Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
En uskalla olla tekemisissä esihenkilöni kanssa. Siis kysyä jotain tarkennuksia johonkin työtehtävään tmv tai pyytää palkatonta (kun isoisäni kuoli, piti kerätä kaikki rohkeuteni että sain kysyttyä hautajaismatkaa varten vapaata). Olen ollut samassa työpaikassa vähän päälle 3v ja on jotain juttuja, joita mietin kysyväni jo silloin ihan alussa, mutten tullut kysyneeksi, joten nyt tuntuu ääliömäiseltä enää kysyä.... :D
Ehkä kyseessä on jokin auktoriteettikammo, koska en uskalla myöskään mennä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jollain lailla musikaalinen. Ainakin minulla on hyvä korva ja pystyn muistamaan satoja lauluja noin kymmenellä kielellä. Mutta soittajana olin surkea, kädet eivät tottele tarpeeksi hyvin. Ajattelin sentään, että osaan hiukan laulaa, kun kotona pystyn seuraamaan kaiken maailman tunnareita ja sinfoniaorkesterin eri stemmoja jne.
Menin eilen ensimmäiselle laulutunnille kansalaisopistossa. Se oli niin nöyryyttävä ja masentava kokemus, että nyt en halua kuulla ääntäni enää edes yksin ollessa. Eli siihen loppuivat suihkulaulamiset enkä ole edes puhunut montaa lausetta töissä tänään. Opettaja kyllä oli varmaan omasta mielestään kannustava, mutta kun hän selvästi tähtää oopperatyyliseen laulamiseen ja korkeisiin nuotteihin, vaikka sanoin heti, että minulla on pieni, pehmeä altto, antoi laulettavaksi ruotsinkielisen kappaleen, josta sanoin heti, etten ole koskaan kuullut, joten jouduin lukemaan paperista sekä nuotteja että sanoja, sitten pyysi että laulaisin oikein tunteella ventovierasta laulua (samaan aikaan kun jouduin ponnistelemaan lukemalla nuotteja ja sanoja pienellä tekstillä) ja lauloi itse oopperaäänellä kappaleet samaan aikaan kanssani, niin tuli kyllä minulle selväksi, ettei tämä ole minun juttuni. Miksi edes luulin osaavani laulaa? Ja miksi minun pitäisi osata laulaa?
Voi herrajumala, ihan kauhea opettaja, mene nyt vaan toiselle opettajalle! Äänesi on kuitenkin ihan kiva ja huutava laulaminen on ärsyttävä tyyli.
Esimerkki, Whitney Houston huutaa I Will Always Love You, ja Dolly Parton, joka laulun alunperin kirjoitti, laulaa sen tosi pehmeästi ja nätisti.
Onnea matkaan. Ota mukaan laulu josta tykkäät ja pyydä opetella se. Nyt et luovuta!
Laulaa karaokea vaikka osaan laulaa ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Olen työni puolesta joutunut soittelemaan paljon terveyskeskusten ajanvarauksiin ja sairaaloiden puhelinvaihteisin ja hyvin erikoista porukkaa tuntuu niitä hoitavan. Tiuskivia, töksäytteleviä, ylimielisiä ja autuaan pihalla kuin lumiukot. Eivät aina ymmärrä lainkaan, mistä asiasta on oikein kysymys ja saattavat jäädä jankkaamaan jostain sivulauseesta tai alkaa yhtäkkiä vain nauraa höröttää jollekin mielestään hassulle sanomiselleni/ilmaisulle/mille lie. Suurin osa ei tormistaudu ennen kuin olen tarkoituksella ottanut tiukemman äänensävyn ja puhetyylin, vaikka en minkäänlaisesta kovistelusta liiemmin pidä. Ikään kuin vasta sitten havahtuisivat, että jaa, sillä on varmaan oikeasti joku asia hoidettavana.
