Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (2064)
En kehtaa käydä lenkillä tai juosta kuntosalin juoksumatolla. Oletan näyttäväni niin naurettavalta juostessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lukiessa nousee esille suurimpana yhtenäisenä tekijänä häpeän pelko. Itse olen nyt keski-ikäisenä päässyt kokonaan tunteesta "häpeä" eroon. Mitä sitten, jos mokaan jossain asiakaspalvelutilanteessa? Mitä sitten, jos jonkun mielestä olen läski ja käytän jotain salilaitetta väärin? Mitä sitten, jos äännän englantia pieleen? Mitä sitten, jos en osaa käyttää jotain automaattia tai en tiedä kuinka ravintolassa toimitaan?
Miksi pitäisi miettiä tällaisia asioita? Menen ja teen nykyisin asioita ilman ajatustakaan siitä mitä joku toinen toiminnastani mahdollisesti ajattelee. Joskus olen saanut naureskelua osakseni, hymyilen yleensä vain takaisin, ehkä jonkun kommentin heitän naureskelijan suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että häpeän tunne on pahin tunne kaikista, se pilaa ja rajoittaa aivan liikaa aivan liian monen ihmisen elämää. Mitään hyötyä tuosta tunteesta ei koskaan ole. Olen elävä esimerkki, että siitä voi oppia pois, helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista. Todellakin suosittelen lähtemään sille tielle - elämä ilman häpeää on upeaa, vapaata ja rentoa.
No tuosta gynelle menosta... Siellä olet vain sen lääkärin kanssa mutta kun synnytin kolmatta lastani niin ponnistusvaiheessa ovella seisoi noin kymmenen kätilöopiskelijaa tuijottamassa minua avuttomassa tilassa kun yritin saattaa uutta elämää maailmaan samalla suolen tyhjentyessä..... Arvaa välitinkö? EN! 😆
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa nousee esille suurimpana yhtenäisenä tekijänä häpeän pelko. Itse olen nyt keski-ikäisenä päässyt kokonaan tunteesta "häpeä" eroon. Mitä sitten, jos mokaan jossain asiakaspalvelutilanteessa? Mitä sitten, jos jonkun mielestä olen läski ja käytän jotain salilaitetta väärin? Mitä sitten, jos äännän englantia pieleen? Mitä sitten, jos en osaa käyttää jotain automaattia tai en tiedä kuinka ravintolassa toimitaan?
Miksi pitäisi miettiä tällaisia asioita? Menen ja teen nykyisin asioita ilman ajatustakaan siitä mitä joku toinen toiminnastani mahdollisesti ajattelee. Joskus olen saanut naureskelua osakseni, hymyilen yleensä vain takaisin, ehkä jonkun kommentin heitän naureskelijan suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että häpeän tunne on pahin tunne kaikista, se pilaa ja rajoittaa aivan liikaa aivan liian monen ihmisen elämää. Mitään hyötyä tuosta tunteesta ei koskaan ole. Olen elävä esimerkki, että siitä voi oppia pois, helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista. Todellakin suosittelen lähtemään sille tielle - elämä ilman häpeää on upeaa, vapaata ja rentoa.
Kommentin nro. 2000 kirjoittaneena koen potevani tätä samaa, koululaisesta alkaen ja se alkoi yläasteella korostumaan kiusatuksi tulemisen seurauksena. En uskalla, mitä ne muut ajattelevat, nuo nauravat jne. Pieni paikkakunta ja näin ollen paineet olivat isompia.
Aika noloa oli aloittaa ammattikoulu opetellen uusia asioita, kun hiljaa pääni sisällä ajattelin uskallanko, saanko tehdä tuota ja tätä, epävarmuus ja pelko valtasivat paljon ajatuksiani ja vieläkin kärsin epävarmuudesta. Minulla oli vielä 17-vuotiaana omatoiminnan ohjauksessa haasteita, mikä selittyy autismilla - joka kerta kun omatoiminnan ohjaus kehittyi jossakin asiassa, niin seuraavassa asiassa ei ollutkaan itseohjautuvuutta, esim. opi ala-astelaisena omatoimisesti toimimaan luokassa, mutta tarvitset ylaästeella kotitaloidessa avustajaa pystyäksesi aikatauluttamaan ja ohjaamaan työtä ja kun tämän opit, niin taas uudet haasteet tulevat eteen ammattikoulun aloittaessa kunnes kirjallisen näyttösuunnitelman avulla hahmotit, miten työ aikataulutetaan: klo 8 aloitat tilassa x työt ja teet siellä asiaa y, ole valmis klo 8:30 ja ala siivoamaan työtilaasi jne. Tuossa on nyt karkea esimerkki. Onneksi ei nykyään ole tätä haastetta, olisihan se jo ollut kaupan kassan töitä tehdessä tai media-assistentin harjoittelussa ollut jo merkittävästi tiellä, jos olisi ollut ihan ulalla että mistä aloitan, mitä teen ja missäkin ajassa, miten päätän työn.
