As-lapsi tuhoaa perheen

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

244, elämä on. Kaikilla on joku ongelma, sulla sentäs aika pieni. Jokainen vanhempi pyrkii auttamaan sitä lasta, jolla on suurin avun tarve. Ei siinä voi sekuntikellolla mitata huomiota. Mitä sä ylipäänsä edes olisit ite tehnyt, pannut veljen laitokseen, jossa se suurella todennäköisyydellä olis loppuikänsä, joka olis tosin aika pian päättynyt itsariin - vain että sulla ois ollu kivempaa ja enemmän huomiota?!!! Sä kuulostat uskomattomalta. Älä vaan ikinä hanki lapsia.

Mä olen elänyt as-veljen kanssa 16 vuotta samassa talossa. Montako vuotta sä? Montako kertaa sun perheenjäsen on pahoinpidellyt sut tai sun vanhemman? Jouduitko itse olemaan turvassa päivähoidossa ilman lomia monta vuotta? Isällä ei ollut lomia ja äidin aika meni veljen kanssa takutessa.

Oisko susta ok, että sun teini-ikäinen tyttäresi joutuisi opiskelemaan kuulosuojaimet päässä lukkojen takan kun veli huutaa ilta illan jälkeen eteisessä? Tai että että tyttäresi ei saa koskaan leikkia leluillaan olohuoneessa, keittiössä tai jättää mitään omia tavaroitaan muualle kuin lukittuun huomeeseensa?

Joten, joo musta on ihanaa kun nyt yli parikymppisenä mä saan istua kumman vanhemman vieressä haluan, käydä heidän kanssaan syömässä ja jutella heidän kanssaan ja musta oli jopa ihana matkustaa äidin kanssa ja nukkua samassa parisängyssä. Mä tankkaan sitä kaikkea nyt kun se viimein on mahdollista.

Ja ei sitä tajunnut mistä kaikesta jäi vaille. Varsinkin ennen kouluikää mä luulin, että meillä on normaalia. Teini-iässä mä tajusin toki ettei se ole. Silti vaikka silloin oli se kaikkein pahin vaihe, niin tunsin lojaalisuutta mun veljeä ja vanhempia kohtaan. Ja suljin omat tarpeeni pois. Mulla oli mitätön murrosikä, en kapinoinut yhtään. Ja nyt mulla on hirveä tarve saada itselleni aikaa ja huomiota vanhemmilta. Musta (ja terapeutin) mielestä se on ihan normaalia.

En mä sanonut, että sulla oli kivaa. Mä sanoin, että kaikilla on ongelmansa, sulla sentään aika lievät. Sulla oli hyvät vanhemmat ja ne yritti parhaansa lastensa eteen. Sulla oli harrastuksia ja ilmeisesti ihan ok elintaso. Monella ei ole noista mitään.

Ja ei, sä et vastannut edelleenkään kysymykseen. Että mitä sun mielestä sun vanhempien sitten ois pitänyt tehdä, jos ei yrittää hoitaa lastaan, joka oli ongelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Pitää, muttei ekana niistä lähdetä. Luitko sä edes ap:n aloitusta? Eihän niille ole edes tarjottu muita keinoja. Joten ei ne ole muuta edes yrittäneet. Iso osa assien impulssikontrollin ongelmista on hoidettavissa ja ne lientyy iän myötä. Jos pieni lapsi heti työnnetään huostaan ja hoitolaitokseen, se ei siitä ikinä siitä kuntoudu. Mieti sitä. Oot aika ketterästi heitätmässä papsen tuhoon ilman, että edes mietit muita vaihtoehtoja.

Ap muuten on käsittämättämän vähän kertonut siitä, mitä ovat yrittäneet. Oletan, että hän on siirtynyt räkyttämään tänne "kommentoijaksi".

Alan epäillä, että tämä on Porvoosta. Erittäin ikävä trolli tulla lietsomaan tällaista leimaavaa ja häijyä keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Pitää, muttei ekana niistä lähdetä. Luitko sä edes ap:n aloitusta? Eihän niille ole edes tarjottu muita keinoja. Joten ei ne ole muuta edes yrittäneet. Iso osa assien impulssikontrollin ongelmista on hoidettavissa ja ne lientyy iän myötä. Jos pieni lapsi heti työnnetään huostaan ja hoitolaitokseen, se ei siitä ikinä siitä kuntoudu. Mieti sitä. Oot aika ketterästi heitätmässä papsen tuhoon ilman, että edes mietit muita vaihtoehtoja.

