Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Käytän hissiä, koska en kehtaa mennä portaita, koska ihmiset huomaisivat, että hengästyn. -_-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
Tai ajaa nurmikkoa, kiitos ei😬
En osaa, pysty, kykene tanssimaan.
En vaan pysty liikkumaan minkään rytmin mukaan.
En osaa sukeltaa veteen. Ikinä en ole edes uskaltanut yrittää hypätä korkealta, mutta en osaa myöskään laiturilta tai altaan reunalta sukeltaa sujuvasti, vaan kömpelösti lösähtäen. Tuntuu, että kaikki muut osaavat, lapsetkin, vaikka miten korkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käy uimahallissa koska olen lihava
Jos lohduttaa niin mäkin ajattelin ennen noin, sitten ku aloin käymään ni huomasin että niin ne muutkin on, ainakin suurin osa. Kukaan ei tuijota!
Suudella. En ole suudellut sitten vuoden 2003.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään ajaa pyörällä kaupungissa, vaikka kertaan liikennesääntöjä pyöräilijän näkökulmasta aika ajoin. Siksi en ole koskaan ajanut pyörällä kaupungeissa.
Lisäksi nolottaa ylittää kävellen katu suojatiellä, jossa ei ole liikennevaloja. Luulen, etten osaa arvioida auton etäisyyttä ja lähestymisnopeutta ja hävettää, jos autoilija joutuu takiani pysähtymään.
- Kammoan puheluita ja varaan ajat esim. hammaslääkärille tai kampaamoon paikoista joissa on nettiajanvaraus
- paniikkihäiriöni iskee vieraissa paikoissa ja julkisissa kulkuneuvoissa joten en matkustele ja aina omalla autolla tai taksilla kaikkialle
- en ole ikinä käynyt gynellä enkä mene, ajatuskin ahdistaa niin että kuolen vaikka syöpään mieluummin
- en ole 24 vuoteen vaihtanut työpaikkaa koska en sosiaalisen fobiani takia kestäisi työnhakuprosessia
- olen läski joten en mene uimarannalle tai uimahalleihin, enkä kuntosaleille
- yleensäkin vältän viimeiseen asti paikkoja joissa on muita ihmisiä
46 v akateemisesti koulutettu it-ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisessa vessassa pissaamisen ääni.
Miten se fillarin etupyörä nykäistään kevyesti kakskytä senttiä ilmaan? Jotta päästään sulavasti jatkamaan ajamista jalkakäytävällä. En vaan käsitä, pienikin kiveys niin mun pitää jalkautua ja oikein raahata pyörän etupäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.
Sama, mutta miehenä naisille. Pitäisi kai olla joku 10cm paksu nahka ja vaan nauraa röhnöttää pakeille, mutta jo ennestään heikko itsetuntoni menisi aika pahasti pakkaselle eikä se ainakaan auttaisi enempiä lähestymään tulevaisuudessa. Olen sellainen "oli sitten viimeinen kerta" kaikessa joka menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.
Tämä. Mutta mun kohdalla se johtuu siitä, että en tiedä mihin aikaan mattoja saa tampata. Kerran yritin joskus illalla seitsemän ja kahdeksan välillä, ja mulle huudettiin että ei saa "näin myöhään" tampata. En ymmärrä tamppausetikettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten pitää toimia jos haluaa syödä ravintolassa lounaan seisovasta pöydästä; milloin maksan, jne.... Siksi tilaan aina listalta 😅
Mulla ihan sama, enkä muutenkaan osaa oikein toimia ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaupassakäyntiä, koska luulen, ett kaikki tuijottaa minua.
Erityisesti kesät on kaameaa aikaa liikkua kaupassa, kun aina valoisaa eikä voi pukeutua peittävästi. On niin alaston olo ja se tuijotuksen tunne heti kun astuu ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä salille. Pelkään että teen liikkeitä väärin tai en osaa käyttää laitteita ollenkaan. Lisäksi pelkään tilannetta että ähkin jossain laitteessa ja ihmiset samalla jonottavat siihen laitteeseen ja odottavat että menisin pois.
Sama koskee kyllä oikeastaan kaikkia muitakin harrastuksia. Tuntuu typerältä aloittaa mitään nelikymppisenä, kun muut on jo harrastaneet vähintään 20 vuotta. Haluaisin kokeilla esim. joogaa, mutta ihmiset on niin sen näköisiä että asuvat puolet vuodesta jossain Intiassa ja puhuvat jotain joogakieltäkin. Miten sellaiseen menee mukaan?
Julkisissa vessoissa tai työpaikalla kakkosella käyminen. Vältän viimeiseen asti, ellei ole ihan pakko mennä. Nolottaa aina.
En pelaa lautapelejä. Pelkään, että mokaan sääntöjen kanssa ja muut nauravat. Joitakin todella tuttuja pelejä voin pelata, mutta ikinä en edes kavereiden kanssa pelaa jotain uutta peliä. Olin koulukiusattu ja eräs hyvin narstistinen ihminen aiheutti minulle paniikkikohtauksen, kun en suostunut pelaamaan jotain lautapeliä. Se paniikkikohtaus oli aivan järkyttävää.
Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈
Alue: Aihe vapaa
Joskus nolotti siteiden ja kortsujen osto. Ei enää yleensä ellei takana jonossa ole joku mies 😂