Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1999)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä vesille, siis en oikein edes soutuveneeseen tai oikeastaan en edes isolle sillalle. Mielessäni ajattelen että jos putoan tai lapseni putoaa tuollaiseen syvään luonnonveteen, varsinkin korkealta, siitä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä vaan edessä on hirveä kuolema. Haluan viedä lapset kesällä Korkeasaareen mutta eihän sinne pääse kuin korkeaa siltaa pitkin tai lautalla. En tiedä miten psyykkaan itseni kumpaankaan! Olen ihan normaali ihminen muuten, ja uimahallissakin viihdyn.
Laittakaa hyvät turvaliivit päälle. Lautalla on varmaan pelastusrengaskin, siitä voi kysyä etukäteen.
Kuvitelkaa sitä näkyä, kun ihmiset laittavat turvaliivit päälle ylittääkseen Korkeasaaren sillan 😁.
Just itsekin siis katsoin, että eikö sinne muuten pääse kuin kauhean sillan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä vesille, siis en oikein edes soutuveneeseen tai oikeastaan en edes isolle sillalle. Mielessäni ajattelen että jos putoan tai lapseni putoaa tuollaiseen syvään luonnonveteen, varsinkin korkealta, siitä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä vaan edessä on hirveä kuolema. Haluan viedä lapset kesällä Korkeasaareen mutta eihän sinne pääse kuin korkeaa siltaa pitkin tai lautalla. En tiedä miten psyykkaan itseni kumpaankaan! Olen ihan normaali ihminen muuten, ja uimahallissakin viihdyn.
Laittakaa hyvät turvaliivit päälle. Lautalla on varmaan pelastusrengaskin, siitä voi kysyä etukäteen.
Kuvitelkaa sitä näkyä, kun ihmiset laittavat turvaliivit päälle ylittääkseen Korkeasaaren sillan 😁.
Just itsekin siis katsoin, että eikö sinne muuten pääse kuin kauhean sillan kautta.
turisteille myydään kaikkea skeidaa jos sanotaan että Isoisänsillan ylitykseen vaaditaa omat turvaliiivit. Varokaa vaan itse, kun olette jossain päin toisella puolella maailmaa matkustamassa, että mitä teille sanotaan
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä järveen uimaan. Pelkään tummaa vettä ja kaikkea mitä siellä pohjassa voi olla. En ole koskaan mennyt laiturin päästä veteen. Uimahallissa pystyn menemään matalasta päästä ja uimaan ehkä 10-15 metriä.
Se on mustan veden pelko.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi elämäni ensimmäisen kerran myydä asunto, kun perin sellaisen. Varmaan se on ihan tavallinen juttu, mutta vetkuttelen, kun tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Ehkä perustan tänne jonkun Asunnon myynti for dummies -ketjun.
Ota yhteyttä johonkin kiinteistövälitystoimistoon. Tai jos myyt itse tilaa isännöitsijältä asunnon paperit.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa noukkia kadulta/ojan pientareilta tyhjiä tölkkejä ja/tai pulloja, jos ympärillä on muita. En halua vaikuttaa köyhältä ja vähä-osaiselta. Pullojen ja tölkkien palauttamisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta muiden nähden en lähde rypemään ojan pohjia muutaman sentin tähden (vaikka saitana ihmisenä ajatus rahasta kuumottelisikin.)
Tämä. Ja myös yks päivä näin maassa avaamattoman tupakka-askin, poltan siis itse ja se oli ihan metrin päässä ja periaatteessa olisin saanut sen napattua siitä (selkeesti oli siis hukattu), mutta en vaan kehdannut nostaa sitä maasta ku jossain 300 metrin päässä käveli joku pappa...Joka tuskin olis ees huomannut. Nyt harmittaa vähän ku rahat tosiaan vähissä ja olishan se auttanu mutta ei vaan pysty. Sentää nykyään uskallan nostaa kolikkoni jos ne tippuu kaupassa lattialle (etenkin useita), ennen hoomoilasena ihmiettelin mikä kolisi ja lähdin karkuun, mut onhan se silti awkward kyykkiä siellä ja etsiskellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän meidän kasvatuksessa on lapsuudessa tapahtunut, kun meistä on tullut niin arkoja ja muita pelkääviä? Kun toiset ihmiset menee ja tekee mitä tahtoo, ottaa omansa, mutta me vaan ämpyillään syrjässä, että ei kai kukaan nyt vaan kato mua ja mitä ne ajattelee minusta. Oisko ollu vanhempien tyylissä kannustaa ja kiitellä onnistumisista mitään kehitettävää?
Puhelin naamaan liimattuna kävelevät puhelinzombit on katukuvassa niin vastenmielisiä (pahinta jos lapsi tai koiran vielä mukana ja siihen ei kiinnitetä mitään huomiota kun somettaminen on niin tärkeää), että en kehtaa julkisella paikalla ottaa puhelinta edes lyhyesti taskusta esiin etten vaikuta samalta. Onneksi Apple Watchista näkee huomaamattomasti viesti ja muut asia yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normijärkinen ihminen ja ihan fiksukin, mutta aina kun menen lentokentälle niin viimeinenkin järki tuntuu lähtevän päästä. Yhtäkkiä en ymmärrä enää mistään mitään, minne ne laukut laitettiinkaan, mihin pitää mennä seuraavaksi, jne jne. Olen eksynyt Helsinki-Vantaalla, onneksi oli työkaveri mukana. Jossain Rovaniemen lentokentällä ehkä juuri ja juuri pärjäisin. Tästä en uskalla kertoa kenellekään, tunnen itseni täystoopeksi. Pikkuveljenikin matkustaa yksin maailman suurkaupunkien terminaaleissa, itseäni pelkkä ajatuksin kauhistuttaa ja stressaa.Matkustaisin paljon enemmän, jos pystyisi menemään muulla tavoin kuin lentäen. Onhan teitä muitakin vai olenko ainoa?
