Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvasta hirvittää
25.08.2019 |
Mies oli varannut yllätykseksi lomamatkan meille kahdestaan, koska viimeiset 7kk ovat olleet todella raskaat. Ollaan 3 yötä poissa. Yllätys oli aivan ihana, mutta meillä on 8kk ikäinen lapsi. Nyt luin sitten netistä, että lapsi saisi olla ikävuotta kohden yökylässä, ja voi traumatisoitua pahoin erosta vanhemmista. Iski ihan kauhea ”paska mutsi”-fiilis ja paha olo :/ Pitäisikö vaan jättää menemättä?
Kommentit (91)
61/91
|
25.08.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsette näin ison irtioton?
Luitko edes aloitusta? Mies oli varannut matkan meille yllärinä, en minä. Mutta ymmärrän kyllä miksi matkan varasi. On ollut paljon töissä ja minä olen hoitanut vauvaa lähes yksin ja herännyt tunnin välein yöllä kun huutaa refluksia/allergioita.
Tiedän loman tekevän enemmän kun hyvää, silti syyllisyys painaa noiden tekstien jälkeen. Kiitos kaikille jotka kommentoivat asiallisesti.
ApEt voi olla tosissasi!
Menit sitten perinteiseen äijien ansaan eli ensin mies ei hoida vauvaa lainkaan ja sitten yllärilomalla hankkii itselleen toisen vapaavuoden perheestä. Jos se mies halusi oikeasti sinua palkita, niin se hoitaisi vauvaa, mutta ehei, se ottaa lomaa siitä kokonaan! Ja vielä saa sinut uskomaan, että hyvää hyvyyttään järjestää teille yhteistä aikaa.
Kuule, eroryhmiä vetäneenä voin kertoa, että lähtölaskenta on nyt alkanut!
Mitä sä selität?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kukaan ei voi luvata sinulle ettei lapsi kärsisi erosta tai saisi traumoja, mutta traumoja nyt voi saada mistä vaan.
Menette nyt kerran tälle lyhyelle reissulle, nautitte ajasta ja jatkossa otatte lapsen mukaan tai menette vaikka seuraavan kerran 2-3 vrk kun lapsi on vaikka 1,5-2v.
Todennäköisyys kuitenkin että lapsi tästä nyt kärsisi loppuelämänsä on pieni. Ehkä itkee eroa mutta jatkossa kun ette ole pitkiä aikoja pois niin oppii taas luottamaan teihin.
Loppujen lopuksi 3 pvää ei ole niin pitkä aika ja onhan 8kk ikäisellä nyt jonkinlainen kompetenssi ymmärtävää ympäröivää maailmaa. Kun on turvallisen tutun hoitajan kanssa niin pärjää varmasti. Nautitte nyt yhteisestä ajasta kun siihen on mahdollisuus.
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
Jos ap haluaa reissuun lähteä, tuntee voivansa nauttia ja rentoutua ja ettei ikävöi vauvaa liikaa ja jos luottaa vauvansa pärjäävän tutun hoitajan kanssa, niin en näe syytä miksi ei voisi reissuun lähteä. Suosittelisin kuitenkin pitämään edes yhden testiyön ennen reissua, sen sijaan että kylmiltään lähdetään useammaksi yöksi pitkän matkan päähän.
Itse en vauvaa jättäisi edes yhdeksi yöksi, meillä on suht samanikäinen. Esikoinenkin oli ekaa kertaa yön erossa vasta 3v. Eikä ole muutamaa kertaa enempää ollutkaan. Mutta ihmiset on erilaisia, niin lapset kuin aikuiset. Jokainen tekee omat valinnat.
On muuten paksua väittää että parisuhde kaatuu ja mies jää syrjään jos vauvavuoden aikana ei pääse reissuun ilman vauvaa. Jos niin käy niin heikossa kantimissa on suhde ollut alun alkaenkin. Puolisoa, molemmin puolin, voi helliä ja huomioida ihan siellä kotonakin. Reissata ehtii kunhan vauva on vähän kasvanut. Mies on osa perhettä, ei mikään oma yksikkönsä, jolle täytyy varata täysin oma aikansa.
Joku voi tykätä tuollaisen yllätysloman järjestämisestä, mutta itse olisin suuttunut jos mieheni sellaisen selkäni takana vauvavuonna järjestäisi. Se tarkoittaisi sitä että mies yksin tekisi päätöksen siitä koska vauva kestää olla erossa äidistä ja äiti vauvasta. Koen tuon olevan niin iso asia että siitä keskustellaan yhdessä ensin ja mieluiten pidetään niitä testiöitä ennen kuin mitään matkaa varataan. Ja se kuka on eniten ollut vauvassa vastuussa on myös se kenen sana painaa enemmän.
