Lue keskustelun säännöt.
8v pojan lautapelisynttärit, vieraat keskittyivät omiin älypuhelimiinsa, ottivat lahjapussit ja lähtivät
23.08.2019 |
Ennen ohjelman alkua. Tulivat kyllä syömään mutta sen jälkeen nappasivat lahjapussit ja häipyivät. En oikein voi vierasta lasta estelläkään.
Lautapelejä emme päässeet pelaamaan ollenkaan.
Hyvitetään kyllä pojalle nyt v-loppuna, pääsee huvipuistoon mutta silti jäi harmitus. Miksi joku toimii noin?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
Varmaan oletkin lukiossa töissä ja vertaat lukiolaisia 8-vuotiaisiin ;) Uskottavaa tai sitten koulumme ovat aika heikossa kantimissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Pystytkö sinä eläytymään tähän? Olet rauhallinen, hiljainen, kiltti ja avulias poika. Luokallasi on pari samanlaista poikaa ja 10 meluavaa ja häröilevää poikaa. Haluat mukavat rauhalliset synttärit ja ylpeänä haluat näyttää taitosi ja hienot ja kalliit lautapelisi.
Luokkakavereiden painostuksesta järjestät kuitenkin synttärit laserampumis- tai kiipeilypaikassa, jossa olet porukan huonoin. Kaverisi myös kommentoivat huonouttasi ilkkuen.
T. Se 16 v lautapelaajan äiti
Oma nuorimpani 8-v on hiljainen nörtti. Kavereina muutama samanlainen. Loput vilkkaita vilpereitä. Olen ratkaissut asian niin, että poikani tapaa näitä parhaita kavereitaan tosi usein, puolin ja toisin. Kaverisynttäreille kutsutaan kaikki, koska haluaa itsekin. Ja kannatan tätä kaikkien kutsumista, kukaan ei jää syrjään. Mutta puhutkin 16-vuotiaan synttäreistä.
Esikoiseni piti 16-vuotiaana enää kutsut parhaimmille kavereilleen, menivät yhdessä syömään ja leffaan. Ovatko tuollaiset kaverit oikeita kavereita ollenkaan jos ilkkuvat poikaasi. Ja olen tosi pahoillani kun noin on pojallesi käynyt. Toivon hänen löytävän oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit kunniaan! Lapset hiljaa riviin istumaan ja pelaamaan. Siinäpä teille synttäriviihdykettä. Kaikille 8-vuotiaille pojankoltisille, joiden on todella luontevaa istua kaverisynttäreillä hiljaa lautapelejä pelaten. Syökää porkkanaa. Nämähän ovat juhlat!
Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä on liikaa vaadittu myös, että 8-vuotias poika osaisi istua koulussa hiljaa toisia häiritsemättä.
Vertaatko 190 koulupäivää vuodessa siihen yhteen 12 kuukautta odotettuun kaverisynttäripäivään?
Lapsella on varmaan aika vähän virikkeitä elämässään, jos hän odottaa 12 kuukautta juuri näitä kaverisynttäreitä ja nimenomaan siinä mielessä, että oujee, nyt riehutaan ja vedetään karkkiöverit.
Kivojahan ne synttärit ovat, mutta niitä tulee ja menee: hoplopsynttäreitä, keilailusynttäreitä, lautapelisynttäreitä. Joskus voi olla jopa isotädinkin synttärit, ja niistäkin pitäisi pystyä selviytymään kännykkää näpläämättä, vaikkei oman mielen mukaista ohjelmaa ole tarjolla.
Harva lapsi enää vetää karkkiövereitä paitsi jos ne karkit ovat aina ollet kotona se nounou- juttu. Moni asia on lapsen elämässä melko rajattua, harrastukset, koulu. Ja luulenpa, tosissan, että aika moni odottaa, jos on sellaisiin päässyt, niitä parhaimpia kaverisynttäreitä, joissa on ohjelma kohdillaan, ruokaa tarjolla väsähtämistä estämään, aikuiset paikalla valvomassa, että kaikki menee hyvin. Lapset eivät riehu kaverisynttäreillä ohjelman ollessa mietittyä, edes ne adhd-tapaukset. Riehaantuminenhan alkaa usein tylsistymisestä ja tekemisen puutteesta, pinestä pettymyksestä ja harmituksesta.
Ja tässähän ketjussa kyseessä oli nimenomaan lapsen omien ikätoverien, 8-vuotiaiden poikien kutsuminen kaverisynttäreille.
