Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvasta hirvittää
25.08.2019 |
Mies oli varannut yllätykseksi lomamatkan meille kahdestaan, koska viimeiset 7kk ovat olleet todella raskaat. Ollaan 3 yötä poissa. Yllätys oli aivan ihana, mutta meillä on 8kk ikäinen lapsi. Nyt luin sitten netistä, että lapsi saisi olla ikävuotta kohden yökylässä, ja voi traumatisoitua pahoin erosta vanhemmista. Iski ihan kauhea ”paska mutsi”-fiilis ja paha olo :/ Pitäisikö vaan jättää menemättä?
Kommentit (91)
Jos kerran nettijutut aiheuttavat pahaa mieltä, niin miksi ihan aloituksenkin teit itse tänne?
Mitä muuta odotat kuin useimpien moittimista asiasta: lapsi traumatisoituu, vähintäänkin häiriintyy loppuelämäkseen.
Jotkut vähemmistössä nyt sanovat mitä sanovat. Ihan itsestä kiinni kumpaa ryhmää uskoo.
Itselläni ei ollut tarvetta jättää vauvaa muutamaa tuntia enempää mihinkään ja olen siis jäävi. Mutta jos joku näin teki, niin viimeinen agendani olisi ollut tätä äitiä/perhettä tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinaan samassa tilanteessa. Mies varasi matkan vastoin tahtoani. Vauva olisi ollut tuolloin 10 kuukautinen. Neuvolassa sanottiin, että on ihan ok, jos on tuttu hoitaja. Mutta mainitsivat myös, että vierastamisvaihe on tuossa iässä. Löysin sitten muistaakseni MLL:n sivuilta tietoa siitä miten poissaolo voi lapseen vaikuttaa. Löysin myös jonkun psykologin kirjoituksen aiheesta. Muistaakseni siinä sanottiin, että jokainen vauva reagoi yksilöllisesti vanhempien poissaoloon ja toisille se voi olla rankempaa. En muista siitä enää tarkemmin. Me pidimme ns. testiyön, joka meni vauvalla hyvin, mutta minä itkin huonoa omaatuntoani pari kertaa yön aikana. Vakuutuin kuitenkin siitä, että vauva pärjäisi hyvin toistekin. Teillä on hoitaja, joka on todella tuttu vauvalle. Se on kaikkein tärkeintä ja vauva luultavasti tuntee olonsa turvalliseksi hänen kanssaan, joten haittaa ei pääse syntymään. En lukenut silloin näitä palstajuttuja aiheesta, mutta nuo mainitsemani jutut luettuani, päädyin jäämään oman reissuni kohdalla kotiin. Syy oli lähinnä oman pääni sisällä, koska olisin tuntenut liikaa syyllisyyttä asiasta (omatuntoni kolkuttaa todella pienistäkin asioista), eikä vauva loppujen lopuksi ollut omasta mielestäni tarpeeksi läheinen hoitajien kanssa. Lähinnä tein päätöksen siis omatuntoni pohjalta, vaikka vauva olisi varmaan pärjännyt hyvin. Mies lähti kaverinsa kanssa reissuun ja kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun, vaikka tunsinkin vuorostaan huonoa omaatuntoa miehen puolesta, kun reissu oli kuitenkin alunperin meille tarkoitettu. Kaiken tämän jälkeen, lähde ihan huoletta vain. Nimenomaan ne toistuvat hylkäyksen tunteet traumatisoivat. Pääasia on siinä miten hoidat lastasi päivittäin. Reissut silloin tällöin eivät aiheuta vahinkoa. Nyt tiedän parikin perhettä, jossa lapset ovat olleet jo vauva-aikana paljon hoidossa isovanhemmillaan. Ovat aikuistuttuaan läheisiä sekä vanhempien, että isovanhempien kanssa ja iloisia siitä, että on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä.
Menkää vaan. Lapsi kyllä pärjää tutuilla hoitajilla .
Huh, ite oon kyllä semmoinen, etten varmasti jättäisi! Meillä nyt vähä päälle 3v ja 1,5v lapset. Minusta se on niin, että ku lapset on tehty, niin ne myös hoidetaan. Miten voi olla niin väsynyt, että tarvii yhden lapsen vanhempana 3 yötä lomaa? Miksei voi esim isän kans vuorotella? Jos isä töissä, äiti hoitaa, ja kun isä tulee töistä,niin äiti päikyille ja isä hoitaa ja välillä myös isä päikyillä ja äiti hoitaa? Nukkuuko vauvasi päikkyjä vai onko koliikki/refluksi yms erityistarpeita?
