Te jotka ette näe vaivaa lastenne pukeutumisen suhteen. Miksi?

Mun tyttäreni alkoi 4-vuotiaana valitsemaan asukokonaisuutensa itse. Meillä on pihavaatteet ja maalausvaatteet erikseen, päiväkotivaatteet erikseen ja sitten muutama juhla-asu jokaiselle neljälle lapselle. Jostain syystä tyttö vetäisee hyvin monena aamuna sieltä pihavaatehyllystä myös päiväkotivaatteensa, ja asu rakentuu niin että kaikki kuosit riitelevät keskenään ja polvessa saattaa orastaa pieni palkeenkieli.

Myönnän, että pitkään yritin vaikuttaa ja motkottaa, piilotella ”vääriä” vaatteita yms., mutta nykyään annan hänen olla oma itsensä. Uskon että se vahvistaa hänen itsetuntoaan enemmän kuin että kävisin jatkuvaa sotaa hänen kanssaan ja viestittäisin, ettei hänen oma tyylinsä kelpaa. Hän on aika persoonallinen tyttö muutenkin.

Siskonsa taas antaa minun vaikuttaa asuihinsa, joten he ovat aika merkillinen pari, kun toinen on usein siisti ja toinen resupekka.

Yksi syy rentoon pukeutumisfilosofiaamme on se, että haluan ostaa niin vähän kuin mahdollista. En halua kuluttaa sellaista, mitä ei ole ihan pakko olla. Mielestäni turha kuluttaminen on tyhmempää kuin se, että jokin sukka ei sovi asuun.

Ja myönnän senkin, että itsekin ajattelin joskus samansuuntaisesti. Lapsen kasvaessa muista asioista tuli kuitenkin tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on aivan kuin omasta kynästä.Juurikin olen ihmetellyt kuopuksen aloittaessa koulutaipaleensa että mitä ihmettä vanhempien päässä liikkuu kun päästävät jälkikasvunsa mitä hirveimmissä rytkyissä kouluun. Ostan lapsille paljon vaatteita, kirpparilta enimmäkseen ja täydennän kaupan valikoimalla. Ja aina puen sävy sävyyn päästä varpaisiin. Tämän kun opettaa lapselle niin heistä kasvaa hyvän maun omaavia. Osaavat samalla tarkkuudella myös sisustaakin.

Vanhin lapsista on jo muuttanut pois kotoa ja ilolla katson hänen tyylikästä pukeutumistaan.

Samaan opettamisen kategoriaan luen meikkauksen, hiusten värjäykset, tatuoinnit ja lävistykset ( ehdoton nou nou) ja ympäristön huomioimisen jotta oma silmä kehittyy.

Kirpparilla rahaa ei mene paljon, vaatteita ostan etukäteen isompia kokoja jemmaan. Olen yrittäjä ja teen pitkää päivää ja väitän että minulla ei juuri mene kauempaa valita sävy sävyyn vaatteet kuin laittaa mitä sattuu. Ja ne prätkähiiret ja ryhmähaut sopii yöpaitoihin...en todellakaan pue lapselle kouluun sellaisia, sisustuksesta puhumattakaan. Tänään Frosen, huomenna Vaiana...sisustuksen pitää olla tyylikästä ja ajatonta. Jos antaa lasten laittaa päälleen mitä sattuu, lopputulos on mauttomasti myös aikuisenakin pukeutuva ihminen.Ei kiitos!

No huh huh. Onneksi sinulla ei kuitenkaan ole valtaa tunkea kaikkia samaan muotiin = sinun muottiisi.

Ai, miksi!

Olisiko vain eri arvot ja mielenkiinnon kohteet vanhemmilla?

Ap. miettii, miten pukea lapsensa kauniisti ja tyylikkäästi, kun toinen vanhempi voi miettiä vastaavassa tilanteessa, miten kannustaa lastaan esim. musiikkiin, ostaa mahdollisesti jonkun soittimen ja paljon lasten musiikkia jne.