Itse ketjun aiheesta, että tämä on oikein terapeuttinen ja asiallisuudessaan ilahduttava ketju! Tunnistin itseni monesta viestistä. On jännä, kuinka sitä voi oikeastaan elää koko elämänsä siinä uskossa, että kaikki muut osaavat asian X mutta minä en. Sitten tällaista keskustelua lukiessa huomaa, että meitä muita asiassa X tumpeloivia on vaikka kuinka paljon. Kiitos teille kaikille rohkeudestanne ja rehellisyydestänne!
Tämä on kyllä niin totta, että terveyskeskuksissa ja sairaaloissa puhelimeen vastaaja ymmärtää hyvin usein tahallaan väärin kaiken ja on asenteella mitä sinä tänne soittelet. Minä samoin joudun työn puolesta näihin soitella. En todellakaan huvikseni soittele, vaan ihan asiasta ja työnantajan velvoittamia asioita. Silti tuntuu, että en meinaa saada asiaani perille, vaikka olen jo kymmenen vuotta harjoitellut. Edelleen panikoin soittamista juurikin terveyskeskuksiin, koska vastaanotto on yleensä ikävä. Niin omissa kuin työasioissa.
Pahin tilanne oli, kun meidän perhe määrättiin koronakaranteeniin. Emme saaneet luvattua todistusta ja kun aloin sitä selvittämään, niin vastaanotto oli sitä luokkaa, että olen itse keksinyt koko asian. Lopulta sain omituisesti kirjoitetun todistuksen, joka edelleen oli siihen tyyliin, että olen suurinpiirtein keksinyt koko karanteeniin. Onneksi työnantaja tietää minut selväjärkiseksi ja uskoi minua ja omituinen todistus kelpasi.
Joskus olen miettinyt, että osa näistä vaihteen ja ajanvarauksen hoitajista on ns. suojatyöpaikassa. Kanssakäyminen heidän kanssaan on ollut sen verran raskasta ja absurdia, että pakosti tulee mieleen, että he eivät ole ehkä täysin normaaliälyisiä. Joillain lienee jotain sosiaalisten tilanteiden hahmottamiseen liittyvää ongelmaa ja alkavat tosiaan helposti jankata jostain asiasta, jolloin itse ajan varaaminen tms. ei tahdo edistyä ollenkaan. En aina ymmärrä, miksi heidät on laitettu juuri ajanvaraukseen ja puhelinvaihteeseen, koska näihin soittaessaan potilas/asiakas saa ensimmäisen kontaktin ja täten ensivaikutelman kyseisestä sairaalasta/terveyskekuksesta. Puhumattakaan juuri siitä, että apua tarvitsevat ihmiset eivät enää halua tai uskalla esim. varata lääkäriaikaa, kun tietävät, millainen henkilö on ajanvarauksessa töissä.
- se toinen työn puolesta ajanvaraukseen soitteleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mene hierontoihin, koska pelkään että A.) Alapää haisee hierojan nenään tai b.) Maha menee ripulille.
Samoista syistä en myöskään ikinä kehtaisi mennä sokeroimaan alapäätäni.
Minä menin ensimmäisen kerran hierojalle ja valitsin tietysti naisen. Hän ohjeisti että riisu ylävartalo paljaaksi. Tein niin ja astelin reippaasti t i s s i t heiluen siihen pöydän viereen. Hierojan ilme oli vaivaantunut ja minulle tuli tunne, että olisi pitänyt peitellä käsillä tai jotain. En mennyt tämän jälkeen ikinä kellekään hierojalle.
Mä tein saman ja oli mieshieroja. Olis ehkä voinut olla liivit päällä, mutta jos pyydetään riisumaan yläkroppa, niin sillon se riisutaan. Ei järkyttynyt toivottavasti ukkoparka. Ei ainakaan moista näyttänyt. Tuskin tissit nyt niin pelottavat on, että työkseen ihmksten vartaloihin koskeva ihminen niistä painajaisia saa. Pikkupöksyt oli kuitenkin nätisti jalassa, enkä yrittänyt tunkea tissiä hierojan naamaan 😁
Labrahoitsu ja monet, erilaiset tissit työnsä puolesta nähnyt ja tarvittaessa siirtänyt pois EKG-lätkien tieltä.