Kyllä noin pienelle on minun mielestä yksikin yö liikaa erossa molemmista vanhemmista vieläpä yhtä aikaa, tai ainakin mä oon semmonen leijona, etten ois ees antanut kenellekään vauvaani yökylään. Mutta jokainen tavallaan, tsemppiä!
Tarkoitin leijonaemo, siis olen tuo edellinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Ap, 3 vrk on niin pitkä aika, että lapsi kyllä ehtii tajuata, ettei teitä enää ole. Tämä ei kuitenkaan itsessään aiheuta traumaa.
Ratkaisevaa on kaksi seikkaa: ensinnäkin se, millä asenteella jätät lapsen. Jos näytät liikaa surkunaamaa, viestität, että lapsi tulee säälittävästi hylätyksi. Se on siemen epäilylle lapsen mielessä. Toiseksi, ratkaisevaa on se, kuinka hyvin hoitaja oikeasti kykenee täyttämään lapsen toiveet. (Vrt. pakkosyöttö letkulla tai nukuttaminen pillereillä - homma houdettu, mutta psykologinen vaurio ilmeinen). Oletko varma, että hoitaja klaaraa vaikeatkin tilanteet hermostumatta? Varo, jos hän on luonteeltaan esim. liian leppoisan oloinen, koska silloin et tiedä mitä päässä liikkuu ja mistä napsahtaa... avoimempi on sikäli turvallisempi.Varaudu siigen, että paluusi jäljeen lapsi suhtautuu sinuun kuin vieraana; hyväksy hänen tunteensa ja se tosiasia, että hylkäsit hänet - se ei oke välttämättä katastrofi. Asenteesi ratkaisee eniten!
Passin tilalle voi tietääkseni saada pikaluvan.
Miettikää tarkoin, mitä haluatte. Jos vain pakenette ongelmua, niitä voi tulla lopulta vain enemmän.
Tietysti on hyvä asia, jos irtiottoakin on... pääsiallinen työsi on kuitenkin lapsesta huolehtiminen. Pystyisitkö nauttimaan matkasta juuri nyt?
Vai että on äiti oikein hylännyt kun on kolme yötä pois kotoa! Miksi sinulla tarve syyllistää toista äitiä? Oletko noin epävarma omasta äitiydestäsi? Tuntuu että nämä netissä liikkuvat "säännöt" siitä kauanko äiti voi olla pois lapsensa luota on juuri niiden kateellisten äitien kehittämiä jotka eivät itse koskaan pääse minnekään reissuun. Tulee sitten parempi mieli kun uskottelee itselleen että ei edes halua reissuun kun on parempi äiti kuin ne jotka pääsevät joskus pienelle lomalle. Kaikki lapsethan kun ovat tunnetusti täysin samanlaisia ja he reagoivat kaikkeen täysin samalla tavalla joten kyllä nämä tuomitsijat tietävät paremmin kuin lapsen oma äiti.
Suositushan on, että yksikin yö on tuon ikäiselle liikaa. Tässä on kyse kolmesta yöstä. Vasta vuoden ikäinen lapsi pystyy säilyttämään muistikuvan vanhemmistaan vuorokauden ajan.
Ja nämä sairaalaan joutumiset yms. mistä täällä on mainittu ovat poikkeustilanteita, jotka ovat vähän eri asia kuin parisuhdeloma.
Jos pystyt jättämään vauvasi ja nauttimaan lomasta ilman häntä, niin lähde vaan. Yleensä kiintymyssuhde toimii molempiin suuntiin eikä äiti pysty olemaan vauvasta erossa kauempaa kuin mitä vauvakaan pystyy olemaan erossa äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suositushan on, että yksikin yö on tuon ikäiselle liikaa. Tässä on kyse kolmesta yöstä. Vasta vuoden ikäinen lapsi pystyy säilyttämään muistikuvan vanhemmistaan vuorokauden ajan.
Ja nämä sairaalaan joutumiset yms. mistä täällä on mainittu ovat poikkeustilanteita, jotka ovat vähän eri asia kuin parisuhdeloma.
Jos pystyt jättämään vauvasi ja nauttimaan lomasta ilman häntä, niin lähde vaan. Yleensä kiintymyssuhde toimii molempiin suuntiin eikä äiti pysty olemaan vauvasta erossa kauempaa kuin mitä vauvakaan pystyy olemaan erossa äidistään.
