Lue keskustelun säännöt.
Miksi lisäännyit sellaisen luuserimiehen kanssa, joka ei hoida omia lapsiaan?
24.08.2019 |
Tämä kysymys esitetään usein tällä palstalla. Ketjuissa, joissa uupunut äiti purkaa tilannettaan tai kyselee vinkkejä jaksamiseen.
Itse lisäännyin tuollaisen miehen kanssa. Miksi? Siksi, että ennen lapsen saamista hän:
-oli perusluotettava tavallinen mies
-tykkäsi lapsista
-halusi lapsia
-oli sitä mieltä, että tietenkin molemmat hoitaa vauvaa yhdessä
-otettiin kissa ja hän huolehti siitä kissasta aina hyvin
-teki paljon kotitöitä
-teki myös epämieluisia kotitöitä ilman pyyntöä eikä valittanut niistä koskaan
-ei ollut alko-ongelmaa eikä peliongelmaa hänellä
-oltiin yhdessä vuosia ennen lasten tekoon ryhtymistä
Mistä minä olisin voinut arvata, että hän ei sitten suostukaan hoitamaan vauvaa eikä sitä lastamme edes kun lapsi on nyt kaksivuotias?!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Monesti tämä taitaa kyllä todellisuudessa mennä niin, että äiti hoitaa lapset yksin kouluikään asti. Sitten mies alkaa vihdoin viimein osallistua ja äiti itkee onnesta, kun miehestä kuoriutui vastuullinen vanhempi. Eräs nainen kuvaili miehen muuttumista "osoitukseksi älykkyydestä" kun mies kasvoi vanhemmuuteen jo lapsen mennessä kouluun. En ihan ymmärrä näitä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän asian, jos ap:n tilanne on käynyt ensimmäisen lapsen kohdalla. Mutta en ymmärrä asiaa, jos lapsia on tehty enemmän, vaikka ekankaan hoitoon mies ei ole osallistunut tai että tehdään se eka lapsi miehelle, jolla jo on olemassa lapsia, joita ei tapaa/hoida. Silloin vika on mielestäni jo naisessakin.
Kertokaa mikä sai teidän tekemään toisen tai kolmannen lapsen saman miehen kanssa tai mikä sai ajattelemaan, että MiNun lapsiani tuo varmasti hoitaa, vaikka aiempiaan ei.
Kiinnostaa myös se, mitä tällainen lastaan hoitamaton mies tekee kun tuore äiti haluaa käydä kaverinsa kanssa vaikka yksillä ja jättää 2 viikkoisen vauvan miehelle. Jättävätkö vauvan yksin kotiin ja tulee perässä baariin vai mitä ne sille tekee?
Meillä on kaksi lasta. Heidät on tehty "putkeen", eli olin kotiäitinä 3 v. Kuvittelin, että tilanne jotenkin muuttuisi ja tasaantuisi kun menen töihin. Ei todellakaan muuttunut.
Tuota vauvan jättämistä isälle hetkeksi "huvikseen" ei kokeiltu, koska mies valitti niin paljon pakollisistakin lastenhoitohetkistä (esim. lääkärikäyntini). Vauvan karjunta kuului pitkälle, ja mies oli joko ihan avuton tai jopa nukkui (!).
Sitäkin toisaalta voi yrittää keskustella ja tukea, siis että isä osaa vastata vauvan tarpeisiin.
Muistan, että omakin mies oli välillä vähän hämillään, kun vauva vain huusi ja huusi. Ylipäätään koko vauva-aika tuntui olevan hänelle vaikea, helpottui kun koitti taaperoaika ja lopulta pikkulapsi aihe. Nyt pystyvät yhdessä leikkimään, pelaamaan jalkapalloa jne. Ja todellakin osallistuva isä on.
Juu, luulen että mies itsekin yllättyi kuinka vaikeaa vanhemmuus oikeasti on. Esim. sitä vauvan itkua ei kestänyt yhtään. Piteli korviaan ja koki tulevansa hulluksi kun vauva itki. Uhmaikäisten kanssa sama. Meni vaikka pihalle tai autoon odottamaan kun ei kestänyt sitä taistelua lasten kanssa (esim. pukeminen oli joskus vaikeaa kun lapsi ei halunnut vaatteita päälleen). Mies ei myöskään ollut tajunnut, että lapsilla todellakin on oma mieli. Lapsi ei aina nukahda, syö mitä tahansa tai käy vessassa silloin kuin vanhempi sanoo. Ei, vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu.
