Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria

Hyvä ketju, helpottaa jännitystä tajuta muidenkin jännittävän "pienistä".

Kiihdytyskaistalta päätielle ajaminen autolla. Yritän aina valita sellaisen liittymän jossa kiihdytyskaista puuttuu, saa noloilematta pysätä kolmion taakse. Onneksi meilläpäin ei ole yhtään moottoritietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nolottaa laittaa sadehousut jalkaan, vaikka ne on ehdottoman tarpeen sateella pyöräillessä. Mikä lie lapsuuden trauma, mutta tulee sellainen "ei kai kukaan nyt näe ja naura", vaikka kukaan ei ole koskaan mitään asiasta sanonut. Samaa materiaalia olevaa sadetakki on ihan ok, ei nolota ollenkaan.

Minulla pyöräilykypärä aiheuttaa samanlaisen olon! Ja käytän sitä siis aina pyöräillessäni, mutta niin ikään aina ajattelen, että nyt kaikki katsovat ja ajattelevat, että onpa noloa. Tiedostan kuitenkin, että se vasta noloa onkin: suhtautua pyöräilykypärään nolona. Silti tuntuu, kuin oikein keräisi negatiivista huomiota ja hihittelyä, kun käyttää kypärää. Absurdia!

Itse olen sen verran vanha, että kypärä tuli pakolliseksi vasta aikuisiässä. Ja alkuun se oli juuri tuollaista. Joka kerta lähtiessä arvoin, että kehtaanko nyt laittaa vai enkö laita jne. Sitten jossain vaiheessa vaan päätin, että kypärä menee joka kerta päähän, vaikka ajaisin vain metrin. Ja tämä oli itsellekin sitten helpompaa, kun ei tarvinnut enää arpoa! :)

En kehtaa mennä ostamaan älyluuria enkä pyytää käytönopastusta. :( Älyttömällä siis mennään. Toisaalta käytän nettiä aivan joka asiaan muuten ja pyörin netissä tuntitolkulla päivittäin (ja öittäin). :/

Vierailija kirjoitti:

Julkisissa vessoissa tai työpaikalla kakkosella käyminen. Vältän viimeiseen asti, ellei ole ihan pakko mennä. Nolottaa aina.

Hah sama :D ja ihmetyttää miten muut voi niin huolettomasti käydä sontimassa, ettei edes rantuja viitsitä pöntöstä putsata. Minulla ei saisi jäädä minkäänlaisia todisteita siitä että kävin kakkosella, mutta se hajuhan siellä leijailee väkisinkin tovin ja pelkään että seuraava asiakas on jo oven takana ja näkee että se haju on minulta Peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampata mattoja pihalla kaikkien nähden.

Tämä. Mutta mun kohdalla se johtuu siitä, että en tiedä mihin aikaan mattoja saa tampata. Kerran yritin joskus illalla seitsemän ja kahdeksan välillä, ja mulle huudettiin että ei saa "näin myöhään" tampata. En ymmärrä tamppausetikettiä.

Ainakin meillä tamppausetiketti on selitetty talon järjestyssäännöissä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään törmätä naapureihin kun vien roskia. Siksi vien ne aina keskellä yötä. Ja mitä pelättävää siinä tilanteessa on? Ei yhtikäs mitään, tiedän sen. Niin on ihmismieli kummallinen.

Terve sielunsisko! 😅

Soudella soutuveneellä. Voimaa on kuin pienessä pitäjässä ja rytmitaju kunnossa, mutta silti hommasta ei tule mitään ja airot menee siksakkia aivan miten sattuu :(

Vierailija kirjoitti:

Kammoan asioiden hoitamista puhelimitse. En oikein edes tiedä, miksi. Jos mietin, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Menen sekaisin sanoissani? Vastaaja on ilkeä? En saa asiaani hoidettua? IHAN SAMA. Mutta silti...

Sama. Minulla on ollut lapsesta asti puhelinkammo. Onneksi nykyään moni asia hoituu tekstareilla, sähköpostilla tai viestittelyllä.

Pelkään kättelemällä tervehtimistä isossa joukossa. Tunnen olevani katseiden keskipisteessä ja mokaavani. Enkä osaa lähteä kutsuilta sujuvasti pois. Mieluiten liukenisin vaivihkaa pois, mutta sitten päädynkin taas huomion kohteeksi. Vältän siis kutsuja.

En uskalla käydä ravintolassa enkä käyttää taksia, koska en tiedä miten niissä kuuluu toimia. Enkä halua opetella käyttämään älypuhelinta, koska kosketusnäytöstä tulee huono olo.

En uskalla laulaa julkisesti edes yhteislaulutilaisuuksissa, koska pelkään laulavani nuotin vierestä ja usein laulankin. Tämä taitaa olla aika monella.

