vanhat aikuiset.

Kyllä on tyhjä elämä aapeellä, kun muiden elämästä noin pitkä jaaritus väännetään.

Kokeile kirjoittaa kirja, on jokin järki touhussasi. Tai kehityt ihmisenä, ehkä.

Kun on muitakin kriteereitä. Ja ne menevät edelle. Kuten. Veden hylkiminen, hengittävyys, joustavuus, kestävyys, puettavuus, sitten tärkeitä ovat kaikki resoriasiat, kauluksen koko, paidan hiojen pituus, onko nappeja, vai vetskareita. Kaikkea tällaista pitää ajatella, kun lapsi on päiväkodissa ja opettelee pukemaan itse ja on samat vaatteet päällä kosteissa ja kuraisissa leikeissä maassa monta tuntia päivässä. On tietenkin ihanaa, jos nämä käytännöllisyys ja mukavuus kriteerit täyttävä vaate on myös kaunis. Useimmiten ei ole.

Ei voisi vähempää kiinnostaa. Itsekin kuljen reikäisissä vaatteissa koska miksipä ei? Lapsilla on kyllä (yleensä) ehjät ja aina puhtaat vaatteet. Olen asiantuntija mutta töissä voi pukeutua vaikka reikäisiin verkkareihin. Joku ehkä jo arvaa alan 😄

On ihan fine jos haluaa pukea sävy sävyyn, mutta kun se ei ole kaikkien maku. Melko tylyyn tyyliin kommentoidaan niitä, jotka ovat erehtyneet yhdistämään esimerkiksi juhlamekkoon liian käytännölliset kengät tai liian arkisen hupparin. Kun kuitenkin katsoo nykymuotia aikuisilla, niin ei voi aina yleistää, etteikö siistejä lenkkareita voisi pitää siistimpien vaatteiden kanssa. Kauluspaidat pikkupojilla ja kiiltokengät pikkutytöillä voi olla vanhanaikaista yksille ja tyylin huipentuma toisille. Käsitys värien yhteensopivuudesta myös vaihtelee. 

Sehän lapsuudessa on parasta, kun voi pukea minkä tahansa rytkyn päälle ja se on jee. Aikuisena voi sitten stressata sosiaalisten paineiden alla.

Vauvan puen kirppis kamoilla. Sitten kun lapsella muodostuu oma maku niin saa itse päättää mitä pukee.

Koska vaatteet ja muoti ei kiinnosta.

No voi ttu sori, kyseessä on vaan mun oma muotisilmä (jota ei siis ole :D ). Ja vaatteiden kunnosta, niin en todellakaan edes huomaa jos joku vaate on kulunut, ennen kuin siitä irtoaa esim. joku osa, tai se repeää. En voi muuta sanoa, kuin että mulla todellakin on ihan muut asiat mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vauvalomalla ja kotiäiteillessä siihen pukeutumiseen jaksaa panostaa. Mutta töihin palattua saattaa tilanne olla hyvin se, että aamulla kaikki ovat väsyneitä ja kiireisiä, monta lasta pitää laittaa valmiiksi päiväkotia ja koulua varten, ja sitten vaikka se viskari on halunnut valita vaatteet itse - ja valinnut aivan järkyttävän näköisen vaateyhdistelmän, joka kuitenkin vaatekappaleiden puolesta sopii säähän. Ei sellaisessa tilanteessa jaksa tai edes kannata ruveta vänkäämään vaatteiden vaihdosta, vaan työntää vaan lapsen ovesta ulos. Omalla kohdalla tuntuu myös, että vaatteiden merkitys vähenee sitä mukaa mitä lapsia tulee lisää. Nuorimmainen on nyt kulkenut koko vauva-ajan sisarusten ja serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja riittävä taso pukeutumiselle on se että vaatteet ovat ehjiä ja puhtaita.

Mulla tämä meni taas niin päin, että kaksi ensimmäistä kulki serkkujen vanhoissa ja mummojen ostamissa, en itse välittänyt tuon taivaallista minkälaisia vaatteet olivat kunhan sopivat säähän ja tilanteeseen.