Ap muuten on käsittämättämän vähän kertonut siitä, mitä ovat yrittäneet. Oletan, että hän on siirtynyt räkyttämään tänne "kommentoijaksi".

Alan epäillä, että tämä on Porvoosta. Erittäin ikävä trolli tulla lietsomaan tällaista leimaavaa ja häijyä keskustelua

Kuten itsekin kirjoitit, iso osa impulssikontrollin puutteista on hoidettavissa, mutta ei edelleenkään kaikki. Aloittajan tilanteeseen on vaikea ottaa kantaa, koska hän ei ole tilannettaan enempää avannut.

Minullakin on as-poika, mutta jos hän olisi käyttäytymisellään aiheuttanut ylivoimaisia ongelmia, niin kyllä, olisin vakavasti harkinnut hänen kotona asumisen mielekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Pitää, muttei ekana niistä lähdetä. Luitko sä edes ap:n aloitusta? Eihän niille ole edes tarjottu muita keinoja. Joten ei ne ole muuta edes yrittäneet. Iso osa assien impulssikontrollin ongelmista on hoidettavissa ja ne lientyy iän myötä. Jos pieni lapsi heti työnnetään huostaan ja hoitolaitokseen, se ei siitä ikinä siitä kuntoudu. Mieti sitä. Oot aika ketterästi heitätmässä papsen tuhoon ilman, että edes mietit muita vaihtoehtoja.

Ap muuten on käsittämättämän vähän kertonut siitä, mitä ovat yrittäneet. Oletan, että hän on siirtynyt räkyttämään tänne "kommentoijaksi".

Alan epäillä, että tämä on Porvoosta. Erittäin ikävä trolli tulla lietsomaan tällaista leimaavaa ja häijyä keskustelua

En ole siirtynyt mihinkään räkyttämään. Seuraan keskustelua ja olen kertonut, mitä apua olemme saaneet. Et ole kai huomannut tai lukenut? Aika hämmästynyt olen ollut siitä, kuinka moni on valmis luopumaan lapsesta. Ei ehkä omastaan olisi tositilanteessa kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Koska raivarit mitä? Kirjoita lause kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Koska raivarit mitä? Kirjoita lause kokonaan.

Et ymmärtänyt? Sori, en voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei paska äiti, minä olen se joka ehditti pehmoleluja.

En pidä sinua paskana, vaan viestini kumpusi surusta näitä lapsia kohtaan. Vika lienee minussa. Haluan nähdä kaikessa jonkin syyn, miksi kukakin syntyy minkälaisena. Tuntuu pahalta kaikkien näiden lasten vuoksi, joilla on tuollainen sairaus. Tuntuu että erilaisessa maailmassa he voisivat päästä irti vihasta ja purkaa sen muuhun. Se on kai haave. Kunpa näihin vain panostettaisiin ja kokeiltaisiin kaikkea hoidon taholta. Ehkei mikään auttaisi, mutta toivon silti tutkimusten saavan rahoitusta.

Minulla ei ole tuollaista lasta, joten hyvin saattaisin tuossa tilanteessa kaiken jälkeen päätyä samaan ja suojella muuta perhettä.

Sydämen on outolintujen kanssa, olenhan itsekin sellainen.

Hyvä, että hieman ymmärrät. Ihmiset ovat ihmeellisiä ja autismin kirjo laaja. Joillain ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sitä, miten erilaisia autistit ovat. Jos joku on ollut Juice tai Einstein, niin se on muka sitten selvää, että sellaisia autistit ovat ja pehmopupu sekä rakkautta päälle, niin siinä se. Autistien lahjakkuusprofiili on epätasainen. Juiceja ja Einsteinin kaltaisia mahtuu mukaan, mutta vähemmistö he ovat, eikä se tarkoita sitä, että toinen autisti ei voi olla väkivaltainen itsekkyyden keskittymä, vaikka on rakastettu, ymmärretty ja muuta..

