Lue keskustelun säännöt.
Miksi lisäännyit sellaisen luuserimiehen kanssa, joka ei hoida omia lapsiaan?
24.08.2019 |
Tämä kysymys esitetään usein tällä palstalla. Ketjuissa, joissa uupunut äiti purkaa tilannettaan tai kyselee vinkkejä jaksamiseen.
Itse lisäännyin tuollaisen miehen kanssa. Miksi? Siksi, että ennen lapsen saamista hän:
-oli perusluotettava tavallinen mies
-tykkäsi lapsista
-halusi lapsia
-oli sitä mieltä, että tietenkin molemmat hoitaa vauvaa yhdessä
-otettiin kissa ja hän huolehti siitä kissasta aina hyvin
-teki paljon kotitöitä
-teki myös epämieluisia kotitöitä ilman pyyntöä eikä valittanut niistä koskaan
-ei ollut alko-ongelmaa eikä peliongelmaa hänellä
-oltiin yhdessä vuosia ennen lasten tekoon ryhtymistä
Mistä minä olisin voinut arvata, että hän ei sitten suostukaan hoitamaan vauvaa eikä sitä lastamme edes kun lapsi on nyt kaksivuotias?!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Joo minua siis kiinnostaisi myös se, että minkälainen ihminen esittää tuon otsikon kysymyksen. Koska esim. oma mieheni ei ollut ollenkaan sellainen, että etukäteen voisi mitenkään arvata, että hän ei hoida.
AP
Minä olen usein esittänyt otsikon kysymyksen eri ketjuissa vuosien mittaan. Vastauksena kiinnostukseesi, olen 50+ mies, joka huolehtii lapsistaan hyvin vaikka olenkin etävanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että ylipäätään lisäännyttään.
Meilläkin exmies halusi palavasti lapsen, minä en erityisemmin. Suostuin kuitenkin yhteen - ja onneksi vain yhteen - koska siihen aikaan niitä vaan kuului olla. Mies heittäytyi lapsen synnyttyä lapatossuksi kuvitellessaan, että olen pallo jalassa kotona enkä pääse enää minnekään. Liitto kesti vielä neljä vuotta, kunnes vaihdoin parempaan. Toinen puoliso teki sitten sen mihin bioisä ei kyennytkään ja kasvatti lapsen kanssani. Kyllä näitä on, toivon että tytär välttyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän asian, jos ap:n tilanne on käynyt ensimmäisen lapsen kohdalla. Mutta en ymmärrä asiaa, jos lapsia on tehty enemmän, vaikka ekankaan hoitoon mies ei ole osallistunut tai että tehdään se eka lapsi miehelle, jolla jo on olemassa lapsia, joita ei tapaa/hoida. Silloin vika on mielestäni jo naisessakin.
Kertokaa mikä sai teidän tekemään toisen tai kolmannen lapsen saman miehen kanssa tai mikä sai ajattelemaan, että MiNun lapsiani tuo varmasti hoitaa, vaikka aiempiaan ei.
Kiinnostaa myös se, mitä tällainen lastaan hoitamaton mies tekee kun tuore äiti haluaa käydä kaverinsa kanssa vaikka yksillä ja jättää 2 viikkoisen vauvan miehelle. Jättävätkö vauvan yksin kotiin ja tulee perässä baariin vai mitä ne sille tekee?
Meillä on kaksi lasta. Heidät on tehty "putkeen", eli olin kotiäitinä 3 v. Kuvittelin, että tilanne jotenkin muuttuisi ja tasaantuisi kun menen töihin. Ei todellakaan muuttunut.
Tuota vauvan jättämistä isälle hetkeksi "huvikseen" ei kokeiltu, koska mies valitti niin paljon pakollisistakin lastenhoitohetkistä (esim. lääkärikäyntini). Vauvan karjunta kuului pitkälle, ja mies oli joko ihan avuton tai jopa nukkui (!).
Sitäkin toisaalta voi yrittää keskustella ja tukea, siis että isä osaa vastata vauvan tarpeisiin.