Itse en paljon ole miettinyt lapsen vaatteiden tyylikkyyttä tai kauneutta, vaan mieluimmin mietin sen käyttötarkoitusta, niin että lapsella olisi helppo leikkiä, ulkoilla jne. ja vastaavasti sen ajan ja rahan käytän mieluusti vaikka taiteeseen ja lapsen kehityksen tukemiseen ja mieluusti käytän ylim. 100€ esim. konserttiin, kuin vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Palataan asiaan, kun se sun vauvasi on 3v ja olet itse palannut takaisin töihin. Ehkä olet löytänyt vastauksen kysymykseesi silloin jo itsekkin.

Kyllä mun lapsi pääosin pukeutuu kivasti eikä koskaan yhteensopimattomiin väreihin. Ja olen palannut töihin. Ei kuitenkaan mitään superkallista käytetä, reimaa ym mutta sisävaatteissa ranskalaismerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

En osta kalliita merkkivaatteita oikeastaan edes itselleni. Monet vaatteistani ovat mm.

lidlistä, mutta silti voi pukeutua nätisti. Sama koskee lapsiani. Ei kallista, mutta yhteensopivaa, erityisesti ihmisten ilmoille.

Sukulaiseni lapset puetaan vähän miten sattuu, myös juhliin. Tytöllä ihan nätti mekko, mutta sen kanssa onkin sitten mustat legginssit ja jotkut lenkkarit ja huppari. Kun kaapista löytyisi myös nätit sukkahousut, juhlakengät ja neuletakki sen mekon kanssa.

Mutta kun ei perheessä vaan osata katsoa miltä asukokonaisuus näyttää..

Entäpä jos tuo tyyli on heidän mielestään kaunis? Makuja kun on monia.

En oikein ymmärrä, miksi pitäisi. Tai siis kyllä mä vähän mietin kokonaisuutta, lapsen kasvaessa otetaan myös ikätaso huomioon. Ostan kuitenkin vaatteet käytettyinä, katson että ne on sellaisia, että niitä voi huoletta käyttää, eikä harmita kun ne sotkeentuu leikeissä. Mikään ei ole surullisempaa, kuin se että tytöille puetaan kallista ja röyhelöä ja sit se lapsi ei saa kirmailla, kiipeillä ja olla lapsi, ettei hienot vaatteet mene rikki, pilalle tai kurista lasta epäkäytännöllisyydellään.

En ole nähnyt mitään järkeä pukea lasta ns. hienoihin vaatteisiin, jos tarkoitus on leikkiä tai leikkiä ulkona Joku mekkokin on todella epäkäytännöllinen liikkuvaisella lapsella, joka juoksee ja kiipeilee. Sitä paitsi ne hienotkin vaatteet on hetkessä ryönäiset ulkoleikeissä, eikä sitä likaa saa pois. Välillä tuntuu, että järkevintä olisi ostaa kirpparilta valmiiksi kuluneet vaatteet, koska ei montaa leikkikertaa mene että ne saa siihen kuntoon.

Ketjussa puhutaan aika pienistä lapsista. Oma äiti tai muu sukulainen ei auttanut minua mitenkään laittautumisessa (vaatteet, kengät, hiukset, meikki) siinä herkässä iässä kun alkoi tiedostamaan ulkonäköänsä (n.10v eteenpäin). Ostin kaikki vaatteeni itse heti kun sain electronin, ekat rintsikatkin ostin aivan yksin. Olin kade niille luokan tytöille joille äiti laittoi tukkaa, itsellä pitkät hiukset oli aina vaan auki tai perusponnarilla. Hävetti kun kasvoin pituutta enkä ollut huomannut ostaa itselleni lukukaudelle uusia verkkareita, käytin sitten isosiskon vanhoja, noloja ja ylisuuria housuja. Hävitin teininä lähes kaikki kuvat mitä minusta on otettu kun olin 10-12v, sillä olin lihava ja erittäin nolosti puettu.

Rahasta ei vanhemmilla ollut pulaa, itselle äiti ostaa edelleen lähes vuosittain uuden kalliin toppatakin ja monet parit kenkiä. 

Vierailija kirjoitti:

En asu Suomessa mutta siellä käydessä ihmettelen miten lapset puetaan. Huvipuistoissa näkee paljon tyttöjä, pieniä ja isoja suorastaan rumissa vaatteissa.

Täysin yhteensopimattomat paita ja housut ja sekä tytöillä ja pojilla lippis, usein vielä vääränkokoinen ja likainen ja alta näkyy takkuiset hiukset. Ja kesäkengissä rumat sukat jotka ei yhtään sovi.