Joo ei sitä parisuhdetta kannata hoitaa, keskittyy nyt vaan lapseensa seuraavat 18 vuotta ja ignoraa miehen. Eihän miehellä eikä parisuhteella ole mitään merkitystä, kerran vauva on tehty!
Sitten AP itkeekin vuoden päästä kun mies tahtoo eron.
AP, jos teillä on hyvä ja luotettava huoltaja niin reissuun vain. Kyllä, sydäntäsi varmasti riipii olla erossa ihanasta vauvastasi muutaman yön, mutta hän pärjää. Hoida siis myös parisuhdettasi.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan mukaan ottaminen ei ole mahdollista, sillä kyseessä on äkkilähtö ja passia ei ehdittäisi saamaan. Joten lennolta pois jääminen on ainoa vaihtoehto. Tänne on tulossa tuttu hoitaja joka käy monta kertaa viikossa muutenkin ja lapsemme viihtyy hänen kanssa todella hyvin. Uskon, että pärjäävät paremmin kun hyvin. Mutta sitä mietin, että voiko siitä oikeesti jäädä aikuisuuteen asti traumoja että ”vanhemmat on hylännyt”?
Ap
Olet varmaan huomannut, että lähes kaikki ennen 80-lukua syntyneet ovat traumatisoituneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen sitten huithapeli. Lapsi on nyt 12 ja ihan täyspäinen. Kun hän oli 9 kk, olin kymmenen päivää Sveitsissä Alpeilla kaverin kanssa. Mieheni ja hänen äitinsä hoitivat lapsen. Hyvin oli mennyt.
Lähde ja nauti.
Mä en koskaan lähtenyt ja noudatin joka sääntöä pilkuntarkasti. Ei tullut vauvalle hylkäämiskokemusta, mutta meidän parisuhde meinasi kyllä hajota kun en enää muutenkaan huomioinut miestäni. Työnsin hänet vaan julmasti sivuun. Ei vauva varmaan meidän riitelystäkään varsinaisesti nauttinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukas vauvan imettää tämän ajan?
Vauvahan syö maitoa vuoden ikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Jos vauvalla on tuttu ja turvallinen hoitaja, ei tarvitse olla huolissaan. Ellei ole, kannattaisi ehkä harkita reissua uudestaan tai ottaa vauva mukaan.
Joo, ehdottomasti vauva mukaan lentokoneeseen rääkymään ja päästelemään paukkuja. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ajatuskin vauvan jättämisestä yön yli oli todella vaikeaa. Kerran kokeiltiin ja itkin useamman kerran syyllisyydestä. Ja omatunto soimasi pitkään. Vauva pärjäsi hyvin, minä en. Nyt vauva on 1,5-vuotias ja erossa olo on helpompaa. Kiintymys vauvaan yllätti minutkin. Kaverini vauva oli useamminkin yökylässä ja hänestä oli ihanaa huilata se aika. Eli kukin toimii niin kuin pystyy. Muiden on turha arvostella toisen tapaa toimia, koska äidit sekä vauvat ovat erilaisia. Eli teet ihan niinkuin parhaaksesi näet, vauva pärjää tutun ihmisen hoivissa.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Kumpi?
Aivan liian pitkä aika. Miehesi on itsekäs ja lapsellinen kun edes varasi tuollaisen matkan. Lapsi ei tajua ajan kulua eikä tuo ikäinen osaa sanoittaa suruaan ja ahdistustaan, mutta missään nimessä ei noin pitkää eroa vauvasta
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sitten huithapeli. Lapsi on nyt 12 ja ihan täyspäinen. Kun hän oli 9 kk, olin kymmenen päivää Sveitsissä Alpeilla kaverin kanssa. Mieheni ja hänen äitinsä hoitivat lapsen. Hyvin oli mennyt.
Mahdolliset ongelmat tulee yleensä esiin vasta kolmekymppisenä. Ja teini-ikäkin vielä... parempi tosin että kapinoi silloin, kuin vanhempana!
Kukaan tuskin voi sanoa, että ehdottomasti joo tai ei vauvan jättämiselle, koska ei tiedä esim. kuinka traumatisoitunut vauva JO ON. Heiilähän on ollut vaikeaa.
Miksi tarvitsette näin ison irtioton?
Jos teillä on hoitoapua monta kertaa viikossa ja silti olette uupuneita niin kyllä miettisin että mikä oikeasti mättää. Koska ei se yksi kolme päivää auta, jos ne perustukset on pielessä.