Nenän takia yksin ja lapseton

Tuntuu, että olen umpikujassa.

Ja tuntuu, että oma elämänilo alkaa kadota.

En voi saada kumppania enkä perhettä. Mitä järkeä on siis elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on perunanenä, mies, 2 lasta ja akateeminen loppututkinto.

Mutta jos nenä on ongelma, käy plastiikkakirurgi K. Ståhlbergilla, hän tekee parhaat nenät.

Mistä osaat sanoa, että K. Ståhlberg olisi paras leikkaamaan nenän? Mulla on kuitenkin aika haastava nenä, koska siinä luussa kyömyä.

Minulla oli sekä kyömynenä että vielä vinoon kasvanut septum. Keräsin rahaa ja menin Ståhlbergille. Hän sai nenästäni suoran. Elämäni paras päätös! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se sinun oikea nenähän siirtyy vaan lapsellesi ehkä joten huijaisit miestä jo alussa.

No voihan sen lapsenkin nenän korjata ja en lapsen ja sen lapsen jne.

Tosin miehenkin nenä vaikuttaa lapsen nenään. Jos AP leikkauttaisi nenänsä ja etsisi oikein poikkeuksellisen pieni ja kapeanenäisen miehen eli miehen jolla olisi sellainen nenä kuin Michael Jacksonilla lopulta useiden nenäleikkausten jälkeen niin AP:n suuren nenän ja miehen poikkeuksellisen pienen nenän myötä lapselle tulisi luonnostaan normaalin kokoinen ja näköinen nenä.

Itselläni on keskikokoinen nenä ja vaimoksi etsin naisen jolla on pieni nenä, koska mielestäni pieninenäiset naiset ovat kauniita niin tällöin saan itse katsella kaunista vaimoa ja tytär peri pienen kauniin nenän, tosin nyt kun tyttö on kuusivuotias näyttää hänen nenänsä vielä keskikokoiselle. Toisaalta anopilla on liiankin pieni luiseva nenä, onneksi vaimollani ei ole niin luiseva ja pieni kuitenkaan ainakaan vielä, saattaahan se vanhetessa siitä muuttua vanhan naisen luisevaksi nenäksi vielä.

Tuollainen nenä kuin esim. Laura Närhellä tai chisulla on on juuri sopiva.

Pieninenäisillä miehillä on tosin yleensä pieni sukuelin.

Itse pitäisin eniten naisista joilla on pieni kaunis nenä ja korkeat kauniit poskipäät sekä suuret kauniit selvästi siniset (ei harmaat siis!) tai vihreät silmät ja sopusuhtaiset huulet ja pieni leuka sekä sileä vaalea iho ja riittävän paksut vaaleat hiukset, mutta aivan kaikkea tätä en kyennyt saamaan. Lisäksi vaimolla on nykyään tummat keskipituiset hiukset kun nuorena tuossa 19-25 -vuotiaana ne olivat blondit ja välillä esim. 19-vuotiaana jopa söpön kiihottavasti leteillä ja sittemmin ponnarilla mutta nyt keskipituisina ja vapaina ja paljon enempi pidin niistä leteistä ja ponnarista blondina. Tosin nyt 34-vuotiaana korkeasti akateemisena koulutettuna esimiesasemassa voisi ne blondit letit näyttää pöhköille.

Katselen silti sillä silmällä blondeja teinejä joilla on letit, muistot palaavat mieleen.

Geenit ei toimi niinkuin kuvittelet eli toisen vanhemman pieni nenä pienentäisi isonenäiselle syntyvien lasten nenää. Lapset voivat saada minkälaisen nenän tahansa isosta pieneen riippuen siitä millaiset geenit sattuu saamaan.

Lisäksi geenit voivat periytyä kaukaakin sukulinjasta. Minulla on piirteitä, jotka olen perinnyt äidinisänisältä. Ukin ja äidin yli nuo piirteet hyppäsivät, tulivat suoraan minuun.

Kaikki geenit periytyvät sukulinjasta tietenkin, mitä oikein tarkoitit että voivat periytyä kaukaa sukulinjasta, jätä sana voivat pois niin menee oikein eli "kaikki geenit periytyvät kaukaa sukulinjasta". Piirteiden kohdalla voi käyttää sanaa voivat eli piirteet voivat periytyä kaulaa sukulinjasta tai sitten ei. Geenit sen sijaan periytyvät aina sukulinjasta. Ei kannata sotkea termiä piirre termiin geeni siis.

Ilmiö, että jokin ominaisuus tai piirre hyppää vanhemman yli ei tarkoita etteikö vanhemmalla olisi sitä geeniä joka piirteen tai ominaisuuden aiheuttaa. Ne geenit jotka vanhempi voi antaa jälkeläiselleen on pakko olla myös sillä vanhemmalla, muuten niitä geenejä ei voi lapselleen antaa. Eivät ne isän siittiöt esim. muodostu hänen isänsä kiveksissä vaan hänen omissaan ja hänen omista kromosomeistaan, eli lukion biologiaa: meioosi, johon liittyy geenien kytkentä ja vaihdanta eli meioosissa syntyviin sukusoluihin menee täysin sattumanvaraisesti kromosomit jotka sukusolua tuottava yksilö on perinyt omilta vanhemmiltaan ja lisäksi nämä kromosomit vaihtavat osia. Tämä aiheuttaa sen että yksi vanhempi voi saada tuhansia jopa kymmeniä tuhansia perimältään aivan erilaisia lapsia.

