Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
As-lapsi tuhoaa perheen
Repsa
27.08.2019 |
Meillä on erittäin vaikea as-lapsi. Väkivaltainen, rääkyvä, haistatteleva ja tuhoava.
Koulua ei juurikaan pysty käymään ja me kaikki muut aletaan olla jo tosi rikki. Sisarukset kärsii ja me tapellaan miehen kanssa. (muuten suhteemme olisi hyvä, mutta tuo lapsi tuhoaa sen) apua ei saa mistään eikä voi pyytää, kun tässä kaupungissa ainoa apu on huostaanotto. Hoitoon ei ole voinut laittaa enää vuosiin kenellekään, joten koti on vankila.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten vähän epäselväksi jäi, mitä tukea ap:n perhe on saanut. Itselläni on as-teinipoika, jonka kanssa on nykyisin hyvin helppoa, mutta välissä oli muutama sanoisinko tosi hirveä vuosi. Sen haluan sanoa, että sitä apua täytyy hakea tasan niin kauan, että sitä saa. Meille ei todellakaan ole ikinä tyrkytetty mitään tutkimuksia tai tukitoimia, kaiken on saanut itse hakemalla hakea. "Meidän kaupunki ei tarjoa" on huono selitys. Jos ei vaatimallakaan saa apua, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Näennäisesti erityislapsia tuetaan ja rahaa ainakin palaa koko hommaan veronmaksajilta, mutta käytännössä se tuki voi olla ihan hyödytöntä. Meillä kävi neuropsykiatrinen valmentaja, joka totesi lapsen jumittumisista, ettei kyllä valitettavasti osaa auttaa. Tätä odotettiin puolitoista vuotta. Ryhmäterapiaa tarjottiin, koska se auttaa as-lasten sosiaalisia taitoja - paha vaan, että lapseni sos. taidot ovat olleet yllättävän hyvät, ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ainoan toimivan tukitoimen, kevennetyn koulupäivän, keksin minä ja asiantuntijat suostuivat vähän pitkin hampain, mutisivat lähinnä masennuksen mahdollisuudesta. Kun lapsen kuormitus väheni, kaikki muuttui saman tien paljon helpommaksi. As-lasten ykkösoire on usein silkka uupumus, siitä johtuu usein aggressiivisuus, jumittuminen ym. Tästä on kirjoittanut mm. Paula Tilli. Ja senkin haluan kokemuksestani sanoa, etteivät ne perheen ns. normaalit lapset kestä kaikkea. Kyllä meilläkin pikkuveli joutui tosi koville :(
Näin aikuisen as-naisena allekirjoitan tuon uupumuksen ja ylikuormituksen täysin. Normaali koulu, varsinkin nykyaikainen, on aivan hirvittävän kuormittava ympäristö kenelle hyvänsä, saati sitten assille. On kamalaa olla siellä melussa ja hälyssä ja joutua vielä opettelemaan hitaampien tahtiin. Eli olet tylsistynyt ja ylikuormittunut samaan aikaan, alisuoriudut, mikä aiheuttaa turhautumista.
Sitten jos kotona on muita lapsia, ei sielläkään ole hetken rauhaa. Varsinkin jos on sellainen perhe, missä tv on koko ajan päällä tms.
Eli assi kotikouluun tai selkeästi lyhyemmät koulupäivät. Rauhoitetaan kotona olo, jos ei muu auta muutatte taloon jossa assi voi saada itsellen "man caven" jota voi vaikka vähän äänieristää. Kengät jalassa sänkyyn menosta ja lakanoiden vaihtamattomuudesta on aivan turha tapella, luulisi että ap olisi jo tähän mennessä oppinut valitsemaan taistelunsa.
Assi ei ole tyhmä, se ymmärtää kyllä on selittää järkevästi ja loogisesti. Mutta jos on aivan pohjattoman uupunut, ei välttämättä ihan oikeasti jaksa ottaa niitä kenkiä pois saati lakanaa vaihtaa. Voi tuntua siltä että kotonakin vaan kiusataan, kun koko ajan vaaditaan ja vaaditaan ja vaaditaan.
Ruokailutilanteet kannattaa myös rauhoittaa. Assi ei luultavasti saa yhtään mitään yhteisistä ruokailuhetkistä (itse en ole koskaan tykännyt syödä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi muiden huviksi seurustella syödessäni jos MINÄ en saa siitä mitään.) Anna sen syödä yksinään ja mitä tykkää. Kyllä se sitten aikanaan alkaa syödä muutakin kuin sipsejä ja suklaata. Ylikuormittuneena vaan valitettavasti kaikki aistiylherkkyydet, myös ruokaan liittyvät, pahenee eikä yksinkertaisesti välttämättä pysty nielemään kuin tiettyjä juttuja.
Eli rauhoittakaa tilanne. Antakaa assille tilaa ja rauhaa, lopettakaa pikkuasioista tappelu. Tämä on koko perheelle eduksi, myös muut lapset voivat paremmin kun vanhemmat eivät käytä koko energiaansa yhden kanssa tappeluun.