Eivät osaa pukeutua aikuisinakaan.

Itseäni aina ärsyttää se, jos lapset on puettu ihmistenilmoilla paitaan ja sukkahousuihin. Voisi kunnioittaa sitä lastaan ja muita ihmisiä sillä, että opettaa pukeutumaan julkisilla paikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa puhutaan aika pienistä lapsista. Oma äiti tai muu sukulainen ei auttanut minua mitenkään laittautumisessa (vaatteet, kengät, hiukset, meikki) siinä herkässä iässä kun alkoi tiedostamaan ulkonäköänsä (n.10v eteenpäin). Ostin kaikki vaatteeni itse heti kun sain electronin, ekat rintsikatkin ostin aivan yksin. Olin kade niille luokan tytöille joille äiti laittoi tukkaa, itsellä pitkät hiukset oli aina vaan auki tai perusponnarilla. Hävetti kun kasvoin pituutta enkä ollut huomannut ostaa itselleni lukukaudelle uusia verkkareita, käytin sitten isosiskon vanhoja, noloja ja ylisuuria housuja. Hävitin teininä lähes kaikki kuvat mitä minusta on otettu kun olin 10-12v, sillä olin lihava ja erittäin nolosti puettu.

Rahasta ei vanhemmilla ollut pulaa, itselle äiti ostaa edelleen lähes vuosittain uuden kalliin toppatakin ja monet parit kenkiä. 

Toivottavasti omalle lapselleni ei tule tuollaisia traumoja. En näes ole mikään kummoinen meikkaaja, hiusten kanssa leikittelijä ja tuhertaja. Juhliin panostan, koska niitä harvoin on, mutta joka kerta sen muistaa, miksi en jaksa arjessa tyttöillä muuten vain. Mulla on oikeasti parempaakin tekemistä, kuin istua peilin edessä meikkaamassa, tappelemassa kampauksista ja pähkäilemässä asukokonaisuutta koruja ja laukkuja myöten, joita ei edes montaa ole.

Lapselle tottakai lähden mukaan rintaliiviostoksille, mutta meikkaamisen ja lettikoulun suhteen saa ottaa youtuben eteensä ja opiskella sieltä, jos kiinnostaa.

Meillä ”sävy sävyyn”-systeemi aiheutti ilmeisesti jonkin vastareaktion. Harmaita housuja ei voi laittaa paidan kanssa, jossa on vähänkään harmaata. Että pue siinä sitten lasta kauniisti.

Ihminen voi esimerkiksi haluta kuluttaa mahdollisimman vähän luonnonvaroja, jolloin se ei tilaa netistä nättejä vaatteita jotka tuodaan lentorahtina kaukomaista, vaan käy kerran kvartaalissa kirpputorilla. Aina ei sitten kaikki vaatteet sovi yhteen.

Mä olen aika tarkka kolmevuotiaan vaatteista. Ensinnäkin huolehdin, että likaista tai rikkinäistä ei laiteta. Annan usein lapsen valita mutta annan ns. järkevät kaksi vaihtoehtoa. Yleensä yläosa kuviollinen ja alaosa yksivärinen jolloin ei synny sekamelskaa ja lapsikin on tyytyväinen kun ”valitsi” itse. Eiköhän tässä piakkoin päästä vaiheeseen että äidin valkkaamat ei käy, mutta siihen asti mennään näin.

Kyllä itselläkin välillä silmiä särkee erinäiset lapsien vaateyhdistelmät, mutta kun ei voi tietää mitä on taustalla: ehkä lapsi on valinnut ylpeästi itse juuri ne tai äiti ei ole nukkunut kolmeen vuoteen jolloin on ihan taivaan sama mitä sillä lapsella on päällä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa puhutaan aika pienistä lapsista. Oma äiti tai muu sukulainen ei auttanut minua mitenkään laittautumisessa (vaatteet, kengät, hiukset, meikki) siinä herkässä iässä kun alkoi tiedostamaan ulkonäköänsä (n.10v eteenpäin). Ostin kaikki vaatteeni itse heti kun sain electronin, ekat rintsikatkin ostin aivan yksin. Olin kade niille luokan tytöille joille äiti laittoi tukkaa, itsellä pitkät hiukset oli aina vaan auki tai perusponnarilla. Hävetti kun kasvoin pituutta enkä ollut huomannut ostaa itselleni lukukaudelle uusia verkkareita, käytin sitten isosiskon vanhoja, noloja ja ylisuuria housuja. Hävitin teininä lähes kaikki kuvat mitä minusta on otettu kun olin 10-12v, sillä olin lihava ja erittäin nolosti puettu.