Sisaruksillakin voi olla näin eri etninen tausta prosentuaalisesti tarkasteltuna, jos vaikka joku sadoista esivanhemmista on kotoisin britanniasta ja joku tanskasta niin voi olla että joku lapsi saa tuon esivanhemman kromosomin tai sen pätkän ja joku taas ei ja jollain sisaruksista on enemmän geenejä tanskasta ja jollain ei, jos kromosomit eivät vaihtaisi osiaan vielä keskenään meioosissa sen ohella että ne jakautuvat sukusoluihin täysin sattumanvaraisesti niin sitten voisi käydä jopa niin että koko kromosomia joka olisi tanskasta peräisin ei joku sisaruksista saisi ja joku saisi mutta koska kromosomit vaihtavat pätkiä keskenään niin käytännössä ne ovat sekoittuneet esim. kymmenessä sukupolvessa niin että kaikki sisarukset perivät jossain määrin tätä tanskalaista geeniperimää, joku enempi joku vähempi. Etnisyyden prosentuaalinen määrä voi kuitenkin siis saman perheenkin sisäisillä lapsilla vaihdella.

Jos esim. jokin vahva luonteenpiirre, vaikka pikkutarkkuus ilmenee neljässä polvessa vain kolmella siten että isoisoäidillä se on ja isoisällä mutta ei isällä ja taas sitten lapsella ilmenee niin voi käydä niin että isän äidillä on ollut esim. adhd:lle ja huolimattomuudelle altistava perimä ja isä on perinyt kyllä sen pikkutarkan luonteen aiheuttavat geenit mutta äitinsä on antanut nuo adhd-geenit ja isän lapsi taas on saanut ne pikkutarkkuuden aiheuttavat geenit mutta ei näitä isänsä äidiltään perimiä adhd-geenejä niin tällöin isä on huolimaton tavaransa hukkaava adhd kuten äitinsäkin mutta isän lapsi taas pikkutarkka tavaroistaan hyvin huolehtiva lapsi. Isän pikkutarkkuutta aiheuttavia geenejä vahvemmat geenit ovat olleet siis ne adhd-geenit jotka ovat peittäneet sen pikkutarkkuuden, näitä isoäitinsä adhd-geenejä ei taas lapsi ole sitten saanut eli se kromosomin osa jossa nämä geenit sijaitsevat ei olekaan juuri siihen siittiöön sattunut menemään joka on hedelmöityksen päässyt suorittamaan ja se pikkutarkka luonteenpiirre voi hypätä isoisältä lapselle vaikka isä on huolimaton adhd.

Kyllä. Meillä mieheni vanhemmat, eli toiset isovanhemmat ovat maoreja. Kaikilla lapsillamme on isän suvun piirteet nenää myöten ja tummuusaste vaikka itse olen vaalea ja sinisilmäinen.

Öööö… tuota... jos miehesi vanhemmat ovat maoreja, eikö miehesikin ole silloin ole maori?

Vain puoliksi. Hän syntyi maori-isän ja englantilaisen äidin lapseksi. Tummuus näyttää peittoavan vaaleuden.

Eli siis lapsen isovanhemmista yksi on maori ja kolme valkoisia, niinkö? Siis itse olet valkoinen, isä on puolimaori, isän äiti on valkoinen, isän isä on maori, sinun äitisi on valkoinen ja sinun isäsi on valkoinen. Ja lapsi on perinyt toisen isoisänsä maoripiirteet ja tumman ihon värin. Sattunut isän siittiöön meioosissa isän isän kromosomeja sopivasti juuri ihon väriin ja piirteisiin vaikuttavia geenejä sisältäen enemmän kuin isän äidin kromosomeja piirteiden ja ihonvärin osalta. Toinen lapsenne saattaa taas olla vaaleampi, jos isän siittiöön meioosissa sattuu sopivasti isän äidiltä perittyjä kromosomeja tai niiden osia niiden geenien osalta jotka em. ominaisuuksiin vaikuttavat. Itsehän et voi antaa lapselle ihon värin osalta taas kuin vaaleaa ihon väriä määrittävää geeniä, tummuuden määrää siittiön sisältämä geneettinen aines tapauksessanne.

Sama kuin jos äidillä on siniset silmät ei hän voi antaa lapselleen muuta kuin tämän sinisen silmänvärin aiheuttavan geenin, jos isällä on ruskeat silmät voi hän mahdollisesti antaa lapselle sinisen silmän geenin tai sitten ruskean jos isällä itsellään on molemmat geenit, tällöin ilmiasu silmille on kuitenkin ruskea, joka peittää piilevänä isällä olevan sinisen silmän geenin, isä voi olla sinisen silmänvärin geenin kantaja ruskeasilmäisenä. Sinisilmäinen ei voi kuitenkaan olla ruskean silmänvärin geenin kantaja. Genetiikassa puhutaan dominantista ja resessiivisestä geenistä. Sinisen silmän värin geeni on siis resessiivinen, sininen silmänväri on kuin jokin perinnöllinen sairaus joka ilmenee resessiivisenä eli piilevänä niin että terve ihminen voi olla tämän taudin viallisen geenin kantaja. Itsekin olen sinisen silmän geenin kantaja ruskeasilmäisenä ja lapsi on sinisilmäinen kuten äitinsäkin, lapsi on saanut tämän minulla piilevänä olevan geenin.

