Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ostaa uutta pyörää, koska pyöräliikkeessä pitää kokeilla niitä pyöriä enkä osaa pyöräillä millään muulla kuin omalla 20 vuotta vanhalla pyörälläni.. en osaa mennä pyörän selkään jos satula on liian korkealla, ja tästä onkin seurannut noloja tilanteita esimerkiksi ollessani tehtaalla töissä, jossa piti joskus pyöräillä ”osastolta” toiselle. Piti keksiä ihme tekosyitä joilla voi välttää pyöräilyn. Työkaverini varmaan luulivat etten osaa ollenkaan pyöräillä. (Tulipas paljon pyörä-sanan toistoa!)

Toinen nolo tilanne tulee, jos joudun nostamaan jotain painavaa (ei tarvitse edes olla oikeasti painava) muiden nähden. En saa maasta mitään ylös koska minulla on olemattomat käsivoimat, tokihan niitä voisi treenata mutta laiskana en ole jaksanut eikä vuosia sitten tullut kyynärpään murtuma ole vieläkään ihan täysin parantunut. Hävetti entistä enemmän, kun viimeksi työkaveri kirjoitti faceen: ”tuli huomattua että kaikilla ei edes 30 kg painoiset esineet maasta nouse!😱😱” ja viittasi sillä siis minuun, ihmettelevien hymiöiden kera...

Painavat asiat pitää nostaa jaloilla, ei käsillä. Meet siis kyykkyyn, tartut esineeseen ja nouset jaloilla puskemalla kyykystä ylös.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.

Minä taas aina tehnyt itse aloitteet, muuten ei olisi tapahtunut mitään. Olen ujo.

Uin tosi mielelläni mutta en osaa mitään muuta kuin sammakkouintia. Olen koittanut mutta ei vaan luonnistu. Selälläni osaan jotenkin kellua ja liplattaa aika pitkäänkin mutta en uida.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan järkyttävän huono suunnanvaisto, siksi en pysty matkustamaankaan, koska eksyisin heti. En uskalla kertoa tästä kenellekään. Monta  koulutusmatkaa on tullut peruutettua kyseisen asian takia, joten se haittaa elämääni aika paljon.

Mullakin on todella huono suuntavaisto mutta google maps on pelastanut! Menin kouluun vieraaseen kaupunkiin ja en olisi pärjännyt ilman.

En osaa antaa naiselle suuseksiä, koska en ole koskaan päässyt edes kokeilemaan. Vaimo ei halua ja muita seksikumppaneita ei ole ollut.

Viheltää ja naksuttaa sormiani. Olin kesän päiväkodissa töissä ja tunsin oloni jokseenkin typeräksi kun erään lorupätkän mukana lähes kaikki 5-vuotiaat vihelsivät ja naksuttelivat sujuvasti. Tyydyin taputtamaan käsiäni...

En uskalla maksaa lähimaksulla. En edes tiedä pitääkö sitä (enää) jotenkin ohjelmoida päälle vai onko se pankkikortissa automaattisesti ja riittää vain että hipaisee kortilla sitä maksupäätteen kohtaa jo eka kertaa maksaessa. Nolottaa aina naputtaa tunnusluku pieniä ostoksia tehdessä ja usein ostan jotain muutakin, vaikken tarvitsisi, että ostosten summa olisi isompi ja voin näin perustella itselleni sen että on ok ostaa ilman lähimaksua.

Vierailija kirjoitti:

Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.

Tämä on yksi syy siihen, että minulla ei ole enää mattoja käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut niin kauan (noin 24 vuota) ilman seksiä kumppanin kanssa, että en tiedä miten tilanne voisi enää edetä siihen luontevasti ja kivuttomasti. - Olenko siis loppu iäkseni tuomittu olemaan "ilman"...  

Miten tuo tilanne sai alkunsa?

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ostaa uutta pyörää, koska pyöräliikkeessä pitää kokeilla niitä pyöriä enkä osaa pyöräillä millään muulla kuin omalla 20 vuotta vanhalla pyörälläni.. en osaa mennä pyörän selkään jos satula on liian korkealla, ja tästä onkin seurannut noloja tilanteita esimerkiksi ollessani tehtaalla töissä, jossa piti joskus pyöräillä ”osastolta” toiselle. Piti keksiä ihme tekosyitä joilla voi välttää pyöräilyn. Työkaverini varmaan luulivat etten osaa ollenkaan pyöräillä. (Tulipas paljon pyörä-sanan toistoa!)

Toinen nolo tilanne tulee, jos joudun nostamaan jotain painavaa (ei tarvitse edes olla oikeasti painava) muiden nähden. En saa maasta mitään ylös koska minulla on olemattomat käsivoimat, tokihan niitä voisi treenata mutta laiskana en ole jaksanut eikä vuosia sitten tullut kyynärpään murtuma ole vieläkään ihan täysin parantunut. Hävetti entistä enemmän, kun viimeksi työkaveri kirjoitti faceen: ”tuli huomattua että kaikilla ei edes 30 kg painoiset esineet maasta nouse!😱😱” ja viittasi sillä siis minuun, ihmettelevien hymiöiden kera...

Tuo on ihan idioottia ja asiatonta käytöstä sun työkaverilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.

Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?

Minuakin tuo joogahomma on kiinnostanut, mutta en halua (tuntemattomien) ihmisten seuraan harjoittelemaan. Luulisi että sitä voi yksinäänkin opetella.