Olen as-lapsen mummi ja kirjoitat todella asiaa. Olen 100% samaa mieltä. Ottakaa ihmiset opiksi tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rangaitsisisin kyllä kovin ottein jos alkaa pompottelee vanhempiaan vaikka kuina erityinen yrittäs olla hel vetin vaikeita ihmisiä ei kaikki olekaan kivaa opeta ensimmaiseksi se
Lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kielletty jo vuodesta 1984 Suomessa, lain mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lakiehdotusta laadittaessa on nimenomaisena tarkoituksena ollut myös samalla vahvistaa se, että lapsen huoltajalla ei säännöksen tultua voimaan enää ole lapseen nähden kuritusvaltaa sekä että myös rikoslain 21 luvun 7 §:n lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja syyllistyy säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä tapahtuisi kasvattamisen tarkoituksessa.
tosin tätä lakia rikotaan melko paljon ilman että siitä jäädään kiinni. Lapsen kaltoinkohtelu sisältää kaikki ne vanhempien tai muiden aikuisten teot ja tekemättä jättämiset, jotka aiheuttavat lapselle vahinkoa. Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä tai hoidon laiminlyöntiä. Myös kuritusväkivalta on lapsen kaltoinkohtelua.
Lapsen fyysinen pahoinpitely on vanhemman tai muiden aikuisten lapseen kohdistamaa fyysistä väkivaltaa, joka vahingoittaa lapsen terveyttä tai aiheuttaa hänelle kipua. Lapsen lieväkin pahoinpitely on yleisen syyttäjän alainen rikos. Jopa tukistaminen esimerkiksi sisältyy tähän. Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.
Kuritusväkivalta on fyysistä väkivaltaa, jolla aikuinen pyrkii kipua tai epämukavan olon aiheuttaen rankaisemaan tai säätelemään lapsen käyttäytymistä. Kuritusväkivalta tarkoittaa esimerkiksi läpsimistä, tönimistä, repimistä, tukistamista, luunappien antamista, nipistämistä tai läimäyttämistä. Kuritusväkivalta voi olla harkittu kasvatustapa.
Jos pahoinpitelyssä aiheutetaan lapselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai
käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Esimerkiksi vauvan ravistelusta aiheutuva vaikea ruumiinvamma tai hengenvaarallinen tila sisältyy tähän. Yritys on myös rangaistava.
Vierailija kirjoitti:
As-lapsi ei tuhoa perhettä. Sen sijaan vanhempien jaksamattomius ja osaltaan osaamattomuus tuhoaa.
Usein as-lapsien käytös nähdään sairauden kautta. Mitä tahansa as-lapsi tekeekin niin se johtuu assista. Huono käytös pöydässä = johtuu assista. Toisten lasten töniminen = johtuu assista. Huutaminen = johtuu assista. Tavaroiden rikkominen = johtuu assista. Ei muisteta että se as-lapsi on myös muuta kuin as. Hän on myös lapsi.
Mitäpä jos se huono käytös pöydässä johtuukin siitä että hän on lapsi jolle ei ole jaksettu tarpeeksi pitkään ja osaamistasoisesti opettaa/kieltää että ei, näin ei tehdä. Jne.
Jos se assilapsi kolisuttaa ja keikuttaa tuoliaan siksi ettei häntä enää jakseta kieltää kun ”sillä on nyt tuo Assi, johtuu siitä”. As-lapselle pitää usein jaksaa vuodesta toiseen opettaa pöytätapoja kuin yksi-kaksivuotiaalle mutta aivan kuten yksi-kaksivuotias hän oppii ja lopettaa huonon käytöksen kun tarpeeksi pitkään sitä vaaditaan. Otetaan ruoka pois jos ei huono käytös pöydässä lopu. Ruoan saa takaisin kun osaa käyttäytyä. Kummasti nämä assit yleensä kyllä rauhoittuvat lopulta tilanteissa kun heiltä ei hyväksytä huonoa käytöstä.
Kyllä, se on helvetillisen pitkä matka kasvattaa as-lasta. 10-vuotiasta joutuu opettamaan mahdollisesti vielä kuten normaalia kolmevuotiasta mutta jos ei nyt syvemmästä autismista ole kyse niin onnistuu kyllä. Nimimerkillä kokemusta on 20v ajalta.
Jos vanhemmat vaan hyväksyisivät että se oma lapsi käyttäytyy joskus huonosti koska on ihan lapsi ja se huono käytös sallitaan (”kun sillä on assi niin ei voi mitään”) niin asialle voisi tehdä muutoksen.
Tiivistit ajatukseni sanoiksi! Olen itse parikymppinen as-nainen, enkä ymmärrä sitä, että ihan kaikki mahdollinen laitetaan diagnoosin piikkiin. Toki on hyvä tiedostaa, mitä as pitää sisällään, mutta rajansa silläkin. Se, että ihminen on asperger ei tarkoita, että hän on vain ja ainoastaan asperger. Ihmisten persoonallisuus ja temperamentti ovat yksilöllisiä asioita, ja mätiä omenia vain valitettavasti sattuu sinne tänne, jos sallitte ilmaisun. Tarkoitus ei ole nimitellä ap:n lasta. Kielikuva tuli vain ap:n lapsen kuvauksesta mieleen.