Sininen silmänväri onkin alunperin Euroopassa tapahtunut geenivirhe eli mutaatio silmänväriä koodaavassa geenissä, joka aiheutti normaalin ruskean silmänvärin sijaan vaalean sinisen silmänvärin, virhe ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näköön eikä altistanut ailmäsairauksillekaan. Tosin silmien värejä on n. 16 jos tarkkoja ollaan, ruskeitakin on neljää eri ruskeaa. Suomessa varsinaiset siniset silmät ovat varsin harvinaisia, "sinisiksi" sanotuista silmistä 95% on oikeasti harmaita, harmaan eri sävyjä siniharmaista lähes täysin harmaisiin, hyvin hennosti sinertävän harmaa on yleisin.

Mun mies on kalju ja yhteisiä vuosia on takana 18. Ihana poikalapsikin meille on siunaantunut. Tsemppiä! Sulla on kaikki mahdollisuudet:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se sinun oikea nenähän siirtyy vaan lapsellesi ehkä joten huijaisit miestä jo alussa.

No voihan sen lapsenkin nenän korjata ja en lapsen ja sen lapsen jne.

Tosin miehenkin nenä vaikuttaa lapsen nenään. Jos AP leikkauttaisi nenänsä ja etsisi oikein poikkeuksellisen pieni ja kapeanenäisen miehen eli miehen jolla olisi sellainen nenä kuin Michael Jacksonilla lopulta useiden nenäleikkausten jälkeen niin AP:n suuren nenän ja miehen poikkeuksellisen pienen nenän myötä lapselle tulisi luonnostaan normaalin kokoinen ja näköinen nenä.

Itselläni on keskikokoinen nenä ja vaimoksi etsin naisen jolla on pieni nenä, koska mielestäni pieninenäiset naiset ovat kauniita niin tällöin saan itse katsella kaunista vaimoa ja tytär peri pienen kauniin nenän, tosin nyt kun tyttö on kuusivuotias näyttää hänen nenänsä vielä keskikokoiselle. Toisaalta anopilla on liiankin pieni luiseva nenä, onneksi vaimollani ei ole niin luiseva ja pieni kuitenkaan ainakaan vielä, saattaahan se vanhetessa siitä muuttua vanhan naisen luisevaksi nenäksi vielä.

Tuollainen nenä kuin esim. Laura Närhellä tai chisulla on on juuri sopiva.

Pieninenäisillä miehillä on tosin yleensä pieni sukuelin.

Itse pitäisin eniten naisista joilla on pieni kaunis nenä ja korkeat kauniit poskipäät sekä suuret kauniit selvästi siniset (ei harmaat siis!) tai vihreät silmät ja sopusuhtaiset huulet ja pieni leuka sekä sileä vaalea iho ja riittävän paksut vaaleat hiukset, mutta aivan kaikkea tätä en kyennyt saamaan. Lisäksi vaimolla on nykyään tummat keskipituiset hiukset kun nuorena tuossa 19-25 -vuotiaana ne olivat blondit ja välillä esim. 19-vuotiaana jopa söpön kiihottavasti leteillä ja sittemmin ponnarilla mutta nyt keskipituisina ja vapaina ja paljon enempi pidin niistä leteistä ja ponnarista blondina. Tosin nyt 34-vuotiaana korkeasti akateemisena koulutettuna esimiesasemassa voisi ne blondit letit näyttää pöhköille.

Katselen silti sillä silmällä blondeja teinejä joilla on letit, muistot palaavat mieleen.

Geenit ei toimi niinkuin kuvittelet eli toisen vanhemman pieni nenä pienentäisi isonenäiselle syntyvien lasten nenää. Lapset voivat saada minkälaisen nenän tahansa isosta pieneen riippuen siitä millaiset geenit sattuu saamaan.

Lisäksi geenit voivat periytyä kaukaakin sukulinjasta. Minulla on piirteitä, jotka olen perinnyt äidinisänisältä. Ukin ja äidin yli nuo piirteet hyppäsivät, tulivat suoraan minuun.

Kaikki geenit periytyvät sukulinjasta tietenkin, mitä oikein tarkoitit että voivat periytyä kaukaa sukulinjasta, jätä sana voivat pois niin menee oikein eli "kaikki geenit periytyvät kaukaa sukulinjasta". Piirteiden kohdalla voi käyttää sanaa voivat eli piirteet voivat periytyä kaulaa sukulinjasta tai sitten ei. Geenit sen sijaan periytyvät aina sukulinjasta. Ei kannata sotkea termiä piirre termiin geeni siis.

Ilmiö, että jokin ominaisuus tai piirre hyppää vanhemman yli ei tarkoita etteikö vanhemmalla olisi sitä geeniä joka piirteen tai ominaisuuden aiheuttaa. Ne geenit jotka vanhempi voi antaa jälkeläiselleen on pakko olla myös sillä vanhemmalla, muuten niitä geenejä ei voi lapselleen antaa. Eivät ne isän siittiöt esim. muodostu hänen isänsä kiveksissä vaan hänen omissaan ja hänen omista kromosomeistaan, eli lukion biologiaa: meioosi, johon liittyy geenien kytkentä ja vaihdanta eli meioosissa syntyviin sukusoluihin menee täysin sattumanvaraisesti kromosomit jotka sukusolua tuottava yksilö on perinyt omilta vanhemmiltaan ja lisäksi nämä kromosomit vaihtavat osia. Tämä aiheuttaa sen että yksi vanhempi voi saada tuhansia jopa kymmeniä tuhansia perimältään aivan erilaisia lapsia.