Ainoa asia, missä olen päässyt eteenpäin edes jotenkin ilman pelkoja ja häpeää, on englannin kielen opiskelu B1-B2-tasolle kansalaisopistolla. Kielioppisäännöt sisäistänyt ymmärtäen, mitä niillä tarkoitetaan. Yläastelainen minä hoki monta kertaa: "En osaa, saan kutosta ja siksi pyydän helpottamaan koko englannin!" ja siihen vielä päälle kiusaaminen luokkatilassa yhden oppilaan kysyessä minulta olenko "vähän vammainen" selatessani kirjasta sanastoa, jota käytin apuna, koska "en osannut ja oppinut". Tuon tilanteen seurauksena vapisin, mistä kärsin joissakin tilanteissa edelleen, ja ei mikään ihme, miksi minulla on ollut pelkoja sosiaalisia tilanteita ja jopa ihmisiä kohtaan, uskaltamattomuutta kehittää ja haastaa itseään.
Kiva, nyt on 31-vuotiaana liian myöhäistä opetella mitään, mikä kiinnostaisi. Ottaen huomioon laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja erittäin epätasaisen osaamsiprofiilin, ei tällaisella setillä opi mitään aivojen asettuessa muottiinsa aikoja sitten. Varhainen dementoituminen on odotettavissa tätä menoa. Mitä haluaisin sitten oppia valokuvaamisen lisäksi, mistä olen hankkinut tietoa itse ja selvittänyt, missä pääsisin oppimaan enemmän Photoshopin käytöstä, kaksoisvalotuskuvan luomisesta ja muista tekniikoista. Haluaisin oppia lukemaan romaaneja (jo teemoja etsiskellyt, aikamatkaajana historialliset romaanit kiinnostavat) tämän hektisen elämän keskellä, mikä on vain tehnyt minusta entistä apeamman ja ärtyneemmän. Multitaskaamisen valtakunnasa kaikki on huonosti. Lankesin ansaan ja olen entistä riippuvaisempi älypuhelimesta, mitä on ruokkinut lisää työ, joka seuraa viestintäsovellusten kautta. Muussiksi vain aivot...
Vierailija kirjoitti:
En osaa uida. Lapsena melkein hukuin ja lopetin. En häpeä tätä.
En osaa meikata. Teininä puuteria korkeintaan laitoin naamaan. En häpeä tätäkään.
Uimataitoisena et olisi nykypäivänä poikkeus, sillä nykylapsilla moni perustaito on olematon.
Itse en osaa käyttää digitaalisia järjestelmiä lukuun ottamatta tietokonetta (maksan laskut, teen hakemuksia, katson youtubea ja sarjoja esim). Ihmetellään että etkö aikuinen osaa, haloo, nykyaikaa, oot millenium, pitäisi osata jne. Fossiiliksikin kutsuvat. Tätä onneksi voin selitellä silläkin kun on migreeni niin vältettävä älypuhelimia, mikä vei hermot ja nyt käytössä älytön puhelin. Mitä olen sitten menettänyt? En mitään. Aikaa riittää paljon hyödyllisempään tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa perata kaloja.
En osaa ajaa mopolla.
En ole facessa, instagramissa tms. somessa.
Entä sitten?
En osaa uida enkä tanssia. Molemmat ovat sellaisia asioita joita haluaisin tehdä mutta kun en osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla hakata betoniseinään nauloja tauluja varten, koska seinä voi rikkoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa uida. Lapsena melkein hukuin ja lopetin. En häpeä tätä.
En osaa meikata. Teininä puuteria korkeintaan laitoin naamaan. En häpeä tätäkään.
Uimataitoisena et olisi nykypäivänä poikkeus, sillä nykylapsilla moni perustaito on olematon.
Itse en osaa käyttää digitaalisia järjestelmiä lukuun ottamatta tietokonetta (maksan laskut, teen hakemuksia, katson youtubea ja sarjoja esim). Ihmetellään että etkö aikuinen osaa, haloo, nykyaikaa, oot millenium, pitäisi osata jne. Fossiiliksikin kutsuvat. Tätä onneksi voin selitellä silläkin kun on migreeni niin vältettävä älypuhelimia, mikä vei hermot ja nyt käytössä älytön puhelin. Mitä olen sitten menettänyt? En mitään. Aikaa riittää paljon hyödyllisempään tekemiseen.
Uimataitoisena = uimataidottomana siis :D
Sori huolimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään miehiä, koska miehistä tulee vainoajia.
Minua ei pelota tutustua miehiin, jos ovat vapaita.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kulkea Helsingissä julkisilla ja menen kaikkialle taksilla. T. maalainen :D
HsL:n reittiopas sovellus auttaa, laita vain osoitteet minne haluat mennä.
Pysäkillä, kysy ihmisiltä.
Ajattele, että nämä ihmiset eivät tunne sinua, joten sinua ei pitäisi haitata koko asia ollenkaan.
