Lue keskustelun säännöt.
Monet haluavat hankkia lapsia vasta kun on "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon. Ettekö ymmärrä, ettei sellaista tule välttämättä koskaan?
27.08.2019 |
Tämä "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon tarkoittaa monesti sitä, että on oikea ikä, ei siis liian nuori eikä liian vanha. Opinnot on jo takana ja työurakaan takana jonkin verran, siten, että asema siellä on vakiinnutettu ja saa sopivasti palkkaa jolla kustantaa arki. Ja varallisuuttakin pitää olla tarpeeksi. Ollaan matkustettu, biletetty ja harrastettu kaikkea tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva kumppani ja ehditty olla sen kanssa tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva yhteinen koti sopivalta alueelta, johon voisi hankkia perhettä.
Mutta ettekö te ihmiset hyvät ymmärrä, että jos te alatte "oikeaa hetkeä" kaikkien noiden asioiden vuoksi odottamaan, niin on hyvinkin mahdollista, ettei sellaista koskaan tule, ainakaan hedelmällisten vuosien aikana? Ei se ole ihmekään, että syntyvyys on pudonnut niin järkyttävän alas, jos kaikki tuo on vaatimuksena lapselle. Todellisuudessa lapsi ei tarvitse läheskään kaikkia noista tai ainakaan läheskään niin paljon. Jos tuntuu siltä, että haluaa lapsen ja sille on perusedellytykset olemassa, niin silloin kannattaa lapset tehdä! Muuten voi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman!
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap ajatellut, että osa ihmisistä saattaa ajatella niinkin, että jos tilanne ei ole koskaan lapselle sopiva, lasta ei koskaan ”tehdä”. Osa ei varmasti halua lasta lainkaan, jos ei ole esim pysyvä turvallinen parisuhde tai taloudelliset edellytykset elättää lasta.
Pysyvistä turvallisista parisuhteistakin valtaosa päättyy eroon.
Taloudelliset edellytyksetkin voivat heiketä myöhempinä vuosina, jolloin perheen yhteenlasketut tulot laskevat esimerkiksi alle 6000 euroon kuukaudessa, jolloin on kyseenalaista voidaanko lasta enää elättää.
Turvallisinta on yksinkertaisesti jättää lapsi tekemättä, sillä katastrofi on jatkuvasti uhkaamassa tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!
Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).
Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.
Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.
Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.
Niin että ehdoin tahdoin pitäisi järjestää vaikeuksia elämäänsä? Se lasten saaminen on yksi asia, jonka voi satavarmasti estää tapahtumasta. Jos ei lasta halua ja elämässä ei ole tilaa lapselle niin miksi ei estäisi? Onhan se nyt paljon järkevämpää suunnitella elämänsä kuin ajelehtia sattuman armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän ettei se "oikea aika" ehkä koskaan tule. Olen hyväksynyt myös ettei niitä lapsiakaan sitten välttämättä tule. Ei se ole maailmanloppu. Mielummin jätän lapset tekemättä kuin stressaan siitä saanko niille ruokaa huomenna pöytään.
Joo. En todellakaan halua lapsineni johonkin kerrostalolähiöön missä nälkiintyneitä lapsia luurankomaisine olemuksineen lojuu pitkin pihoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!
No varmasti jokaikinen joka lapsia oikeasti haluaa tekee ne ajoissa. Ongelma lienee enemmänkin se, ettei tiedä haluaako todella ja haluaako sitoutua siihen vastuuseen kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Tuossa vaiheessa asiat alkaa olla hyvin ja pystytään nauttimaan elämästä itse. Varmasti mietitään tarkkaan halutaanko se nykyinen tilanne vaihtaa lapsiperhehelvettiin.