Mun äiti joutu sairaalaan viikoksi, kun olin 8 kk. Ihan normi aikuinen musta tuli enkä todellakaan muista tuosta mitään traumoja jääneen... kyllä rentoutunut äiti on parempi kuin kaikkea stressaava... ota rennosti ja mene nauttimaan lapsivapaasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sitten huithapeli. Lapsi on nyt 12 ja ihan täyspäinen. Kun hän oli 9 kk, olin kymmenen päivää Sveitsissä Alpeilla kaverin kanssa. Mieheni ja hänen äitinsä hoitivat lapsen. Hyvin oli mennyt.
Mahdolliset ongelmat tulee yleensä esiin vasta kolmekymppisenä. Ja teini-ikäkin vielä... parempi tosin että kapinoi silloin, kuin vanhempana!
Hyvä tietää, että vaikka olen ihan tasapainoinen parikymppinen, voi elämäni olla ihan murusina kymmenen vuoden kuluttua siksi, että vanhempani hoitivat parisuhdettaan pitkillä viikonlopuilla ollessani 9+ kk vanha!
Vielä se sinullekkin koittaa aika jolloin huomaat, ettet olekkaan niin tasapainossa kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
Minä jouduin sairaalaan vauvan ollessa 6kk ja hän kyllä traumatisoitui erosta. Imetys loppui siihen, en kelvannut enää vauvalle. Tuttipullosta joi mieluiten isänsä syöttämänä. Nyt lapsi on jo isompi ja edelleen välillä näen häivähdyksiä siitä, että hän ei luota minuun. Ei luota, että tulen takaisin tai että hän pystyisi kertomaan minulle huolistaan. En ole tuon jälkeen ollut erossa kuin max 2-4vrk (sairaalakeikkoja ja yksi 2 päivän lomamatka) ja lapsi on siis nyt jo koulussa. En tiedä, mikä muu selittäisi epäluottamuksen.
Sydämeni särkyi silloin kun jouduin sairaalaan ja anelin, että saisin vain rintamaitoa syöneen vauvani sairaalaan. Mutta osasto oli sen kaltainen, ettei sinne voinut tuoda vauvoja :(. Isä onneksi sai vapaata töistä ja pystyi hoitamaan vauvaa, sai neuvolasta hyvät ohjeet ruokkimiseen yms.
Olen itse asennoitunut niin, että nyt eletään perhe-elämää ja ”oman ajan” aika on myöhemmin. Nyt nautitaan tästä kaikesta, mitä iso perhe tuo mukanaan. Käydään yhdessä reissussa jos käydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukkuka kyllä tulee mutta ei perusteluja. Taattua laatua tällä palstalla.
T. 64
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
Hei jos joku ei halua olla vauvastaan erossa niin onko se sulta pois. On sitä paitsi ihan eri asia joutua pakon edessä kuin omasta valinnastaan erossa olemaan. Vaikka se vauva ei rikki menisikään niin ei ole mitään väärää pelata varman päälle ja olla erossa vain jos on pakko. Hyvin se voi olla niinkin että vauva pärjää mutta äiti ei. Onko se kiva lähteä matkalle ikävöimään ja itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieti kuninkaallisia ja julkkiksia, niiden lapset jää jo vielä nuorempina hoitoon. Samoin joissakin maissa äidit lähtevät työelämään paljon aikaisemmin ja silti lapset kasvavat ihan täysipäisiksi.
Riittää hyvin, että lapsella on luotettava ja ennenkaikkea tuttu hoitaja. Tietenkin lähdet, lapsi pärjää hyvin ja parisuhteen hoito on investointi teidän koko perheen tulevaisuuden hyvinvointiin. Hauskaa reissua!
Onko hoitajalle kiva jos lapsi itkee ikäväänsä 3 päivää putkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sitten huithapeli. Lapsi on nyt 12 ja ihan täyspäinen. Kun hän oli 9 kk, olin kymmenen päivää Sveitsissä Alpeilla kaverin kanssa. Mieheni ja hänen äitinsä hoitivat lapsen. Hyvin oli mennyt.
Mahdolliset ongelmat tulee yleensä esiin vasta kolmekymppisenä. Ja teini-ikäkin vielä... parempi tosin että kapinoi silloin, kuin vanhempana!