Sukujuhlat ja hoplopit yms ovat asia erikseen.
Eivät nämä mitään joko-tai-asioita ole. Mun lapseni on käynyt nyt tänä vuonna kolmilla 8-v. kaverisynttäreillä Hoplopissa. Itsekin vietti siellä viime synttäreitään. Kyllä ne muksut siellä aika lailla tauotta riehuvat, ihan juoksemisen ilosta. Mutta samat lapset voisivat ihan yhtä hyvin pelata lautapelejä, jos sellainen tilanne olisi.
Ensi vuonna lapsi haluaa joko keilailusynttärit tai sitten kotisynttärit, missä erilaisia pelejä.
On totta, että hoplopissa riehutaan, se paikkahan on ihan sitä varten. Omat lapseni ovat kuitenkin aina halunneet viettää synttärit kotona, koska kotisynttärit ovat heistä paremmat kuin muut ja koska ne ovat joka kerta onnistuneet kotona tosi hyvin. Ilmeisesti meillä on joko harvinaisen kivat kaverit lapsilla, ja onkin, mutta pienellä osalla on neurologisia diagnooseja alkaen adhd ja autisminkirjon oireista, joten on aika vaativaa organisoida kaikki niin, että ns tavalliset lapset jaksasisvat myös nämä hieman erilaiset.
Eli synttärit käy työstä ja vaativat sekä suunnittelua että ajankäyttöä. Eivätä kotisynttärit tule edes halvemmiksi kuin hoplopit, tai muut juhlapaikat. Helpommalla pääsee kodin ulkopuolella.
Kotisynttäreissämme on aina järjestetty ohjelma, joka etenee jonkin jännän teeman mukaisesti ja kaikki lapset odottavat aina, koska ohjelma alkaa ja mitä tänä vuonna tapahtuu. Ohjelma ei ole kuitenkaan pitkä, max puoli tuntia, jonka jälkeen syödään yhdessä. Sen jälkeen vapaata ohjelmaa ja osa lapsista haluaa aina että aikuinen osallistuu johonkin peliin (lautapeliin) tai vaan jutteluun.
Ohjelmassa saattaa olla pahvista rakennettuja tunneleita, piilotusjuttuja, onkimista, metsäsuunnistusta, aarteen etsintää, silmäs sidottuina "jännittävää" rataa kulkemista ällötyksineen (esim. keitetyt makaroonit jossain vadissa) jnejne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Pystytkö sinä eläytymään tähän? Olet rauhallinen, hiljainen, kiltti ja avulias poika. Luokallasi on pari samanlaista poikaa ja 10 meluavaa ja häröilevää poikaa. Haluat mukavat rauhalliset synttärit ja ylpeänä haluat näyttää taitosi ja hienot ja kalliit lautapelisi.
Luokkakavereiden painostuksesta järjestät kuitenkin synttärit laserampumis- tai kiipeilypaikassa, jossa olet porukan huonoin. Kaverisi myös kommentoivat huonouttasi ilkkuen.
T. Se 16 v lautapelaajan äiti
Oma nuorimpani 8-v on hiljainen nörtti. Kavereina muutama samanlainen. Loput vilkkaita vilpereitä. Olen ratkaissut asian niin, että poikani tapaa näitä parhaita kavereitaan tosi usein, puolin ja toisin. Kaverisynttäreille kutsutaan kaikki, koska haluaa itsekin. Ja kannatan tätä kaikkien kutsumista, kukaan ei jää syrjään. Mutta puhutkin 16-vuotiaan synttäreistä.
Esikoiseni piti 16-vuotiaana enää kutsut parhaimmille kavereilleen, menivät yhdessä syömään ja leffaan. Ovatko tuollaiset kaverit oikeita kavereita ollenkaan jos ilkkuvat poikaasi. Ja olen tosi pahoillani kun noin on pojallesi käynyt. Toivon hänen löytävän oikeita ystäviä.
Ei tässä kukaan mistään 16 v synttäreistä puhu, vaan aiemmista synttäreistä. Tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsi itse suunnitellut lautapelisynttärit...? Kannattaa ehkä ensi kerralla järjestää jotain vähän...hhmm...toiminnallisempaa ohjelmaa... Vaikka se oma lapsi pelaisikin vanhempien kanssa lautapelejä, harva 8v jaksaa porukassa keskittyä kuitenkaan. Synttäreihin kuuluu väriä ja melua. Järjestä vaikka disko!
