Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaupassakäyntiä, koska luulen, ett kaikki tuijottaa minua.
Mä niin ymmärrän tän, paitsi että minun tapauksessa tosi moni oikeasti tuijottaakin. Pari alkanut ihan kyselemäänkin. Kun on yli metrin hiukset mitkä kyykistyessäkin osuu lattiaan niin kyllä se herättää ihmisten huomion. Ei auta sekään että on oranssit kuten sillä urhea elokuvan tytöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan samppanjapullon avausta, se poksautus saa sydämen hyppäämään.
En mielellään käy hierottavana jne. "hemmotteluhoidossa", koska koen näyttäväni oudolta ja pelkään haisevani. Osittain on myös tunne, että en ole ansainnut olla esimerkiksi kasvohoidossa, joten tunnen fyysistä kipua hoidon aikana. Sääli sinänsä, sillä hieronnassa olisi hyödyllistä käydä kipeän alaselän ja niskajäykkyyden takia.
En myöskään uskalla harrastaa mitään, missä voi murtua luita tai sattua muuten fyysisesti niin, että tulee vammoja. En pelkää satuttavani itseäni tai kipua, vaan pelkään sitä, että minulle sanotaan asiasta tyyliin "miten sinä nyt noin menit tekemään, olisit antanut vaan olla", "mitäs läksit, nytpä sitten kärsit". Toisin sanoen pelkään sitä, että minulle suututaan siitä, että minuun sattuu :(
kampaamossa käyntiä. mielessä juurtunut ajatus että VOI KAMALA MUN TUKKA ON NIIN JÄRKYTTÄVÄ MITÄHÄN TÄMÄ AMMATTILAINEN AJATTELEEE
viimeksi käynyt 2017 kesällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
Tämä. Mutta mun kohdalla se johtuu siitä, että en tiedä mihin aikaan mattoja saa tampata. Kerran yritin joskus illalla seitsemän ja kahdeksan välillä, ja mulle huudettiin että ei saa "näin myöhään" tampata. En ymmärrä tamppausetikettiä.
Minä tamppaan mattoja silloin kun siivotessa kerkeää ja on yksi lysti tuleeko joku siitä räkyttämään, että tamppaan hänen lounaansa aikana. Huutaisin vain takaisin, että "Voi kyynel!" ja jatkaisin tamppaamista. Ei se montaa minuuttia kuitenkaan vie.
Mikään ei tule av-mamman ja tamppaamisen väliin! Power to av-mamma!
Nolottaa ostaa kurkkuja. Aina mietin siinä hyvää yksilöä etsiessä että varmaan kaikki miettii mitä se nyt noita niin tarkkaan hiplaa... ja mihinkähän tarkoitukseen on vihannes menossa 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa ommeltua pientäkään juttua :( En irronnutta nappia tai vaikka mainosta lapsen joukkueen takkiin. En vaan osaa ja aina se lanka jotenkin ihan solmussa/ irtoaa ne mitä yritin ommella.
Helpotin asiaa näin, laitoin valmiiksi mustaa, valkoista ja tavallisimpia värejä neuloihin, pistin nauhaan ja kaappiin.
Ei irtoa jos laitat solmuun nurjalta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Mun yksi miespuolinen kaverini kertoi, että hän ei käytännössä käynyt peruskoulun aikana kertaakaan koulussa vessassa. Siis edes pissalla. Hän yksinkertaisesti kammosi yleisiä vessoja. En muista, kertoiko hän, että nykyään olisi ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa ostaa kurkkuja. Aina mietin siinä hyvää yksilöä etsiessä että varmaan kaikki miettii mitä se nyt noita niin tarkkaan hiplaa... ja mihinkähän tarkoitukseen on vihannes menossa 😬
Sama täällä! Tänään oli kassahihnalla just kurkku, banaaneja, porkkanapussi ja patonki...oli kyllä muutakin mutta nuo luetellut nosti punan poskille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa ostaa kurkkuja. Aina mietin siinä hyvää yksilöä etsiessä että varmaan kaikki miettii mitä se nyt noita niin tarkkaan hiplaa... ja mihinkähän tarkoitukseen on vihannes menossa 😬
Sama täällä! Tänään oli kassahihnalla just kurkku, banaaneja, porkkanapussi ja patonki...oli kyllä muutakin mutta nuo luetellut nosti punan poskille.