Olet oikeassa. Ei sitä oikeaa aikaa olekaan. Naisena yritin työskennellä kuin viimeistä päivää, mutta silti sopimus päättyi, kun viimein tein ne lapset nelikymppisenä. Ei pikkulapsiarkikaan muuten ole aivan helppoa, kun omat vanhemmat on vanhoja eivätkä voi auttaa. Mutta toisaalta, ei niitä lapsia pakko ole tällaiseen maahan tehdäkään. Huonot koulut, homepäiväkodit, lapsia inhoavat kanssaihmiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei tavoitella täydellistä oikeaa aikaa? Kyllä minusta on mukavampi keskittyä vauvaan sitten, kun kaikki muut asiat on kunnossa. On vakityöt, oma talo, jota rempattu ja piha laitettu kuntoon, autot ja säästöjä. Matkusteltu on ja paljon harrastettu. Mielestäni nyt on juuri sopiva aika saada lapsi. Paljon sopivampi, kuin pieneen vuokrakämppään opiskelijana esimerkiksi.
Ette ota huomioon sitä, että jos lapsiperhe-elämän puitteet eivät ole kunnossa niin perhe altistuu herkästi lasuille. Lasta ei välttämättä edes saa pitää esim. jos lasta istutetaan sisällä koska kerrostalon pihalle ei uskalla päästää eikä harrastaminenkaan onnistu, koska ei ole autoa käytössä. Lapsen passivoituminen sisään johonkin syrjäytyneitä vilisevään harmaaseen betonikuutioon ennustaa myös lapselle itselleen syrjäytymistä aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei tavoitella täydellistä oikeaa aikaa? Kyllä minusta on mukavampi keskittyä vauvaan sitten, kun kaikki muut asiat on kunnossa. On vakityöt, oma talo, jota rempattu ja piha laitettu kuntoon, autot ja säästöjä. Matkusteltu on ja paljon harrastettu. Mielestäni nyt on juuri sopiva aika saada lapsi. Paljon sopivampi, kuin pieneen vuokrakämppään opiskelijana esimerkiksi.
Elämä ei ole koskaan valmis. Ei ole olemassa hetkeä jolloin harrastukset olisi harrastettu, matkustelut matkusteltu tai työura valmis (paitsi eläkkeellä, muutta se on useimmille liian myöhäinen ajankohta vauvoille).
Periaatteessa olen samaa mieltä, että tavoitellaan liian valmista elämää ennenkuin lapsia halutaan. Suomen kansa kuolee sukupuuttoon tällä menolla.
Toisaalta ymmärrän hyvin omasta kokemuksesta, että ei ole helppoa. Olisin halunnut lapsen 20-22-vuotiaana. Silloinen avopuoliso ei ollut valmis isäksi. Kunnioitin hänen toivettaan. Ero tuli pitkän kipuilun jälkeen, kun hän ei halunnut tavallista arkea ja olin silloin 25.
Minulla meni 8 vuotta aikaa löytää uusi parisuhde. Oltiin ensin etäsuhteessa, kun molemmilla hyvät työpaikat. Mies ei suostunut muuttamaan, joten minä muutin ja tyydyin aluksi pätkätöihin, jotka eivät vastanneet osaamista. Lasta toivottiin (olin jo 34), mutta ei kuulunut. Lopulta tulin raskaaksi 36-vuotiaana avustuksella. Lapsi jäi ainoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!
Voitko edes harkita sitä mahdollisuutta, että nämä sun kollegat ei myöskään halua sitä lasta kovin vahvasti? Ehkä tekisivät jos kaikki olisi optimaalista, mutta ovat ok sen kanssa jos jää tekemättä. Kuulostaa siltä että sä kyselet heidän yksityisasioitaan, ja he vain haluavat paeta keskustelusta pikaisesti tokaisemalla "ei vielä, koska...". Tuskin hyväksyisit vastausta "ei kiinnosta kovin paljoa, voi olla ettei tehdä ollenkaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!
Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).
Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.
Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.
Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.
Niin että ehdoin tahdoin pitäisi järjestää vaikeuksia elämäänsä? Se lasten saaminen on yksi asia, jonka voi satavarmasti estää tapahtumasta. Jos ei lasta halua ja elämässä ei ole tilaa lapselle niin miksi ei estäisi? Onhan se nyt paljon järkevämpää suunnitella elämänsä kuin ajelehtia sattuman armoilla.
