Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Kaikki huvipuistojen kieputtimet ja vemputtimet saavat tuskanhien nousemaan pintaan pelkästä ajattelemisestakin, saati sitten että suostuisin menemään niihin. Lapsena tosin olin tivolissa jonkun aikuisen kanssa autoradalla ja se oli ihan hauskaa. Samoin hauska oli lapsille tarkoitettu karuselli, jossa istuttiin kuin vanhanaikaisessa polkupyörän lastenistuimessa, jollaiset roikkuivat kettingestä. Vauhti oli maltillinen, joten ei huimannut eikä vatsa kapinoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kampaamossa käyntiä. mielessä juurtunut ajatus että VOI KAMALA MUN TUKKA ON NIIN JÄRKYTTÄVÄ MITÄHÄN TÄMÄ AMMATTILAINEN AJATTELEEE
viimeksi käynyt 2017 kesällä...
Minulle kampaaja sanoi kerran että "tulepa sitten seuraavalla kerralla vähän aikaisemmin leikkauttamaan". Nolotti :(
Alapeukku kampaajalle. Ei ollut ammattimaista käytöstä tuo.
Hiihtohissiin meneminen. En ole koskaan lasketellut, enkä varmaan kovin kovaa uskaltaisikaan, mutta ensin pitäisi päästä sinne ylös jotenkin. Miten sellaiseen jatkuvasti pyörivään härveliin ehtii suksien kanssa ja entä jos siitä putoaa kesken kaiken pois? Edessä ja takana on hirveästi muita kokeneita laskijoita, jotka suuttuvat ja nauravat, jos joku tulee sinne mokailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa ostaa kurkkuja. Aina mietin siinä hyvää yksilöä etsiessä että varmaan kaikki miettii mitä se nyt noita niin tarkkaan hiplaa... ja mihinkähän tarkoitukseen on vihannes menossa 😬
Sama täällä! Tänään oli kassahihnalla just kurkku, banaaneja, porkkanapussi ja patonki...oli kyllä muutakin mutta nuo luetellut nosti punan poskille.
Sama! Tuntuu aina jotenkin pervolta hypistellä ja valikoida kurkkuja. :D
T. nainen
Siis tästä muistui mieleen, että joskus teininä (huomioitavaa vielä että olen aina näyttänyt todella nuorelta eli olin tällöin varmaan ihan lapsen näköinen) olin äidin kanssa kaupassa ja valikoin siinä kurkkua yksinäni. Katsoin vaan ettei ollut mitään pehmoisia kohtia ja oli tarpeeksi iso että riittää pidemmäksi aikaa. Joku keski-ikäinen mies siinä vieressä sitten totesi tuohtuneena, että kyllä se pienempikin asiansa ajaa ja mielenosoituksellisesti valitsi itse oikein pienen kurkun.
En edelleenkään tiedä loukkaantuiko hän pienten kurkkujen vai pienten penisten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa ostaa kurkkuja. Aina mietin siinä hyvää yksilöä etsiessä että varmaan kaikki miettii mitä se nyt noita niin tarkkaan hiplaa... ja mihinkähän tarkoitukseen on vihannes menossa 😬
Sama täällä! Tänään oli kassahihnalla just kurkku, banaaneja, porkkanapussi ja patonki...oli kyllä muutakin mutta nuo luetellut nosti punan poskille.
Sama! Tuntuu aina jotenkin pervolta hypistellä ja valikoida kurkkuja. :D
T. nainen
Siis tästä muistui mieleen, että joskus teininä (huomioitavaa vielä että olen aina näyttänyt todella nuorelta eli olin tällöin varmaan ihan lapsen näköinen) olin äidin kanssa kaupassa ja valikoin siinä kurkkua yksinäni. Katsoin vaan ettei ollut mitään pehmoisia kohtia ja oli tarpeeksi iso että riittää pidemmäksi aikaa. Joku keski-ikäinen mies siinä vieressä sitten totesi tuohtuneena, että kyllä se pienempikin asiansa ajaa ja mielenosoituksellisesti valitsi itse oikein pienen kurkun.
En edelleenkään tiedä loukkaantuiko hän pienten kurkkujen vai pienten penisten puolesta.
huono
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa laulaa enkä tanssia, en ole koskaan osannut. En siis halua tehdä niitä missään tilanteessa, en edes yksin. Joillekin ihmisille tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, etten ihan oikeasti halua tehdä niitä, ja tietyissä tilanteissa alkaa aina sen jankutus enkö nyt muka oikeasti voi. En voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla vaihtaa palanutta lamppua vaan tilaan ammattimiehen paikalle. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.