Minä olen uudella hierojalla alkanut kysyä, otanko myös liivit pois. Yleensä vastaus on ihan miten haluat, joku voi sanoa jätä päälle vaan. Sen mukaan sitten. On ainakin varoitettu 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikata. Olen 53 v ja en ole koskaan meinannut enkä oppinut meikkamaan.
Näitä en uskalla tehdä:
- En ole ajanut iinssiajon jälkeen, vaikka olen ajanut yli monta vuotta kaupungissa autolla lähes päivittäin.
- Ajaa pakettiautolla tai mopolla.
- Uida yleisellä rannalla, sillä olen todella huono uimaan. Räpiköidä voin sellaiset 20 metriä. Kylpylöissä kyllä käyn harvakseltaan ja mökillä voin matalassa vedessä uiskennella.
- Sukeltaa yhtään. Ei pysy silmät auki, ja heti alkaa paniikki.
- Pyytää miestä ulos, kahville tai kaljalle. Olen myös hyvin usein ihastunut miehiin, jotka ovat sokeita sille.
- Kävellä yöllä kaupungissa. Kuljen taksilla tai pyörällä.
- Tanssia yökerhossa tai laulaa karaokebaarissa. Oikeastaan en kumpaakaan ole tehnyt lukion vanhojen jälkeen. En osaa, ja se hävettää.
- Puhua naapureille rappukäytävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kummallinen pelko mieskassoja kohtaan. Valitsen aina naisen.
Vierailija kirjoitti:
En saa Macilta valokuvia tikulle :).
Mitä ihmettä! :D Tikku koneeseen ja raahaat ne kuvat siihen tikun kuvan päälle niin naps, kuvat on tikulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten metrossa ja ratikassa kuljetaan. Maksu, mistä noustaan ja poistutaan. Painetaanko nappia...
Metro- ja ratikkaliput voit ostaa automaateista joita on mm. metroasemilla. Vihreisiin automaatteihin käy vain käteinen raha ja sinisiin käy myös pankki-ja luottokortti. Automaatit on helppoja käyttää, rohkeasti vaan näppäilemään. Voit ostaa myös kännykkälipun, ohjeita on mm. bussi/ratikkapysäkeillä tai tietenkin myös hsl:n nettisivuilla.
Molempiin kulkuneuvoihin voit nousta mistä ovesta tahansa, päästä ulostulijat vaan ensin ulos ja sitten vasta itse sisään.
Metrossa ei paineta stop-nappulaa, ratikassa taas painetaan, koska ei pysähdy automaattisesti kaikilla pysäkeillä. Metro pysähtyy laiturille aina (mikäli on henkilöajossa), eli ei tarvitse tehdä mitään. Ratikka taas pysähtyy pysäkille aina, jos siinä seisoo yksikin ihminen, mutta voihan kuskille heilauttaa halutessaan.
Matkustaminen näillä on helppoa ja kätevää, toivottavasti rohkaistut kokeilemaan!
Kiitos hyvistä ohjeista, mutta eikös saman ratikkapysäkin ohi aja useamman linjan ratikat? Eihän se kuski voi tietää, minkä linjan ratikkaan ihminen on tulossa, ellei kättä heilauta. Pysähtyy turhaan jos kukaan ei ole tulossa ko. linjan ratikkaan. Minulle on sanottu, että kyllä kannattaa kättä heilauttaa, voi muuten ajaa ohi. Tämä on just sitä ärsyttävää stressiä, mitä julkiset liikennevälineet aiheuttaa!
En ole ajanut ratikalla tai bussilla vuosiin, mutta viimeksi kun ajoin, niin ne lipunpiippauslaitteet oli ihan helvetin vaikeita käsittää ja käyttää, pitääkö painaa jotain numeroo yhtaikaa vai eikö pidä, mihin se lippu pitää laittaa jne. Ja kaikkein hirveimpiä oli tietenkin ne entisaikojen kartonkilipun leimausvehkeet. Se ei onnistunut multa koskaan, ja koko vaunu tuijotti aina sitä sohimista!