Sama! Tuntuu aina jotenkin pervolta hypistellä ja valikoida kurkkuja. :D
T. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla pyytää keneltäkään apua. Jos autoni hajoaisi keskellä yötä räntäsateessa 50 km päässä kotoa, kävelisin ennemmin kuin pyytäisin keneltäkään kyytiä.
Olen kyllä muuten reipas ja rohkea ja autan mielelläni muita, mutta itselleni en uskalla apua pyytää.
Ja kyllä, ymmärrän itsekin, että olen ihan hölmö.
Sama, olen kauhulla miettinyt että jos tulee tulipalo kun olen yksin koiran kanssa kotona, niin miten toimin. En kehtaisi mennä esim yöllä koputtelemaan naapuriin kun en heitä edes tunne, eikä olla edes tervehditty. Ja mitä vaatetta olisi ehtinyt pukea...
Sitten olisi soitettava häkeen ja oltava pihalla koiran kanssa.
Hirveetä
Vierailija kirjoitti:
En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.
Sama. Olen tehnyt todella usein aloitteen ja sain pelkkää tylytystä (ja palstan lassukat huom: olen perusnätti solakka nainen normaaleissa vaatteissa). Enää en tee. Ja aloitteeni ovat olleet esim. baarissa "miltäs tuo mustikkadrinkki maistuu?" "Sulla on toi T-paita, mäkin tykkään bändistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahallissa koska olen lihava
Olen solakka mutta minulla on (huomaamaton) kynsisieni, joten en käy.
Vierailija kirjoitti:
kampaamossa käyntiä. mielessä juurtunut ajatus että VOI KAMALA MUN TUKKA ON NIIN JÄRKYTTÄVÄ MITÄHÄN TÄMÄ AMMATTILAINEN AJATTELEEE
viimeksi käynyt 2017 kesällä...
Minulla ei ole tuota, sen sijaan ajattelen että kampaaja (usein nuori tipu) pitää minua epänormaalina/psykopaattina kun en osaa luontevasti rupatella random ventovieraan ihmisen kanssa, eikä myöskään kiinnosta. Joskus 90-luvulla luin miten Madonna sanoi kampaajalleen "shut up and do my hair" ja tekisi mieli sanoa sama, mutta kun olen kiltti nynnerö....
Vierailija kirjoitti:
kampaamossa käyntiä. mielessä juurtunut ajatus että VOI KAMALA MUN TUKKA ON NIIN JÄRKYTTÄVÄ MITÄHÄN TÄMÄ AMMATTILAINEN AJATTELEEE
viimeksi käynyt 2017 kesällä...
Minulle kampaaja sanoi kerran että "tulepa sitten seuraavalla kerralla vähän aikaisemmin leikkauttamaan". Nolotti :(
Vierailija kirjoitti:
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Minulle julkisessa vessassa käyminen on aina ollut helppoa ja surutta olen päästellyt isojakin ääniä isolla hädällä lainkaan sitä nolostelematta. Ähkimään en sentään viitsi ruveta, vaikka sitä kotona teenkin, jos tarvitsee kovin ponnistaa. Miesystäväni taas ei kykene julkisessa vessassa kuseksimaan, vaikka iso hätä pakon edessä onnistuu. Hänen rakkonsa ennemmin halkeaa kuin päästää toisten kuullen sisältönsä ulos (ujo rakko)
Vierailija kirjoitti:
En halua soittaa millekään ammattilaiselle, vaikka tarvitsisin hänen apuaan, koska pelkään että en ymmärrä mistä hän puhuu, ja että hän kusettaa minua, tai ettei hän osaakaan oikeasti asiaa josta hänelle soitan, vaan hän neuvoo väärin, ja sitten autoni räjähtää, taloni palaa, tulee vesivahinko tms todella ikävää ja kallista.