Sitten nämä menivät kouluun ja kuopus syntyi. Olin ollut töissä ja säästöjä oli ehtinyt kertyä. En halunnut ottaa keneltäkään vastaan mitään vanhaa, ostin uudet kivat vaunut (vanhat oli kirpparilta), nätit lakanat ja pinnasängyn pehmusteet, oman makuni mukaisia vaatteita, vähän kalliimpiakin. Nautin valtavasti siitä, että vauva oli kivasti puettu, ja kaikki päivittäiset tarvikkeetkin ruokalapuista leikkimattoon oli kivan näköisiä.

Yhtä hyviä noista kaikista tuli, vaatteista viis. :)

Mulla on yksi esikouluikäinen lapsi, tytär. Olen valtiolla esimiestehtävissä, mies duunari. Meillä pukeutuu kaikki nätisti.  Jokaisella meistä on omat lempivärinsä ja vaatekaapit koostuu näistä lempiväreistä. Ja koska jokaisen vaatekaapissa on 2-3 väriä, niin sieltä voi yhdistää ihan mitkä vain vaatteet keskenään ja ne sopii silti. Vaatteet on käytännöllisiä, vuodenaikaan ja ulkoiluun sopivia, eettisiä ja vähintään Euroopassa valmistettuja. Koko perheelle ostetaan vaatteita pari kertaa vuodessa ja aina tiettyjä merkkejä. Ostan ne iltaisin netistä, me ei käydä perheen kanssa shoppailemassa harrastuksena. Lapsella on seuraava koko varastossa ainakin kaikista tärkeimmistä vaatekappaleista ja vain noin kerran vuodessa on tarvinnut lähteä ostamaan kiireessä jotain. 

Uskoisin, että meillä menee aika vähän aikaa vuodessa vaatteiden ostamiseen ja valitsemiseen. Mutta mulla onkin vain yksi lapsi, joten eihän mun mielipide paina mitään :)

Aloitus on aivan kuin omasta kynästä.Juurikin olen ihmetellyt kuopuksen aloittaessa koulutaipaleensa että mitä ihmettä vanhempien päässä liikkuu kun päästävät jälkikasvunsa mitä hirveimmissä rytkyissä kouluun. Ostan lapsille paljon vaatteita, kirpparilta enimmäkseen ja täydennän kaupan valikoimalla. Ja aina puen sävy sävyyn päästä varpaisiin. Tämän kun opettaa lapselle niin heistä kasvaa hyvän maun omaavia. Osaavat samalla tarkkuudella myös sisustaakin.

Vanhin lapsista on jo muuttanut pois kotoa ja ilolla katson hänen tyylikästä pukeutumistaan.

Samaan opettamisen kategoriaan luen meikkauksen, hiusten värjäykset, tatuoinnit ja lävistykset ( ehdoton nou nou) ja ympäristön huomioimisen jotta oma silmä kehittyy.

Kirpparilla rahaa ei mene paljon, vaatteita ostan etukäteen isompia kokoja jemmaan. Olen yrittäjä ja teen pitkää päivää ja väitän että minulla ei juuri mene kauempaa valita sävy sävyyn vaatteet kuin laittaa mitä sattuu. Ja ne prätkähiiret ja ryhmähaut sopii yöpaitoihin...en todellakaan pue lapselle kouluun sellaisia, sisustuksesta puhumattakaan. Tänään Frosen, huomenna Vaiana...sisustuksen pitää olla tyylikästä ja ajatonta. Jos antaa lasten laittaa päälleen mitä sattuu, lopputulos on mauttomasti myös aikuisenakin pukeutuva ihminen.Ei kiitos!

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä.Katsokaapa miten kauniisti Etelä-Euroopassa lapset on puettu.Siististi myös.Esim.Ranskassa äidit menevät töihin yleensä huomattavasti aikaisemmin kuin meillä ja kuitenkin vanhemmilla on aikaa 'paneutua' lapsiensa vaatteisiin.Voin vakuuttaa, ettei tämä ole niin suuri aikakysymys kuin täällä monet väittävät.Miksi ei samalla osta siistiä ja kaunista kun kerta ostaa jotain.Miten kauniisti ja siististi ovatkaan myös maahanmuuttajalapset puettu.Ihailen heitä aina esim.Kampin ostoskeskuksessa kulkiessani.

Tyylinsä kullakin. Mun mielestä retrovaatteet on hirveitä retkuja mut jonkun mielestä kauniita. Samoin joku pukee lapsensa pikee-paitoihin ja leviksiin jotka on jo ehkä hieman vanhanaikaisia.