Lue keskustelun säännöt.
8v pojan lautapelisynttärit, vieraat keskittyivät omiin älypuhelimiinsa, ottivat lahjapussit ja lähtivät
23.08.2019 |
Ennen ohjelman alkua. Tulivat kyllä syömään mutta sen jälkeen nappasivat lahjapussit ja häipyivät. En oikein voi vierasta lasta estelläkään.
Lautapelejä emme päässeet pelaamaan ollenkaan.
Hyvitetään kyllä pojalle nyt v-loppuna, pääsee huvipuistoon mutta silti jäi harmitus. Miksi joku toimii noin?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten synttäreille kannattaa valita tekemistä, josta nimenomaan lapset tykkäävät. Ei sellaista "kehittävää" tekemistä mikä olisi enemmän vanhempien mieleen. Lasten ehdoillahan tässä mennään. Vai???
Ymmärsin kyllä, että kyseessä oli synttärisankarin toive.
Vanhempana voi myös auttaa lastaan sen verran, että lapsen toiveen ollessa kaikkia muita kiinnostamaton, sopii lapsen kanssa lautapelien pelaamisesta perheen kanssa. Ja ideoi yhdessä lapsen kanssa toimintaa, joka kiinnostaa vieraita. Näin kaikille tulee hyvä mieli ja lapsen suhteet kavereihin pysyvät hyvänä eikä ainakaan huonone sen takia, että "se on se paikka jossa pelataan niitä mälsiä lautapelejä".
Ja kyllä, lautapelit ovat hyviä ja monet lapset pitävät niistä. Mutta eivät siinä tilanteessa, kun tulevat kaverisynttäreille, synttäriodotuksen nostettua jännitystä ja adrenaliinia liikkeelle ja ohjelmana ovat lautapelit. Hei haloo, kyseessä on 8-vuotiaat!
Ei ihme ettei suomalaislla pojilla mene kovin hyvin, koska tulisi istua kauan odotetuilla kaverisynttäreilläkin kuin kirkossa hiljaa ja lautapelejä pelaten ja porkkanoita popsien.
Nuorin poikani on nörtti, hiljainen ja älykäs ajattelija, joka rakastaa lautapelejä.
Mutta. Emme ole ikinä pitäneet lautapelisynttäreitä, vaan aloittaneet toiminnallisella ja jännällä ohjelmalla. Josta joka ikinen kerta pojat ovat jatkaneet leikkejä yhdessä, ne jotka tykkäävät pelata ovat pelanneet, ne jotka tykkäävät toiminnallisemmasta jutusta ovat tehneet sitä.
Pöydässä on aina tarjolla epäterveellisyyksiä ja terveellisyyksiä. Kakkua, karkkeja, keksejä ja erilaisa sipsejä. Porkkanatikkuja ja dippikastiketta, hedelmälohkoja ja coctailtikkuja nakkeineen juustoineen ja viinirypäleineen, itsetehtyjä hampurilaisia ja limsaa, maitoa ja vettä. Ja allergikot ja diabeetikot huomioiden.
Kukaan ei ole ikinä jäänyt näpräämään kännykkäänsä, koska, väittäisin, tekeminen on ollut hauskaa ja mieluisaa, ruokaa on riittävästi eli pelkän makean syömisen mukaan tuomaa ylivireyttä tai väsymystä ei ole tullut. Virtaa on riittänyt juhlien ajaksi ja kotiinlähdön aika tulee juuri sopivalla hetkellä.
Lapseni ovat olleet pettyneimpiä juurikin sellaisilla kaverisynttäreillä, joissa ohjelmana on tiukka suunnitelma tylsää tekemistä, josta ei saa poiketa, tarjolla vain terveellisyyksiä. Niistä kaikki lähteävät ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin käy, kun lapsia ei kasvateta perinteisiin porvarillisiin hyveisiin, kuten häveliäisyyteen ja siveyteen.
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Meillä on ollut onnistuneet lautapelisynttärit 10 vuotiaille pojille. Peleinä olivat: Carcassonne, Munchkin ja Atlantis.
Muistan kun silmät loisteessa pelasivat ja siitä kävivät monena viikonloppuna pelailemassa. Nytkin ovat kellarissa porukalla pelaamassa. Ovat 13 vuotiaita tällä hetkellä.