Olen suhteellisen kökkö tulkitsemaan muita ihmisiä, mutta villi (ja täysin epäpätevä) veikkaukseni on, ettei ap:n lapselle tule luonnostaan muiden ihmisten arvostaminen. Neuronormaalillekin (= nentille) lapselle saa tankata käytöstapoja, mutta aspergerille sitä joutuu vielä teroittamaan.
Olen itse kiltti, ja lapsena olin vieläpä aivan liian ylikiltti, sillä äitini jaksoi aina muistuttaa, että muut ihmiset on syytä ottaa huomioon. Nykyäänkin olen huomaavainen muita kohtaan, mutta tunnistan itsestäni piirteen, mitä nenteille ei käsitääkseni usein ilmene: Minulla on vain pieni skaala ihmisiä, joiden hyvinvoinnista ja onnellisuudesta välitän täydestä sydämestäni. Äitini, sisarukset, 3 vanhempaa sukulaista ja kaksi läheisintä ystävää. Muille ihmisille ei toivo lähtökohtaisesti pahaa, mutta en myöskään tunne suuria tunteita heitä kohtaan. Harvan ihmisen asiat kiinnostavat minua aidosti. Suurin osa ihmisistä vain on.
Tämä päätön tajunnanvirta päättyy nyt siis siihen toteamukseen, että arvaukseni on, ettei ap:n lapsi ole oppinut "leimautumaan" kunnolla edes perheeseensä. Esimerkiksi minun as-isälleni ei aikoinaan opetettu hirveästi empatia-asioita, eikä hän osannut välittää oikein kenestäkään. Isälleni muut ihmiset olivat itsestäänselvyts ja olemassa vain hänen halujensa tyydyttämiseksi. En ap:n kohdalla osaa arvioida, onko tilanteen korjaaminen myöhäistä. Pahoittelyt siitä.
Lupaan lopettaa tähän. Menen jatkamaan keittiön siivousta, jota välttelin menestyksekäästi koko kommentin kirjoittamisen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten vähän epäselväksi jäi, mitä tukea ap:n perhe on saanut. Itselläni on as-teinipoika, jonka kanssa on nykyisin hyvin helppoa, mutta välissä oli muutama sanoisinko tosi hirveä vuosi. Sen haluan sanoa, että sitä apua täytyy hakea tasan niin kauan, että sitä saa. Meille ei todellakaan ole ikinä tyrkytetty mitään tutkimuksia tai tukitoimia, kaiken on saanut itse hakemalla hakea. "Meidän kaupunki ei tarjoa" on huono selitys. Jos ei vaatimallakaan saa apua, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Näennäisesti erityislapsia tuetaan ja rahaa ainakin palaa koko hommaan veronmaksajilta, mutta käytännössä se tuki voi olla ihan hyödytöntä. Meillä kävi neuropsykiatrinen valmentaja, joka totesi lapsen jumittumisista, ettei kyllä valitettavasti osaa auttaa. Tätä odotettiin puolitoista vuotta. Ryhmäterapiaa tarjottiin, koska se auttaa as-lasten sosiaalisia taitoja - paha vaan, että lapseni sos. taidot ovat olleet yllättävän hyvät, ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ainoan toimivan tukitoimen, kevennetyn koulupäivän, keksin minä ja asiantuntijat suostuivat vähän pitkin hampain, mutisivat lähinnä masennuksen mahdollisuudesta. Kun lapsen kuormitus väheni, kaikki muuttui saman tien paljon helpommaksi. As-lasten ykkösoire on usein silkka uupumus, siitä johtuu usein aggressiivisuus, jumittuminen ym. Tästä on kirjoittanut mm. Paula Tilli. Ja senkin haluan kokemuksestani sanoa, etteivät ne perheen ns. normaalit lapset kestä kaikkea. Kyllä meilläkin pikkuveli joutui tosi koville :(
Näin aikuisen as-naisena allekirjoitan tuon uupumuksen ja ylikuormituksen täysin. Normaali koulu, varsinkin nykyaikainen, on aivan hirvittävän kuormittava ympäristö kenelle hyvänsä, saati sitten assille. On kamalaa olla siellä melussa ja hälyssä ja joutua vielä opettelemaan hitaampien tahtiin. Eli olet tylsistynyt ja ylikuormittunut samaan aikaan, alisuoriudut, mikä aiheuttaa turhautumista.
Sitten jos kotona on muita lapsia, ei sielläkään ole hetken rauhaa. Varsinkin jos on sellainen perhe, missä tv on koko ajan päällä tms.
Eli assi kotikouluun tai selkeästi lyhyemmät koulupäivät. Rauhoitetaan kotona olo, jos ei muu auta muutatte taloon jossa assi voi saada itsellen "man caven" jota voi vaikka vähän äänieristää. Kengät jalassa sänkyyn menosta ja lakanoiden vaihtamattomuudesta on aivan turha tapella, luulisi että ap olisi jo tähän mennessä oppinut valitsemaan taistelunsa.