Rahasta ei vanhemmilla ollut pulaa, itselle äiti ostaa edelleen lähes vuosittain uuden kalliin toppatakin ja monet parit kenkiä. 

Toivottavasti omalle lapselleni ei tule tuollaisia traumoja. En näes ole mikään kummoinen meikkaaja, hiusten kanssa leikittelijä ja tuhertaja. Juhliin panostan, koska niitä harvoin on, mutta joka kerta sen muistaa, miksi en jaksa arjessa tyttöillä muuten vain. Mulla on oikeasti parempaakin tekemistä, kuin istua peilin edessä meikkaamassa, tappelemassa kampauksista ja pähkäilemässä asukokonaisuutta koruja ja laukkuja myöten, joita ei edes montaa ole.

Lapselle tottakai lähden mukaan rintaliiviostoksille, mutta meikkaamisen ja lettikoulun suhteen saa ottaa youtuben eteensä ja opiskella sieltä, jos kiinnostaa.

Jo se on paljon että käy yhdessä vaateostoksilla silloin tällöin ja mietiskelee millaiset värit tai tyyli lapselle sopii. Ja se että juhliin auttaa laittautumaan. Ehkä joskus yhdessä opetella pari arkikampausta/meikkityyliä eikä niin että joka aamu käherretään tukka uudella tavalla. Vähän eri kuin laiminlyödä täysin lapsen arkivaatetus ja tuki teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oioi. Palataan asiaan kun sulla on pari lasta ja olet vaativassa työssä.

No minulla on. Ja lapset kauniisti ja tilanteen mukaan puettu.

Vaativa työ minullakin, mutta lapsi ollut päiväkodista asti nätisti puettu. Pk-tädit sanoivat aina että ihanaa tämä sävysävyyn-neito.

Olen itsekin todella tarkka pukeutumisestani.

Jo aikuinen poikani pukeutuu todella hyvin - kiitos kasvatukseni 😊.

Kauniiden, yhteensopivien vaatteiden valintaan ei mene paljoa aikaa - tietty vaatekaappi pitää olla jotain muuta kuin sekamelska.

-en halua tuhlata rahaa enempää vaatteisiin kuin pakko

-en halua tuhota luontoa turhilla vaatteilla

-lapsillani on laajat allergiat ym sairauksia joten minulla riitti energiaa vain pakollisiin asioihin ja vaatteiden kauneus ei ollut sitä

-lapsilleni tekokuituiset vaatteet aiheuttivat ihottumaa iholle vastattuna

- lapsilleni metalliset vetskarit ym aiheuttivat ihottumaa iholle vastattuna

-lapsilleni kuminauhat iholle suoraan vastattuna aiheuttivat ihottumaa iholle vastattuna

- minulla ei ole silmää kauniille asukokonaisuuksille

- en jaksa /osaa itswjjään pukeutua siististi

- meillä ei ole kielletty tekemisiä/leikkejä vaatteiden likaantumisn takia.

En voi sanoa näkeväni vaivaa oman pukeutumiseni suhteen, joten tuskin osaisin nähdä sitä lapsenkaan, jos minulla olisi sellaista.

Vierailija kirjoitti:

SIitä huolimatta sen paidan tms, voi yhdistää nätisti ja etsiä asuun sopivat sukat, housut yms. Voi valita vaikka yhdessä lapsen kanssa kivat pipot hanskat yms.

No, tässä törmätään kysymykseen tyylitajusta eli joku on voinutkin nähdäkin vaivaakin, mutta lopputulos on silti silmissäsi tyylitön ja hutiloitu. Ja ainakaan lapsi ei varmaan yhtään innostu ajatuksesta, että joutuu alkaa plääräämään monet kerrat pipovalikoimaa, hanskavalikoimaa...

