Miten älykäs täytyy olla pärjätäkseen yliopistossa?
Haluaisin näin aikuisellaiällä (33v) lähteä opiskelemaan unelmieni ammattiin, mutta pelkään etten todellakaan pärjäisi yliopistossa.
Kaikenlaiset kokemukset tervetulleita!
Kommentit (55)
lapin yliopistosta oli se haluatko miljonääriksi luokanope joka ei tiennyt Oxford on Englannissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti mitattu älykkyysosamääräni on 126. Olisinko sillä pärjännyt yliopistossa? En ole sinne koskaan hakenut, koska kotona annettiin ymmärtää että siistijän ammatti on korkein tavoite mitä voin havitella.
Tuskin olisit, koska yliopistossa pitää ajatella itse
Et ole elänyt lannistettuna lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Jos onnistut pääsemään yliopistoon sisään, niin pärjäät.
Veli kirjoitti lonkalta L:n matikasta ja meni sen perusteella yliopistolle matikkaan. Pärjäsikö? No ei, kun ei yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovinkaan älykäs. Esim. kauppatieteissä "pehmeitä höpöhöpöäaineita" opiskelevat - naiset varsinkaan - eivät todellakaan ole mitään älyn jättiläisiä! No, ulkonäköä heiltä tosin löytyy enemmän, kuin "kovempia" kauppiksen aineita opiskelevilla naisilla, heillä taas on enemmän älykkyyttä.
Joten tästäkin voimme todeta sen vanhan sanonnan pitävän paikkaansa, että äly ja ulkonäkö eivät valitettavsti mahdu samaan pakettiin.
Mikä kauppiksessa on "kovempaa"? Rahiskin on loppujen lopuksi aika pilipalia
Jos olet normaaliälyinen ja selvinnyt elämässä tähänkin asti ilman holhousta, avustajia ja muita tukitoimia, pärjäät kyllä.
Sinnikkyys ja ahkeruus on tärkeämpää kuin huippukorkea älykkyys. Ja se, ettei ahdistu liikaa työtaakan alla, vaan osaa tehdä hommia vaikka vähän vasemmalla kädellä sen sijaan, että pyrkisi koko ajan täydellisyyteen. Perfektionistit uupuvat nopeasti, ja silloin opinnot tyssäävät.
Suurin osa yo-opiskelijoista on ihan taviksia, neroja on todella pieni vähemmistö.
Tsemppiä hakuprosessiin!
Vierailija kirjoitti:
Proaktiivinen luonne, on älykkäitäkin ilman yliopistoa, mutta ei se ole kuitenkaan ihan sama asia observoinnin näkökulmasta.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Kolkolta kalskahtaa kielesi.
Suosittelen ap:lle luettavaksi kirjan Aiotko opiskelijaksi? Tekijöinä Sari Lindblom - Ylänne, Kirsti Lonka ja Virpi Slotte. En tiedä onko aiheesta tuoreempia tai parempia opuksia, mutta tuossa valotetaan mielestäni hyvin sekä lukio- että yliopisto-opiskelun vaatimuksia ja tarjotaan lukuisia hyväksi todettuja opiskelutekniikoita. Kirjassa myös todetaan mm. että joko koko tutkintoon tai yksittäisiin kursseihin voi asennoitua monella tavalla: joissain tapauksissa voi riittää kurssin läpäisy tai se että saa tutkinnon mahdollisimman nopeasti arvosanoista tinkien, joskus taas opiskelija haluaa nimenomaan ymmärtää syvällisesti mahdollisimman paljon.
Olen 38-vuotias ja haaveilen yliopisto-opiskeluista itsekin.
Joku vääräleukainen ankeuttaja väitti että aineesta riippuen "äo-vaatimus" olisi 85 - 220 mutta olen jostain lukenut että tähtitieteilijöillä on keskimäärin korkein äo ja se on 135.