Vaikka Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjon häiriön lievin muoto, voi siinä kuitenkin olla vaikea-asteisia muotoja siinä missä lievää autismia voi olla normaaliälyisellä ihmisellä ja oireet voi lähennellä Aspergeria. Erot käsittääkseni ovat sosiaalisissa taidoissa, asperger voi olla sosiaalinen mutta hänellä ei ole sosiaalinen koodisto hallinnassa eli ei tunnista ilmeitä ja eleitä, ymmärrä sarkasmia jne. kun taas autisti on sulkeutuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Koska raivarit mitä? Kirjoita lause kokonaan.

Et ymmärtänyt? Sori, en voi auttaa.

Et kirjoittanut lausetta kokonaan ja oletat että viestisi ymmärretään. Olisitko kiltti ja täydentäisit lauseen: heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä koska raivarit.

Koska raivarit mitä?

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Koska raivarit mitä? Kirjoita lause kokonaan.

Et ymmärtänyt? Sori, en voi auttaa.

Et kirjoittanut lausetta kokonaan ja oletat että viestisi ymmärretään. Olisitko kiltti ja täydentäisit lauseen: heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä koska raivarit.

Koska raivarit mitä?

-eri.

Sinäkään et ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Koska raivarit mitä? Kirjoita lause kokonaan.

Et ymmärtänyt? Sori, en voi auttaa.

Et kirjoittanut lausetta kokonaan ja oletat että viestisi ymmärretään. Olisitko kiltti ja täydentäisit lauseen: heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä koska raivarit.

Koska raivarit mitä?

-eri.

Sivusta, älä jaksa aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei vain löydy konsteja. Osa aspergereista ja autistisia asuvat syystä laitoksissa. Tiedän tässäkin kaupungissa muutaman, jotka asuvat asumisyksiköissä. Heillä on koko ajan kaksi hoitajaa vierellä, koska raivarit. En ihmettele, että vanhemmat eivät jaksaneet. Kyllä mun nähdäkseni silloin pitää miettiä muita vaihtoehtoja kotona asumiselle, kun muu perhe alkaa oireilemaan.

Kun asumisyksikkö, ei laitos. Pelkkä asperger, ei kaksi hoitajaa. Joskus sairaalassa yksi hoitaja/potilas, kun akuuttitilanne. Joku muu kuin as, jos raivari.

Olen työskennellyt henkilökohtaisena ohjaajana koulussa alakoululaiselle lapselle, jolla oli diagnosoitu ADHD. Piirteet hänessä olivat kuitenkin todella autistisia. Samaa, mitä tässä ketjussa on kuvailtu: ei mitään tunnetaitoja, sulkeutuu helposti, raivoaa, pistää paikkoja paskaksi, huutaa ja manipuloi muita ihmisiä. Työskentelin tämän lapsen kanssa pari kuukautta, työtehtäviini kuului ainoastaan tämän yhden lapsen kaitseminen. Opettaja oli loppu vietettyään pojan opettajana pari vuotta. Ennen minun työsuhdettani, opettaja saattoi joutua "hylkäämään" kaikki muut luokan 20 lasta, koska yksi raivoaa. Ei opetusta kenellekään, yhtä vain estettiin olemasta väkivaltainen.

Lapsen meininki kotona oli aivan samaa. Vanhemmat olivat aivan poikki. Nuoremman sisaruksen kanssa meni loistavasti. Vanhemmista näki, että rakastavat vaikeaa lastaan yli kaiken, mutta elämä oli helvettiä. Äidin täytyi muuttaa työkuvioitaan, jotta voi hakea riehuvan lapsensa pois koulusta, jos tämä sai raivarin. Äiti ei jaksanut enää, antoi kaikessa periksi ja pelkäsi oman pienen lapsensa lyövän (ei siis vielä isokokoinen, oikeasti lapsi). Minä uuvuin lapseen kahdessa kuukaudessa. En pystynyt nukkumaan, mietin lasta jatkuvasti ja pelkäsin töissä. En varsinaisesti pelännyt lapsen raivareita, vaan sitä, että hän satuttaisi itseään ja se olisi minun vikani, kun en pysty tekemään asialle mitään.