Sisaruksillakin voi olla näin eri etninen tausta prosentuaalisesti tarkasteltuna, jos vaikka joku sadoista esivanhemmista on kotoisin britanniasta ja joku tanskasta niin voi olla että joku lapsi saa tuon esivanhemman kromosomin tai sen pätkän ja joku taas ei ja jollain sisaruksista on enemmän geenejä tanskasta ja jollain ei, jos kromosomit eivät vaihtaisi osiaan vielä keskenään meioosissa sen ohella että ne jakautuvat sukusoluihin täysin sattumanvaraisesti niin sitten voisi käydä jopa niin että koko kromosomia joka olisi tanskasta peräisin ei joku sisaruksista saisi ja joku saisi mutta koska kromosomit vaihtavat pätkiä keskenään niin käytännössä ne ovat sekoittuneet esim. kymmenessä sukupolvessa niin että kaikki sisarukset perivät jossain määrin tätä tanskalaista geeniperimää, joku enempi joku vähempi. Etnisyyden prosentuaalinen määrä voi kuitenkin siis saman perheenkin sisäisillä lapsilla vaihdella.

Jos esim. jokin vahva luonteenpiirre, vaikka pikkutarkkuus ilmenee neljässä polvessa vain kolmella siten että isoisoäidillä se on ja isoisällä mutta ei isällä ja taas sitten lapsella ilmenee niin voi käydä niin että isän äidillä on ollut esim. adhd:lle ja huolimattomuudelle altistava perimä ja isä on perinyt kyllä sen pikkutarkan luonteen aiheuttavat geenit mutta äitinsä on antanut nuo adhd-geenit ja isän lapsi taas on saanut ne pikkutarkkuuden aiheuttavat geenit mutta ei näitä isänsä äidiltään perimiä adhd-geenejä niin tällöin isä on huolimaton tavaransa hukkaava adhd kuten äitinsäkin mutta isän lapsi taas pikkutarkka tavaroistaan hyvin huolehtiva lapsi. Isän pikkutarkkuutta aiheuttavia geenejä vahvemmat geenit ovat olleet siis ne adhd-geenit jotka ovat peittäneet sen pikkutarkkuuden, näitä isoäitinsä adhd-geenejä ei taas lapsi ole sitten saanut eli se kromosomin osa jossa nämä geenit sijaitsevat ei olekaan juuri siihen siittiöön sattunut menemään joka on hedelmöityksen päässyt suorittamaan ja se pikkutarkka luonteenpiirre voi hypätä isoisältä lapselle vaikka isä on huolimaton adhd.

Kyllä. Meillä mieheni vanhemmat, eli toiset isovanhemmat ovat maoreja. Kaikilla lapsillamme on isän suvun piirteet nenää myöten ja tummuusaste vaikka itse olen vaalea ja sinisilmäinen.

Öööö… tuota... jos miehesi vanhemmat ovat maoreja, eikö miehesikin ole silloin ole maori?

Vain puoliksi. Hän syntyi maori-isän ja englantilaisen äidin lapseksi. Tummuus näyttää peittoavan vaaleuden.

Eli siis lapsen isovanhemmista yksi on maori ja kolme valkoisia, niinkö? Siis itse olet valkoinen, isä on puolimaori, isän äiti on valkoinen, isän isä on maori, sinun äitisi on valkoinen ja sinun isäsi on valkoinen. Ja lapsi on perinyt toisen isoisänsä maoripiirteet ja tumman ihon värin. Sattunut isän siittiöön meioosissa isän isän kromosomeja sopivasti juuri ihon väriin ja piirteisiin vaikuttavia geenejä sisältäen enemmän kuin isän äidin kromosomeja piirteiden ja ihonvärin osalta. Toinen lapsenne saattaa taas olla vaaleampi, jos isän siittiöön meioosissa sattuu sopivasti isän äidiltä perittyjä kromosomeja tai niiden osia niiden geenien osalta jotka em. ominaisuuksiin vaikuttavat. Itsehän et voi antaa lapselle ihon värin osalta taas kuin vaaleaa ihon väriä määrittävää geeniä, tummuuden määrää siittiön sisältämä geneettinen aines tapauksessanne.

Sama kuin jos äidillä on siniset silmät ei hän voi antaa lapselleen muuta kuin tämän sinisen silmänvärin aiheuttavan geenin, jos isällä on ruskeat silmät voi hän mahdollisesti antaa lapselle sinisen silmän geenin tai sitten ruskean jos isällä itsellään on molemmat geenit, tällöin ilmiasu silmille on kuitenkin ruskea, joka peittää piilevänä isällä olevan sinisen silmän geenin, isä voi olla sinisen silmänvärin geenin kantaja ruskeasilmäisenä. Sinisilmäinen ei voi kuitenkaan olla ruskean silmänvärin geenin kantaja. Genetiikassa puhutaan dominantista ja resessiivisestä geenistä. Sinisen silmän värin geeni on siis resessiivinen, sininen silmänväri on kuin jokin perinnöllinen sairaus joka ilmenee resessiivisenä eli piilevänä niin että terve ihminen voi olla tämän taudin viallisen geenin kantaja. Itsekin olen sinisen silmän geenin kantaja ruskeasilmäisenä ja lapsi on sinisilmäinen kuten äitinsäkin, lapsi on saanut tämän minulla piilevänä olevan geenin.

Sininen silmänväri onkin alunperin Euroopassa tapahtunut geenivirhe eli mutaatio silmänväriä koodaavassa geenissä, joka aiheutti normaalin ruskean silmänvärin sijaan vaalean sinisen silmänvärin, virhe ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näköön eikä altistanut ailmäsairauksillekaan. Tosin silmien värejä on n. 16 jos tarkkoja ollaan, ruskeitakin on neljää eri ruskeaa. Suomessa varsinaiset siniset silmät ovat varsin harvinaisia, "sinisiksi" sanotuista silmistä 95% on oikeasti harmaita, harmaan eri sävyjä siniharmaista lähes täysin harmaisiin, hyvin hennosti sinertävän harmaa on yleisin.