Tehdä julkisesti mitään kädentaitoja vaativaa. Miehenä synnyin peukalo keskellä kämmentä väärään maahan, koska täällä miehen pitää osata kaikki auton korjaamisesta talon rakentamiseen. En osaa enkä ymmärrä niistä mitään. Mieluummin pyydän apua nykyään ja vastaanotan vittuilua 5 min kuin turaan itse 30 min turhaan ja vastaanotan sitä 5 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Olen itse hoitajana terveysasemalla. Aiemmin olin töissä kaupungissa ja siellä oli aika kireä meininki. Nyt maaseudun terveysasemalla olen päivittäin mm. ajanvarauksessa ja ihan on erilaista. Tunnen kaikki potilaat hyvin ja viimeisen päälle palvelen heitä. Aina pyritään neuvomaan ja löytämään ratkaisu ongelmiin. Yritetään hoitaa kaikki vaivat kerralla kun on pitkät välimatkat ja raha kulkemiseen on tiukilla. Ystävällisyys ja avuliaisuus on tärkeää. Ehkä sinun pitäisi muuttaa maalle:)
Vähän OT, mutta olen aika lailla eri mieltä maaseudun terveysasemien ystävällisyydestä, vanhempieni ja muiden iäkkäiden sukulaisteni asioita paljon hoitaneena. En ole mikään erityinen kaupunkien puolustaja, mutta itselläni on kohtalaisen ison kaupungin asukkaana paljon paremmat kokemukset sieltä.
En uskalla laskea suksilla mäkeä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa enkä näköjään opi käyttämään Teamsiä. Se on aivan täyttä hepreaa mulle, en tajua yhtään missä milloinkin olen, miten pääsen sinne minne pitäisi, enkä löydä sieltä mitään. En hahmota siinä minkäänlaista logiikkaa. Työpaikalla kuitenkin käytössä, onneksi ei kuitenkaan aivan keskeisessä roolissa.
Sama. Mitään koulutusta ei työpaikalla annettu. Oletetaan että kaikki osaa...
Teillä sama ongelma kuin meillä töissä; Teams on otettu käyttöön ilman yhteisesti sovittua sivukarttaa, käyttötapoja jne. Sitten kun vielä päälle on tullut kaikki muutospäivitykset ilman, että on asiaa noteerattu, niin hieman tietokonekoodausta osaava tietokoneajan lapsikin on hieman ihmeissään siinä sekasopassa... ei siis useinkaan ole osaamisesta, vaan organisoinnista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan seksiä harrastaessa ratsasta miehelläni. En vaan jotenkin osaa ja tuntuu hölmöltä hyppiä siinä päällä. Kikkeli myös tuntuu luiskahtelevan pois. Muuten kyllä en koe olevani estoinen, mutta tuo ratsastus ei vaan luonnistu.
Ei siinä ole tarkoitus hyppiä, vaan ikäänkuin liukua edestakaisin. Ei siis ylös-alas, vaan eteen-taakse.
No en ymmärrä miten siinä muka liutaan.. Pelkään että miehen muna menee sijoiltaan tai jotain.
Kaiken maailman neuvoja ja kikkoja voi kokeilla, mutta joillakin ihmisillä on sellainen rakenne, että tietyt jutut ei vaan onnistu. Sitten alkaa ahdistamaan, kun toiset väittää, että kyllä se siitä kun vaan niin ja näin. Ei kukaan pysty kaikkeen ja se on ihan ok.
Mulla ainakin kanki jöpöttää 90 asteen kulmassa kivikovana ollessaan siis ns. juhlakunnossa ja hirvittää ajatuskin että siihen joku sit yrittäis istua rysäyttää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla enää matkustaa junalla (paikallisjunia lukuunottamatta), koska en tiedä, miten lippu ostetaan. Sen tiedän että konnarit eivät lippuja myy (mitä hittoa ne siellä sitten tekevät?) ja että mummot, joiden kännykästä löytyy vääränlainen lippu, paiskataan säälimättömästi radanvarteen. Siispä en matkusta minnekään, mihin ei jollain muulla kulkuneuvolla pääse. Pitäkää tunkkinne (=junanne)!