Muistan, että omakin mies oli välillä vähän hämillään, kun vauva vain huusi ja huusi. Ylipäätään koko vauva-aika tuntui olevan hänelle vaikea, helpottui kun koitti taaperoaika ja lopulta pikkulapsi aihe. Nyt pystyvät yhdessä leikkimään, pelaamaan jalkapalloa jne. Ja todellakin osallistuva isä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Ei kannata olla noin yksioikoinen. Miehelläni ja hänen lapsillaan on todella hyvät ja lämpimät välit, ja isä on se kenelle ensimmäiseksi soitetaan kun on hyvää/huonoa kerrottavaa. Vaikka isää lapset tapasivat lapsena joka toinen viikko 2-3päivää. Tuollainen yksisilmäisyys myös poistaa muka sen mahdollisuuden, että esim. reissutyötätekevä vanhempi voisi olla koskaan hyvä vanhempi. Äiti-ihmiset monesti luulee että hänestä tulee lapsen elämän napa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta kyllä te tulette huomaamaan miten teistä teini-iässä ne lapset pyristelevät irti. Mitä tiukemmin äiti tarrautuu lapseen ja elää tämän kautta, sitä kovempi tulee olemaan teini-ikä.
Mä olin lapseni yh lapsen ikävuodet 1-16, ja SILTI mua harmittaa etten ollut lapsen kanssa enemmän kun se oli pieni, ja isokin :D Aina sitä harmittelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän ja paremmin.
Kyllä reissutyöläisillä on myös vapaata, ja halutessaan sen pystyy järjestämään niin, että näkisi lapsiaan. Tekosyitä.
Lapseni isä näkee lasta milloin häntä huvittaa. Lapsen takia hyväksyn tämän tilanteen.
Voihan isän korvikkeena toimia isovanhempi, harrastus- tai kaveripiiri tai vaikka miespuolinen opettaja.
Päinvastoin pyrin heikentämään lapseni äitikuvaa ihan sen takia, että lapsi joskus löytäisi tyttöystävän, eikö etsisi jotain pyhimystä. En todellakaan halua, että lapsi palvoo äitiä, tai asettaa jalustalle. Se tästä nyt vielä puuttuisi!
Minä en harmittele mitään mennyttä, koska olen tehnyt parhaani voimieni puitteissa. Joskus on ollut huonoja hetkiä, mutta silloinkin olen tehnyt sen, minkä olen jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitä kaikkia on kusetettu. Mies sai perilliset, statussymbolinsa, mutta te teette kaikki työt. Mies harrastaa ja luo uraa ja teille ei edes jää juuri eläkettä. Ainut ratkaisu on, että eroatte ja mies hoitaa lapsia vuoroviikoin, ellette vaadi oikeuksianne parisuhteissa.
Jos rahaa on tarpeeksi, kannattaa miettiä lasten tekemistä ilman miestä. Saatte todennäköisesti tällöin geneettisesti terveemmät ja paremmat lapset, ellei nykyinen miehenne ole alfamies, mutta harva on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Ei kannata olla noin yksioikoinen. Miehelläni ja hänen lapsillaan on todella hyvät ja lämpimät välit, ja isä on se kenelle ensimmäiseksi soitetaan kun on hyvää/huonoa kerrottavaa. Vaikka isää lapset tapasivat lapsena joka toinen viikko 2-3päivää. Tuollainen yksisilmäisyys myös poistaa muka sen mahdollisuuden, että esim. reissutyötätekevä vanhempi voisi olla koskaan hyvä vanhempi. Äiti-ihmiset monesti luulee että hänestä tulee lapsen elämän napa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta kyllä te tulette huomaamaan miten teistä teini-iässä ne lapset pyristelevät irti. Mitä tiukemmin äiti tarrautuu lapseen ja elää tämän kautta, sitä kovempi tulee olemaan teini-ikä.
Mä olin lapseni yh lapsen ikävuodet 1-16, ja SILTI mua harmittaa etten ollut lapsen kanssa enemmän kun se oli pieni, ja isokin :D Aina sitä harmittelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän ja paremmin.
Kyllä reissutyöläisillä on myös vapaata, ja halutessaan sen pystyy järjestämään niin, että näkisi lapsiaan. Tekosyitä.
Lapseni isä näkee lasta milloin häntä huvittaa. Lapsen takia hyväksyn tämän tilanteen.
Voihan isän korvikkeena toimia isovanhempi, harrastus- tai kaveripiiri tai vaikka miespuolinen opettaja.
Päinvastoin pyrin heikentämään lapseni äitikuvaa ihan sen takia, että lapsi joskus löytäisi tyttöystävän, eikö etsisi jotain pyhimystä. En todellakaan halua, että lapsi palvoo äitiä, tai asettaa jalustalle. Se tästä nyt vielä puuttuisi!
Minä en harmittele mitään mennyttä, koska olen tehnyt parhaani voimieni puitteissa. Joskus on ollut huonoja hetkiä, mutta silloinkin olen tehnyt sen, minkä olen jaksanut.