Kiitos! Sinulla on tiedot hallussa perimästä ihan viimeisen päälle.

Meidän iskä tosiaan puoliksi maori. Hän on tumma ja ruskeasilmäinen kuten kaikki kolme lastamme. Hiukset kiharat. Minä olen ainut vaalea perheessämme, silmät siniharmaat. Asumme Christianchursissa ja nyt lomalla Vantaalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen umpikujassa.

Ja tuntuu, että oma elämänilo alkaa kadota.

En voi saada kumppania enkä perhettä. Mitä järkeä on siis elää?

Itse koen että elämä jäisi toki varsin tyhjäksi ilman lasta, se antaa niin paljon sisältöä ja merkitystä elämään ja on ihanaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä sekä seurata mitä ominaisuuksia ja taipumuksia lapsi on perinyt ja täten myös ohjata lasta niiden mielenkiinnon kohteiden pariin joihin hän itse osoittaa taipumusta ja kiinnostusta ja auttaa lasta kehittämään kykyjään joihin hänellä ilmenee taipumusta pienestä pitäen.

Olen itse lääkäri ja tietenkin opiskellut lääketieteellisessä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita lastentaudeilla ja lastenpsykiatrialla. Mukavaa soveltaa oman lapsen kohdalla asioita joita esim. lastenneuvolassa joutui soveltamaan, mutta kotona vähäisessä määrin silloin tällöin mutta eräänlaisena jatkuvana toimintana.

Hauskaa myös seurata mitä luonteenpiirteitä lapsi on perinyt isovanhemmiltaan, kaikki hänen perimänsä tietenkin juontuu neljään isovanhempaan jotka taas kaikki tunnen hyvin tietenkin.

Mutta saathan toki perheen ja miehen ja mahdollisesti lapsenkin miehesi kanssa jos vain suoraan sanottuna alennat rimaa, jos ne miehet joita tavoittelet eivät ole sinusta kiinnostuneita niin jos haluat perheen niin sinun täytyy tyytyä sellaiseen mieheen jonka saat. Toki voi tuntua kurjalle tyytyä vain johonkin tarpeeksi hyvään, mutta koeta muuttaa ajatteluasi niin että et pyri siihen täydelliseen vaan riittävän hyvään, tässä tilanteessa että tavoittelet täydellistä mutta et sitä saa on lopputuloksena huonompi tilanne kuin se että tavoittelisit vain riittävän hyvää. Paras on usein hyvän pahin vihollinen ja lopputulos sen mukainen, niin tässäkin.

Naisilla on se etu lisäksi että sen lapsen voi hankkia ilman miestä ja perhettäkin. Itsekin tiedän tapauksen jossa nainen hankki yksin lapsen, tosin myöhemmin tuli perhe lapsen lisäksi kun tämä nainen hankki kumppanikseen naisen jonka kanssa muutti yhdessä asumaan lapsen kanssa. Alunperin kuitenkin asui yksin sai lapsen keinohedelmöityksen kautta ennen tämän sateenkaariperheen perustamista.

Ja vaikka ei olisi perhettä, miestä tai lasta niin kyllä elämässä voi olla järkeä ilman näitäkin ja voi olla siis järkeä elää. Se tietysti riippuu ihmisestä miltä lapsettomuus tuntuu, itse kokisin elämän kuitenkin paljon tyhjemmäksi jäävän ilman lasta, varmaan siinä on jokin vahva evoluution aiheuttama geneettinen vietti mukana, mutta kaikilla ei välttämättä näin ole ja onhan paljon lapsettomia pariskuntiakin jotka näyttävät elävän ihan tyytyväistä elämää, jotkut ovat vapaaehtoisestikin lapsettomia. Työn kautta tiedän että tahaton lapsettomuus voi olla joillekin todella kipeä asia kuitenkin.

Emme tietysti voi perimällemme mitään ja perimä määrää pitkälti mitä haluamme, toki siihen vaikuttaa ympäristökin eli perimä ja ympäristö yhdessä kuten lähes kaikkeen muuhunkin. Sitä mitä haluamme emme voi oikeastaan valita jos tarkkoja ollaan eikä ihmisellä tässä mielessä ole vapaa tahto: ihminen tekee tietysti sitä mitä haluaa, voimme tietenkin valita mitä teemme ja voimme valita tehdä halumme mukaan mutta se taustalla oleva halu ei ole vapaasti valittu. Papukaijallakin on vapaa tahto jos vapaa tahto tarkoittaa vapautta tehdä sitä mitä haluaa. Jos polli tahtoo keksin niin polli ottaa keksin.

Nenäleikkauksia eli rinoplastioita on tehty ja tehdään kohtalaisen paljon Suomessakin ja esim. USA:ssa näitä on tehty melko paljon ja pitkään jo. Suomalaisetkin plastiikkakirurgit ovat saaneet esteettisen kirurgian oppinsa pitkälti juuri USA:ssa, suomessa plastiikkakirurgiallakin julkisella puolella hoidetaan vain sairauksia, eikä tehdä varsinaista kauneuskirurgiaa. Esim. palovammojen hoitoa ja todella suurien rintojen aiheuttamien selkävaivojen takia rintojen pienennyksiä tai esim. rintasyöpäleikkausten jälkeistä rintojen esteettistä kirurgiaa. Hörökorvat ja niiden leikkaus on eräänlainen poikkeus, korvataudeilla tehdään hörökorvaleikkauksia esteettisistä syistä, itse hörökorvaisuushan ei aiheuta korvan toiminnalle ja kuulolle mitään vikaa, hörökorvaleikkaus tehdään ulkonäön korjaamiseksi vain. Perusteluna on ollut esim. se että hörökorvaisuus altistaa lasta kiusaamiselle ja sitä kautta heikentää hyvinvointia. Tällä perusteella tietysti voitaisiin monenlaista muutakin korjailua tehdä lapsen ulkonäköön, mutta esim. nenäleikkauksia ei tehdä vaikka lasta alettaisiin nenän takia haukkua koulussa vaikka kärsäksi. Hampaiden oikomisen taustalla on ulkonäön korjaamisen ohella myös purentavirheistä aiheutuvien vaivojen ehkäisy.