Assi ei ole tyhmä, se ymmärtää kyllä on selittää järkevästi ja loogisesti. Mutta jos on aivan pohjattoman uupunut, ei välttämättä ihan oikeasti jaksa ottaa niitä kenkiä pois saati lakanaa vaihtaa. Voi tuntua siltä että kotonakin vaan kiusataan, kun koko ajan vaaditaan ja vaaditaan ja vaaditaan.
Ruokailutilanteet kannattaa myös rauhoittaa. Assi ei luultavasti saa yhtään mitään yhteisistä ruokailuhetkistä (itse en ole koskaan tykännyt syödä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi muiden huviksi seurustella syödessäni jos MINÄ en saa siitä mitään.) Anna sen syödä yksinään ja mitä tykkää. Kyllä se sitten aikanaan alkaa syödä muutakin kuin sipsejä ja suklaata. Ylikuormittuneena vaan valitettavasti kaikki aistiylherkkyydet, myös ruokaan liittyvät, pahenee eikä yksinkertaisesti välttämättä pysty nielemään kuin tiettyjä juttuja.
Eli rauhoittakaa tilanne. Antakaa assille tilaa ja rauhaa, lopettakaa pikkuasioista tappelu. Tämä on koko perheelle eduksi, myös muut lapset voivat paremmin kun vanhemmat eivät käytä koko energiaansa yhden kanssa tappeluun.
Assinaisena allekirjoitan nämä viisaat sanasi ja huomiosi täysin.
On vanhempien tehtävä RAUHOITTAA lapsen päivä. Mahdollisimman vähän ärsykkeitä raskaan koulupäivän jälkeen. Rauhallinen huone, jossa saa olla yksin. Ei voi liikaa korostaa sitä, kuinka paljon assit tarvitsevat RAUHAA. Se on joskus tärkeämpää kuin ruoka ja vesi. Lapsesi on selvästi hyvin uupunut.
Yleensä assin toisella vanhemmista on myös autismikirjon häiriö. Voitte kuvitella, jos as-naisella on suurperhe. Sitä voi helposti syyttää lapsiaan, mutta joskus voi myös peiliin vilkaisu tehdä hyvää.
Uskon, että löydätte rakkauden ja yhteyden - omanlaisen, mutta teille kummallekin supertärkeän.
Assi-aikuiset eivät hankkisi lapsia, jos olisivat diagnosoituja. Se on todella stressaavaa. Yh ja yksi lapsi on ideaali tilanne, mutta muuten kaikki kärsivät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin facen kirpparille ja Toriin Annetaan-osastolle. Kylllä joku kersankipeä kilipääAkka sen ottaa omiksi riesoikseen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo, koska muuten aloitus on todella huonon ja sairaan vanhemman kirjoittama.
Et ole etsinyt lapselle apua.
Koulu ei ole etsinyt lapselle hoitoa.As-lapset ovat HYVIN herkkiä vaistoamaan läheisten fiiliksiä ja ajatuksia ja hän voi nyt huonosti. Enkä ihmettele, kun luen tekstisi. Lapsiparka.
Hän tarvitsee turvallisia ja rakastavia vanhempia, jotka osoittavat rakkauttaan joka päivä. Hän tarvitsee rauhallisen luokan ja huoneen. Hän voi huonosti isossa luokassa ja perheessä.
Äläkä sano, ettei minulla ole kokemusta. Olen itse ollut lapsena samassa tilanteessa, eikä vanhemmillani onneksi tullut mieleen huostaanotto.
Olet itsekäs. Voisit ottaa lapsen vaikka viikkoksi kahdestaan mökille ja olla rauhassa, jutella ja tehdä mukavia juttuja. Ehkä yhteys teidän välillä vielä löytyisi. Hänellä on ilmeisesti teini-ikä ja kaikki teinit ovat rasittavia. Rakastathan häntä paljon! Hän rakastaa sinua.
Provoista puheenollen....Asperger-piirteinen useimmiten EI vaistoa muiden fiiliksiä ja ajatuksia vaan sosiaalinen lukutaidottomuus on diagnoosiin yleisesti liittyvä piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo, koska muuten aloitus on todella huonon ja sairaan vanhemman kirjoittama.
Et ole etsinyt lapselle apua.
Koulu ei ole etsinyt lapselle hoitoa.As-lapset ovat HYVIN herkkiä vaistoamaan läheisten fiiliksiä ja ajatuksia ja hän voi nyt huonosti. Enkä ihmettele, kun luen tekstisi. Lapsiparka.
Hän tarvitsee turvallisia ja rakastavia vanhempia, jotka osoittavat rakkauttaan joka päivä. Hän tarvitsee rauhallisen luokan ja huoneen. Hän voi huonosti isossa luokassa ja perheessä.
Äläkä sano, ettei minulla ole kokemusta. Olen itse ollut lapsena samassa tilanteessa, eikä vanhemmillani onneksi tullut mieleen huostaanotto.
