Lue keskustelun säännöt.
Ero vauvasta hirvittää
25.08.2019 |
Mies oli varannut yllätykseksi lomamatkan meille kahdestaan, koska viimeiset 7kk ovat olleet todella raskaat. Ollaan 3 yötä poissa. Yllätys oli aivan ihana, mutta meillä on 8kk ikäinen lapsi. Nyt luin sitten netistä, että lapsi saisi olla ikävuotta kohden yökylässä, ja voi traumatisoitua pahoin erosta vanhemmista. Iski ihan kauhea ”paska mutsi”-fiilis ja paha olo :/ Pitäisikö vaan jättää menemättä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
No minä olen sitten huithapeli. Lapsi on nyt 12 ja ihan täyspäinen. Kun hän oli 9 kk, olin kymmenen päivää Sveitsissä Alpeilla kaverin kanssa. Mieheni ja hänen äitinsä hoitivat lapsen. Hyvin oli mennyt.
Voi lapsirukkaa. Tulee vaikea elämä. Huumeet ja syrjäytyminen, ei löydy kumppania koska ei luota ihmisiin. Susta meni hyvin. Pääsit matkalle ja lapsi ei pahemmin itkenyt. Itkeekö ne koskaan kun ovat vaurioituneet? Ei. Heidän sisällään on iso tyhjä yksinäisyys loputtomaksi langetettu. Onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mieti kuninkaallisia ja julkkiksia, niiden lapset jää jo vielä nuorempina hoitoon. Samoin joissakin maissa äidit lähtevät työelämään paljon aikaisemmin ja silti lapset kasvavat ihan täysipäisiksi.
Riittää hyvin, että lapsella on luotettava ja ennenkaikkea tuttu hoitaja. Tietenkin lähdet, lapsi pärjää hyvin ja parisuhteen hoito on investointi teidän koko perheen tulevaisuuden hyvinvointiin. Hauskaa reissua!
Kai ymmärrät, että noissa perheissä hoitaja on äidin korvike eli vanhemmista ei niin väliä, kunhan tuttu ja turvallinen hoitaja on "aina" läsnä. Ei vauva tiedä, onko häntä synnäriltä kotiutumisen jälkeen hoitanut äiti vai hoitaja, hänelle riittää, että se on ensisijaisesti sama henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitsette näin ison irtioton?
Luitko edes aloitusta? Mies oli varannut matkan meille yllärinä, en minä. Mutta ymmärrän kyllä miksi matkan varasi. On ollut paljon töissä ja minä olen hoitanut vauvaa lähes yksin ja herännyt tunnin välein yöllä kun huutaa refluksia/allergioita.
Tiedän loman tekevän enemmän kun hyvää, silti syyllisyys painaa noiden tekstien jälkeen. Kiitos kaikille jotka kommentoivat asiallisesti.
ApEt voi olla tosissasi!
Menit sitten perinteiseen äijien ansaan eli ensin mies ei hoida vauvaa lainkaan ja sitten yllärilomalla hankkii itselleen toisen vapaavuoden perheestä. Jos se mies halusi oikeasti sinua palkita, niin se hoitaisi vauvaa, mutta ehei, se ottaa lomaa siitä kokonaan! Ja vielä saa sinut uskomaan, että hyvää hyvyyttään järjestää teille yhteistä aikaa.
Kuule, eroryhmiä vetäneenä voin kertoa, että lähtölaskenta on nyt alkanut!
Mitä sä selität?
Ap:lla ja miehellä ei olisi mitään tarvetta lomaselle, jos mies olisi vaivautunut olemaan osa perhettä. Nytkään lähtökohtana ei ole perheen tilanteen parantaminen vaan se, että mies haluaa naisen kolmeksi yöksi omakseen. Ero on jo alkamassa, koska mies ei ole sitoutunut perheeseen ja lapseen lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju jossa aivopestään tuoreita äitejä, että vain he kelpaavat lapsensa hoitajaksi.
Turvallinen tuttu hoitaja kyllä osaa asiansa ja äiti saa hetken hengähdystauon.
Olishan se nyt kamalaa, jos lapsen elämä olisi pilalla, jos vaikka äiti joutuisi sairaalaan.
En ota kantaa, onko lomamatka oikein vai väärin. Mutta voin kertoa oman kokemukseni: jouduin sairaalaan vakavan sepsiksen takia, kun esikoinen oli 9 kk. Se oli aivan hirveää. Hän oli itkenyt ensimmäisenä iltana 2 tuntia ja toisena yli tunnin. Olin imettänyt häntä iltaisin, eikä tuttipullo kelvannut. Vaikka mieheni eli isänsä osasi hoitaa, rutiinit olivat niin minun varassani (esim. aamupalat, iltamaito), että tuntuihan se pikkumiehestä varmaan isolta muutokselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää on myös se, millaista hoivaa vauva saa ennen erossaoloa ja sen jälkeen. Jos hoito on ollut hyvää ja jatkuu erossaolon jälkeen hyvänä, yhteys kyllä palautuu.
