Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette näe vaivaa lastenne pukeutumisen suhteen. Miksi?
29.08.2019 |
Itselläni ei edes ole lapsia vielä, mutta olen raskaana. Työskentelen lasten parissa. Olen todella lapsirakas ja olen aidosti sitä mieltä, että jokainen lapsi on aivan ihana ja suloinen. Mä en ole koskaan törmännyt lapseen, joka ei olisi jollain tavalla söpö. Nyt raskaana ollessa lastenvaatteet ovat tulleet ajankohtaisiksi. Mun mielestä on kiva ostaa lapselle kauniita vaatteita, asuun sopivat sukat, erikseen ns kyläilyvaatteita yms. Kun lapsi kasvaa ja alkaa käydä kerhoissa, päiväkodissa tms, niin haluan pukea hänet nätisti. Erilaiset supersankarit, prinsessakuviot, ötökät, satuhahmot jne ovat lapsille tietyssä iässä hyvin tärkeitä ja niistä saa vähän kuin voimaa. Joten on todellakin ok, että lapseni saa pukea valitsemansa supersankariasun tai prinsessapaidan. SIitä huolimatta sen paidan tms, voi yhdistää nätisti ja etsiä asuun sopivat sukat, housut yms. Voi valita vaikka yhdessä lapsen kanssa kivat pipot hanskat yms.
"minulla on tärkeämpääkin tekemistä, kun miettiä lastenvaatteita" Tuskin niitä sen enempää tarvitsee miettiä, vaikka valitsisikin yhteensopivan asukokonaisuuden. Sama aika siihen menee etsiikö kivat vaatteet ja asusteet, vai kaivaako laatikosta vain jotain.
"ei ole aikaa moiseen" Lapselle pitää joka tapauksessa ostaa se toppapuku, pipo, sukkia, bodyt jne jne. Miten se vie enemmän aikaa valita jotain nättiä?
Jokainen pukee lapselleen mitä haluaa. Kysyn ihan vain mielenkiinnosta, miksi about 85% vanhemmista ei välitä lapsen vaatetuksesta?
Kommentit (241)
Ei lapsen pukeminen kaikissa tapauksissa ole ihan helppoa. Lapsi kun ei ole nukke, jolle voi pukea mitä vaan ilman mitään narinoita. Monilla lapsilla on lempivaatteita ja inhokkivaatteita riippuen esim. siitä miltä vaate tuntuu päällä. Joillakin lapsilla taas on jo pienenstä pitäen varmat mielipiteet siitä, mikä näyttää hyvältä (useimmiten aikuisen silmään ei näytä hyvältä).
Itsekin puin aikoinani mielelläni lapsille nättiä päälle, oli sitten kyseessä poika tai tyttö. Oli kuitenkin myös hyväksyttävä se tosiasia, että äidin lempipaita ei ollut sama kuin lapsen lempipaita. Oikeastaan oli vain yksi asia, missä en joustanut koskaan ja se oli tyttären hiusten letittäminen. Joka aamu käytettiin viisitoista minuuttia siihen, että hiukset laitettiin ranskalaisille leteille. Näin vyötärölle ulottuvat hiukset pysyivät siisteinä aamusta iltaan. Tästä säännöstä ei joustettu ja sen lapsikin tiesi. Tyttärelle oli ilmeisesti mieluistakin, että hiukset eivät olleet tiellä menossa ja melskeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on menneet aika pitkälle kirppisvaatteilla ja isommilta kavereilta saaduilla. Kyllähän lasten vaatteita voisi ostaa ihan miten paljon vaan. Niitä on hauska shoppailla ja ne on kauniita, mutta en ole halunnut lähteä siihen. Lähinnä siksi että turha kuluttaminen ei ole meidän perheen tapa, en halua rohkaista siihen, koska siitä muutenkin saa vielä vääntää kättä kunhan kasvavat.