Olet itsekäs. Voisit ottaa lapsen vaikka viikkoksi kahdestaan mökille ja olla rauhassa, jutella ja tehdä mukavia juttuja. Ehkä yhteys teidän välillä vielä löytyisi. Hänellä on ilmeisesti teini-ikä ja kaikki teinit ovat rasittavia. Rakastathan häntä paljon! Hän rakastaa sinua.
Tästä tekstistä näkee, että olet aivan pihalla haastavista asseista. Jos yhtään autismia tunnet, niin tietäisit, että oireiden ja niiden ilmenemisen skaala on ihan järkyttävän laaja. Kuvaamasi ei todellakaan toimi näillä pahasti autistisilla.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä assin toisella vanhemmista on myös autismikirjon häiriö. Voitte kuvitella, jos as-naisella on suurperhe. Sitä voi helposti syyttää lapsiaan, mutta joskus voi myös peiliin vilkaisu tehdä hyvää.
Uskon, että löydätte rakkauden ja yhteyden - omanlaisen, mutta teille kummallekin supertärkeän.
Assi-aikuiset eivät hankkisi lapsia, jos olisivat diagnosoituja. Se on todella stressaavaa. Yh ja yksi lapsi on ideaali tilanne, mutta muuten kaikki kärsivät!
Tai ainakin suvusta löytyy as. Vilkaise sisaret ja serkut läpi, niin sieltä voit päätellä, että mikä riski saada autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Kristus millainen tyhmyys näissä vastauksissa tiivistyy. Ja yksisilmäisyys ja tiedon puute.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä assin toisella vanhemmista on myös autismikirjon häiriö. Voitte kuvitella, jos as-naisella on suurperhe. Sitä voi helposti syyttää lapsiaan, mutta joskus voi myös peiliin vilkaisu tehdä hyvää.
Uskon, että löydätte rakkauden ja yhteyden - omanlaisen, mutta teille kummallekin supertärkeän.
Assi-aikuiset eivät hankkisi lapsia, jos olisivat diagnosoituja. Se on todella stressaavaa. Yh ja yksi lapsi on ideaali tilanne, mutta muuten kaikki kärsivät!
En halua tällä loukata ketään, mutta itse en lähtenyt lisääntymään miehen kanssa, joka ei itsellään ole as, mutta suvussa on paljon lievempää ja pahempaa autismia. Se on vain ajan kysymys, että milloin paha autisti taas sukuun pamahtaa. Minusta ei olisi jaksamaan. Siksi en riskiä ottanut. Hyvin periytyvä, vaikka välillä loikkii joidenkin yli ja välillä ilmenee lievempänä ja välillä pahempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin facen kirpparille ja Toriin Annetaan-osastolle. Kylllä joku kersankipeä kilipääAkka sen ottaa omiksi riesoikseen.
Eikö tätä sairasta henkilöä saada kuriin yhtä sairaine juttuineen. Otetaanpa asiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten vähän epäselväksi jäi, mitä tukea ap:n perhe on saanut. Itselläni on as-teinipoika, jonka kanssa on nykyisin hyvin helppoa, mutta välissä oli muutama sanoisinko tosi hirveä vuosi. Sen haluan sanoa, että sitä apua täytyy hakea tasan niin kauan, että sitä saa. Meille ei todellakaan ole ikinä tyrkytetty mitään tutkimuksia tai tukitoimia, kaiken on saanut itse hakemalla hakea. "Meidän kaupunki ei tarjoa" on huono selitys. Jos ei vaatimallakaan saa apua, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Näennäisesti erityislapsia tuetaan ja rahaa ainakin palaa koko hommaan veronmaksajilta, mutta käytännössä se tuki voi olla ihan hyödytöntä. Meillä kävi neuropsykiatrinen valmentaja, joka totesi lapsen jumittumisista, ettei kyllä valitettavasti osaa auttaa. Tätä odotettiin puolitoista vuotta. Ryhmäterapiaa tarjottiin, koska se auttaa as-lasten sosiaalisia taitoja - paha vaan, että lapseni sos. taidot ovat olleet yllättävän hyvät, ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ainoan toimivan tukitoimen, kevennetyn koulupäivän, keksin minä ja asiantuntijat suostuivat vähän pitkin hampain, mutisivat lähinnä masennuksen mahdollisuudesta. Kun lapsen kuormitus väheni, kaikki muuttui saman tien paljon helpommaksi. As-lasten ykkösoire on usein silkka uupumus, siitä johtuu usein aggressiivisuus, jumittuminen ym. Tästä on kirjoittanut mm. Paula Tilli. Ja senkin haluan kokemuksestani sanoa, etteivät ne perheen ns. normaalit lapset kestä kaikkea. Kyllä meilläkin pikkuveli joutui tosi koville :(
Näin aikuisen as-naisena allekirjoitan tuon uupumuksen ja ylikuormituksen täysin. Normaali koulu, varsinkin nykyaikainen, on aivan hirvittävän kuormittava ympäristö kenelle hyvänsä, saati sitten assille. On kamalaa olla siellä melussa ja hälyssä ja joutua vielä opettelemaan hitaampien tahtiin. Eli olet tylsistynyt ja ylikuormittunut samaan aikaan, alisuoriudut, mikä aiheuttaa turhautumista.