Olisi ihan hirveää, jos lapselle tulisi myöhemmin joku suhdekriisi sen takia, että äiti on ollut marttyyri. Parempi sekin, että joissain asioissa katsoo äitiä alaspäin.
Joskus juon tämän takia viikonloppuna kaljaa muutaman pullon lapsen nähden. Ihmisiä tässä vain ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teitä kaikkia on kusetettu. Mies sai perilliset, statussymbolinsa, mutta te teette kaikki työt. Mies harrastaa ja luo uraa ja teille ei edes jää juuri eläkettä. Ainut ratkaisu on, että eroatte ja mies hoitaa lapsia vuoroviikoin, ellette vaadi oikeuksianne parisuhteissa.
Jos rahaa on tarpeeksi, kannattaa miettiä lasten tekemistä ilman miestä. Saatte todennäköisesti tällöin geneettisesti terveemmät ja paremmat lapset, ellei nykyinen miehenne ole alfamies, mutta harva on.
Miesvihaaja-Alba bongattu.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, että ylipäätään lisäännyttään.
Totta. Kuinka moni harmittelee sitä, että ei ole saanut lapsia. Kumppani ei ole halunnut, aika ei ole ollut oikea. Rakastetulla erolapsella on asiat usein ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lisääntyisin kyllä ihan mielellään sellaisen kanssa, joka ei halua lapsia hoitaa. Hoitaisin mielellään kaiken yksin. Itse asiassa suunnittelen lapsen hankkimista yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Ei kannata olla noin yksioikoinen. Miehelläni ja hänen lapsillaan on todella hyvät ja lämpimät välit, ja isä on se kenelle ensimmäiseksi soitetaan kun on hyvää/huonoa kerrottavaa. Vaikka isää lapset tapasivat lapsena joka toinen viikko 2-3päivää. Tuollainen yksisilmäisyys myös poistaa muka sen mahdollisuuden, että esim. reissutyötätekevä vanhempi voisi olla koskaan hyvä vanhempi. Äiti-ihmiset monesti luulee että hänestä tulee lapsen elämän napa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta kyllä te tulette huomaamaan miten teistä teini-iässä ne lapset pyristelevät irti. Mitä tiukemmin äiti tarrautuu lapseen ja elää tämän kautta, sitä kovempi tulee olemaan teini-ikä.
Mä olin lapseni yh lapsen ikävuodet 1-16, ja SILTI mua harmittaa etten ollut lapsen kanssa enemmän kun se oli pieni, ja isokin :D Aina sitä harmittelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän ja paremmin.
Kyllä reissutyöläisillä on myös vapaata, ja halutessaan sen pystyy järjestämään niin, että näkisi lapsiaan. Tekosyitä.
Lapseni isä näkee lasta milloin häntä huvittaa. Lapsen takia hyväksyn tämän tilanteen.
Voihan isän korvikkeena toimia isovanhempi, harrastus- tai kaveripiiri tai vaikka miespuolinen opettaja.
Päinvastoin pyrin heikentämään lapseni äitikuvaa ihan sen takia, että lapsi joskus löytäisi tyttöystävän, eikö etsisi jotain pyhimystä. En todellakaan halua, että lapsi palvoo äitiä, tai asettaa jalustalle. Se tästä nyt vielä puuttuisi!
Minä en harmittele mitään mennyttä, koska olen tehnyt parhaani voimieni puitteissa. Joskus on ollut huonoja hetkiä, mutta silloinkin olen tehnyt sen, minkä olen jaksanut.Olisi ihan hirveää, jos lapselle tulisi myöhemmin joku suhdekriisi sen takia, että äiti on ollut marttyyri. Parempi sekin, että joissain asioissa katsoo äitiä alaspäin.
Joskus juon tämän takia viikonloppuna kaljaa muutaman pullon lapsen nähden. Ihmisiä tässä vain ollaan.
Tuota kannattaa todellakin miettiä. Yksi kaverini sanoi joskus, että mistä lapseni tulee koskaan löytämään kumppanin. Lapset kuitenkin etsivät äitinsä / isänsä kaltaista ihmistä.
Jos vanhempi istuu kotona virkkaamassa sukkaa ja lukee raamattua iltaisin kynttilänvalossa, voi lapsen olla tosi vaikeaa löytää kumppania.
Toinen on tietysti ahkera päihteidenkäyttäjä, joka raahaa joka toinen viikko uuden partnerin kotiin.