Vierailija kirjoitti:
Olen normijärkinen ihminen ja ihan fiksukin, mutta aina kun menen lentokentälle niin viimeinenkin järki tuntuu lähtevän päästä. Yhtäkkiä en ymmärrä enää mistään mitään, minne ne laukut laitettiinkaan, mihin pitää mennä seuraavaksi, jne jne. Olen eksynyt Helsinki-Vantaalla, onneksi oli työkaveri mukana. Jossain Rovaniemen lentokentällä ehkä juuri ja juuri pärjäisin. Tästä en uskalla kertoa kenellekään, tunnen itseni täystoopeksi. Pikkuveljenikin matkustaa yksin maailman suurkaupunkien terminaaleissa, itseäni pelkkä ajatuksin kauhistuttaa ja stressaa.Matkustaisin paljon enemmän, jos pystyisi menemään muulla tavoin kuin lentäen. Onhan teitä muitakin vai olenko ainoa?
En uskalla mennä omatoimimatkoille ulkomaille. Kaikki ulkomaanmatkani ovat olleet matkatoimiston kautta varattuja.
Toinen: en ole oppinut pyöräilemään koskaan, vaikka olen opetellut sitä monta kertaa. Pyörä tuntuu painavalta ja kömpelöltä eikä sillä pysy tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa melkein kaikki mitä tässä ketjussa luetellaan. 😂😅
Samoin minua. Oon nynnyistä nynnyin
Pitkän aikaa elämässäni en kehdannut ottaa kenkiä ja sukkia jaloistani ja olla paljain jaloin kesäisin. Olen sittemmin saanut korjattua asian mutta siihen pääseminen kesti minulta aina 32-vuotiaaksi asti. Nyt olen 46 ja kadun menetettyä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen normijärkinen ihminen ja ihan fiksukin, mutta aina kun menen lentokentälle niin viimeinenkin järki tuntuu lähtevän päästä. Yhtäkkiä en ymmärrä enää mistään mitään, minne ne laukut laitettiinkaan, mihin pitää mennä seuraavaksi, jne jne. Olen eksynyt Helsinki-Vantaalla, onneksi oli työkaveri mukana. Jossain Rovaniemen lentokentällä ehkä juuri ja juuri pärjäisin. Tästä en uskalla kertoa kenellekään, tunnen itseni täystoopeksi. Pikkuveljenikin matkustaa yksin maailman suurkaupunkien terminaaleissa, itseäni pelkkä ajatuksin kauhistuttaa ja stressaa.Matkustaisin paljon enemmän, jos pystyisi menemään muulla tavoin kuin lentäen. Onhan teitä muitakin vai olenko ainoa?
Itse pelkään vieraiden maiden maahantulo- ja tullikäytäntöjä. Olen kuullut kauhukertomuksia erityisesti Kaakkois-Aasian maista, joiden vankilat ovatkin hyvin tyrmääviä paikkoja, enkä halua ottaa riskiä vaikka jonkin elämäänsä kyllästyneen ja korruptoituneen thai-virkailijan känkkäränkkä-kohtauksesta.
Vaikken ole lukenut kaikkia edellisiä 100 sivua, uskallan laittaa oman korteni tähän kekoon.
Mutta tanssia en osaa enkä sitä siksi ikinä harrasta. Ehkä jos minut saisi oikein humalaan, saattaisi itsekontrolli pettää, mutta silloin olisin jo niin päihtynyt etten pysyisi jaloillani muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uida yleisellä uimarannalla/uimahallissa, syynä lihavuus
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi mutta inhoan syödä julkisilla paikoilla. Oli sitten kyseessä hese tai joku hienompi ravintola. Mielestäni se on vain jotenkin epäsiistiä ja epämukavaa xD
sama täällä - jos on treffit tiedossa niin viimeiseen asti yritän välttää johonkin ravintolaan menemistä, ne olisi minulle kauhujen treffit.
En osaa ajaa skuutilla koska en mm. saa sitä käyntiin. Pitaisi palkata joku avustamaan.
Minua hävettää/inhottaa kulkea suojatien yli, jos joku autoilija pysähtyy antamaan tietä. Inhottaa ja ärsyttää siis se ajatus, että siellä se tuijottaa minua kun lyllerrän siitä auton edestä. En oikein tiedä mikä siinä niin paljon häiritsee, sekö kun mietin että miltä näytän kun kävelen vai se, kun tulee paine että pitäisi päästä äkkiä yli... Vai ylipäätään se, että joku tuntematon toljottaa. Mieluummin haluaisin aina ylittää suojatien niin, ettei siinä ole autoja pysähtyneenä. Jos joku hidastaa suojatietä lähestyessään (eli meinaa pysähtyä antamaan tietä), niin joskus esitän, etten olekaan menossa suojatielle vaan edelleen suoraan, jotta saan autoilijan jatkamaan matkaansa. Ja sitten käännyn vasta takaisin suojatielle, kun auto on mennyt.
Ja tämä siis vain valottomissa ylityksissä, jostain syystä asia ei samalla tavalla häiritse silloin, jos suojatien ylityksessä on liikennevalot. Ehkä siinä on sitten joku juttu, että mielessäni auto pysähtyi valojen pakottamana eikä minun takiani, siis siksi että antaisi juuri minulle tietä ja kiinnittää siis huomiota minuun.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä joku helposti töksäyttää tylyllä äänellä että ei nyt sovi puhua, kun toinen pirauttaa että mitä kuuluu ei olla nähty aikoihin, mutta itse en kehtaa. Usein ihmiset ei sitten soita enää jos on ollut kovin kylmä puhelimessa.