Neniä leikkaavia plastiikkakirurgeja on paljonkin Suomessa, itse en ehkä nenääni halvemman hinnan toivossa esim. Virossa tai Turkissa enkä edes Thaimaassa (siellä taitaa olla myös kokeneita plastiikkakirurgeja nenäoperaatioiden kuten muunkin plastiikkakirurgian osalta) leikkuuttaisi.

Tietoa ja kuvia itse operaatiosta:

https://laser-surgery-bangkok.com/?nose-surgery,70

https://www.allure.com/story/rhinoplasty-procedure-surgery-before-after…

Nenästä ei takuuvarmasti ole pariutuminen kiinni. Itselläni on iso ja aika ruman muotoinenkin nenä ja aina on seuraa löytynyt. Pitkässä parisuhteessa olen tälläkin hetkellä. Omaa itsetuntoa kannattaa ennemminkin työstää, sillä nenän leikkaamisen jälkeen epävarma ihminen löytää kyllä uuden kohteen ahdistukselleen. Ja ikääntyessä varsinkin, ulkonäkö on katoavaista. Joskus olen itsekin miettinyt nenäleikkausta, mutta en halua ottaa riskiä, että nenästä tulisi pahempi tai että aiheuttaisi pahimmassa tapauksessa terveysongelmia jatkossa ja useita leikkauksia. Ei ole sen arvoista. Jokainen toki saa tehdä oman valinnan, mikä tuntuu parhaalta. Kyllä tuolla kaikenlaisia pareja näkee, millon mies on komea ja nainen vaatimattomamman näköinen ja toisin päin. Luonne ratkaisee.

Juuri ap:n mietontöjen takia katson kenen kanssa lisäännyn. Eihän täydellistä ole, mutta vältän esim.lyhyitä miehiä juuri geenien takia. En halua lapselleni samaa kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on kolvista kiinni. Menee puntarille ja peilin eteen, ne kyllä kertovat välittömästi syyn. JOS sen haluaa nähdä. Suomalaiset naiset harvoin haluavat ja keksivät aina mitä ihmeellisempiä tekosyitä. Kuten nyt vaikka että olisi kaamean kokoinen Klyyvari....

Oid ohana jos tilanteeni johtuidi esim. ylipainosta, silloinhan voisin laihduttaa. Mulle on kuitenkin läpi elämän sanottu, että mun vartalo on hieno, upea ja persettä varsinkin kehutaan paljon. Noi on kuitenkin merkityksettömiä asioita, koska rakkaus katsoo kasvoja. Miehet haluaa naisen, jolla on kauniit kasvot. Miehet ei halua naista, jonka kasvoista törröttää koukkumallinen nenä.

Niin yksinkertaista. Luonteella yms asioilla ei ole mitään merkitystä, jos kasvot lähtökohtaisesti on rumat.

Mä oon kisannut fitneksessä. Pidän ulkonäöstäni huolta, käyn 1,5kk välein kampaajalla, meikkaan siististi, käytän kivoja vaatteita ja olen esim viikolla taas menossa valkaisemaan hampaani.

Kaikesta laittautumisesta huolimatta en viehätä miehiä. Ainoastaan niitä jöröjukkia, jotka on asunut kivenkolossa koko ikänsä.

iso nenä, isot häpyhuulet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen umpikujassa.

Ja tuntuu, että oma elämänilo alkaa kadota.

En voi saada kumppania enkä perhettä. Mitä järkeä on siis elää?

Itse koen että elämä jäisi toki varsin tyhjäksi ilman lasta, se antaa niin paljon sisältöä ja merkitystä elämään ja on ihanaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä sekä seurata mitä ominaisuuksia ja taipumuksia lapsi on perinyt ja täten myös ohjata lasta niiden mielenkiinnon kohteiden pariin joihin hän itse osoittaa taipumusta ja kiinnostusta ja auttaa lasta kehittämään kykyjään joihin hänellä ilmenee taipumusta pienestä pitäen.

Olen itse lääkäri ja tietenkin opiskellut lääketieteellisessä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita lastentaudeilla ja lastenpsykiatrialla. Mukavaa soveltaa oman lapsen kohdalla asioita joita esim. lastenneuvolassa joutui soveltamaan, mutta kotona vähäisessä määrin silloin tällöin mutta eräänlaisena jatkuvana toimintana.

Hauskaa myös seurata mitä luonteenpiirteitä lapsi on perinyt isovanhemmiltaan, kaikki hänen perimänsä tietenkin juontuu neljään isovanhempaan jotka taas kaikki tunnen hyvin tietenkin.

