Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Vierailija
26.08.2019 |

Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.

Kommentit (1246)

Vierailija
1241/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen olen päättänyt, että yhdenkään puhumattoman miehen kanssa en suhdetta virittele. Kyllä täytyy olla puhekykyinen ja sopivan sosiaalinen. Kyllä haudassa saa hiljaa olla. 

Miksiköhän muuten Luoja on antanut meille puhe- ja ajatuskyvyn jos emme sitä kuitenkaan käytä. Kummallista tämä puhumattomuuden ihailu. Miten paljon väärinkäsityksiä sattuu kun ei saa millään selvää mitä toisen päässä liikkuu eikä suostu sanomaan mielipidettään. "Emmää tie, en ossaa sanoa, ei mulla mittään sanomista, emmää mittään aattele...

Veikkaan, ettei puhumattomuutta varsinaisesti ihaile kukaan. Kunhan kokee tarvetta puolustautua hyökkäämällä, jos kuuluu niihin hiljaisiin, jotka eivät ole oppineet jutustelemaan yhtään edes ikävuosien karttuessa. Kuten moni on todennut, hiljaisuus on todella ok monessa tilanteessa. Isompaan porukkaan mahtuu hyvin hiljaisempikin. Tai tois

Tämä on niin totta! Kun omia haasteitaan ei kyetä näkemään tai hyväksymään eukä päästä joukkoon, käännetään normaalisti kommunikoivista ihmisistä niitä "hankalia ja turhankälättäjiä". Ja tää tyypillinen " naiset kiinnostuvat vain väkivaltaisista ja pettävistä p**kanjauhajista"!

Vierailija
1242/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.



Haluat mitä??? Oletko koskaan kuullut sanaa luonteva? 

Kuulostaa Aspergerpiirteiseltä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1243/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni vietettiin paljon aikaa hiljaa. Tehtiin omia juttuja ja nautittiin toistemme seurasta. Koulun aloitus oli tuskaa, sillä olin ujo ja introvertti. En vieläkään ymmärrä miksi hiljaisuus ahdistaa ja ärsyttääkin ihmisiä. Onneksi puoliso on samasta puusta veistetty ja vietämme pitkiä aikoja hissuksiin. Puhumme sitten kun on asiaa.

Miten on hassuttelu ja huumori? Nämä "puhumme sitten kun on asiaa" ihmiset tuntuvat aika asiapenteiltä. Koska leikinlasku, tilannekomiikka, hassuttelu yms, ne kaikki usein spontaanit jutut vaativat nopeaa puhetta ja tilannetajua. Totta, eivät ole "oikeata asiaa". Mutta ilman näitä ""epäasiallisuuksia" olisi parisuhde aika tylsää ja ilotonta. Minusta juuri tilannekomiikka ja hassut oivallukset ja jutut ovat parisuhteessa mukava lisämauste. Oikeastaan eräs tärkeä osanen. 

Kert

Kuinka ihmeessä voi kertoa vitsin tai päivän hauskasta kommelluksesta katseella ja kosketuksella? Suorastaan yliluonnollista🤭

Vierailija
1244/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sekin on aika viheliästä jos toinen ei TODELLAKAAN PUHU, sellaisen voisi ohjata terapiaan jos ei suustaan saa sanaa!

Vierailija
1245/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika moni ikäiseni (50+) mies on treffeillä ihastellut että kiva kun oot tuollainen puhelias. Ja sitten olen ennen pitkää huomannut keskustelevani ihan yksin, olevani enemmän aikaa äänessä, ja mies vastailee lyhytsanaisesti. En jaksa sellaista! Sekö on miehelle kivaa että nainen puhuu ja hän saa vaan kuunnella ja olla hiljaa? Ei kuulosta minusta kivalta, vastavuoroiselta suhteelta. 

Vierailija
1246/1246 |
04.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n tapaisten kanssa en jaksaisi puhua kuin säästä.

Onneksi päivän säätilanne onkin pian ruodittu. :D