Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni vietettiin paljon aikaa hiljaa. Tehtiin omia juttuja ja nautittiin toistemme seurasta. Koulun aloitus oli tuskaa, sillä olin ujo ja introvertti. En vieläkään ymmärrä miksi hiljaisuus ahdistaa ja ärsyttääkin ihmisiä. Onneksi puoliso on samasta puusta veistetty ja vietämme pitkiä aikoja hissuksiin. Puhumme sitten kun on asiaa.
Miten on hassuttelu ja huumori? Nämä "puhumme sitten kun on asiaa" ihmiset tuntuvat aika asiapenteiltä. Koska leikinlasku, tilannekomiikka, hassuttelu yms, ne kaikki usein spontaanit jutut vaativat nopeaa puhetta ja tilannetajua. Totta, eivät ole "oikeata asiaa". Mutta ilman näitä ""epäasiallisuuksia" olisi parisuhde aika tylsää ja ilotonta. Minusta juuri tilannekomiikka ja hassut oivallukset ja jutut ovat parisuhteessa mukava lisämauste. Oikeastaan eräs tärkeä osanen.
Kertokaa "puhutaan kun on vain asiaa"-tyypit tuntuuko te
miten huumori tähän liittyy? Äänekäskin ihminen voi olla tosikko, ei se liity puheliaisuuteen. Olen tämän ketjun hiljainen 1213 ja olen suuri tilannehuumorin ystävä ja sutkauttelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suotta höpöttelee jos ei ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni vietettiin paljon aikaa hiljaa. Tehtiin omia juttuja ja nautittiin toistemme seurasta. Koulun aloitus oli tuskaa, sillä olin ujo ja introvertti. En vieläkään ymmärrä miksi hiljaisuus ahdistaa ja ärsyttääkin ihmisiä. Onneksi puoliso on samasta puusta veistetty ja vietämme pitkiä aikoja hissuksiin. Puhumme sitten kun on asiaa.
Miten on hassuttelu ja huumori? Nämä "puhumme sitten kun on asiaa" ihmiset tuntuvat aika asiapenteiltä. Koska leikinlasku, tilannekomiikka, hassuttelu yms, ne kaikki usein spontaanit jutut vaativat nopeaa puhetta ja tilannetajua. Totta, eivät ole "oikeata asiaa". Mutta ilman näitä ""epäasiallisuuksia" olisi parisuhde aika tylsää ja ilotonta. Minusta juuri tilannekomiikka ja hassut oivallukset ja jutut ovat parisuhteessa mukava lisämauste. Oikeastaan eräs tärkeä osanen.
Kert
En sanonutkaan, että pitää olla taukoamatta äänessä. Sinä sanoit niin. Tuskin kenelläkään pariskunnalla huumorinkukka kukkii jatkuvasti. Tämä on hiukan samaa kuin tuolla 100 euron ruokakuluketjussa. Heti kun ollaan eri mieltä vedetään äärilaitaan. Jos kertoo tykkäävänsä juttelemisesta ja huumorista kumppanin kanssa niin sitten ollaankin äänessä alati ja jatkuvasti ja huumori lentää 24 tuntia. No ei, se ei ollut asiani ydin.
Järkikin sen sanoo, ettei nyt tarkoitettu ääritapausta ja jatkuvaa jonkintasoista vitsin- ja äänentuottamista.
Kyllä tuostakin kommentista huomasi, että todella tosikkoja olette ja jyrkkiä mielipiteissänne. Tuo oman huumorin selittäminenkin oli kovin pragmaattista.
Kälättäjät ne vasta hirveitä onkin :D Ja kauhealla volyymillä! Aina saa hävetä.
Vähän vois kälättäjätkin välillä miettiä mitä kailottavat julkisilla paikoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen päättänyt, että yhdenkään puhumattoman miehen kanssa en suhdetta virittele. Kyllä täytyy olla puhekykyinen ja sopivan sosiaalinen. Kyllä haudassa saa hiljaa olla.
Miksiköhän muuten Luoja on antanut meille puhe- ja ajatuskyvyn jos emme sitä kuitenkaan käytä. Kummallista tämä puhumattomuuden ihailu. Miten paljon väärinkäsityksiä sattuu kun ei saa millään selvää mitä toisen päässä liikkuu eikä suostu sanomaan mielipidettään. "Emmää tie, en ossaa sanoa, ei mulla mittään sanomista, emmää mittään aattele...
Vierailija kirjoitti:
Sen olen päättänyt, että yhdenkään puhumattoman miehen kanssa en suhdetta virittele. Kyllä täytyy olla puhekykyinen ja sopivan sosiaalinen. Kyllä haudassa saa hiljaa olla.