4,5-vuotias tyttäreni päättää itse, mitä pukee. Totta kai katson että päällä on ehjät, puhtaat, oikean kokoiset ja säähän sopivat vaatteet mutta muuten tyttö päättää itse. Aivan turha pakottaa tai neuvotella, jos tyttö päättää ettei laita minun valitsemaani paitaa niin hän ei sitä laita.
Kyllä toisinaan silmiin sattuu kun lapsi haluaa pukeutua kirkuvaan keltaiseen päästä varpaisiin, mutta valitsen taisteluni.
Vierailija kirjoitti:
Mä puen pojan yhteensopiviin väreihin. Jo ostaessa mietin sen että kaikki sopii toisiinsa. Ja tämä on onnistunut jo 16 vuotta
Mun 16v kyllä pukee ihan itse. Ja on vaatteensakin ostanut ja valinnut jo varmaan 4-5v. Minä toki maksan ne, mutta hän valitsee.
Harvoin mulla itsellänikään on asuun sopivia sukkia tai kaikki sävy sävyyn, usein on jopa eriparisukat ja alkkarit ja rintsikat mätsää ehkä tuurilla kerran vuodessa :D. Minulle on tärkeää että lapsen vaatteet ovat ehjät, puhtaat, oikean kokoiset ja säänmukaiset mutta muuten en todellakaan jaksa niihin panostaa. Lapsi saa kyllä vaikuttaa siihen mitä haluaa pukea ja toivoa vaikka tietyn väristä paitaa tms. Mutta harvoin lapsi toivoo että "haluan olla kauniisti sävysävyyn puettu". Jos lapsi saisi päättää niin valitsisi päälle tyyliin punaiset housut, vihreät ötökkäsukat, farkkumekon ja keltaisen hupparin kaikki samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puen pojan yhteensopiviin väreihin. Jo ostaessa mietin sen että kaikki sopii toisiinsa. Ja tämä on onnistunut jo 16 vuotta
Mun 16v kyllä pukee ihan itse. Ja on vaatteensakin ostanut ja valinnut jo varmaan 4-5v. Minä toki maksan ne, mutta hän valitsee.
Mä mietin myös, että varmaan 10-vuotiaasta on valinnut vaatteensa itse. Mut luulen, että osaa taas ei jaksa pukemiset kiinnostaa, eikä kaikkien pidäkäön mennä saman muotin mukaan.
Tärkeintä on sen lapsen luonne ja aika jonka lapsen kanssa viettää. Ihan sama vaikka ois säkki päällä. Ne muotihömppävaatteet jää pieneksi vilauksessa. EI ole järkeä sijoittaa lapsen "työvaatteisiin" satasia. JA sitäpaitsi sävy sävyyn pukeminen on nykyään vanhanaikaista ja rahvaanomaista.
Mene ja liiku,leiki,lue,soita musiikkia,piirrä,laula,askartele,potki palloa,ui,mitä vaan sen lapsen kanssa äläkä tuhraa aikaasi joutavaan vaatteitten kanssa läträämiseen.
Siistit,ehjät,puhtaat sopivat,siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ostaa käytössä mukavia siistejä perusvaatteita, siinä on kauneutta ihan tarpeeksi. Ja sitä, mistä lapsi itse tykkää.Söpöilyvaatteet juhlatilanteisiin. Mieti nyt lasta ja lapsen tarpeita, äläkä itseäsi. Missä vaatteissa on kiva leikkiä, mitkä vaatteet voi vaikka kuraantua eikä ole maailmanloppu, vaikka ne repeäisikin leikin keskellä. Mihin vaatteisiin saa mennä sormiväriä, tussia, muovailuvahaa, hiekkaa, voikukkatahroja, mustikkaa...
Miksei kaikki aikuiset käytä puhtaita, kauniita ja yhteensointuvia vaatteita?
Vai ajatteletko, että ihminen muuttuu äidiksi tullessaan jotenkin visuaalisemmaksi ja kiinnostuu väriopeista ja -harmonioista?