Nimenomaan tuo *järkevä eläminen* on tämän ajan ongelma. Varmistellaan ja suunnitellaan,että tehdään "oikein" ( mikä on vaan meidän omassa päässä), ja se johtaa siihen,ettei oikeaa aikaa tulekaan ja ne lapsihaaveet jää toteutumatta ( ei koske niitä,jotka ei halua tai voi saada lapsia). Kun kyllä elämässä pärjää, vaikka ei menis kuin Strömsössä, pärjää vaikka tulisi takapakkia, pärjää vaikkei oikein tiedä, mihin on hyppäämässä.. ei se ole ehdoin tahdoin vaikeuksien hakemista.
Edelleen olen sitä mieltä, että ihmiset ei edes tunnista näitä vaatimuksia,jotka lopulta kahlitsee aika paljon. Mitä pelätään?
Elämä tuo joka tapauksessa kaikkea yllättävää, ei sitä voi varmistelemalla välttää
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pointti on kyl totta. En sano et pitäis lapsia köyhyyteen tehdä mut ne vaatimukset joita nykyään elämälle asetetaan ovat välillä kohtuuttomia. Omistusasunto, iso ja kallis, uusi auto. Paljon lainaa. Silloin pitää olla kummalllakin se vakkari työpaikka. Sit kun alinaa on ja halutaan pitää yllä korkeaa elintasoa niin vanhempainvapaille ei voi jäädä vaan töitä on tehtävä.
Itse valitsin toisin. Pieni okt jota rempattu kun asuttu. Vanhat autot mut kaikki viat helposti korjattavissa. Itse valmistuin kun eka lapsi syntyi. Koska elämisen kulut pienet niin kiirettä töihin ei ollut. Rahastaei ole ikinäollut pula. Mut silti vapaa aikaa riittää. Itse mieluummin vapaalla kuin töissä joten elämisen kulut mitoitettava tulojen mukaan. Jos olisin jäänyt odottamaan the hetkeä tehdä lapsia niin en olisi niitä todnäk ikinä saanut. Hyvä parisuhde riittää.
Mietin tässä juuri parhaillaan omaa tilannetta. Meillä meni hetkellisesti hyvin kun molemmilla oli työpaikat vaan nyt alkoi jälleen menemään huonosti kun toiselta lähti työpaikka puhtaasti yrityksen konkurssin vuoksi ja minulta taas väheni siksi ettei työnantajalla ole antaa tämän enempää tunteja. Siivouskeikkoja on onneksi jonkin verran tarjolla vaan ei toki liiaksi asti sillä kilpailu tuntuu olevan kovaa.
Terveyskin on mulla alkanut reistailemaan, enkä hyvällä tahdollakaan voi nähdä meitä vanhempina puhtaasti ajan sekä rahan puutteen vuoksi. Nuorempana sitä saattoi ajatella elävänsä lahjoitustavaroiden ja tukien turvin, mutta ei enää näin keski-iän kynnyksellä. Ainakin ite olen huomannut ettei tuilla eläminen ole mitään kovinkaan kaksista ja siksi yritänkin tehdä mahdollisimman hantteja vaikka tuskin näidenkään avulla päästään ikinä rikastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei tavoitella täydellistä oikeaa aikaa? Kyllä minusta on mukavampi keskittyä vauvaan sitten, kun kaikki muut asiat on kunnossa. On vakityöt, oma talo, jota rempattu ja piha laitettu kuntoon, autot ja säästöjä. Matkusteltu on ja paljon harrastettu. Mielestäni nyt on juuri sopiva aika saada lapsi. Paljon sopivampi, kuin pieneen vuokrakämppään opiskelijana esimerkiksi.
Elämä ei ole koskaan valmis. Ei ole olemassa hetkeä jolloin harrastukset olisi harrastettu, matkustelut matkusteltu tai työura valmis (paitsi eläkkeellä, muutta se on useimmille liian myöhäinen ajankohta vauvoille).
Tämä. On uskomattoman naiivi ajatus että elämä saavuttaa joskus pisteen missä kaikki on täydellisen hyvin ja tilanne pysyy samanlaisena koko loppuelämän.