Hyvä tietää, että vaikka olen ihan tasapainoinen parikymppinen, voi elämäni olla ihan murusina kymmenen vuoden kuluttua siksi, että vanhempani hoitivat parisuhdettaan pitkillä viikonlopuilla ollessani 9+ kk vanha!
Vielä se sinullekkin koittaa aika jolloin huomaat, ettet olekkaan niin tasapainossa kuin luulet.
Ai sulle on jo koittanut - luulet... Se oli vasta alkusoittoa. Tiedän, koska kypsä ihminen ei kommentoi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Valitettavasti, voi jäädä. Älä herran tähden mene ehdoin tahdoin rikkomaan luottamusta. MATKAT ei saa olla noin tärkeitä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
Minä jouduin sairaalaan vauvan ollessa 6kk ja hän kyllä traumatisoitui erosta. Imetys loppui siihen, en kelvannut enää vauvalle. Tuttipullosta joi mieluiten isänsä syöttämänä. Nyt lapsi on jo isompi ja edelleen välillä näen häivähdyksiä siitä, että hän ei luota minuun. Ei luota, että tulen takaisin tai että hän pystyisi kertomaan minulle huolistaan. En ole tuon jälkeen ollut erossa kuin max 2-4vrk (sairaalakeikkoja ja yksi 2 päivän lomamatka) ja lapsi on siis nyt jo koulussa. En tiedä, mikä muu selittäisi epäluottamuksen.
Sydämeni särkyi silloin kun jouduin sairaalaan ja anelin, että saisin vain rintamaitoa syöneen vauvani sairaalaan. Mutta osasto oli sen kaltainen, ettei sinne voinut tuoda vauvoja :(. Isä onneksi sai vapaata töistä ja pystyi hoitamaan vauvaa, sai neuvolasta hyvät ohjeet ruokkimiseen yms.
Olen itse asennoitunut niin, että nyt eletään perhe-elämää ja ”oman ajan” aika on myöhemmin. Nyt nautitaan tästä kaikesta, mitä iso perhe tuo mukanaan. Käydään yhdessä reissussa jos käydään.
Ikävä kuulla. Mutta ei se vauvan kannalta niin pahalta kuulosta: hän vain tajusi ettei sinua enää ole, ja silti pärjäsi. Itse asiassa moni vauva, joka ei yhtäkkiä enää halua rintaa vaikka normaalisti vielä olisi rintaruokittava, on kokenut "laiminlyönnin", esim. äidin negatiivisuuden joka liittyy imetyshetkiin.
Ja on ihan normaalua, että vanhempaa katsotaan välillä epäillen! :D
Ei lapsi itke kolmea päivää putkeen. Tunneissa alkaa turvautumaan siihen henkilöön, joka saatavilla.
En tosin itsekään jättäisi lasta 3 päiväksi. Lapsi ei muistaisi minua palatessani.
Esikoiseni jätin kolmevuotiaana vanhemmilleni neljäksi päiväksi. Jälkikäteen ajateltuna se ei tuntunut hyvältä. Lapsi oli kuitenkin ikävöinyt melko paljon. On läheinen vanhempieni kanssa, mutta ei vuosiin tuon kokemuksen jälkeen halunnut heille tai muuallekaan yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on eri asia, mutta minä menin takaisin töihin lapsen ollessa 6kk, ensimmäinen työmatka kesti neljä yötä lapsen ollessa 7,5kk. Tuntui todella pahalta, jollei olisi ollut työn puolesta pakko niin en olisi ollut noin pitkään pois.
Lapsi oli kuitenkin varmaan toisen vanhempansa kanssa eikä hoidossa?
Tuntematta ap:n perhettä ja niitä vaikeuksia, joiden vuoksi he kokevat tarvitsevansa matkaa, voin vain sanoa että vauvan jättäminen on riskialtista. Jos vauva kiintyykin hoitajaan, onko se hyvä vai huono asia? Sikäli huono, että voi kokea menetyksiä.
Jos ap on rasittunut, voi olla matkan jälkeen hän saa vähän perspektiiviä ja jaksaakin paremmin. Ei siihen tosin välttämättä matkaa tarvita, jos oivaltaa että vauva on ihminen - ei oma suorituksesi. Kunnioita hänen tahtoaan, vaikka se ei aina myötäilisi omaasi. Hän on toinen ihminen, ei kloonisi!
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
Tätähän on tutkittu ja havaittu, että nämä sairaalaan joutuneet lapset oireilevat eroa vielä vuosikymmenien kuluttua. Miksi kukaan vanhempi haluaa ehdoin tahdoin lapselleen surua?