Joku kultainen keskitie näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Ei kannata olla noin yksioikoinen. Miehelläni ja hänen lapsillaan on todella hyvät ja lämpimät välit, ja isä on se kenelle ensimmäiseksi soitetaan kun on hyvää/huonoa kerrottavaa. Vaikka isää lapset tapasivat lapsena joka toinen viikko 2-3päivää. Tuollainen yksisilmäisyys myös poistaa muka sen mahdollisuuden, että esim. reissutyötätekevä vanhempi voisi olla koskaan hyvä vanhempi. Äiti-ihmiset monesti luulee että hänestä tulee lapsen elämän napa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta kyllä te tulette huomaamaan miten teistä teini-iässä ne lapset pyristelevät irti. Mitä tiukemmin äiti tarrautuu lapseen ja elää tämän kautta, sitä kovempi tulee olemaan teini-ikä.
Mä olin lapseni yh lapsen ikävuodet 1-16, ja SILTI mua harmittaa etten ollut lapsen kanssa enemmän kun se oli pieni, ja isokin :D Aina sitä harmittelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän ja paremmin.
Kyllä reissutyöläisillä on myös vapaata, ja halutessaan sen pystyy järjestämään niin, että näkisi lapsiaan. Tekosyitä.
Lapseni isä näkee lasta milloin häntä huvittaa. Lapsen takia hyväksyn tämän tilanteen.
Voihan isän korvikkeena toimia isovanhempi, harrastus- tai kaveripiiri tai vaikka miespuolinen opettaja.
Päinvastoin pyrin heikentämään lapseni äitikuvaa ihan sen takia, että lapsi joskus löytäisi tyttöystävän, eikö etsisi jotain pyhimystä. En todellakaan halua, että lapsi palvoo äitiä, tai asettaa jalustalle. Se tästä nyt vielä puuttuisi!
Minä en harmittele mitään mennyttä, koska olen tehnyt parhaani voimieni puitteissa. Joskus on ollut huonoja hetkiä, mutta silloinkin olen tehnyt sen, minkä olen jaksanut.
Tottakai onvapaata, mutta saattaa myös olla pois maisemista vaikka kaksi kk putkeen. Se ettei koko ajan ole läsnä fyysisesti lapsen elämässä, ei tarkoita sitä että isä jää etäiseksi, muuta kuin näin ajattelevien omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä lisääntyisin kyllä ihan mielellään sellaisen kanssa, joka ei halua lapsia hoitaa. Hoitaisin mielellään kaiken yksin. Itse asiassa suunnittelen lapsen hankkimista yksin.
Voisin tulla isäksi. Yksi lapsi jo on, mutta haaveeni on saada toinen. Voisin kyllä tulla hoitamaankin. T: eronnut lapsirakas mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin exmies halusi palavasti lapsen, minä en erityisemmin. Suostuin kuitenkin yhteen - ja onneksi vain yhteen - koska siihen aikaan niitä vaan kuului olla. Mies heittäytyi lapsen synnyttyä lapatossuksi kuvitellessaan, että olen pallo jalassa kotona enkä pääse enää minnekään. Liitto kesti vielä neljä vuotta, kunnes vaihdoin parempaan. Toinen puoliso teki sitten sen mihin bioisä ei kyennytkään ja kasvatti lapsen kanssani. Kyllä näitä on, toivon että tytär välttyy.
Olisit antanut sen kunnollisen miehen mennä lisääntymään jonkun lapsettoman naisen kanssa. Juuri tuon takia ei enää ole kunnollisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin exmies halusi palavasti lapsen, minä en erityisemmin. Suostuin kuitenkin yhteen - ja onneksi vain yhteen - koska siihen aikaan niitä vaan kuului olla. Mies heittäytyi lapsen synnyttyä lapatossuksi kuvitellessaan, että olen pallo jalassa kotona enkä pääse enää minnekään. Liitto kesti vielä neljä vuotta, kunnes vaihdoin parempaan. Toinen puoliso teki sitten sen mihin bioisä ei kyennytkään ja kasvatti lapsen kanssani. Kyllä näitä on, toivon että tytär välttyy.
Olisit antanut sen kunnollisen miehen mennä lisääntymään jonkun lapsettoman naisen kanssa. Juuri tuon takia ei enää ole kunnollisia miehiä.
Kyllä mä aikani hätistelin, ei hän halunnut lähteä...eikä myöskään ole halunnut lisääntyä kenenkään kanssa. Menen kohta herättelemään muruseni.