Jos jonkun pelin haluat, niin Twister on aika kova sana ;).
P.S. Eikä mitään "terveellistä syötävää" synttäreitä...
Alapeukkuja enimmäkseen, mut tätä olin tulossa itsekin ehdottamaan. Mullakin aika rauhallinen tyttö ja olisi voinut vaikka suunnitellakin noin, mut 8v synttäreillä on aina myös niitä levottomampia tapauksia (vaikkei muuten olisi niin se tilanne tekee). Joskus on joidenkin ollut vaikea istua edes pöydässä vaan käynyt vaan pyörähtämässä ja mennyt tutkimaan leluja. Noi discot on ollut aina suosittuja, vaikka vanhemman hermoja kiristääkin. Mulla kolme lasta välillä 16-8v joten aika monet synttärit on tullut nähtyä ja kuultua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ajttelukyky on nykyään ihan omaa luokaansa. Ja se näkyy monissa tilastoissa...
Kyllä. Poikien pahoinvointi lisääntyy. Lasut lisääntyvät. Suomalaisten poikien koulumenestys menee Pisa tutkimuksissa jo nyt alas kuin lehmän häntä. Ei riitä, että on paikallaan, hiljaa, kiltti ja avulias aina. Kotona, koulussa ja harrastuksissa. Edes kerran vuodessa, hartaasti odotetuilla kaverisynttäreillä ei saa leikkiä niitä leikkejä, joista pitää eikä saa pelata niitä pelejä joista pitää. Ei, valmiiksi on suunniteltu tylsääkin tylsempi, puuduttava ohjelma, joka tarjoillaan maireasti hymyillen "viihdytkös?" Lisukkeena porkkanoita.
Oikeasti, ette voi olla tosissanne, ettette pysty eläytymään pienien poikien odotuksiin kaverisynttäreistä!
Pystytkö sinä eläytymään tähän? Olet rauhallinen, hiljainen, kiltti ja avulias poika. Luokallasi on pari samanlaista poikaa ja 10 meluavaa ja häröilevää poikaa. Haluat mukavat rauhalliset synttärit ja ylpeänä haluat näyttää taitosi ja hienot ja kalliit lautapelisi.
Luokkakavereiden painostuksesta järjestät kuitenkin synttärit laserampumis- tai kiipeilypaikassa, jossa olet porukan huonoin. Kaverisi myös kommentoivat huonouttasi ilkkuen.
T. Se 16 v lautapelaajan äiti
Oma nuorimpani 8-v on hiljainen nörtti. Kavereina muutama samanlainen. Loput vilkkaita vilpereitä. Olen ratkaissut asian niin, että poikani tapaa näitä parhaita kavereitaan tosi usein, puolin ja toisin. Kaverisynttäreille kutsutaan kaikki, koska haluaa itsekin. Ja kannatan tätä kaikkien kutsumista, kukaan ei jää syrjään. Mutta puhutkin 16-vuotiaan synttäreistä.
Esikoiseni piti 16-vuotiaana enää kutsut parhaimmille kavereilleen, menivät yhdessä syömään ja leffaan. Ovatko tuollaiset kaverit oikeita kavereita ollenkaan jos ilkkuvat poikaasi. Ja olen tosi pahoillani kun noin on pojallesi käynyt. Toivon hänen löytävän oikeita ystäviä.
Samaa mietin! Meillä jostain 10-12v alkaen lapset on halunneet pitää juhlat pienemmälle porukalle, leffaa & syömään, keikalle, yökyläsynttärit, jne. Ei lapsen tarvitse miellyttää kaikkia ja erikoista on, että edes haluaa tuon ikäisenä. Vahvista nyt ihmeessä lapsen itsetuntoa sen verran, että estä tuo ja juttele pitkään ja hartaasti mitä on todellinen ystävyys! Sinäkö kuitenkin tuon shown maksoit etkä puuttunut asiaan vaikka tunnet lapsesi?! "Päsmäröintiä" ilmenee jo paljon pienempienkin lasten kohdalla ja kyllä mä siihen olen puuttunut aina suoraan ja lapseni tietää, että heillä on oikeus valita seuransa ja olla omia itsejään, tehdä mitä haluavat!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varmaan hirveä äiti, mutta viime syksynä 11v:n kekkereillä sanoin, että puhelimet pois ja nyt leikitään. Ja kaikki totteli mukisematta ja oli huippuhyvät leikit.
Eli tylsistytit heidät alussa.
