Lue keskustelun säännöt.
Suru elämättömästä nuoruudesta.
24.08.2019 |
Luin tuota teini-kännäysketjua. Itselläni ei ole mitään näistä "normaaleista" kokemuksista. Olen kristillisestä kodista ja minulla on aina ollut tiukat rajat. Teininä jäin myös ulkopuolelle kaikista kaveriporukoista koulussakin. Sairastuin masennukseen. Ajattelin aina, että yliopistossa sitten. Olin niin ujo, etten osannut olla opiskelijabileissä. Nyt olen ollut koko aikuisuudenkin yksin. Sitä menovaihetta ei koskaan tullutkaan. Suren vaan omaa yksinäisyyttä.
Kommentit (67)
Aiotko jatkaa koko loppuelämäsi uhriutumista ja marttyyrinä elämistä vai onko sinulla kenties ajatusta siitä, miten tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole oikeastaan menettänyt yhtikäs mitään, sekavaa räpellystä josta et muista aikuisen kuin murto-osan ja nekin muistot on aika kullannut epärealistisiksi. Ihminen haikailee joutavien asioiden perään ja kehittelevät oikeaa kaavaa elämälleen joutessaan: Mukava sitten vanhempana kiikkustuolissa muistella miten montaa jenniä on tullut paneskeltua= makaat dementtinä vanhainkodissa paskat vaipoissa etkä muista mitään. Kannattaa vain elää se elämänsä siten kuin itsestä parhaalta tuntuu hetkessä eikä haikailla tekemättäjääneitä.
Kännäämisbilettäminen sinänsä ei liene kokemisen arvoista. Moni on humalapäissään tehnyt elämänsä pahimmat virheet.
Se on kuitenkin huono, jos olet jäänyt ilman ystäviä. Toisaalta ystäviä voi löytää myöhemminkin, vaikkei nuoruutta enää takaisin saa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Oma havaintoni on, että jos kanssaihmiset ovat huonoa seuraa selvin päin, he ovat sitä myös kännissä. En mielestäni jäänyt mistään paitsi vaikken teininä rällännytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä ihmisen kannattaa tehdä kaikkea oikeasti jännää silloin kun on nuori ja vähän pöljä (etuotsalohko vaiheessa, eli impulssikontrolli ja syy-seuraussuhteiden sisäistäminen keskeneräisiä eli on rohkeampi ja ottaa enempi riskejä), eikä kännäys ja sekoilu itsessään ole välttämättä kovin jännää.
Itselläni osa jännistä ja siisteistä kokemuksista liittyy kyllä vahvasti seksiin ja päihteisiin, mutta moni tekee noita asioita tavanomaisen kaavamaisesti eli juo viinaa jossain baarissa ja panee kännissä randomia, eli tylsää.
Päihteitä ja seksiäkin voi tehdä jännemmin tai tylsemmin, ja suurinosa tekee tylsemmin.
Lopulta kyse on kai enempi persoonasta ja tavasta olla eli myös elää, eikä niinkään siitä mitä tekee tai ei tee.
Itselleni sellainen känninen baarinuoruus näyttäytyy vain tylsänä, eli ei kiinnostanut koskaan.
Kävin ekan kerran 16-vuotiaana yökerhossa ja olin jo silloin silleen, että v***u miten tylsä paikka ja tylsiä ihmisiä.
Osittain samaa. Nuorena asuttiin maalla, lähinpään kaupunkiin oli se 20km matkaa. Ei tullut hirveästi kännijuttuja. Ei nuorten kanssa hengailua eikä mitään tuollaista. Nyt 33-vuotiaanakin olen täysin vailla mitään romanttista kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itsemurhaa olen hautonut tämän johdosta useastikin. Vanhempien kanssa tuli hirmuiset huutoriidat. Teini-ikä sitten tulikin pääosin tietokoneen äärellä vietettyä. Olen edelleen aivan pohjattoman katkera ja vihainen omille vanhemmilleni.
Olisivat ohjanneet edes liikunnan pariin, eihän tasan yksikään 15-23 vuotias nainen vilkaisekaan lihavaa pulskaa poikaa kohti, vaikka omat vanhempani kuvittelevat niin, kun ovat itse jo lihavia ja rumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään en olisi menettänyt, vaikka olisi känniörvellykset jääneet välistä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut varjelus elämässä.
Juu, on varjeltu yhteenkuuluvaisuuden tunteelta ja ystäviltä.