Minulla on myös tämä. Totaalinen mysteeri että mistä niitä lippuja saa ja millainen sen pitää olla. Muutenkin julkisten käyttö Helsingissä niin metrossa, busseissa, junissa kuin ratikoissa on jotenkin järkyttävän vaikeata, ja myös tunnelma niissä pelottava ja ikävä. Välittömästi on joku raivoava spurgu tai mielisairas höpöttöjä kyljessä. Ulkomailla en koe mitään ongelmia missään, vaikka systeemmit eivät ole senkään vertaa tuttuja kuin Hgissä.
Lippuja saa juna-asemien automaateista tai nykyään vielä kätevämmin netistä, vr.fi. Kummassakin vaihtoehdossa käyttöliittymät ovat yksinkertaisia, laitatte vain lähtöaseman, pääteaseman ja se on oikeastaan maksamista vaille siinä. Alennuksiin ovat oikeutettuja ainakin opiskelijat, varusmiehet ja eläkeläiset. Konnarin virka on nykyään tarkastaa liput, ei myydä niitä - itsekin muuten haluaisin, että lippuo olisi vielä mahdollista ostaa varsinaisesta junasta.
Kyllä se onnistuu, älkää pelätkö suotta! Juna on usein edullinen ja kätevä matkamuoto.
Mites, jos hirvitttää ettei osaa vaihtaa junaa tai löydä oikeata raidetta tms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junalla matkustaminen nykyään tuntuu niin vaikealta ja monimutkaiselta.
Matkustaminen ulkomaillekin yksin olisi kauhukokemus😬
Joku sub way tilauskin tuntuu niin hiton monimutkaiselta, tuntuu että olisinko nolo..... kun kyselen.Näitä kaikkia olen kokeillut,ja vielä hengissä. Edellistä kommentoijaa voin valistaa,todennäköisesti sinulla on tietokone tai älykännykkä. Junalipun ostaminen on helppoa, VR:n sivulle vain , kun ostoksen tekee kotona ,ei ne mahdolliset "hölmöilyt" jää kenenkään muiden mieleen kuin Sinun.
Mites jos hirvitttää löytääkö oikean junan tms.... Lipun ostossa ei ongmelmaa
Vierailija kirjoitti:
En pidä yhtään mistään yhteissaunajutuista. Jos vaikka työpaikalla suunnitellaan jotain saunailtaa niin kiemurtelen niistä pois. Omaan vallan epäsuhtaisen kropan enkä ilkeä sitä näytellä ja muutenkaan en ymmärrä miksi pitää puolituttujen kanssa ängetä saunaan höpöttämään ja muka hauskaa pitämään. Mieluiten saunon yksin omassa rauhassa.
Tuo ettet "ymmärrä" johtuu varmaan tuosa että häpeät itseäsi noin paljon. Ne jotka tykkäävät porukassa saunoa evät kyttäile kenenkään vartaloita, eivätkä ajattele että kukaan kyttää heitä.
En osaa käynnistää tai käyttää moottorilla toimivaa taloyhtiön ruohonleikkuria. Sen takia jätin pienelle pihalleni mahdollisimman vähän ruohikkoa ja leikkaan sen saksilla.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä saa autoa tyydyttävästi kadunvarsiparkkiin edes läheisessä pikku kaupungissa. Meillä täällä maalla epävirallisella uima /venerannalle vie kapea hiekkatie. Ajan sen aina mahd. nopeasti ettei vaan kukaa tulisi vastaan. Melkein olen säästynyt häpeältä, mutta kerran piti tulla autosta ulos ja pyytää että voisitko sinä peruuttaa, kun mulla ei taito riitä 🙄 Vanhempi herrasmies peruutti pitkän matkan omalla autollaan, suuret kiitokset siitä...