Mutta saathan toki perheen ja miehen ja mahdollisesti lapsenkin miehesi kanssa jos vain suoraan sanottuna alennat rimaa, jos ne miehet joita tavoittelet eivät ole sinusta kiinnostuneita niin jos haluat perheen niin sinun täytyy tyytyä sellaiseen mieheen jonka saat. Toki voi tuntua kurjalle tyytyä vain johonkin tarpeeksi hyvään, mutta koeta muuttaa ajatteluasi niin että et pyri siihen täydelliseen vaan riittävän hyvään, tässä tilanteessa että tavoittelet täydellistä mutta et sitä saa on lopputuloksena huonompi tilanne kuin se että tavoittelisit vain riittävän hyvää. Paras on usein hyvän pahin vihollinen ja lopputulos sen mukainen, niin tässäkin.

Naisilla on se etu lisäksi että sen lapsen voi hankkia ilman miestä ja perhettäkin. Itsekin tiedän tapauksen jossa nainen hankki yksin lapsen, tosin myöhemmin tuli perhe lapsen lisäksi kun tämä nainen hankki kumppanikseen naisen jonka kanssa muutti yhdessä asumaan lapsen kanssa. Alunperin kuitenkin asui yksin sai lapsen keinohedelmöityksen kautta ennen tämän sateenkaariperheen perustamista.

Ja vaikka ei olisi perhettä, miestä tai lasta niin kyllä elämässä voi olla järkeä ilman näitäkin ja voi olla siis järkeä elää. Se tietysti riippuu ihmisestä miltä lapsettomuus tuntuu, itse kokisin elämän kuitenkin paljon tyhjemmäksi jäävän ilman lasta, varmaan siinä on jokin vahva evoluution aiheuttama geneettinen vietti mukana, mutta kaikilla ei välttämättä näin ole ja onhan paljon lapsettomia pariskuntiakin jotka näyttävät elävän ihan tyytyväistä elämää, jotkut ovat vapaaehtoisestikin lapsettomia. Työn kautta tiedän että tahaton lapsettomuus voi olla joillekin todella kipeä asia kuitenkin.

Emme tietysti voi perimällemme mitään ja perimä määrää pitkälti mitä haluamme, toki siihen vaikuttaa ympäristökin eli perimä ja ympäristö yhdessä kuten lähes kaikkeen muuhunkin. Sitä mitä haluamme emme voi oikeastaan valita jos tarkkoja ollaan eikä ihmisellä tässä mielessä ole vapaa tahto: ihminen tekee tietysti sitä mitä haluaa, voimme tietenkin valita mitä teemme ja voimme valita tehdä halumme mukaan mutta se taustalla oleva halu ei ole vapaasti valittu. Papukaijallakin on vapaa tahto jos vapaa tahto tarkoittaa vapautta tehdä sitä mitä haluaa. Jos polli tahtoo keksin niin polli ottaa keksin.

Oot ehä lääkäri, mutta et ole ymmärtänyt sitä, että mitään rimaa ei ole olemassa. Mä en tunne mitään seksuaalista vetovoimaa niihin miehiin, jotka mulle osoittaa kiinnostusta. Miten kuvittelet suhteen toimivan, jos ei ole seksuaalista vetovoimaa. Kuinka tyhmä voit olla...

Jos mua kohtaan osoittaisi kiinnostusta joku sellainen mies, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetovoimaa, niin varmasti antaisin hänelle mahdollisuuden.

Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin jotain, jota ei voi laskea tai nostaa. Sitä vain heti on tai ei ole.

Aika plastiikkakirurgille jos niin hirveesti vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että olen umpikujassa.

Ja tuntuu, että oma elämänilo alkaa kadota.

En voi saada kumppania enkä perhettä. Mitä järkeä on siis elää?

Itse koen että elämä jäisi toki varsin tyhjäksi ilman lasta, se antaa niin paljon sisältöä ja merkitystä elämään ja on ihanaa seurata lapsen kasvua ja kehitystä sekä seurata mitä ominaisuuksia ja taipumuksia lapsi on perinyt ja täten myös ohjata lasta niiden mielenkiinnon kohteiden pariin joihin hän itse osoittaa taipumusta ja kiinnostusta ja auttaa lasta kehittämään kykyjään joihin hänellä ilmenee taipumusta pienestä pitäen.

Olen itse lääkäri ja tietenkin opiskellut lääketieteellisessä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita lastentaudeilla ja lastenpsykiatrialla. Mukavaa soveltaa oman lapsen kohdalla asioita joita esim. lastenneuvolassa joutui soveltamaan, mutta kotona vähäisessä määrin silloin tällöin mutta eräänlaisena jatkuvana toimintana.

Hauskaa myös seurata mitä luonteenpiirteitä lapsi on perinyt isovanhemmiltaan, kaikki hänen perimänsä tietenkin juontuu neljään isovanhempaan jotka taas kaikki tunnen hyvin tietenkin.

Mutta saathan toki perheen ja miehen ja mahdollisesti lapsenkin miehesi kanssa jos vain suoraan sanottuna alennat rimaa, jos ne miehet joita tavoittelet eivät ole sinusta kiinnostuneita niin jos haluat perheen niin sinun täytyy tyytyä sellaiseen mieheen jonka saat. Toki voi tuntua kurjalle tyytyä vain johonkin tarpeeksi hyvään, mutta koeta muuttaa ajatteluasi niin että et pyri siihen täydelliseen vaan riittävän hyvään, tässä tilanteessa että tavoittelet täydellistä mutta et sitä saa on lopputuloksena huonompi tilanne kuin se että tavoittelisit vain riittävän hyvää. Paras on usein hyvän pahin vihollinen ja lopputulos sen mukainen, niin tässäkin.