Pyrin välttelemään naapureita. En tykkää yhtään, että he näkevät minut ja ahdistaa ajatus, että heitä pitäisi tervehtiä. Muuten en ole ihmispelkoinen, mutta jostain syystä en vain jaksa naapureita ollenkaan (vaikka ovat ihan mukavia). Siksi käyn yleensä esim. kävelyllä vasta yhdeksän jälkeen illalla, kun muut ovat jo vetäytyneet sisätiloihin. En tiedä, miksi minulla on tähän niin kova kynnys, ehkä kodin piirissä ollessani haluaisin vain olla rauhassa. 

En tilaa mitään netistä koskaan. Pelkään, että jotenkin sössin ja identiteettivarkaat vievät tietoni ja tyhjentävät tilini. Samoin pelkään tehdä esim. liittymäsopimuksia, koska olen varma, että olen niin idiootti, että otan jonkin huonoimman mahdollisen diilin, josta en pääse edes eroon ja maksan ihan liikaa ihan turhasta. Pelkään vainoharhaisesti, että minua huijataan. Olen kuitenkin käsittääkseni ihan normaaliälyinen. 

En ole ikinä käynyt Subwayssa enkä haluakaan käydä. Jotenkin pelkään, etten osaa sanoa mitä haluan enkä vaikka joistain kastikkeistakaan edes tiedä mitä ne ovat. Ja ihan varmastihan maailma siis kaatuisi, jos tilaisin pahaa kastiketta tai oudot täytteet...

Pelkään kirjoittaa sähköpostia tuntemattomille tai puolitutuille. Jännitän sitä hirveästi, on ihan tuskaa painaa Lähetä -näppäintä. Myös toisen vastauksen odottaminen tuntuu kauhealta. Pelkään, että tulen ymmärretyksi väärin, ja vastausviesti on jotenkin epäkohtelias.

Asiaa ei ollenkaan helpota se, että toisille sähköpostitse viestiminen on helppoa ja mutkatonta.

En kiipeä puuhun, en ole koskaan kiivennyt. Ei onneksi rajoita elämää.

Puhua. En osaa tuottaa ymmärrettävää puhetta, ja väärinkäsityksiä syntyy koko ajan. Esimerkiksi sanajärjestykseni saattaa olla täysin väärä. Lisäksi saatan joskus intoutua mukaan keskusteluun, vaikka olen kuullut keskustelusta vain osan. Sitten päättelen aiheen väärin ja häpäisen itseni kun puhun ihan eri asiasta kuin muut...

Välttelen viimeiseen asti vieraille ihmisille puhumista, koska en osaa small talkia. Pari lausetta saatan väkinäisesti keksiä, mutta sitten tulee kiusallinen hiljaisuus ja juttu loppuu kokonaan. Yleensä vastapuoli poistuu siinä vaiheessa takavasemmalle. Nyt on edessä kammottava tilanne, kun olen alkanut seurustelemaan ja pitäisi ruveta tutustumaan miehen lapseen ja lähisukulaisiin. En vain osaa olla luonteva vieraiden ihmisten kanssa ja häpeän sitä, kun olen tuppisuuna. Tuttujen kanssa ei ole mitään ongelmaa. t. viisikymppinen nainen

Miten tilataan pikaruokaravintolassa? Tuoko tarjoilija ruoat pöytään vai pitääkö ne hakea itse jostain? Saako juomat ym tarjoilijalta siitä tiskiltä?

Vuosia sitten tilasin mäkkäristä annoksen ja menin ulos pöytään odottamaan kun oli kaunis ilma. Ruoalla kesti ja kesti. Lopulta menin kysymään, minun olisi pitänyt älytä hakea se jostain. Ruoka odotti minua siellä kylmäksi jäähtyneenä. Hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈

Et ole ainoa, tuttavani tekee myös näin😄

Vierailija kirjoitti:

Miten tilataan pikaruokaravintolassa? Tuoko tarjoilija ruoat pöytään vai pitääkö ne hakea itse jostain? Saako juomat ym tarjoilijalta siitä tiskiltä?

Vuosia sitten tilasin mäkkäristä annoksen ja menin ulos pöytään odottamaan kun oli kaunis ilma. Ruoalla kesti ja kesti. Lopulta menin kysymään, minun olisi pitänyt älytä hakea se jostain. Ruoka odotti minua siellä kylmäksi jäähtyneenä. Hävetti.

Tilasin itse joskus pikaruokaravintolasta kahvin ja donitsin. En muista, sainko kahvin tiskiltä vai otinko sitä itse jostain, ja menin pöytään istumaan, kun en nähnyt donitseja missään, joten oletin että ehkä se tuodaan pöytään tai minulle huudellaan, kun se on valmis. Olin melkein ainoa asiakas, ja työntekijä siivoili paikkoja. En saanut donitsia. Minun piti jo lähteä bussiin, joten menin kysymään tiskiltä sitä donitsia. Työntekijä huudahti, että minun olisi heti pitänyt sanoa, ettei donitseja ollut enää jäljellä tiskillä! Itse se olisi pitänyt jostain ottaa, mutta mistäpä otat kun ei niitä ollut. Oli kuulemma siinä siivotessaan itsekseen ihmetellyt, että enkö otakaan donitsia. Sain sen sitten mukaani. Tosin enpä ole sen jälkeen sellaista enää tilannut.