En nyt ihan ymmärtänyt kysymystäsi/vastaustasi. Meillä oli tarjoilut pöydässä heti alkuun (ja todettakoon vielä että kyseessä ei ollut synttärit) lapset istuivat ja tuijottivat puhelimia, jota hetken seurattuani totesin, että tiesittehän, että ei ole kohteliasta selata puhelimia kun ollaan seurassa. Puhelimet menivät taskuihin ja ehdottamani leikki oli ihan hitti. Joskus myös vähän isommat lapset tarvitsevat sitä aikuisen kannustusta ja jos asian oikein ilmaisee, ei siitä synny noloja eikä epämiellyttäviä tilanteita kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Keskittyminen ja akateemiset taidot eivät korreloi keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varmaan hirveä äiti, mutta viime syksynä 11v:n kekkereillä sanoin, että puhelimet pois ja nyt leikitään. Ja kaikki totteli mukisematta ja oli huippuhyvät leikit.
Eli tylsistytit heidät alussa.
En nyt ihan ymmärtänyt kysymystäsi/vastaustasi. Meillä oli tarjoilut pöydässä heti alkuun (ja todettakoon vielä että kyseessä ei ollut synttärit) lapset istuivat ja tuijottivat puhelimia, jota hetken seurattuani totesin, että tiesittehän, että ei ole kohteliasta selata puhelimia kun ollaan seurassa. Puhelimet menivät taskuihin ja ehdottamani leikki oli ihan hitti. Joskus myös vähän isommat lapset tarvitsevat sitä aikuisen kannustusta ja jos asian oikein ilmaisee, ei siitä synny noloja eikä epämiellyttäviä tilanteita kenellekään.
Meilläkin kavereita usein lounaspöydässä, ja muutamalle olen joutunut sanomaan kännykän käytöstä. Mutta nyt aiheena oli 8-v synttärit ja niissä miellä ei koskaan ole kännyjä näkynyt. On vanhempien vastuulla tehdä synttäreistä mukavat kaikille lapsen ollessa vasta 8-vee! Lasten ikätaso tulee huomioida eikä tarjota sellaista tekemistä mistä itse joskus lapsena piti. Tai edes sellaista josta vain teidän pikku Petteri tykkää, mutta kukaan muu ei. Sitten jos niin tekee eikannata ihmetellä miksi kaikki tuijottavat kännyköitä ja häipyvät kotiinsa. Tai sitten olette kutsuneet mukaan lapsia joilla ei ole mitään suhdetta omaan lapseenne. Ystävyyssuhteita tulee ylläpitää lapsesta alkaen. Ne eivät ole yksipuolisia juttuja joissa edetään aina oman tykkäämisen mukaan. Niinkuin eivät aikuisinakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ohjelman alkua. Tulivat kyllä syömään mutta sen jälkeen nappasivat lahjapussit ja häipyivät. En oikein voi vierasta lasta estelläkään.
Lautapelejä emme päässeet pelaamaan ollenkaan.
Hyvitetään kyllä pojalle nyt v-loppuna, pääsee huvipuistoon mutta silti jäi harmitus. Miksi joku toimii noin?
Voi hyvät hyssykät. Ja 8-vuotiaat lapset lähtivät yksinään omiin koteihinsa? Eikö sinulla ole yhteyttä heidän vanhempiinsa? Lautapelejä? Anna mun kaikki kestää. Miksi pilaat lapsesi ystävyyssuhteet? Äitinä sinun tulee auttaa lasta keksimään sellaista tekemistä mistä myös hänen ystävänsä pitävät, jotta kaverisuhteet vahvistuvat. Tuskin 8-vuotiaat pitävät lautapeleistä synttäreillä. Ehkä sitten vähän vanhempana. Huomioi lasten ikätaso. Olivatko lapsesi ystäviä ollenkaan jos leikki ei heti lähtenyt käyntiin vai oliko syynä jäykkä ohjelma jossa sallittua vain lautapelit???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Keskittyminen ja akateemiset taidot eivät korreloi keskenään.
Nimenomaan korreloivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Keskittyminen ja akateemiset taidot eivät korreloi keskenään.
Nimenomaan korreloivat.
Todellakin! Uskon, että se lapseni kaveriporukka, joka piti/pitää lautapeleistä on peruskoulun lopussa keskiarvoltaan 9-10 tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Keskittyminen ja akateemiset taidot eivät korreloi keskenään.
Nimenomaan korreloivat.