Mies on naksahtanut fantasia yms. peleihin ja ne vei noi pojatkin mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
190 päivää koulussa kunnolla ja sama meno jatkuu kaverisynttäreillä. Jessss!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
Lapsella on varmaan aika vähän virikkeitä elämässään, jos hän odottaa 12 kuukautta juuri näitä kaverisynttäreitä ja nimenomaan siinä mielessä, että oujee, nyt riehutaan ja vedetään karkkiöverit.
Kivojahan ne synttärit ovat, mutta niitä tulee ja menee: hoplopsynttäreitä, keilailusynttäreitä, lautapelisynttäreitä. Joskus voi olla jopa isotädinkin synttärit, ja niistäkin pitäisi pystyä selviytymään kännykkää näpläämättä, vaikkei oman mielen mukaista ohjelmaa ole tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
190 päivää koulussa kunnolla ja sama meno jatkuu kaverisynttäreillä. Jessss!
Just näin! 190 koulupäivää vielä menee, mutta lautapelisynttärit on se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän. Lapsen itsehillintä ei vaan voi kestää lautapelisynttäreitä...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Olisiko kumminkin reiluinta, että lapsiparka saisi omat synttärit, joita voisi odottaa ja järjestää ihan haluamaansa ohjelmaa?
Ei olisi koko vuoden onni ja autuus kiinni siitä, mitä ohjelmaa kaverin synttäreillä on - tai tuleeko edes kutsutuksi, vai joutuuko olemaan yksin kotona kylmän kyynelen valuessa colatölkkiä pitkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
Lapsella on varmaan aika vähän virikkeitä elämässään, jos hän odottaa 12 kuukautta juuri näitä kaverisynttäreitä ja nimenomaan siinä mielessä, että oujee, nyt riehutaan ja vedetään karkkiöverit.
Kivojahan ne synttärit ovat, mutta niitä tulee ja menee: hoplopsynttäreitä, keilailusynttäreitä, lautapelisynttäreitä. Joskus voi olla jopa isotädinkin synttärit, ja niistäkin pitäisi pystyä selviytymään kännykkää näpläämättä, vaikkei oman mielen mukaista ohjelmaa ole tarjolla.
Harva lapsi enää vetää karkkiövereitä paitsi jos ne karkit ovat aina ollet kotona se nounou- juttu. Moni asia on lapsen elämässä melko rajattua, harrastukset, koulu. Ja luulenpa, tosissan, että aika moni odottaa, jos on sellaisiin päässyt, niitä parhaimpia kaverisynttäreitä, joissa on ohjelma kohdillaan, ruokaa tarjolla väsähtämistä estämään, aikuiset paikalla valvomassa, että kaikki menee hyvin. Lapset eivät riehu kaverisynttäreillä ohjelman ollessa mietittyä, edes ne adhd-tapaukset. Riehaantuminenhan alkaa usein tylsistymisestä ja tekemisen puutteesta, pinestä pettymyksestä ja harmituksesta.
Ja tässähän ketjussa kyseessä oli nimenomaan lapsen omien ikätoverien, 8-vuotiaiden poikien kutsuminen kaverisynttäreille.
Sukujuhlat ja hoplopit yms ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tuota, että nappasivat pussit. Jos meillä on jotain vieraille annettu, ovat olleet jemmassa loppuun asti, eikä kukaan ilman lupaa mitään nappaa. Ihme vieraita.
No näitä käytöstavattomia on kyllä nähty.
Eräs koulukaveri pisti päänsä oma-aloitteisesti meidän pakastearkkuun ja kyseli, että:"Onksteillä jäätelöö..?" Kun kielsin tunkemasta meidän marjoihin ja pakastetuotteisiin hiuksiaan, alkoi venkoilu luukun kanssa.
Toinen neiti Keskipiste tuli tyttären synttäreille ja tyhjensi pöydän karkki- ja herkkukipot lautaselleen kukkurakasaksi. Mäskäsi ne siihen eikä syönyt kuin murto-osan. Kun kielsin sotkemasta, alkoi vastaanvänkytys:"Mutku mä tykkään karkeista etkä sä voi estää. Et sä voi tietää, jaksanko mä näitä syödä."
Kerran laitoin ruokaa ja lapsen kaveri, joka oli vieläkin meillä koulun jälkeen, tuli kurkkimaan keitoksiani:"Mitä sä laitat ruuaksi? Mä en sit tykkää kanasta enkä paprikasta." Ihan kuin minä sitä hänelle laittaisin?!?