Meillä on kaksi poikaa, ja vauvana heitä puettiin kyllä kauniisti merkkituotteisiin ja kaikki sopi hyvin yhteen (tietenkin kun osti vain mustaa, valkoista ja harmaata). Nyt pojat on jo isompia, ja saavat päättää itse pukeutumisestaan, MUTTA olen ostanut vieläkin värejä jotka sopivat jotenkuten aina toisiinsa ja esim. ainoastaan mustia ja tummansinisiä housuja, joihin voi yhdistää värikkäämmän paidan.
Enemmän kun vaatteiden yhteensopivuus, minua aina jaksaa ihmetyttää vanhemmat jotka laittavat lapset esim. päiväkotiin likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa. Eikö siis kotona harrasteta mitään vaatehuoltoa? En kuuna päivänä pitäisi itsekään likaista ja rikkinäistä vaatetta, miksi lapsen siis pitäisi?
Lisäksi ärsyttää ne muoviprinttiset lastenvaatteet, yleensä paidat, joista on kuva lähtenyt halkeilemaan. Se on roskiskamaa!!!!😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä23337 kirjoitti:
Tärkeintä on sen lapsen luonne ja aika jonka lapsen kanssa viettää. Ihan sama vaikka ois säkki päällä. Ne muotihömppävaatteet jää pieneksi vilauksessa. EI ole järkeä sijoittaa lapsen "työvaatteisiin" satasia. JA sitäpaitsi sävy sävyyn pukeminen on nykyään vanhanaikaista ja rahvaanomaista.
Mene ja liiku,leiki,lue,soita musiikkia,piirrä,laula,askartele,potki palloa,ui,mitä vaan sen lapsen kanssa äläkä tuhraa aikaasi joutavaan vaatteitten kanssa läträämiseen.
Siistit,ehjät,puhtaat sopivat,siinäpä se.
Kun ei kauniiden vaatteiden tarvi olla kalliita.
Siistit sopivat ehjät puhtaat ja kauniit.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kaikki aikuiset käytä puhtaita, kauniita ja yhteensointuvia vaatteita?
Vai ajatteletko, että ihminen muuttuu äidiksi tullessaan jotenkin visuaalisemmaksi ja kiinnostuu väriopeista ja -harmonioista?
Meillä on kaksi poikaa, ja vauvana heitä puettiin kyllä kauniisti merkkituotteisiin ja kaikki sopi hyvin yhteen (tietenkin kun osti vain mustaa, valkoista ja harmaata). Nyt pojat on jo isompia, ja saavat päättää itse pukeutumisestaan, MUTTA olen ostanut vieläkin värejä jotka sopivat jotenkuten aina toisiinsa ja esim. ainoastaan mustia ja tummansinisiä housuja, joihin voi yhdistää värikkäämmän paidan.
Enemmän kun vaatteiden yhteensopivuus, minua aina jaksaa ihmetyttää vanhemmat jotka laittavat lapset esim. päiväkotiin likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa. Eikö siis kotona harrasteta mitään vaatehuoltoa? En kuuna päivänä pitäisi itsekään likaista ja rikkinäistä vaatetta, miksi lapsen siis pitäisi?
No usein rumasti puetulla lapsella on rumasti pukeutuneet vanhemmat.
Lisäksi ärsyttää ne muoviprinttiset lastenvaatteet, yleensä paidat, joista on kuva lähtenyt halkeilemaan. Se on roskiskamaa!!!!😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään itse laittaa lapset näteiksi, mutta en halua opettaa siihen että ihan joka päivä pitää tälläytyä tai että kotonakin on oltava nätit vaatteet. Joskus panostan enemmän, joskus mennään niillä mitä käteen sattuu. Juhliin ja tapahtumiin toki aina juhlapukeutuminen viimeisen päälle, mutta arjessa en halua lapsista sellaisia jotka eivät vaan voi poistua kotiovesta tälläytymättä, tai pahimmassa tapauksessa pönöttävät sisälläkin jossain farkuissa ja kauluspaidassa. Tärkeintä on se että vaatteet on päällä ja ne sopivat säähän ja ovat mukavat.