En voisi ikinä kuvitellakaan jaksavani tuollaisen lapsen kanssa. Jos mikään ei auttaisi, en epäröisi hetkeäkään antaa lasta pois. Kaikelle ei vaan voi mitään enkä koe, että olisi minun velvollisuuteni tuhota oma elämäni lapsen takia, jos kaikkeni olen jo tehnyt. Hiljainen fakta on kuitenkin se, että lapsia hankitaan, koska niistä halutaan iloa. Niiden halutaan olevan terveitä ja normaaleja, sellaisia, jotka käyttäytyvät kuin ihmiset ja jotka aikuisena muuttavat pois hoitaen itse oman elämänsä. Turha jeesustella lapsen hylkäämisestä, kukaan ei sanoisi "kyllä kiitos", jos etukäteen kysyttäisiin haluatko lapsellesi kivan autismidiagnoosin. Tsemppiä kaikille vaikeiden lasten vanhemmille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei paska äiti, minä olen se joka ehditti pehmoleluja.

En pidä sinua paskana, vaan viestini kumpusi surusta näitä lapsia kohtaan. Vika lienee minussa. Haluan nähdä kaikessa jonkin syyn, miksi kukakin syntyy minkälaisena. Tuntuu pahalta kaikkien näiden lasten vuoksi, joilla on tuollainen sairaus. Tuntuu että erilaisessa maailmassa he voisivat päästä irti vihasta ja purkaa sen muuhun. Se on kai haave. Kunpa näihin vain panostettaisiin ja kokeiltaisiin kaikkea hoidon taholta. Ehkei mikään auttaisi, mutta toivon silti tutkimusten saavan rahoitusta.

Minulla ei ole tuollaista lasta, joten hyvin saattaisin tuossa tilanteessa kaiken jälkeen päätyä samaan ja suojella muuta perhettä.

Sydämen on outolintujen kanssa, olenhan itsekin sellainen.

Hyvä, että hieman ymmärrät. Ihmiset ovat ihmeellisiä ja autismin kirjo laaja. Joillain ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sitä, miten erilaisia autistit ovat. Jos joku on ollut Juice tai Einstein, niin se on muka sitten selvää, että sellaisia autistit ovat ja pehmopupu sekä rakkautta päälle, niin siinä se. Autistien lahjakkuusprofiili on epätasainen. Juiceja ja Einsteinin kaltaisia mahtuu mukaan, mutta vähemmistö he ovat, eikä se tarkoita sitä, että toinen autisti ei voi olla väkivaltainen itsekkyyden keskittymä, vaikka on rakastettu, ymmärretty ja muuta..

Vaikka Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjon häiriön lievin muoto, voi siinä kuitenkin olla vaikea-asteisia muotoja siinä missä lievää autismia voi olla normaaliälyisellä ihmisellä ja oireet voi lähennellä Aspergeria. Erot käsittääkseni ovat sosiaalisissa taidoissa, asperger voi olla sosiaalinen mutta hänellä ei ole sosiaalinen koodisto hallinnassa eli ei tunnista ilmeitä ja eleitä, ymmärrä sarkasmia jne. kun taas autisti on sulkeutuva.

Minulla on asperger-lapsi joka todellakin ymmärtää sarkasmia. On liiankin kanssa sarkastinen, hyvin huumorintajuinen ja omaa loistavan tilannetajun. Kaikin puolin välkky muutenkin, kaverina suosittu. Onko hänellä siis väärä diagnoosi, vai vedätkö sinä mutkat suoriksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miksi on "annettu syödä"? Koska nykypäivän Suomessa minkäänlainen rajoittaminen, edes syömisessä, on ilmeisesti kohtuuton vaatimus näille laitoksille. Lapsi oli normaalipainoinen vielä kotona ollessaan (tosin silloinkin herkkujen ja ruoan perään). 

Ja kiitos vaan geeni-heitosta, samoilla geeneillä on myös saatu aikaan aivan päinvastainen, ihana lapsi. 