En koskaan jätä mitään viestejä vastaajaan. Jännitän muutenkin puhelimessa puhumista ja kyseinen "itsekseen" puhuminen on pahin mahdollinen tilanne. En tiedä miten esittäisin asiani selkeästi ja pelkään sekoavani sanoissa. En muista mille lääkäriasemalla soitin ja mistä asiasta, mutta asia jäi hoitamatta kun puhelimeen vastasi robotti, joka pyysi jättämään vastaajaan lyhyen viestin siitä, mitä soittoni koskee. Ja asia itsessään ei ollut edes nolo, vaan kynnys puhua vastaajaan ylitsepääsemätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Mun yksi miespuolinen kaverini kertoi, että hän ei käytännössä käynyt peruskoulun aikana kertaakaan koulussa vessassa. Siis edes pissalla. Hän yksinkertaisesti kammosi yleisiä vessoja. En muista, kertoiko hän, että nykyään olisi ongelmia.
Minäkään en käynyt koulussa vessassa peruskouluaikoina. Tai luultavasti joskus yläasteella aloin pikkuhiljaa käydä (ja lukiossa kävin jo ihan normaalisti) mutta valtaosan peruskoulusta pidättelin kotiin asti jos oli hätä. Luulen että tuo alkoi siitä kun menin ihan ekan luokan alussa vahingossa poikien vessaan. Ja minulla siis tämä vessajuttu liittyi nimenomaan vain koulun vessoihin.
Vierailija kirjoitti:
En osaa piirtää. Minulla on seinällä 4v kummitytön maalaus. Omien tuherruksien taso on sama tai alkeellisempi. Myös käsiala on ihan järkyttävä, enkä mielelläni kirjoitakaan käsin mitään. Kiireessä sutaistusta en saa myöhemmin itsekään selvää. =/
Minulla sama. En osaa juurikaan myös askarrella, vaan päiväkodin lapset tekevät parempaa jälkeä. Kaikki kädentaidot on ihan surkeat ja treenaamisesta huolimatta eivät kehity. Tunnen surua, kun sanotaan, että kyllä jokainen aikuinen osaa jonkun pikkuhomman tehdä. Ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla mennä opiskelemaan, koska pelkään nolaavani itseni matikassa, niin on käynyt aina ennenkin. En uskalla myöskään aktiivisesti hakea töitä, koska en ole hyvä missään, olen hidas ja kömpelö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?
Ehdotan youtubea! Siellä on hurjasti erilaisia joogakanavia, oma suosikkini on Yoga with Adriene. Löytyy kaikki perusasennoista lähtien. Itsekään en tykkää siitä jos pitää tehdä uusia asioita ensimmäistä kertaa muiden nähden, ja siihen netti on loistava ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla avata kuohuviinipullon korkkia, koska pelkään, että a) en saa sitä millään auki, b) saan auki ja se pamahtaa seinään tai oveen tai jonnekin, mistä jää kamala jälki tai sitten loukkaan sillä itseäni tai muita. Mies aina nauraa ja sanoo, katso, tämä on näin helppoa ja avaa pullon onnistuneesti ilman vahinkoa kenellekään tai millekään, mutta minä en vain uskalla.
Jostain syystä bussilla matkustaminen ahdistaa, etenkin täysi aamubussi on todella vastemielinen ajatus. Kuljin ammattikouluunkin reilun 10km matkan fillarilla tämän takia, ihan joka kelissä. No säästyi ainakin rahaa ihan kivasti 3-vuoden aikana.
Pelkään, että Tukholmassa päin, on Siljan terminaalilta niin pitkä matka metrolle, etten jaksa sitä kävellä. Enkä jaksaisi varmaan kääntyä takaisin laivallekaan. Six en enää lähde Stockiksen risteilylle. Ennenkin oli sikapitkä matka, mutta varmaan tän uuden terminaalin valmistuttua überpitkä. Tietääkö kukaan ? Ja olen vanha, köyhä & kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
Tulee hävetäkkin. Rehellisesti voin sanoa, että tekisi mieli heitellä polttopulloilla niitä, jotka viikonloppu aamuisin paukuttelevat riepujaan, niin että koko piha kaikuu, eikä kellään ole mahdollisuuttaa nukkua etenkään kesäisin kuumalla kelillä, kun ikkunoita on pakko pitää auki.
Modernit imurit ovat tehneet tamppaamisen aikalailla tarpeettomaksi muutenkin. Jos haluaa taas varmuudella pöpöistä eroon, niin kannattaisi tampata talvella kovalla pakkasella ja antaa matoille kunnon kylmäkäsittely.
Hävettää mennä kerrostalossa hissillä roskapussin kanssa. Joka kerta toivon, ettei hissiin tulisi muita.
en osaa runkata vaan joudun turvautumaan ammattinsa osaavaan thai hierojaan viikottain
Alue: Aihe vapaa
En osaa piirtää. Minulla on seinällä 4v kummitytön maalaus. Omien tuherruksien taso on sama tai alkeellisempi. Myös käsiala on ihan järkyttävä, enkä mielelläni kirjoitakaan käsin mitään. Kiireessä sutaistusta en saa myöhemmin itsekään selvää. =/