Sisareni on sellainen, joka ei mene kauppaankaan ilman meikkiä ja mietittyä asukokonaisuutta. Se näkyy myös lapsista, 12-vuotiaalla on kauheat shoppailuhimot ja tarve meikata. Vaatteet ovat jopa vähän epäkäytännölliset, esim. tiukat farkut päiväkotilaisella. Niissä on hankala leikkiä, tuskin ovat kauhean mukavatkaan, pukemiseen menee enemmän aikaa kuin vaikka kollareihin tai leggingseihin.
Joo-o kuluttamista kuluttamisen perään. Pientä lasta ei kiinnosta minkänäköiset vaatteet on päällä kunhan on käytännölliset ja säähän sopivat. Tän takia tapetaan oma lajimme sukupuuttoon ja samalla koko maapallo, koska kaikki ajattelevat vain omaa napaansa, kuluttamista ja miten näyttää mahdollisimman hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei kaikki aikuiset käytä puhtaita, kauniita ja yhteensointuvia vaatteita?
Vai ajatteletko, että ihminen muuttuu äidiksi tullessaan jotenkin visuaalisemmaksi ja kiinnostuu väriopeista ja -harmonioista?
Meillä on kaksi poikaa, ja vauvana heitä puettiin kyllä kauniisti merkkituotteisiin ja kaikki sopi hyvin yhteen (tietenkin kun osti vain mustaa, valkoista ja harmaata). Nyt pojat on jo isompia, ja saavat päättää itse pukeutumisestaan, MUTTA olen ostanut vieläkin värejä jotka sopivat jotenkuten aina toisiinsa ja esim. ainoastaan mustia ja tummansinisiä housuja, joihin voi yhdistää värikkäämmän paidan.
Enemmän kun vaatteiden yhteensopivuus, minua aina jaksaa ihmetyttää vanhemmat jotka laittavat lapset esim. päiväkotiin likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa. Eikö siis kotona harrasteta mitään vaatehuoltoa? En kuuna päivänä pitäisi itsekään likaista ja rikkinäistä vaatetta, miksi lapsen siis pitäisi?
Lisäksi ärsyttää ne muoviprinttiset lastenvaatteet, yleensä paidat, joista on kuva lähtenyt halkeilemaan. Se on roskiskamaa!!!!😡
Usein ne kuvalliset muoviprinttipaidat on niitä lasten lempparipaitoja. Se on se oma suosikkihahmo siinä. Miksi miettisin jonkun ulkopuolisen harmoniaherkän ihmisen mielenpahoittamista enemmän kuin lapseni, joka pahoittaa mielensä jos heitän lempipaidan menemään? (Heitän sen kyllä jossain vaiheessa, mutta niin että on tullut joku uusi lemppari tilalle).
Minun lapseni varmastikin pukeutuvat suorastaan rumasti. Etenkin kuopus on tosi resupekka, koska käyttää esikoiselle lähes 10 v sitten hankittuja kirkuvia retrokuoseja, jotka menevät hänen jälkeensä enää matonkuteiksi.
Ai miksikö? No ihan ensinnäkin ekologisista syistä. Haluan käyttää vaatteet loppuun, ja monet ovatkin tulleet meille käytettyinä ja kiertäneet sitten meidän kolmella lapsella. Toiseksi raha. Sijoitan mieluummin harrastuksiin ja lomailuun kuin vaatteisiin. Kolmanneksi se, että kannustan lapsia oma-aloitteisuuteen. Usein he oikein valitsevat eriparisukkia. Ja neljänneksi se, että lapseni saavat kiipeillä puissa ja pomppia lätäköihin mielin määrin. Olen ylpeä heidän taidoistaan ja kiinnostuksensa kohteista, joihin pukeutuminen ei kuulu.