Johtuuko tällainen ajattelu siitä ettei nuoret ole joutuneet kohtaamaan elämän arvaamattomuutta eikä ole käsitystä siitä että elämää ei voi ennalta käsikirjoittaa?
Ei noita ikäjuttuja paljon mieti, jos tuttavat ja sukulaiset saavat helposti lapsia ihan missä iässä tahansa. Itsekin sain kaksi 35 vuoden molemmin puolin sen kummemmin yrittämättä. Se ainoa lapsettomuudesta kärsinyt, ei tullut raskaaksi nuorempanakaan. Suurimmalla osalla syynä lasten saamisen lykkääntymiseen on se, ettei ole sitä toista, jonka kanssa lapsia ”tehdä”. Ihan kenen tahansa kanssa kun ei viitsi...
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!
Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).
Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.
Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.
Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.
Nimenomaan! Tuo sopivan ajan ja hetken pohdiskelu ei näitä elämänhallintansa menettäneitä, "sossupummeja" somaleita ym. taida koskea alun alkaenkaan. Mulla esim. exä vaati, että meillä olisi oltava 80.000€ säästöjä jotta lasta voitaisiin alkaa edes yrittämään. Molemmat olimme akateemisia, vakituisissa töissä, yhteensä bruttotulot n. 10.000€/kk. Ok, autot olivat vanhoja ja asuimme vuokralla mutta hyvällä alueella ja hyvässä asunnossa. Omistusasuntoa hän ei samoista syistä suostunut harkitsemaan. Erosimme, ja nykyinen mieheni tienaa vähemmän kuin exäni ja silti meillä on toinen lapsi tulossa. Kurjuutta emme ole joutuneet kärsimään yhtään, olen ihan näillä omillakin tuloillani pystynyt ruokkimaan ja vaatettamaan lapsen varsin kivasti. Auto on sama mikäa aiemminkin mutta ei olisi lasta kannattanut jättää tekemättä sen takia! Sen auton ehtii vielä vaihtaa tämän elämän aikana, lapsia ei saa ikuisesti. Kaikki eivät ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä juuri parhaillaan omaa tilannetta. Meillä meni hetkellisesti hyvin kun molemmilla oli työpaikat vaan nyt alkoi jälleen menemään huonosti kun toiselta lähti työpaikka puhtaasti yrityksen konkurssin vuoksi ja minulta taas väheni siksi ettei työnantajalla ole antaa tämän enempää tunteja. Siivouskeikkoja on onneksi jonkin verran tarjolla vaan ei toki liiaksi asti sillä kilpailu tuntuu olevan kovaa.
Terveyskin on mulla alkanut reistailemaan, enkä hyvällä tahdollakaan voi nähdä meitä vanhempina puhtaasti ajan sekä rahan puutteen vuoksi. Nuorempana sitä saattoi ajatella elävänsä lahjoitustavaroiden ja tukien turvin, mutta ei enää näin keski-iän kynnyksellä. Ainakin ite olen huomannut ettei tuilla eläminen ole mitään kovinkaan kaksista ja siksi yritänkin tehdä mahdollisimman hantteja vaikka tuskin näidenkään avulla päästään ikinä rikastumaan.
Hei. Sinulla on nyt kokemusta siivoustyöstä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, varsinais-Suomessa tai Pirkanmaalla, harkitse laitoshuoltajan työtä, meistä on huutava pula esim. siinä sairaalassa, jossa itse olen työssä ja siinä vanhainkodissa, jossa tyttäreni teki kesän. Sijaiselta vaaditaan 18 vuoden ikä, ei muuta. Oma peruspalkka 1886 ja tyttären 1919. Ikä ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Kela ei maksa opintorahaa ja äitiyspäivärahaa samaan aikaan. Eli kun alkaa saada äitiyspäivärahaa, opintorahan saaminen loppuu. Minimiäitiyspäiväraha on tällä hetkellä noin 640 €/kk bruttona eli tuosta vielä verot pois.
Kyllä nyt menee taas lujaa. Savujana vain jää muutaman minuutin välein.
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!