Mutta vakavasti, nyt vaan mukaan kaikkiin harrastuksiin ja reppu selässä vaikka soolomatkalle. Mitä voit menettää? Mikä on pahempi kuin yksinäinen elämä? Jos sulla suinkin on varaa niin suosittelisin lisäksi terapiaa. Se nopeuttaisi eroonpääsyä itsesäälistä. Muista, että et todellakaan ole ainoa, jolla nuoruus ei mennyt "niinkuin piti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut varjelus elämässä.
Juu, on varjeltu yhteenkuuluvaisuuden tunteelta ja ystäviltä.
Mutta vakavasti, nyt vaan mukaan kaikkiin harrastuksiin ja reppu selässä vaikka soolomatkalle. Mitä voit menettää? Mikä on pahempi kuin yksinäinen elämä? Jos sulla suinkin on varaa niin suosittelisin lisäksi terapiaa. Se nopeuttaisi eroonpääsyä itsesäälistä. Muista, että et todellakaan ole ainoa, jolla nuoruus ei mennyt "niinkuin piti".
Olen kyllä kokeillut aikuisena harrastuksia, matkustanutkin, ja opiskellut (tosin tehottomasti masennuksen takia). Olen valtaosan näistä asioista tehnyt siten että olen yksin. En oikein osaa tutustua muihin, elämä ei napannutkaan mukaansa. En tiedä miten kääntäisin elämäni suuntaa.
Suurin osa henkirikoksista tapahtuu humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut edes uskontoa mutta kovat rajat minullekkin koitettiin laittaa mutta eivät onnistuneet. Kyllä nuoruus pitää elää ja bilettää tai sitten vanhempana tulee juuri tuo elämätön elämä tunne. Ei se ole sitten sitä samaa enään vanhempana jos koittaa elämätöntä nuoruutta vähän myöhässä elää ja näyttää naurettavalta ne teini- ikää uudelleen elävät keski-ikäiset. Onhan sitä tullut töpeksittyäkin mutta ei mitään pahoja virheitä niin kuin pelotellaan sillä niitä tulee vain harvoille. Nyt keski-iässä on ihana rauha kun ei kaipaa mitään ja on tullut nuoruus elettyä täysillä 100 lasissa. Ihmisen täytyykin tehdä virheitä ja oppia niistä ettei toista samoja virheitä loputtomiin. Ei ole normaalia elämää jos ihmisen täytyy elää kuin pussissa ja pelätä ettei vaan mitään virheitä tee. Kamalaa jos nuori ihminen jää yksin eikä ole kaveriporukkaa jonka kanssa voisi bailata ja jakaa ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa henkirikoksista tapahtuu humalassa.
Minä en pystyisi edes eläintä tappamaan humalassa. Ihmistä kaikkein viimeiseksi ellei sitten itsepuolustukseksi. Ei ole ikinä tullut humalassa tarvetta tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena aloitettu päihteidenkäyttö on oikeasti vaarallista, koska nuoren kehittyvä elimistö ei pysty käsittelemään esim. alkoholia samalla tavalla kuin aikuisen elimistö.
Ryyppykaverit eivät ole oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt keski-iässä on ihana rauha kun ei kaipaa mitään ja on tullut nuoruus elettyä täysillä 100 lasissa.
Tuota minäkin kadehdin. En tosin alkoholin perään ole ollut ikinä, eikä krapula ole kokemisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa henkirikoksista tapahtuu humalassa.
Minä en pystyisi edes eläintä tappamaan humalassa. Ihmistä kaikkein viimeiseksi ellei sitten itsepuolustukseksi. Ei ole ikinä tullut humalassa tarvetta tappaa.
Kyse on paremminkin vain tapaustilastoista henkirikosten osalta , eikä nyt tässä siitä sinun luonteestasi, persoonallisuudestasi , temperamentistasi, toimintaimpulssiesi hallintakyvystä tms.
Tilastoja henkirikoksistahan ei mitätöi sekään tosiasia, ettei suurin osa ihmisistä sellaiseen syyllisty koko elämänsä aikana koskaan .
Nuoruus on vain eräs välivaihe elämässä.
Aika elämässä lapsuuden ja aikuisuuden välissä.
Elossa olet kuitenkin ollut ja tajuissasi eli tietoisena olemassaolostasi, joten et voi sanoa ettet olisi tuotakin aikaasi jotenkin elänyt .
:(
Enpä tuohon oikein osaa muuta sanoa kuin että toivottavasti saat onnea elämääsi.