Vierailija kirjoitti:

"minulla on tärkeämpääkin tekemistä, kun miettiä lastenvaatteita" Tuskin niitä sen enempää tarvitsee miettiä, vaikka valitsisikin yhteensopivan asukokonaisuuden. Sama aika siihen menee etsiikö kivat vaatteet ja asusteet, vai kaivaako laatikosta vain jotain.

Eikö tämä nyt ole ristiriitaista vai mitä sitten tarkoitat vaivannäkemisellä? 

Meillä poika oli pienenä aina viimeisen päälle puettu yhteensopiviin vaatteisiin. Sitten tuli kausi (n. 3-4v) että halusi itse valita ja annoin esim. päiväkotiin valita säänmukaiset vaatteet. Silloin yhdistelmät oli ihan kamalia, vaikka kaikki vaatteet edelleen ”yksittäisinä” olikin nättejä.

Nyt poika on 8v ja käytännössä kaikki housut on Adidaksen mustia verkkareita ja hupparit myös Adidasta eri värisinä. T-paidat Lacoste/Billabong/Calvin Klein/H&M. Onpa ollut joku Fortnite-paitakin.

Siitä olen ollut aina tarkka, että juhlissa on juhlapukeutuminen ja sinne minä määrään mitä puetaan. Toivottavasti jää takaraivoon joku muistijälki että älyää aikuisena pukeutua myös juhliin sopivalla tavalla.

Jännä, että ap ajattelee ettei vanhemmat välitä lasten pukeutumisesta, jos vaatteet eivät ole sävysävyyn ja yhteensointuvia toistensa kanssa. Minusta ensisijaista pukeutumisessa on (sekä omassa että lasten), että vaatteet ovat mukavat, ehjät, puhtaat ja sopivat tilanteeseen. Vaatteiden alkuperä ja materiaalien luonnonmukaisuus on myös ulkonäköä tärkeämpi kriteeri. Sävysävyyn voi sitten pukeutua oman mielenkiinnon mukaan jos jaksaa. Joillekinhan laittautuminen ja pukeutuminen on mieluista hommaa ja antaa olla, mutta esim. itse en näe sitä kovin tärkeäksi. Minulle on ihan sama, ajatteleeko joku minun pukeutuvan kauniisti vai ei. Urallani etenen muilla meriiteillä ja vapaa-aikana taas ei ole mitään väliä.

Tunnistan tosin tuon ajatuksen, että esikoista odottaessa ajattelee, että sitä sitten pukee kauniisiin vaatteisiin ja ostelee kaikenlaisia söpöjä ja suloisia (ja varsin epäkäytännöllisiä) röyhelömekkoja, minifarkkuja ja huppareita yms. 

Vierailija kirjoitti:

En osta kalliita merkkivaatteita oikeastaan edes itselleni. Monet vaatteistani ovat mm.

lidlistä, mutta silti voi pukeutua nätisti. Sama koskee lapsiani. Ei kallista, mutta yhteensopivaa, erityisesti ihmisten ilmoille.

Sukulaiseni lapset puetaan vähän miten sattuu, myös juhliin. Tytöllä ihan nätti mekko, mutta sen kanssa onkin sitten mustat legginssit ja jotkut lenkkarit ja huppari. Kun kaapista löytyisi myös nätit sukkahousut, juhlakengät ja neuletakki sen mekon kanssa.

Mutta kun ei perheessä vaan osata katsoa miltä asukokonaisuus näyttää..

Onhan tuollainen trendi, jossa yhdistetään juhlamekko tms. vaikkapa tennareihin tai johonkin rennompaan asuun, ollut jo pidemmän aikaa aikuistenkin keskuudessa yleinen. Tuollaista näkee esim. ensi-illoissa tai gaaloissa näyttelijöillä ja artisteilla. Voisin kuvitella, että sukulaistyttösi on saanut inspiraatiota pukeutumiseensa vaikkapa tubettajilta, esim. Veronica ja Miisa yhdistelee jännästi mutta tyylikkäästi juhlavampaa ja rennompaa vaatetta. 

Makuasioitahan nämä ovat. Sinun mielestäsi sukulaisesi eivät osaa katsoa miltä kokonaisuus näyttää (koska se ei ole sinun makusi mukainen), mutta ehkäpä he itse ovat oikein tyytyväisiä pukeutumiseensa.