Sitten jos kotona on muita lapsia, ei sielläkään ole hetken rauhaa. Varsinkin jos on sellainen perhe, missä tv on koko ajan päällä tms.
Eli assi kotikouluun tai selkeästi lyhyemmät koulupäivät. Rauhoitetaan kotona olo, jos ei muu auta muutatte taloon jossa assi voi saada itsellen "man caven" jota voi vaikka vähän äänieristää. Kengät jalassa sänkyyn menosta ja lakanoiden vaihtamattomuudesta on aivan turha tapella, luulisi että ap olisi jo tähän mennessä oppinut valitsemaan taistelunsa.
Assi ei ole tyhmä, se ymmärtää kyllä on selittää järkevästi ja loogisesti. Mutta jos on aivan pohjattoman uupunut, ei välttämättä ihan oikeasti jaksa ottaa niitä kenkiä pois saati lakanaa vaihtaa. Voi tuntua siltä että kotonakin vaan kiusataan, kun koko ajan vaaditaan ja vaaditaan ja vaaditaan.
Ruokailutilanteet kannattaa myös rauhoittaa. Assi ei luultavasti saa yhtään mitään yhteisistä ruokailuhetkistä (itse en ole koskaan tykännyt syödä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi muiden huviksi seurustella syödessäni jos MINÄ en saa siitä mitään.) Anna sen syödä yksinään ja mitä tykkää. Kyllä se sitten aikanaan alkaa syödä muutakin kuin sipsejä ja suklaata. Ylikuormittuneena vaan valitettavasti kaikki aistiylherkkyydet, myös ruokaan liittyvät, pahenee eikä yksinkertaisesti välttämättä pysty nielemään kuin tiettyjä juttuja.
Eli rauhoittakaa tilanne. Antakaa assille tilaa ja rauhaa, lopettakaa pikkuasioista tappelu. Tämä on koko perheelle eduksi, myös muut lapset voivat paremmin kun vanhemmat eivät käytä koko energiaansa yhden kanssa tappeluun.
Assinaisena allekirjoitan nämä viisaat sanasi ja huomiosi täysin.
On vanhempien tehtävä RAUHOITTAA lapsen päivä. Mahdollisimman vähän ärsykkeitä raskaan koulupäivän jälkeen. Rauhallinen huone, jossa saa olla yksin. Ei voi liikaa korostaa sitä, kuinka paljon assit tarvitsevat RAUHAA. Se on joskus tärkeämpää kuin ruoka ja vesi. Lapsesi on selvästi hyvin uupunut.
Meidän suvun as-herra taas on sellainen, että pitää viihdyttää ja pitää seuraa koko ajan, mutta toki juuri niiden, jotka hän haluaa. Ääntä ei kestä, jos sen muut aiheuttaa, mutta itse tehtynä muita saa kuormittaa melulla miten paljon vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten vähän epäselväksi jäi, mitä tukea ap:n perhe on saanut. Itselläni on as-teinipoika, jonka kanssa on nykyisin hyvin helppoa, mutta välissä oli muutama sanoisinko tosi hirveä vuosi. Sen haluan sanoa, että sitä apua täytyy hakea tasan niin kauan, että sitä saa. Meille ei todellakaan ole ikinä tyrkytetty mitään tutkimuksia tai tukitoimia, kaiken on saanut itse hakemalla hakea. "Meidän kaupunki ei tarjoa" on huono selitys. Jos ei vaatimallakaan saa apua, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Näennäisesti erityislapsia tuetaan ja rahaa ainakin palaa koko hommaan veronmaksajilta, mutta käytännössä se tuki voi olla ihan hyödytöntä. Meillä kävi neuropsykiatrinen valmentaja, joka totesi lapsen jumittumisista, ettei kyllä valitettavasti osaa auttaa. Tätä odotettiin puolitoista vuotta. Ryhmäterapiaa tarjottiin, koska se auttaa as-lasten sosiaalisia taitoja - paha vaan, että lapseni sos. taidot ovat olleet yllättävän hyvät, ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ainoan toimivan tukitoimen, kevennetyn koulupäivän, keksin minä ja asiantuntijat suostuivat vähän pitkin hampain, mutisivat lähinnä masennuksen mahdollisuudesta. Kun lapsen kuormitus väheni, kaikki muuttui saman tien paljon helpommaksi. As-lasten ykkösoire on usein silkka uupumus, siitä johtuu usein aggressiivisuus, jumittuminen ym. Tästä on kirjoittanut mm. Paula Tilli. Ja senkin haluan kokemuksestani sanoa, etteivät ne perheen ns. normaalit lapset kestä kaikkea. Kyllä meilläkin pikkuveli joutui tosi koville :(
Näin aikuisen as-naisena allekirjoitan tuon uupumuksen ja ylikuormituksen täysin. Normaali koulu, varsinkin nykyaikainen, on aivan hirvittävän kuormittava ympäristö kenelle hyvänsä, saati sitten assille. On kamalaa olla siellä melussa ja hälyssä ja joutua vielä opettelemaan hitaampien tahtiin. Eli olet tylsistynyt ja ylikuormittunut samaan aikaan, alisuoriudut, mikä aiheuttaa turhautumista.