Vierailija kirjoitti:
Teitä kaikkia on kusetettu. Mies sai perilliset, statussymbolinsa, mutta te teette kaikki työt. Mies harrastaa ja luo uraa ja teille ei edes jää juuri eläkettä. Ainut ratkaisu on, että eroatte ja mies hoitaa lapsia vuoroviikoin, ellette vaadi oikeuksianne parisuhteissa.
Jos rahaa on tarpeeksi, kannattaa miettiä lasten tekemistä ilman miestä. Saatte todennäköisesti tällöin geneettisesti terveemmät ja paremmat lapset, ellei nykyinen miehenne ole alfamies, mutta harva on.
Ei meitä kaikkia ole kusetettu! Osa on osannut neuvotella asiansa hyvin. Meillä minä (nainen) olen edennyt uralla pitkälle, olen paljon paremmin palkattu ja meillä homma toimii loistavasti! On useampi lapsi, mies pitönyt kaikista hoitovapaata ja nyt mies on lyhentänyt työaikaansa ja hoitaa tarhakuskaamiset, oikomishoidot, harrastukset ja kaverisynttäreiden järjestelyt. Koska puoliso on näin hyvä, uskalsin tehdä neljä lasta. Lapsia hoitaa enemmän siis mies kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lisääntyisin kyllä ihan mielellään sellaisen kanssa, joka ei halua lapsia hoitaa. Hoitaisin mielellään kaiken yksin. Itse asiassa suunnittelen lapsen hankkimista yksin.
Voisin tulla isäksi. Yksi lapsi jo on, mutta haaveeni on saada toinen. Voisin kyllä tulla hoitamaankin. T: eronnut lapsirakas mies.
Minä haluaisin vielä toisen lapsen, mutta en jaksa hoitaa kahta yksin. Voisin tehdä lapsen jonkun lapsirakkaan miehen kanssa ja jakaa hoitovaatuun.
Asumisen voisi järjestää vaikka niin, että asutaan omakotitalossa kumpikin omaa puoliskoa. Lapsi / lapset voisivat kulkea vapaasti talossa.
Tulen omillani toimeen, joten en tarvitse elareita yms.
Hheh. Meillä oli aikalailla sama kuin aloittajalla. Mistään en arvannut, että lasten synnyttyä mies vaihtaa minun seurani baareihin ja videopeleihin, kavereihin ja kaljaan. En tiennyt, että lopettaa tyystin kotitöiden teon, ettei edes omia roskiaan saa enää roskikseen asti vaan ne jää levälleen pitkin pöytiä. Päälle valittaa, miten puhtaat vaatteet on kaapista loppu, ruoka on loppu (ei käynyt edes kaupassa paitsi kaljaa ja pitsaa itselleen), kämppä on sekainen ja siivoton, minä ruokoton, lihava (laihempi kuin ennen raskautta), laiska ja tyhmä. Seksiäkin olisi pitänyt saada useammin, hakee muuten vieraista.
Niin ja lapsiakin olisi halunnut useamman, sanoi että jos en mä halua enempää niin hän etsii jonkun joka haluaa. Käsittämätöntä, kun ei niitä kahtakaan lastaan ikinä hoitanut eikä edes vahtinut ja lisää olisi pitänyt saada.
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
Tätä en todellakaan tajua. Yhden lapsen tekemisen ymmärrän jos mies laittoi liinat kiinni vasta kun lapsi oli jo maailmassa .
Mutta että kolme? K O L M E?
Ei kannata olla noin yksioikoinen. Miehelläni ja hänen lapsillaan on todella hyvät ja lämpimät välit, ja isä on se kenelle ensimmäiseksi soitetaan kun on hyvää/huonoa kerrottavaa. Vaikka isää lapset tapasivat lapsena joka toinen viikko 2-3päivää. Tuollainen yksisilmäisyys myös poistaa muka sen mahdollisuuden, että esim. reissutyötätekevä vanhempi voisi olla koskaan hyvä vanhempi. Äiti-ihmiset monesti luulee että hänestä tulee lapsen elämän napa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mutta kyllä te tulette huomaamaan miten teistä teini-iässä ne lapset pyristelevät irti. Mitä tiukemmin äiti tarrautuu lapseen ja elää tämän kautta, sitä kovempi tulee olemaan teini-ikä.
Mä olin lapseni yh lapsen ikävuodet 1-16, ja SILTI mua harmittaa etten ollut lapsen kanssa enemmän kun se oli pieni, ja isokin :D Aina sitä harmittelee mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän ja paremmin.