Miksiköhän muuten Luoja on antanut meille puhe- ja ajatuskyvyn jos emme sitä kuitenkaan käytä. Kummallista tämä puhumattomuuden ihailu. Miten paljon väärinkäsityksiä sattuu kun ei saa millään selvää mitä toisen päässä liikkuu eikä suostu sanomaan mielipidettään. "Emmää tie, en ossaa sanoa, ei mulla mittään sanomista, emmää mittään aattele...
Veikkaan, ettei puhumattomuutta varsinaisesti ihaile kukaan. Kunhan kokee tarvetta puolustautua hyökkäämällä, jos kuuluu niihin hiljaisiin, jotka eivät ole oppineet jutustelemaan yhtään edes ikävuosien karttuessa. Kuten moni on todennut, hiljaisuus on todella ok monessa tilanteessa. Isompaan porukkaan mahtuu hyvin hiljaisempikin. Tai toisen hiljaisen seuraan tilanteessa, missä ei ole tarkoituskaan kummemmin lähentyä.
Treffeillä tai tapailuvaiheessa se on kuitenkin lähes jokaisen mielestä omituista ja ihan hyvästä syystä. Joillekin sekin on vain liian vaikea ajatus ja sitten heitetään marttyyrikortti, miten pitäisi siis olla joku standup-koomikko ja moottoriturpa, että joku kiinnostuisi. Ei, mutta opettele nyt hyvä ihminen vähän kuvailemaan itseäsi, elämääsi ja mielipiteitäsi. Muutenhan et anna toiselle edes mahdollisuutta kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessäni vietettiin paljon aikaa hiljaa. Tehtiin omia juttuja ja nautittiin toistemme seurasta. Koulun aloitus oli tuskaa, sillä olin ujo ja introvertti. En vieläkään ymmärrä miksi hiljaisuus ahdistaa ja ärsyttääkin ihmisiä. Onneksi puoliso on samasta puusta veistetty ja vietämme pitkiä aikoja hissuksiin. Puhumme sitten kun on asiaa.
Miten on hassuttelu ja huumori? Nämä "puhumme sitten kun on asiaa" ihmiset tuntuvat aika asiapenteiltä. Koska leikinlasku, tilannekomiikka, hassuttelu yms, ne kaikki usein spontaanit jutut vaativat nopeaa puhetta ja tilannetajua. Totta, eivät ole "oikeata asiaa". Mutta ilman näitä ""epäasiallisuuksia" olisi parisuhde aika tylsää ja ilotonta. Minusta juuri tilannekomiikka ja hassut oivallukset ja jutut ovat parisuhteessa mukava lisämauste. Oi
Tämä palsta on siitä merkillinen, että oli miten ystävällinen ja kohtelias tahansa, aina löytyy se yksi, joka vetää tikusta asiaa ja samaa tietä nenään pari palkokasvia. Onko sinulla todella noin paha olla? Toisaalta isä aina kielsi ruokkimasta metsänpeikkoja, joten olkoon tällä kertaa :D
On ihan silkka fakta, että sosiaalinen ja puhelias ihminen on pidetympi kuin hiljainen tuppisuu. Ruma, tyhmä ja köyhäkin saa seuraa, kunhan hänen seurassaan on helppo ja luonteva olla. Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Ei kukaan jaksa yksin vuorovaikutustilanteita kannatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan silkka fakta, että sosiaalinen ja puhelias ihminen on pidetympi kuin hiljainen tuppisuu. Ruma, tyhmä ja köyhäkin saa seuraa, kunhan hänen seurassaan on helppo ja luonteva olla. Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Ei kukaan jaksa yksin vuorovaikutustilanteita kannatella.
Sosiaalinen saa helpommin seuraa. Sosiaalinen voi olla hiljaisempi tai puheliaampi tapaus
Ei ole mitään järkevää sanomista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kaikissa seuroissa puhu kauheasti. En tiedä, joissain ihmisissä on sellainen tunnelma että heidän seurassaan on vaikea puhua. Toisten kanssa puheenaiheet ja puheenrytmi soljuu itsestään. Ei ole oikeastaan väliä onko se toinen miten kova puhumaan, voi olla hiljainen tai moottorisuu. Ehkä se on se kuuntelemisen taito ja toisesta huokuva ystävällisyys
Vierailija kirjoitti:
Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.
Haluat mitä??? Oletko koskaan kuullut sanaa luonteva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen olen päättänyt, että yhdenkään puhumattoman miehen kanssa en suhdetta virittele. Kyllä täytyy olla puhekykyinen ja sopivan sosiaalinen. Kyllä haudassa saa hiljaa olla.