Tästä syystä etsin itse aina kaiken tiedon mitä kykenen, ja soitan vasta sitten kun olen edes vähän kartalla siitä missä vika voisi olla. Näitä asioita kysyn myös nettipalstoilla, mutta yleensä saan ensin 10 vastausta jossa käsketään soittaa ammattilaiselle, ja että minun ei kannata itse mennä sorkkimaan. Onneksi aina joku myös on niin ihana että osaa jopa vastata tai antaa jotain vinkkiä mistä voin ITSE löytää tietoa. Sen ammattilaisen, jolle olen soittamassa, neuvo ei käy, koska pelkään hänen pelaavan omaan pussiinsi, ja mahdollisesti uusituttavan minulla kaiken, vaikka ongelma poistuisi parinkympin osalla.
Tutkiva, ja korjaava firma pitää myös olla aina erikseen, ja tarkistan aina ensin ettei näillä kahdela firmalla ole kytköksiä keskenään.
Luota pienyrityksiin joilla on hyvä maine. Tuet samalla paikallista työtä ja saat varmasti asiantuntevaa ja rehellistä palvelua. Kusettajat katsos useimmiten saavat kuulla kunniansa. Jos taas tiedät itsekin jotain teettämästäsi työstä, voit valita ammattilaisista vapaammin. Ei suurissa ketjuissakaan usein mitään vikaa tosin ole, mutta saattavat yrittää myydä turhaakin työtä, kuten evidensia yrittää myydä verikokeita jokaiseen risaukseen.
Puhelimella soittaminen vieraalle ihmiselle vapaa-aikana. Siis kyllä, vain vapaa-aikana. Jos soitan työaikana jollekin asiakkaalle tai muulle henkilölle, asia ei kohauta minua lainkaan ja pystyn siihen suorilta jaloilta, mutta vapaa-aikana soittaessa menen lukkoon ja minun täytyy tsempata itseäni joskus tunninkin verran, että pystyn siihen. En edes tiedä miten se eroaa työaikana soitetuista puheluista 😂
Toinen asia mihin en osaa suhtautua, on jonkun toisen ihmisen läheisen kuolema. Lähes poikkeuksetta sanon jotain typerää, enkä suinkaan siinä tilanteessa osaa ottaa osaa toisen suruun. Kerrankin tokaisin veljeni vaimolle, joka sai puhelun, että hänen pappansa kuoli, että "kuoliko luonnollisesti vai onnettomuudessa?" ja vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka typerästi ja tahdittomasti sanottu. Kyllä hävetti kovasti. En ole kovin läheisiä ihmisiä koskaan menettänyt ja olen muutenkin joskus sosiaalisesti kömpelö, koska olen melko yksinäinen. Toisaalta myös suhtaudun kuolemaan hyvin eri tavalla, kuin normaalit ihmiset. Suhtaudun kuolemaan hyvin kyynisesti. Tiedän vain teoriassa miten kuolemaan pitäisi suhtautua sosiaalisesti, mutten vain itse osaa, mutten halua ketään loukata omalla käytökselläni. Näen kyllä, että se on useimmille raskasta.
Kolmas asia mitä en osaa, on olla lasten kanssa. Onnistun saamaan heidät aina villiksi vaikken käytännössä omasta mielestäni tee muuta kuin istu paikallani. Sitten saan aina syyttäviä katseita lasten vanhemmilta 😆 Tämän vuoksi en oikein pidä lapsista. Vanhemmuus ei todellakaan ole minua varten ja lapseni olisivat luultavasti jotain ADHD potilaita kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Minä tamppaan mattoja silloin kun siivotessa kerkeää ja on yksi lysti tuleeko joku siitä räkyttämään, että tamppaan hänen lounaansa aikana. Huutaisin vain takaisin, että "Voi kyynel!" ja jatkaisin tamppaamista. Ei se montaa minuuttia kuitenkaan vie.