Vaivaa ja vaivaa...
Pesukone laulaa melkein koko ajan. Poistan tahraa, paikkaan ja tuunaan.
Setvin ja tarkistan että aina on kaikkea. Varavaatetta siellä ja täällä. Järkihintaan.
Hankin luistimet, sukset, reput, uimakassit, jumppasortsit ja sadeviitat.
Myyn pieneksi jääneet ja siivoan kaapit.
Taion punapilkullisen paidan keskiyöllä kun ope tilaa aamuksi.
Etsin koulujen löytötavaroista kadonneet. Soittelen bussifirmaan bussiin unohtuneiden kenkien toivossa.
Varmaan tuhansia tunteja jo ”nähty vaivaa” kolmen lapsen vaatteiden eteen😂
No, mun lapsi ei satu tykkäämään niistä "näteistä ja yhteensopivista vaatteista". Mulla on kaunis tytär, mutta hän on uskonut taaperosta asti olevansa poika, eikä suostu pukeutumaan mm. mekkoihin tai tunikoihin ollenkaan. Paidoissa kelpaavat vain tietyt värit ja kuosit (kääntöpaljetit ovat olleet "se juttu" nyt jonkin aikaa), ja melkein mitä sporttisempi, sen parempi. Koska perheessä on muutakin tekemistä kuin kytätä hyvälaatuisten sporttivaatteiden alemyyntiä, perusvaatteet ovat tosiaan aika vaatimatonta sorttia. Ja koko idea kusee viimeistään siinä vaiheessa, kun tuo 6-vuotias valitsee itse kaapista ne parhaat yhdistelmät. :p
Oothan kun se napero syntyy. Jokainen meistä oli täydellinen äiti ennenkuin oli oikeasti äiti.
Käyttäjä23337 kirjoitti:
Tärkeintä on sen lapsen luonne ja aika jonka lapsen kanssa viettää. Ihan sama vaikka ois säkki päällä. Ne muotihömppävaatteet jää pieneksi vilauksessa. EI ole järkeä sijoittaa lapsen "työvaatteisiin" satasia. JA sitäpaitsi sävy sävyyn pukeminen on nykyään vanhanaikaista ja rahvaanomaista.
Mene ja liiku,leiki,lue,soita musiikkia,piirrä,laula,askartele,potki palloa,ui,mitä vaan sen lapsen kanssa äläkä tuhraa aikaasi joutavaan vaatteitten kanssa läträämiseen.
Siistit,ehjät,puhtaat sopivat,siinäpä se.
En vaan ymmärrä miten ne nätit vaatteet on pois lapsen kanssa vietetystä ajasta. Ei meillä ainakaan ole ollut. Ja samoja juttuja niissä kivoissa vaatteissa voi tehdä kuin rumissa. Ei kauniisiin vaatteisiin tarvitse käyttää satasia.
Nätisti puettu ei sitäpaitsi ole sama kuin sen hetken muotimerkkeihin puettu. Ne keillä on oikeasti silmää pukeutumiselle, pukevat lapsensa klassisen nätisti ja jättävät kalliit muotitrikoot kauppaan.
Mä en ollut juuri kiinnostunut siitä, onko lapsi värillisesti yhteen sopivissa vastteissa. En oo hirveän visuaalinen ihminen tuollaisessa. Lisäksi pojalla oli jo kolme vuotiaasta vahva näkemys, millainen pukeminen miellyttää .
Toki vaatteet ovat olleet laadukkaat ja tilanteisiin sopivat. Samoin juhliin on puettu aina juhlavasti.
Nyt poika on rohkea pukeutuja, joka uskaltaa laittaa päälle mielenkiintoisia ja värikkäitä asukokonaisuuksia, joista saa paljon kiitosta.eikä se kyllä ole mun ansiota.