Miksiköhän muuten Luoja on antanut meille puhe- ja ajatuskyvyn jos emme sitä kuitenkaan käytä. Kummallista tämä puhumattomuuden ihailu. Miten paljon väärinkäsityksiä sattuu kun ei saa millään selvää mitä toisen päässä liikkuu eikä suostu sanomaan mielipidettään. "Emmää tie, en ossaa sanoa, ei mulla mittään sanomista, emmää mittään aattele...
Olet niin oikeassa! Mulla ei ole yhtään tuppisuuta kaverina eikä tule. Sitäpaitsi, jotenkin ajattelen, että ovat niin kielteisiä ihmisiä ajatusmaailmassaan ja pikkumaisia, että goodbye!
Toisaalta hiljainenvoi olla myös hyvin ujo ja he ovat sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Sen olen päättänyt, että yhdenkään puhumattoman miehen kanssa en suhdetta virittele. Kyllä täytyy olla puhekykyinen ja sopivan sosiaalinen. Kyllä haudassa saa hiljaa olla.
Miksiköhän muuten Luoja on antanut meille puhe- ja ajatuskyvyn jos emme sitä kuitenkaan käytä. Kummallista tämä puhumattomuuden ihailu. Miten paljon väärinkäsityksiä sattuu kun ei saa millään selvää mitä toisen päässä liikkuu eikä suostu sanomaan mielipidettään. "Emmää tie, en ossaa sanoa, ei mulla mittään sanomista, emmää mittään aattele...
Ja mikä maine suomalaisilla onkaan? Tuppisuisia pidetään HUONOkäytöksisinä!
Olen perheen ja ystävien kanssa täysin normaalipuhelias, ja esim pienemmässä työporukassa. Työpaikan kahvihuoneeseen kuitenkin tulee 10-20 hlöä. Osan tuntee hyvin, osaa ei juuri lainkaan. Tavallaan olemme kaikki yhdessä samassa tilassa, mutta toki osa istuu vieressä jne. En tiedä pitäisikö jutella vain vierustovereiden kanssa, mutta sitten ajattelen että onko epäkohteliasta muita kohtaan. Isolle sekajoukolle en kuitenkaan keksi juteltavaa joka voisi kaikkia kiinnostaa. Vinkkejä miten toimia ko tilanteessa?
Olen nainen ja minulla on ääni, jota muut eivät tunnu kuulevan. Omasta mielestäni puhun kuten muutkin, mutta monesti yritykseni osallistua keskusteluun epäonnistuu, koska kukaan ei reaktioista päätellen huomaa minun puhuvan. Koulussa yksi vanha naisopettaja aina päivitteli vastatessani miten minulla on hentoinen ääni. Eräs musiikin harrastaja kommentoi ääneni olevan puhdas c. Mitään en äänelleni mahda.
Koska puhun tyhmiä, vaikka keskustelen asiallisesti, ainakin ihmisten eleiden perusteella. Tai sitten autismiaivoni saa tilanteen tulkitsemaan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lueskelen tätä ketjua huomaan erään asian.
Jotkut niistä, jotka puolustavat puhumattomuutta kirjoittavat erittäin ilkeästi, alentavasti ja agressiivisesti muista ihmisistä sekä viljelevät " rumia" sanoja, p ..ka nyt ainakin monessa esiintyy. Kieli ei ole kovin kaunista eikä pohtivaista.Kun taas ne, jotka puoltavat puhumista kirjoittavat yleensä ilmeikkäästi ja pohtivasti, tehostesanoja (p..ka jne) ei ole eikä ihmisiä nimitella mitenkään alleviivatusti. Mielipiteet tuntuvat hyvinkin mietityilta ja perustelluilta, vaikka puhumattomat juuri haukkuvat heitä tyhjänpäiväisiksi ja tyhjäpäiksi.
Niin, mitenkähän oikein on.
Jos pitäisi kirjoitustyylistä päätellä jotain.Aika moni vähäpuheinen on tavalla tai toisella koulutettu hiljaiseksi, joten taustalla lienee tukahdutettuja aggressioita.
Tai sitten puhumattomuuden juurisyynä on erilaiset sosiaaliset tai neuropsykologiset vaikeudet, jotka aiheuttavat katkeruutta/ vihaa normoja kohtaan jos esim joutunut kiusatuksi.
Tämä on oma näkemyksesi. Meillä on paljon huumoria, yhteyttä ja iloa, vaikka emme ole taukoamatta äänessä. Katse ja kosketus riittävät. Introvertin nahkoihin on kai vaikea sovittautua ja nähdä miten sanaton kommunikaatio toimii. Kukin tavallaan.