Kiinnostaa tietää, miten kouluissa vastaavia kielletään, kun ei ne usko. Jos sanoo tiukasti, ne kehtaa väkyttää vastaan - vieraalle aikuisellekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Pystytkö sinä eläytymään tähän? Olet rauhallinen, hiljainen, kiltti ja avulias poika. Luokallasi on pari samanlaista poikaa ja 10 meluavaa ja häröilevää poikaa. Haluat mukavat rauhalliset synttärit ja ylpeänä haluat näyttää taitosi ja hienot ja kalliit lautapelisi.
Luokkakavereiden painostuksesta järjestät kuitenkin synttärit laserampumis- tai kiipeilypaikassa, jossa olet porukan huonoin. Kaverisi myös kommentoivat huonouttasi ilkkuen.
T. Se 16 v lautapelaajan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
Lapsella on varmaan aika vähän virikkeitä elämässään, jos hän odottaa 12 kuukautta juuri näitä kaverisynttäreitä ja nimenomaan siinä mielessä, että oujee, nyt riehutaan ja vedetään karkkiöverit.
Kivojahan ne synttärit ovat, mutta niitä tulee ja menee: hoplopsynttäreitä, keilailusynttäreitä, lautapelisynttäreitä. Joskus voi olla jopa isotädinkin synttärit, ja niistäkin pitäisi pystyä selviytymään kännykkää näpläämättä, vaikkei oman mielen mukaista ohjelmaa ole tarjolla.
Harva lapsi enää vetää karkkiövereitä paitsi jos ne karkit ovat aina ollet kotona se nounou- juttu. Moni asia on lapsen elämässä melko rajattua, harrastukset, koulu. Ja luulenpa, tosissan, että aika moni odottaa, jos on sellaisiin päässyt, niitä parhaimpia kaverisynttäreitä, joissa on ohjelma kohdillaan, ruokaa tarjolla väsähtämistä estämään, aikuiset paikalla valvomassa, että kaikki menee hyvin. Lapset eivät riehu kaverisynttäreillä ohjelman ollessa mietittyä, edes ne adhd-tapaukset. Riehaantuminenhan alkaa usein tylsistymisestä ja tekemisen puutteesta, pinestä pettymyksestä ja harmituksesta.
Ja tässähän ketjussa kyseessä oli nimenomaan lapsen omien ikätoverien, 8-vuotiaiden poikien kutsuminen kaverisynttäreille.
Sukujuhlat ja hoplopit yms ovat asia erikseen.
Eivät nämä mitään joko-tai-asioita ole. Mun lapseni on käynyt nyt tänä vuonna kolmilla 8-v. kaverisynttäreillä Hoplopissa. Itsekin vietti siellä viime synttäreitään. Kyllä ne muksut siellä aika lailla tauotta riehuvat, ihan juoksemisen ilosta. Mutta samat lapset voisivat ihan yhtä hyvin pelata lautapelejä, jos sellainen tilanne olisi.
Ensi vuonna lapsi haluaa joko keilailusynttärit tai sitten kotisynttärit, missä erilaisia pelejä.
Tää aloitus saa mut jotenkin äärettömän surulliseksi..
Se, että lapsuus kuluu pelkkää puhelinta tuijottaen. Ei ole kaunista katseltavaa kun pieni lapsi on niin koukussa puhelimeen, että silminnähden ahdistuu kun se ei ole käytössä. Ja niin vailla mielikuvitusta, että kaikki muu on tylsää eikä osaa enään edes leikkiä.
Toivon todella, että onnistun omat lapseni kasvattamaan erilailla.
Vierailija kirjoitti:
Näin käy, kun lapsia ei kasvateta perinteisiin porvarillisiin hyveisiin, kuten häveliäisyyteen ja siveyteen.
Minusta nuo lapset olivat röyhkeitä ja ahneita. Ennemminkin pitäisi kasvattaa tilanteenmukaiseen käyttäytymiseen ja muiden huomioimiseen oman mukavuutensa sijaan.
Pelejä voi pelata vaikkei niin nappaisikaan, se nyt vain kuuluu suunniteltuun synttäriohjelmistoon.
Impulssejaan pitää osata hillitä. Mitään lahjapussukoita ei oteta omin luvin!
Kännykän tuijotus kylässä olessa on huonoa käytöstä.
Eli tylsistytit heidät alussa.