Tiedoksi: PK seudun asukkaat eivät myöskään osaa mennä joka paikkaan itsekään, kysyminen auttaa ja PK seudulla ei tarvitse hävetä jos ei osaa käyttää julkista, koska reitit muuttuvat koko ajan. Itse Hki keskustassa asuneensa kyselin aina sitä 3 ratikkaa, miten se nyt taas ajaa.
Ajan yleensä omalla autolla ja kyselen koko ajan kummalla puolella katua pitää olla pysäkillä että pääsee oikeaan suuntaan.
Asunut PK seudulla 15 vuotta ja kaikki PK seudun asukkaat kyselevät toisiltaan, miten sinne menee ja missä se pysäkki on ja kummalla puolella katua pitää olla.
Pk seudun asukkaat ovat mukavia viimeistään siinä vaiheessa kun kyselet julkisesta liikenteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla hakata betoniseinään nauloja tauluja varten, koska seinä voi rikkoutua.
Laita lyhyemmät naulat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan järkyttävän huono suunnanvaisto, siksi en pysty matkustamaankaan, koska eksyisin heti. En uskalla kertoa tästä kenellekään. Monta koulutusmatkaa on tullut peruutettua kyseisen asian takia, joten se haittaa elämääni aika paljon.
Käytä puhelimen navia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi. Olen kolmekymppinen, mutten ole harrastanut seksiä, ja pelkään että juna meni jo. Tuntuu, että helpompaa olla ilman kuin opetella tässä iässä.
Valehtele ikäsi kun haluat harrastaa seksiä ensimmäisen kerran.
Mene tinderiin ja ota joku vaan...
Vierailija kirjoitti:
No tuosta gynelle menosta... Siellä olet vain sen lääkärin kanssa mutta kun synnytin kolmatta lastani niin ponnistusvaiheessa ovella seisoi noin kymmenen kätilöopiskelijaa tuijottamassa minua avuttomassa tilassa kun yritin saattaa uutta elämää maailmaan samalla suolen tyhjentyessä..... Arvaa välitinkö? EN! 😆
Hyi hele. Nykyään lääkärit tunnistavat sen miten vaarallista on uudelle lapselle saada ihtaa paskaa silmiinsä, ja keuhkoihinsa. Ja reteä äiti vaan ylpeilee
En osaa uida, lypsää enkä kehrätä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa nousee esille suurimpana yhtenäisenä tekijänä häpeän pelko. Itse olen nyt keski-ikäisenä päässyt kokonaan tunteesta "häpeä" eroon. Mitä sitten, jos mokaan jossain asiakaspalvelutilanteessa? Mitä sitten, jos jonkun mielestä olen läski ja käytän jotain salilaitetta väärin? Mitä sitten, jos äännän englantia pieleen? Mitä sitten, jos en osaa käyttää jotain automaattia tai en tiedä kuinka ravintolassa toimitaan?
Miksi pitäisi miettiä tällaisia asioita? Menen ja teen nykyisin asioita ilman ajatustakaan siitä mitä joku toinen toiminnastani mahdollisesti ajattelee. Joskus olen saanut naureskelua osakseni, hymyilen yleensä vain takaisin, ehkä jonkun kommentin heitän naureskelijan suuntaan. Olen tullut siihen tulokseen, että häpeän tunne on pahin tunne kaikista, se pilaa ja rajoittaa aivan liikaa aivan liian monen ihmisen elämää. Mitään hyötyä tuosta tunteesta ei koskaan ole. Olen elävä esimerkki, että siitä voi oppia pois, helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista. Todellakin suosittelen lähtemään sille tielle - elämä ilman häpeää on upeaa, vapaata ja rentoa.
Mulla todettiin estynyt persoonallisuus, mikä selittikin paljon vaikeuksiani lapsuudesta aikuisuuteen. Ylisuojelevat vanhemmat, jotka moitti herkästi virheistäni (jo sekin, jos olisin vaikkapa ryypännyt koska olinhan eriryisnuori, jolla ei ole mielipiteitä ja omaa tahtoa), mutta nk. terveet sisarukset selvisivät olan kolauksella. Seuraus: pelkäsin mokaavani, olin vain haitaksi, itsensä löytämisessä meni pitkään. Koulussakaan ei mennyt kivasti kiusaajien takia. Lukion kävin mutta sen jälkeen ei tullut opinnoista mitään omien pelkojen takia. Oli taistelua päästä mielenterveysasioita kartoittamaan, mutta se kannatti.
Ylipainoisena kuntosalilla käyminen. Mikään ei ole koskaan hyvin. Läski pilaa sporttisten ihmisten tunnelman mutta sitten taas läski on liian laiska tekemään elämäntapamuutosta. Olisikin täällä landella meille läskeille oma kuntosali....
En osaa leipoa pullaa!!!! KÄÄK!
En osaa uida. Lapsena melkein hukuin ja lopetin. En häpeä tätä.
En osaa meikata. Teininä puuteria korkeintaan laitoin naamaan. En häpeä tätäkään.