Naisilla on se etu lisäksi että sen lapsen voi hankkia ilman miestä ja perhettäkin. Itsekin tiedän tapauksen jossa nainen hankki yksin lapsen, tosin myöhemmin tuli perhe lapsen lisäksi kun tämä nainen hankki kumppanikseen naisen jonka kanssa muutti yhdessä asumaan lapsen kanssa. Alunperin kuitenkin asui yksin sai lapsen keinohedelmöityksen kautta ennen tämän sateenkaariperheen perustamista.

Ja vaikka ei olisi perhettä, miestä tai lasta niin kyllä elämässä voi olla järkeä ilman näitäkin ja voi olla siis järkeä elää. Se tietysti riippuu ihmisestä miltä lapsettomuus tuntuu, itse kokisin elämän kuitenkin paljon tyhjemmäksi jäävän ilman lasta, varmaan siinä on jokin vahva evoluution aiheuttama geneettinen vietti mukana, mutta kaikilla ei välttämättä näin ole ja onhan paljon lapsettomia pariskuntiakin jotka näyttävät elävän ihan tyytyväistä elämää, jotkut ovat vapaaehtoisestikin lapsettomia. Työn kautta tiedän että tahaton lapsettomuus voi olla joillekin todella kipeä asia kuitenkin.

Emme tietysti voi perimällemme mitään ja perimä määrää pitkälti mitä haluamme, toki siihen vaikuttaa ympäristökin eli perimä ja ympäristö yhdessä kuten lähes kaikkeen muuhunkin. Sitä mitä haluamme emme voi oikeastaan valita jos tarkkoja ollaan eikä ihmisellä tässä mielessä ole vapaa tahto: ihminen tekee tietysti sitä mitä haluaa, voimme tietenkin valita mitä teemme ja voimme valita tehdä halumme mukaan mutta se taustalla oleva halu ei ole vapaasti valittu. Papukaijallakin on vapaa tahto jos vapaa tahto tarkoittaa vapautta tehdä sitä mitä haluaa. Jos polli tahtoo keksin niin polli ottaa keksin.

Oot ehä lääkäri, mutta et ole ymmärtänyt sitä, että mitään rimaa ei ole olemassa. Mä en tunne mitään seksuaalista vetovoimaa niihin miehiin, jotka mulle osoittaa kiinnostusta. Miten kuvittelet suhteen toimivan, jos ei ole seksuaalista vetovoimaa. Kuinka tyhmä voit olla...

Jos mua kohtaan osoittaisi kiinnostusta joku sellainen mies, jota kohtaan tuntisin seksuaalista vetovoimaa, niin varmasti antaisin hänelle mahdollisuuden.

Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin jotain, jota ei voi laskea tai nostaa. Sitä vain heti on tai ei ole.

aloita yläpäästä tutustuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että vikaa löytyy korviesi välistä kyllä, mutta ei nenästä. Kaikki eivät tarvitse rakkautta.

Nämä veikkaajat ovat ihme meedioita. Et ole nähnyt kuvaa ja muutaman rivin perusteella osaat diagnisoida nenän normaaliksi ja vian löytyvän korvien välistä.

Nenää ei diagnosoitu mitenkään, mutta eiköhän se täytä normaalin määrittelyn, jos sen kautta pystyy hengittämään.

Korvien välistä löytyvä vika taas ilmeni jo aloituksesta. Kenenkään sinkkuus ja lapsettomuus ei johdu nenän muodosta. Ap:kin luultavasti on perinyt nenänsä vanhemmiltaan, joten edellinenkin sukupolvi on onnistunut pariutumaan nenästä huolimatta. Sen sijaan tuollaisen pohdintaketjun julkituominen olis ainakin mulle takuuvarma karkottaja.

Ja kyllä, vastailen usein provoihin, koska keskustelu on kivaa.

Tämän logiikan mukaan esim suulakihalkio on ihan normi tilanne jos kerran pystyy syömään. Suolistossa ei voi olla mitään vikaa jos uloste tulee ulos jne

Kun molemmissa päissä (ylä- ja ala-) seisoo, ei voi kovin paljoa toivoa.

Tutustuminen älykkään ihmisen kanssa ja sitä kautta ystävystyminen voi hyvinkin syventyä rakkaudeksi. Niistä useammin syntyy kestävämmät liitot kuin niistä joissa ekana iltana hypätään sänkyyn.

Et sinä nenän takia ole yksin ja lapseton.

Itsehän kerroit, että sinusta kiinnostuvat väärät miehet.

Jos muuttaisit ajattelutapaasi ja kehittäisit itsetuntoasi, löytäisit varmasti hyvän puolison.

Tuo on täyttä potaskaa että sitä on heti, tai ei sitten ollenkaan.

Ennen seurusteluvaiheessa ei harrastettu seksiä, vaan vasta avioliitossa.

Kuinkas olla, suurin osa osa alkoi tykkäämään ja haluamaan. Tuli se rakkauskin.

Vieläkin miljoonat ihmiset eri kulttuureissa aloittavat sukupuolielämän vasta avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on täyttä potaskaa että sitä on heti, tai ei sitten ollenkaan.

Ennen seurusteluvaiheessa ei harrastettu seksiä, vaan vasta avioliitossa.

Kuinkas olla, suurin osa osa alkoi tykkäämään ja haluamaan. Tuli se rakkauskin.

Vieläkin miljoonat ihmiset eri kulttuureissa aloittavat sukupuolielämän vasta avioliitossa.

Samaa mieltä. Neitsyenä menin avioon ja vasta sitten alettiin olemaan "sillee".

Rakastan miestäni todella paljon ja meillä on neljä ihanaa lasta.

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia nenäleikkauksista. Itsellä ei kyömyä tms mutta siankärsä.