Todellakin! Uskon, että se lapseni kaveriporukka, joka piti/pitää lautapeleistä on peruskoulun lopussa keskiarvoltaan 9-10 tasoa.
Onnea vain.
Lautapelit yleensä kiehtovat niitä, jotka ovat hyviä matematiikassa ja päättelyssä - ainakin jos puhutaan kunnon lautapeleistä eikä mistään Afrikan tähti -tyyppisestä nopanheittokilpailusta.
Oma 8-vuotias poikani rakastaa lautapelejä, samoin hänen parhaat kaverinsa.
Olisin kerännnyt puhelimet pois, jos vanhemmat ovat niin taliaivoja, että on hämärtynyt synttäreiden merkitys, eikä jakseta opettaa kruununperillisille sivistyneitä tapoja.
Nenästään ruutuun juuttuneet voivat pysyä kotonaan.
Kylässä ollaan isäntäväen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lukiossa ja meillä n vuosittain "pajapäivä" jossa valittavana on kaikenlaista hauskaa toimintaa. Vuodesta toiseen lautapelipaja on suosituimpia toimintoja. Voittaa kirkkaasti urheilut, musiikit, nukkumiset, askartelut, kampaamot ja terveyshommat. Vain eläinpajat yms. ovat yhtä suosittuja.
Lautapelit on in!
No, lukioikäisten ja 8-vuotiaiden välillä on aika monta vuotta kasvuaikaa.
Mutta saattaa hyvinkin olla, että 8-vuotiaista jo näkee vähän tulevaa. Jos lautapeliin keskittyminen ei onnistu mitenkään 8-vuotiaana, voi olla ettei kyseistä henkilöä lukiossa nähdä.
Kyse ei liene lautapeliin keskittymisestä vaan odotuksista, joita 8-vuotias on asettanut kaverisynttäreille.
Kuvittelepa tilanne: saat kutsun linnan juhliin, jostain syystä sinut vastaanottanut henkilö ilmoittaakin, että tänään siivoamme vessoja täällä kellarissa.
a) oletko mielissäsi ja rupeat siivoamaan vessoja?
b) lähdetkö pois?
c) oletko manipuloitavissa ja suostut siivoamaan, kun henkilö kertoo siivoamisen vaikuttavan uraasi positiivisesti?
Vierailija kirjoitti:
Olisin kerännnyt puhelimet pois, jos vanhemmat ovat niin taliaivoja, että on hämärtynyt synttäreiden merkitys, eikä jakseta opettaa kruununperillisille sivistyneitä tapoja.
Nenästään ruutuun juuttuneet voivat pysyä kotonaan.
Kylässä ollaan isäntäväen ehdoilla.
En oikein usko, että lapsesi kaverit haluavat enää tulla teille. Eivätkä heidän vanhempansa varmasti päästäisikään.
En ymmärrä tätä synttäri vouhotusta, jossa poikien pitäisi jaksaa pelata hiljaa.
Kaverisynttäreille kutsutaan aina kaikki. Päiväkotiryhmä, luokka. Synttäreillä tulee olla myös "kunnon" ruokaa, esim. hampurilaisia, koska aina on joku, joka tulee suoraan harrastuksesta tms eikä ole ehtinyt syödä.
Nykyajan perheissä lapset ovat tottuneet valitsemaan syötävänsä itse, eikä kukaan ole elänyt sellaisessa puutteessa, että karkkeja ja muita herkkuja nähdessään vetäisi karkkiöverit. Lapsen kyky valita oikein vahvistuu, kun häneen luotetaan ja annetaan valita itse.
Jos oma lapsi tykkää vain yhdestä tekemisestä tai on erityislapsi esim. asperger -tyyliin, jolloin oma tekeminen saattaa olla ainut mikä kiinnostaa, tulee vanhemman miettiä tarkasti kaverisynttärien ohjelmaa. Vastuu on vanhemman. Ihanneratkaisu on yhdessä sovittu ohjelma, joka innostaa kaikkia ja jonka jälkeen kaikki saavat tehdä mitä haluavat.
Kaikkien pitämä ohjelma ja aikuisten läsnäolo takaavat sen, että lapset saavat leikkiä, touhuta ja pelata juuri sitä mitä haluavat eikä kenellekään tule harmitusta.
Kaverisynttärien lisäksi perhe toki järjestää lapselle omat synttärit suvun kesken. Niissä toimitaan taas aiavn eri tavalla kuin kaverisynttäreillä.