Asiantuntija en ole, mutta olen työstänyt vakavaa kiintymyssuhdehäiriötä pitkässä terapiassa, ja tämänkaltainen ajatus tuli itsellenikin, että kyllä mun traumat on syntyneet ylipäänsä vaarallisessa ympäristössä, jossa olin varma, että minut tappaisi väkivaltainen vanhempi, jolta toinen vanhempi (tai kukaan muukaan) ei minua suojellut. Tällaisessa ympäristössä siis kasvoin vauvasta täysi-ikäiseksi asti. Jos lapsesi kasvaa turvallisessa ympäristössä turvallisten vanhempien kanssa, ja hoitajaksikin on tulossa tuttu ja turvallinen ihminen, kuulostaa todella erikoiselta, että muutaman päivän poissaolonne lapsen traumatisoisi loppuelämäkseen.
Minä olen hoitanut kiintymyssuhdevaurioitani terapiassa myös. Äitini joutui sairaalan kun olin 9 kk ikäinen. Minua hoiti isäni joka on läheinen hoitaja, mutta ei tarpeeksi läheinen koska sain selkeät traumat. Äiti oli poissa vain 2 päivää ja sinä aikana imetys oli lakannut. En enää huolinut äitiä lähelleni pitkään aikaan. Olin loukkaantunut ja itkin omien pehmolelujen kanssa. Äiti joutui rakentamaan suhteen uudelleen ja kaikki vauriot näkyy elämässäni vieläkin. En luota ihmisiin ja minulla on pelkoja ja surullisia tiloja ja paniikkihäiriö, toistuva masennus.
En suosittele rikkomaan lasta. Saisit lomaa ja rikkinäisen vauvan, olisiko se sen arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
No hyvänen aika, ne traumat näkyy vasta 20-30 vuoden päästä.
Kyllähän niin ikävästi voi käydä että vauva joutuu eroon äidistä/ensisijaisesta hoitajasta sairaalaan joutumisen vuoksi. Ja vaikka siitä selvittäisiin, niin eihän se sitä tarkoita, että on se ja sama olla noudattamatta tieten tahtoen erossaolosuosituksia. Vauvat on erilaisia, toisilla on enemmän valmiuksia selvitä erosta kuin toisilla, mutta varmaksi sitä ei voi kukaan etukäteen tietää, joten miksi ottaa turhia riskejä, jollei ole pakko. Sitä paitsi jos äiti joutuu sairaalaan, jää vauva todennäköisesti isän kanssa ja jos isä on normaali osallistuva isä, niin eihän se ole verrannollinen siihen, että kumpikin vanhempi lähtee pois.
Onhan tämä yhteiskunta täynnä suosituksia/sääntöjä/lakeja, joita voi joutua rikkomaan hädän hetkellä, ja vaikka siitä selviäisikin ilman ongelmia, ei se sitä tarkoita, että niillä voi sitten ihan hyvin heittää vesilintua muutenkin.
On käsittämätöntä, että sitäkin arvostellaan, jopa haukutaan, että jotkut vanhemmat eivät halua olla erossa lapsistaan. Kai se sitten on toisille yllätys, että jotkut ei nimenomaan halua, eivät vaikka olisi mahdollisuus. Eivät lähtisi vaikka ilmainen luksusreissu tipahtaisi nenän eteen. Eivätkä todellakaan ole kateellisia niille, jotka lähtevät reissuun jättäen pienen vauvan hoitoon.
Mutta tosiaan jokainen toivottavasti tuntee oman vauvansa niin hyvin että osaa parhaiten arvioida sen jaksaako vauva olla erossa jos nyt mieli sinne reissuun vie. Ap:n tapauksessa vaikuttaa että hoitaja on joka tapauksessa tutumpi vauvalle kuin isä. Jos ap reissuun lähtee, toivottavasti saa siellä myös rentoutua ja levätä, eikä niin että reissu onkin miehen "hoitamista" varten. Kuulostaa kurjalle tilanne, ettei mies ole ottanut osaa vauvan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka hoitaja olisi kuinka tuttu, on ero vanhemmista vauvalle aina hylkäämiskokemus, jolla saattaa olla suuria vaikutuksia aikuisuuteen asti. En jättäisi, en ainakaan useammaksi yöksi.
Sinä tuskin nauttisit matkasta kun tietäisit vauvan hyljeksityn olon.
Minä jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi, kun olin 10 kuukauden ikäinen. Sairaala oli parin sadan kilometrin päässä eikä vanhemmat päässeet katsomaan minua koko aikana. En tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat minua hakemaan pois. Tämä tapahtui 60-luvun lopulla enkä osaa sanoa jäikö tuosta minulle traumoja. Olen melkoinen stressaaja luonteeltani, joten enkö olisi ilman tuota eroa?
Omasta puolesta toivotan ap:lle hyvää matkaa. Uskon, että lapsi kyllä pärjää, vaikeampaa se on äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä keskusteluja lukiessa ihmetyttää että miten nämä fanaattiset ja ehdottomat "en jättäisi vauvaa edes yhdeksi yöksi hoitoon" - vanhemmat hoitais sen jos lapsi joutuisi sairaalaan? Jokaisella osastolla saati teholla ei ilmeisesti ole yöpymismahdollisuutta. Tässäpä yllätys: sellaisiakin ihmisiä on jotka ovat sairaalassa viettäneet aikaa alle vuoden ikäisenä eivätkä ole traumatisoituneet toimintakyvyttömäksi.
En lähtisi vertailemaan lomamatkaa ja sairaalaa. Toinen on vapaasti tehty oma valinta, toinen on pakkotilanne - ymmärrätkö eron?
Kenellä sitten olit hoidossa tuon ajan? Sehän riippuu ihan siitä. Eikä kukaan nyt tietenkään muista että olisi jäänyt trauma 8kk iässä :D