Sitten jos kotona on muita lapsia, ei sielläkään ole hetken rauhaa. Varsinkin jos on sellainen perhe, missä tv on koko ajan päällä tms.
Eli assi kotikouluun tai selkeästi lyhyemmät koulupäivät. Rauhoitetaan kotona olo, jos ei muu auta muutatte taloon jossa assi voi saada itsellen "man caven" jota voi vaikka vähän äänieristää. Kengät jalassa sänkyyn menosta ja lakanoiden vaihtamattomuudesta on aivan turha tapella, luulisi että ap olisi jo tähän mennessä oppinut valitsemaan taistelunsa.
Assi ei ole tyhmä, se ymmärtää kyllä on selittää järkevästi ja loogisesti. Mutta jos on aivan pohjattoman uupunut, ei välttämättä ihan oikeasti jaksa ottaa niitä kenkiä pois saati lakanaa vaihtaa. Voi tuntua siltä että kotonakin vaan kiusataan, kun koko ajan vaaditaan ja vaaditaan ja vaaditaan.
Ruokailutilanteet kannattaa myös rauhoittaa. Assi ei luultavasti saa yhtään mitään yhteisistä ruokailuhetkistä (itse en ole koskaan tykännyt syödä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi muiden huviksi seurustella syödessäni jos MINÄ en saa siitä mitään.) Anna sen syödä yksinään ja mitä tykkää. Kyllä se sitten aikanaan alkaa syödä muutakin kuin sipsejä ja suklaata. Ylikuormittuneena vaan valitettavasti kaikki aistiylherkkyydet, myös ruokaan liittyvät, pahenee eikä yksinkertaisesti välttämättä pysty nielemään kuin tiettyjä juttuja.
Eli rauhoittakaa tilanne. Antakaa assille tilaa ja rauhaa, lopettakaa pikkuasioista tappelu. Tämä on koko perheelle eduksi, myös muut lapset voivat paremmin kun vanhemmat eivät käytä koko energiaansa yhden kanssa tappeluun.
♥️♥️♥️♥️
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin facen kirpparille ja Toriin Annetaan-osastolle. Kylllä joku kersankipeä kilipääAkka sen ottaa omiksi riesoikseen.
Alkaa mennä tämän Lapin akan jutut siihen malliin, että kauaa et huutele enää täällä!!
Vierailija kirjoitti:
Mikä as?
Assburger.
Olisiko omaishoitajuudesta apua jaksamiseen? Omassa perheessä siitä tuli arjelle pelastus, meillä aistivammainen autistinen lapsi. Omaishoitopalkkio mahdollistaa nelipäiväisen työviikon tekemisen ja omaishoitajan vapaapäiviksi (pari päivää /kk) lapsen saa hoitoon. Silloin on mahdollisuus keskittyä terveisiin sisaruksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten vähän epäselväksi jäi, mitä tukea ap:n perhe on saanut. Itselläni on as-teinipoika, jonka kanssa on nykyisin hyvin helppoa, mutta välissä oli muutama sanoisinko tosi hirveä vuosi. Sen haluan sanoa, että sitä apua täytyy hakea tasan niin kauan, että sitä saa. Meille ei todellakaan ole ikinä tyrkytetty mitään tutkimuksia tai tukitoimia, kaiken on saanut itse hakemalla hakea. "Meidän kaupunki ei tarjoa" on huono selitys. Jos ei vaatimallakaan saa apua, pitää vaihtaa paikkakuntaa. Näennäisesti erityislapsia tuetaan ja rahaa ainakin palaa koko hommaan veronmaksajilta, mutta käytännössä se tuki voi olla ihan hyödytöntä. Meillä kävi neuropsykiatrinen valmentaja, joka totesi lapsen jumittumisista, ettei kyllä valitettavasti osaa auttaa. Tätä odotettiin puolitoista vuotta. Ryhmäterapiaa tarjottiin, koska se auttaa as-lasten sosiaalisia taitoja - paha vaan, että lapseni sos. taidot ovat olleet yllättävän hyvät, ne ongelmat ovat olleet ihan muualla. Ainoan toimivan tukitoimen, kevennetyn koulupäivän, keksin minä ja asiantuntijat suostuivat vähän pitkin hampain, mutisivat lähinnä masennuksen mahdollisuudesta. Kun lapsen kuormitus väheni, kaikki muuttui saman tien paljon helpommaksi. As-lasten ykkösoire on usein silkka uupumus, siitä johtuu usein aggressiivisuus, jumittuminen ym. Tästä on kirjoittanut mm. Paula Tilli. Ja senkin haluan kokemuksestani sanoa, etteivät ne perheen ns. normaalit lapset kestä kaikkea. Kyllä meilläkin pikkuveli joutui tosi koville :(
Näin aikuisen as-naisena allekirjoitan tuon uupumuksen ja ylikuormituksen täysin. Normaali koulu, varsinkin nykyaikainen, on aivan hirvittävän kuormittava ympäristö kenelle hyvänsä, saati sitten assille. On kamalaa olla siellä melussa ja hälyssä ja joutua vielä opettelemaan hitaampien tahtiin. Eli olet tylsistynyt ja ylikuormittunut samaan aikaan, alisuoriudut, mikä aiheuttaa turhautumista.