Vaimoni on hieman omituinen. Katsoimme elokuvaa sohvalla köllättäen ja hän pieraisi vahingossa. Pieru oli ihan normaali töräytys, mutta hän alkoi itkemään ja juoksi makuuhuoneesen. Itse istuin monttu auki sohvalla ihmetellen mitä tapahtui. Loppuilta meni tulevan vaimoni lohduttamiseen samalla kun hän itki tyynyyn. Oikeasti luuli, että olin valmis lopettamaan vuoden kestäneen suhteen hänen pierunsa takia. En ole vieläkään hennonnut kertoa, että hän pieraisee melkein joka ilta nukahdettuaan. Hän ei myöskään osaa käyttää perinteistä sytkää tai tulitikkuja.

Muista omituisuuksista hän on päässyt yli ja ympäri. Muutaman harjoituskäynnin jälkeen hän uskaltanut tilata leivän Subwaysta yksin. Hän on myös oppinut vaihtamaan sulakkeita ja kääntämään vikavirtasuojakytkimiä, ilman sähköiskunpelkoa. Suhteen alussa häntä myös jännitti minun koiran vieminen lenkille yksin. Hän ei pelkää koiria, mutta ei ollut ikinä vienyt koiraa yksin lenkille ja murehti esim. että hihna lipeisi kädestä ja koira juoksisi auton alle. Ostoksilla hänelle oli hyvin vaikeaa pyytää myyjien apua, koska hän ei halunnut häiritä niitä.

Ehkä hänellä on em. lisäksi "salaisia" omituisuuksia.

En käy uimassa julkisesti, varsinkaan hallissa. Pahat iho ongelmat ja pitäis olla ilman meikkiä..

En kuuntele musiikkia kuulokkeilla julkisesti. En tykkää ajatuksesra että joku kuulisi musiikkini kuulokkeiden läpi. En myöskään lue julkisesti mitään, koska tuntuisi kiusalliselta jos joku näkisi mitä luen, vaikka se olisi vain tavallinen uutinen. Jos katson puhelinta, yritän tehdä sen siten ettei kukaan näe näyttöä.

Vihaan puheluita. Töissä täytyy aina hiukan koota itseään ennen soittamista ja vastaamista.

En laula ikinä missään, missä lauletaan yhteislauluja. En käytä shortseja tai lyhyitä hameita, koska jalat on rumat. Minä myös inhoan soittamista yli kaiken, oli kyseessä työasia tai oma asia. Sähköpostia tai viestin laitan aina jos vain voin. 

Täällä yksi lisää, joka ei osaa käyttää sytkäriä. Pelkään että se liekki tulee jotenkin sormille sieltä. Onneksi en ole koskaan polttanut joten harvemmin tulee tilanteita, joissa tarvitsisi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miten tilataan pikaruokaravintolassa? Tuoko tarjoilija ruoat pöytään vai pitääkö ne hakea itse jostain? Saako juomat ym tarjoilijalta siitä tiskiltä?

Vuosia sitten tilasin mäkkäristä annoksen ja menin ulos pöytään odottamaan kun oli kaunis ilma. Ruoalla kesti ja kesti. Lopulta menin kysymään, minun olisi pitänyt älytä hakea se jostain. Ruoka odotti minua siellä kylmäksi jäähtyneenä. Hävetti.

Henkilökunta voi myös unohtaa jo maksetun tilauksesi.

Kun menette ravintolaan tai paikkaan missä ette tiedä miten toimitaan, niin kokeilkaa tätä: menkää kassalle tai henkilökunnan luo ja hymyilkää ja sanokaa: "Terve! Miten täällä toimitaan?" Ja voi lisätä vaikka "voiko mennä minne vaan istumaan" tai "maksetaanko täällä ensin".

Minä harrastan tuota, ja tuo on ihan yleinen tapa. Eli tunnustan heti ääneen että en tiedä, miten toimitaan. Myyjät ovat aina ystävällisiä ja neuvovat, se kuuluu asiakaspalveluun. Ensi kerralla sitten jo tietää valmiiksi.

Muutenkin tuo asioiden tunnustaminen ääneen poistaa asian ympäriltä mysteerin, eli vapauttaa sekä sen joka ei nyt hallitse kyseessä olevaa hommaa, ja ympärillä olevat ihmiset, jotka saattavat havaita hermostuneisuuden eivätkä tiedä miten suhtautua tai miten auttaa.

Olen huono lausumaan englannin kielisiä sanoja enkä siksi kehtaa ravintoloissa tilata mitään vaikeasti lausuttavaa.

- En uskalla puhua englantia koska en osaa lausua sanoja. Menen saman tien ihan puihin jos en heti tule ymmärretyksi.

- En halua pelata esim. Aliasta tai tietovisapelejä koska mulla ei pysy nippelitieto päässä ja aina löytyy se pelle joka kommentoi "Etkö sä tiedä mikä on USA:n pääkaunpunki?????!!!!"

- Tykkään sukujuhlista, mutta alku ja lähtötervehdykset on jotenkin noloja. Varsinkin kun ollaan miehen suvun kanssa, sillä heitä näkee niin harvoin, etten mitenkään muista kuka oli kuka. Kaikki keski-iän ylittäneet ukot on ihan identtisen näköisiä.

- Yhdessä vaiheessa kammosin kaupassa myyjiltä avun pyytämistä. Saatoin etsiä jotain tuotetta ikuisuuden (ja lähteä tyhjin käsin) kun en saanut suuta auki. Tästä olen onneksi päässyt yli.

Vierailija kirjoitti:

Seksi. Olen kolmekymppinen, mutten ole harrastanut seksiä, ja pelkään että juna meni jo. Tuntuu, että helpompaa olla ilman kuin opetella tässä iässä.

Ei se ollut niin ihmeellistä kuin sen annettiin ymmärtää olevan. Hyvin yliarvostettua toimintaa se on. Tiedän nautinnollisempiakin asioita kuin seksi.