Kun olin lapsi 80luvulla naapurin rouva pyöri kännissä pitkin pihaa ja hänen pieniä poikaan piti muut silmällä

Sellaista se oli sillon. Ei puututtu toisten asioihin vaikka lapset oli silmät mustina ja likaisissa vaatteissa. Ja nykyään taas tehdään  lasu kun uhmaikäinen huutaa.

Kai olet käynyt vuosia terapiassa tuon takia?

Kultainen 80-luku...

Omassa tuttavapiirissä ollut alkkisäiti kasvatti pari poika. Kummallakin on paha alko-ongelma. Toinen melkein joi itsensä hengiltä. Kummallakaan ei ole kunnollista omaa perhettä ja toisen lapset sijaiskodeissa.

Oma äitini ryyppäsi 80 luvulla kun olin alle 10v ja sisar 2-3v. Meistä piti kavereiden vanhemmat huolta, joskus mummu. Äiti häipyi välillä päiviksi ja kun ruoka loppui kotoa, niin päästiin mm. parhaan kaverini luokse. Koulussa kävin ja sisaren vein ja hain päiväkodista monesti. Ei sielläkään kyselty mitään..

No lopulta meni koti alta ja meidät laitettiin sijoitukseen. Äiti kuoli muutama vuosi tuon jälkeen.

Kyllä, ja vielä moninkertaisesti enemmän oli niitä lapsia, joiden isät oli kännissä , eivätkä välittäneet lapsistaan tuon taivallista, mutta se on niin tavallista, ettei se edes herätä tunteita. Ei silloin, eikä nyt. Mutta olihan noilla lapsilla yleesä äiti joka hoisi ja hoivasi, joten ei ollut väliä, vaikka isä viis veisasi. Mutta missä lie noidenki 80-luvun lasten isä on ollut, kun ei ole lapsistaa tuon vertaa välittäyt, että olisi hoitannut lapsesa, kun ei kerran äiti siihen pystynyt.

Kaksinaismoraali kukkii näissä tapauksissa. Kukaa ei ihmettele missä se isä luuraa, kun lapset on äidin hoivissa, joka ei ole kelvollinen lasta hoitamaan. Jos asia on toisin päin, huuto siitä, missä lasten äiti on, alkaa välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ryyppäsi 80 luvulla kun olin alle 10v ja sisar 2-3v. Meistä piti kavereiden vanhemmat huolta, joskus mummu. Äiti häipyi välillä päiviksi ja kun ruoka loppui kotoa, niin päästiin mm. parhaan kaverini luokse. Koulussa kävin ja sisaren vein ja hain päiväkodista monesti. Ei sielläkään kyselty mitään..

No lopulta meni koti alta ja meidät laitettiin sijoitukseen. Äiti kuoli muutama vuosi tuon jälkeen.

Missä teidän isä oli ja miksi hän oli jättänyt pienet lapset alkoholistin luo asumaan? Miksi hän ei hoitaut teitä silloin, kun äiti häipyi omille teilleen?

Se oli sitä aikaa. 10-vuotiaalla luokkalaisella täys rapajuopot vanhemmat ja kunnan pääsossun mielestä ei voi mitään, kun se poika on niitten tukena.

Kyllä tuollaista aika karua heitteillejättöä tapahtuu nykyäänkin, ei vain kasarilla. Tiedän erään alkkisäidin, jonka alaikäinentyttö vietti aikaa alkoholistimiehen ja hänen pojan luonna. Alkkismutsin mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Tyttö tutustui päihteisiin hyvin nuorena ja sillä hyvin itsetuhoisella tiellä lienee vieläkin. 

Kasarilla kylä kasvatti ja piti huolta. Meilläki iso vuokrataloyhtiö ja paljon se sisällään piti. Sossuista en muista koskaan lapsena edes kuulleeni, vaikka välillä tapahtui yhtä ja toista. 

Meillä oli vielä se ns. hyvä perhe, vaikka vuokrakolhoosissa asuttiin. Autettiin mikä pystyttiin. Sitten isä kuoli yllättäen, niin äiti alkoholisoitui. Nopeesti asiat muuttui, Nyt meidän perhe oli naapureiden silmätikkuperhe, kun äitiä kannettiin lähes tajuttomana kotiin ja kävivät kaappeja läpi, että onko ruokaa. Meillä oli!

Äiti aina maksoi vuokran ja sänkön ensin ja sitten osti kaapit täyteen ruokaa ja pakkaseen teki, loput se dokas. Silloin kävi vielä töissä ravintolassa. Hän myös marjasti, sienesti ja sillä oli vuokrattu kasvimaa, sinne lähti kesäaamuisin kossupullon kanssa hääräämään. Illalla sen sitten joku toi pihapiiriin pyörimään, joskus kotiinkin saakka.

Mä vanhimpana (yläastelaisena) sitten kokkasin ja huolehdin nuorempien (4, 6 ja 10 vuotta nuoremmat) pesut ja pisut ja koulut. Välillä oli ruokapöydässä muitakin lapsia, joiden vanhemmat oli hunningolla. Meille sai aina tulla ja jotain syötävää keksittiin. Vaatteet pestiin ja kuurattin koko tyyppi. Ompelin ja vaihdeltiin vaatteita sopivan kokoisia.

Muistan kerran, kun veli 12v toi kotiin naapurirapun 8v kaksoset. Oli talvi ja näillä oli vaan yhdet kengät! Pihalla touhunneet jonkin aikaa, kun veli oli huomannut toisen sinertävät paljaat varpaat. Se käski nämä tyypit meille lämpimään. Kuuma kylpy. Muistan kun se sinivarvas huusi kivusta, kun sattui jalkoihin. Pikku hiljaa se vesi pitää lämmittää... helpottaa sitten. Käytiin kaappeja läpi ja löydettiin jotain päälle pantavaa, että sai ne niiden vähät vaatteet pesuun. Toinen veli kävi viemässä lapun kaksosten kotiin, että ovat meillä yötä. Ei niitä kukaan kaivannut useaan vuorokauteen.

Käytiin sitten naapureita läpi, että saatiin vaatteita ja kenkiä. Toivat vaatteita ja ruokatarpeita. Mä ompelin ja kokkasin. Olin siinä vaiheessa 18vuotias lukiolainen. Jäänyt mieleen, koska olisi ollut vanhojen tanssit ja tuo veljen huolehtiminen. Sai niistä kaksosista itselleen perskärpäset.

Mä sain tuommoisen kätevän emännän kasvatuksen sivussa ja omien lisäksi pidän yhteisöstä yhä huolta. Tämä veli ja nuo kaksoset sitten alkoivat rötöstelemään ja päihdeongelmia tuli. Veli kuoli ja toinen kaksosista ja toinen on linnassa istumassa elinkautista. :( 

Muut ovat eläneet elämäänsä suht viisaasti. Äitikin raitistui lopulta. Välit huonot, mutta kohteliaat.

Silloin ei tullut mieleenkään tehdä lasuja. Nykyään sen osaan. Nyt tajuaa, että lastensuojelusta voi olla joillekin jopa hyötyä. Uusi aika, uusi mahdollisuus.