Ihan off topicina pakko kommentoida tätä, miten syömisten rajoittaminen laitoksissa on kohtuuton vaatimus. Suomen lainsäädäntö (esim. mielenterveyslaki) turvaa nykyään sen verran paljon potilaan itsemääräämisoikeutta, että tällaisissa hoitopaikoissa ei SAA rajoittaa syömistä. Paljon puhutaan siitä, miten ennen käytettiin laitosvalta, mutta nykyään pakon käyttöä käytetään vain äärimmäisissä hätätilanteissa (itsetuhoisuus ja väkivaltatilanteet). Nykyään saa ainoastaan ohjata sanallisesti terveellistä syömistä, mutta jokainen voi arvata miten tehokasta se on esimerkiksi monisairailla mt-/autismi-/kehitysvammapotilailla, joiden lääkitys vielä usein lisää ruokahalua todella paljon. Hoitajat ovat puun ja kuoren välissä, kun potilaan tai asiakkaan terveys ja hyvinvointi vaatisi vaikkapa sitä herkkujen rajoittamista, mutta niin ei saa tehdä.

Itsemääräämislain takia ei voi puuttua edes tapauksiin, joissa kehitysvammainen on joutunut hyväksikäytetyksi. Tiedän itse kehitysvammaisen naisen, joka myy seksiä ostaakseen tavaroita eikä noudata diabeteksen hoitosuunnitelmaa. Saa siitä huolimatta ostaa joka päivä mäkkiruokaa, karkkia, sipsiä ja limua eikä tarvitse edes lääkkeitä ottaa. Vanhemmat ei voi tehdä mitään hoitajien vedotessa itsemääräämisoikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei paska äiti, minä olen se joka ehditti pehmoleluja.

En pidä sinua paskana, vaan viestini kumpusi surusta näitä lapsia kohtaan. Vika lienee minussa. Haluan nähdä kaikessa jonkin syyn, miksi kukakin syntyy minkälaisena. Tuntuu pahalta kaikkien näiden lasten vuoksi, joilla on tuollainen sairaus. Tuntuu että erilaisessa maailmassa he voisivat päästä irti vihasta ja purkaa sen muuhun. Se on kai haave. Kunpa näihin vain panostettaisiin ja kokeiltaisiin kaikkea hoidon taholta. Ehkei mikään auttaisi, mutta toivon silti tutkimusten saavan rahoitusta.

Minulla ei ole tuollaista lasta, joten hyvin saattaisin tuossa tilanteessa kaiken jälkeen päätyä samaan ja suojella muuta perhettä.

Sydämen on outolintujen kanssa, olenhan itsekin sellainen.

Hyvä, että hieman ymmärrät. Ihmiset ovat ihmeellisiä ja autismin kirjo laaja. Joillain ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sitä, miten erilaisia autistit ovat. Jos joku on ollut Juice tai Einstein, niin se on muka sitten selvää, että sellaisia autistit ovat ja pehmopupu sekä rakkautta päälle, niin siinä se. Autistien lahjakkuusprofiili on epätasainen. Juiceja ja Einsteinin kaltaisia mahtuu mukaan, mutta vähemmistö he ovat, eikä se tarkoita sitä, että toinen autisti ei voi olla väkivaltainen itsekkyyden keskittymä, vaikka on rakastettu, ymmärretty ja muuta..

Vaikka Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjon häiriön lievin muoto, voi siinä kuitenkin olla vaikea-asteisia muotoja siinä missä lievää autismia voi olla normaaliälyisellä ihmisellä ja oireet voi lähennellä Aspergeria. Erot käsittääkseni ovat sosiaalisissa taidoissa, asperger voi olla sosiaalinen mutta hänellä ei ole sosiaalinen koodisto hallinnassa eli ei tunnista ilmeitä ja eleitä, ymmärrä sarkasmia jne. kun taas autisti on sulkeutuva.

Minulla on asperger-lapsi joka todellakin ymmärtää sarkasmia. On liiankin kanssa sarkastinen, hyvin huumorintajuinen ja omaa loistavan tilannetajun. Kaikin puolin välkky muutenkin, kaverina suosittu. Onko hänellä siis väärä diagnoosi, vai vedätkö sinä mutkat suoriksi?

Minä en ole mikään asiantuntija, mutta minulle on kerrottu, että asperger aiheuttaa aina merkittäviä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, ja ilman näitä vaikeuksia ei diagnoosi ole mahdollinen.

Omalla lapsellani on joitakin asperger-piirteitä, mutta hänkin on huumorintajuinen ja taitava ilmeiden ja tunnetilojen havaitsija.