Lapset ovat nyt lukiossa. Pitkässä matikassa auttaminen on ehkä nyt eka asia joka kiinnostaa niin isää kuin lapsia. Toki isä haluaa edelleen määrätä milloin sitä matikkaa harjoitellaan, lasten aikataulujen mukaan ei mennä.
T. 17
Ei tuo yllätyksenä tule. Kyllä jokainen tietää jos ei voi sietää lapsen itkua. Vanhemman pitäisi kantaa vastuunsa siitä huolimatta. On valinta luikkia pakoon kun muka tulee hulluksi. -eri
Halusin lapsen.
Olen oikein onnellinen yh-äiti ja lapseni ei edes muista aikaa, kun olimme "perhe".
Olemme onnellisia kumpikin: tilannehan on täysin normaali minun vinkkelistäni.
Kuinka nopeesti se lapsi pantiin alulle. Jos vuoden ollu kimpassa, niin se ei oikee riitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo minua siis kiinnostaisi myös se, että minkälainen ihminen esittää tuon otsikon kysymyksen. Koska esim. oma mieheni ei ollut ollenkaan sellainen, että etukäteen voisi mitenkään arvata, että hän ei hoida.
AP
Kuinka kauan olitte yhdessä ennen kun päätitte lisääntyä. Hyvin hyvin moni tekee lapsen sen ekan vuoden jälkeen, kun kaikki on niin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsen.
Olen oikein onnellinen yh-äiti ja lapseni ei edes muista aikaa, kun olimme "perhe".
Olemme onnellisia kumpikin: tilannehan on täysin normaali minun vinkkelistäni.
Tilanne on minun vinkkelistäni erittäin normaali, vaikka alapeukkuilesisitte kuinka ilolla.
Olen pahoillani, jos loukkasin.
Kannattaisi ehkä harkita minun elämääni, jos noin alapeukkuaa.
Terveisin onnellinen yh-äiti, joka ei haluaisi olla muuta kuin yksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo minua siis kiinnostaisi myös se, että minkälainen ihminen esittää tuon otsikon kysymyksen. Koska esim. oma mieheni ei ollut ollenkaan sellainen, että etukäteen voisi mitenkään arvata, että hän ei hoida.
AP
Kuinka kauan olitte yhdessä ennen kun päätitte lisääntyä. Hyvin hyvin moni tekee lapsen sen ekan vuoden jälkeen, kun kaikki on niin ihanaa.
Me olimme olleet yhdessä 8 v ennen ekaa lasta. Nykyään ihmiset tuntuvat harvoin tekevän lapsia kovin nopeasti.
Eräs yksityiskohta: Meillä oli ennen lapsia supersiistiä. Erityisesti mies oli todella siisti. Lasten tultua sanoi, että ihan turhaa siivota, kun joku muu kuitenkin sotkee heti. Kuitenkin kokee sotkun ihan sietämättömänä.
17
Mies halusi lapsen, mutta ei sitten hoitanutkaan. Erottiin kun laps oli kaksi, en jaksanut enää sitä huutamista. Nyt on tehnyt vielä kaksi lisää, toinen on 2v ja toine puolivuotias. Meidän lapsen kuulumisista ei ole kysynyt kuukauteen, vaikka oltiin pienimmän ristiäisissäkin.
Juu, luulen että mies itsekin yllättyi kuinka vaikeaa vanhemmuus oikeasti on. Esim. sitä vauvan itkua ei kestänyt yhtään. Piteli korviaan ja koki tulevansa hulluksi kun vauva itki. Uhmaikäisten kanssa sama. Meni vaikka pihalle tai autoon odottamaan kun ei kestänyt sitä taistelua lasten kanssa (esim. pukeminen oli joskus vaikeaa kun lapsi ei halunnut vaatteita päälleen). Mies ei myöskään ollut tajunnut, että lapsilla todellakin on oma mieli. Lapsi ei aina nukahda, syö mitä tahansa tai käy vessassa silloin kuin vanhempi sanoo. Ei, vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu.
Lapset ovat nyt lukiossa. Pitkässä matikassa auttaminen on ehkä nyt eka asia joka kiinnostaa niin isää kuin lapsia. Toki isä haluaa edelleen määrätä milloin sitä matikkaa harjoitellaan, lasten aikataulujen mukaan ei mennä.
T. 17