Sitten jos kotona on muita lapsia, ei sielläkään ole hetken rauhaa. Varsinkin jos on sellainen perhe, missä tv on koko ajan päällä tms.
Eli assi kotikouluun tai selkeästi lyhyemmät koulupäivät. Rauhoitetaan kotona olo, jos ei muu auta muutatte taloon jossa assi voi saada itsellen "man caven" jota voi vaikka vähän äänieristää. Kengät jalassa sänkyyn menosta ja lakanoiden vaihtamattomuudesta on aivan turha tapella, luulisi että ap olisi jo tähän mennessä oppinut valitsemaan taistelunsa.
Assi ei ole tyhmä, se ymmärtää kyllä on selittää järkevästi ja loogisesti. Mutta jos on aivan pohjattoman uupunut, ei välttämättä ihan oikeasti jaksa ottaa niitä kenkiä pois saati lakanaa vaihtaa. Voi tuntua siltä että kotonakin vaan kiusataan, kun koko ajan vaaditaan ja vaaditaan ja vaaditaan.
Ruokailutilanteet kannattaa myös rauhoittaa. Assi ei luultavasti saa yhtään mitään yhteisistä ruokailuhetkistä (itse en ole koskaan tykännyt syödä kenenkään muun kuin mieheni kanssa. En ymmärrä miksi minun pitäisi muiden huviksi seurustella syödessäni jos MINÄ en saa siitä mitään.) Anna sen syödä yksinään ja mitä tykkää. Kyllä se sitten aikanaan alkaa syödä muutakin kuin sipsejä ja suklaata. Ylikuormittuneena vaan valitettavasti kaikki aistiylherkkyydet, myös ruokaan liittyvät, pahenee eikä yksinkertaisesti välttämättä pysty nielemään kuin tiettyjä juttuja.
Eli rauhoittakaa tilanne. Antakaa assille tilaa ja rauhaa, lopettakaa pikkuasioista tappelu. Tämä on koko perheelle eduksi, myös muut lapset voivat paremmin kun vanhemmat eivät käytä koko energiaansa yhden kanssa tappeluun.
♥️♥️♥️♥️
Tämä teksti tulisi lukea jokaisen as-lapsen ovessa. Täyttä asiaa, kiitos viisaasta kommentistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olette itsekin olleet lapsia, ei varmasti ole teidänkään vanhemmilla aina ollut täydellistä ja mahtavaa. Ei elämä ole yhtä päivänpaistetta, kyllä pitää vähän hankaluuksia kestää. Sellaista se on, kyllä se äkkiä helpottaa jonkun kymmenen vuoden päästä - ei se ole kuin noin 4000 päivää, sehän menee ihan hujauksessa 🙂. Lapset ovat elämän suola ja tarkoitus!!!
No sinähän voit ryhtyä AS-lasten sijaisvanhemmaksi, voit sitten valuttaa tuota aurinkoasi heihinkin... Kannattaako tulla kommentoimaan jos ei tiedä asiasta yhtään mitään?
Ehei, minä en ole lisääntynyt juuri siksi että en halua tätä ihanuutta, vaikkakin se on kyllä totta että en täysin ymmärrä mistä kaikesta jään paitsi 🤗. Mutta ap ei sentään kuole yksin, kyllä tuokin pikku päivänpaiste hänestä sitten vanhana huolehtii, oli se uhrausten arvoista ❤❤❤.
Hyvä päätös. Tuo empatiakyvyttömyys toisen hädän edessä olisi voinut periytyä lapsillesi.
Alue: Aihe vapaa
Tämä x 100.
Ainoana vielä ehdottaisin että älä ota sitä lasta kahdestaan kanssasi mökille vaan sen sijaan lähetä koko muu perhe pois kotoa ja ole kahdestaan lapsesi kanssa kotona. As-lapset kaipaavat rutiineja ja tuttuja paikkoja. Rauhaa. Mikään ei voisi olla ihanampaa kuin saada olla vanhemman kanssa kahdestaan siinä tutussa ympäristössä, kotona. Hiljaisuudessa. Tehdä hissukseen asioita yhdessä. Ilman sensorista ylikuormitusta jota normaalista poikkeava paikka (mökki) tai iso ihmismäärä kotona normaalisti aiheuttavat. Mukavakin asia (esim. mökille meno josta as-lapsi voi sinänsä pitää) aiheuttaa hänelle stressiä. Parasta on olla kotona. Ihan rauhassa.