Ei se mitään ihmeälykkyyttä vaadi. Joihinkin tiedekuntiin on tosi vaikea päästä koska hakijoita on älyttömästi opiskelijapaikkoihin nähden, mutta sellaiseen jos pääsee niin silloin on myös rahkeet pärjätä. Ei kannata lähteä siitä ajatuksesta että olet kuitenkin liian tyhmä, vaan asennoitua niin että kyllä nämä asiat oppii. Ja jos sitten opiskellessa tuntuu että jokin menee auttamattomasti yli hilseen niin aika monesta asiasta löytyy googlella rautalangasta väännetyt selitykset. Tsemppiä vaan!
Älykkyysosamäärälläsi ei ole väliä vaan sillä miten kovin töitä olet valmis tekemään. Jos älykkyysosamääräsi on matala voit joutua tekemään kovemmin töitä, mutta sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
lapin yliopistosta oli se haluatko miljonääriksi luokanope joka ei tiennyt Oxford on Englannissa
Eihän yliopiston tarkoitus olekaan yleissivistää, vaan kehittää jonkin tietyn aiheen tietoa ja ymmärrystä. Yllättävät aukot tietämyksessä - sellaisetkaan jotka kaikkien luulisi tietävän - eivät automaattisesti tee ihmisestä tyhmää tai epäpätevää omalla alallaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos onnistut pääsemään yliopistoon sisään, niin pärjäät.
Vaikeinta on tosiaan sisäänpääsy. Toki pitää olla ahkera ja määrätietoinen , jotta myös valmistuu.
Minä hain yliopistoon juurikin 33-vuotiaana ja pääsin sisään. Vaihdoin alaa täysin ja opiskelen nyt haaveammattiini. Itsekin mietin, kuinka pärjään, mutta yllättäen arvosanani ovat olleet 4-5. En todellakaan ole mikään yli-ihminen tai älykkö, mutta pohtiva ja ahkera kylläkin. Koska ala on oikea, tuntuu opiskelu oikeastaan helpommalta kuin aiempi amk-tutkintoni. Motivaatio ja kiinnostus auttavat kummasti pärjäämään opinnoissa.
Ikäero opiskelukavereihin ei ole suurempia ongelmia tuonut, lähinnä on hauskaa seurata perheellisenä ja työelämässä olleena muiden elämänvaihetta, kun ovat vasta muuttaneet pois kotoa. Toki opiskelukavereissa on myös yli 25-vuotiaitakin muutama.
Omaa työkokemustani pidän opiskeluissa vahvuutena, olen vuosia tehnyt hyvin kuormittavaa työtä ja uskon, että osaan nähdä myös tulevan alan työelämän realiteetit. Ja toisaalta itse opiskelu on kuin lepoa työelämään verrattuna...
Eli hae ihmeessä, jos mielit vaihtaa alaa. Itse en ole katunut hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos onnistut pääsemään yliopistoon sisään, niin pärjäät.
Vaikeinta on tosiaan sisäänpääsy. Toki pitää olla ahkera ja määrätietoinen , jotta myös valmistuu.
Ei päde teknilliseen eikä matemaattis-luonnontieteelliseen
Normaali älyinen ja vähän plussaa päälle. Pitää olla hyvä muisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kovinkaan älykäs. Esim. kauppatieteissä "pehmeitä höpöhöpöäaineita" opiskelevat - naiset varsinkaan - eivät todellakaan ole mitään älyn jättiläisiä! No, ulkonäköä heiltä tosin löytyy enemmän, kuin "kovempia" kauppiksen aineita opiskelevilla naisilla, heillä taas on enemmän älykkyyttä.
Joten tästäkin voimme todeta sen vanhan sanonnan pitävän paikkaansa, että äly ja ulkonäkö eivät valitettavsti mahdu samaan pakettiin.
Astetta rotevampi flikka on ihan älykäs, loppu sitä louisvuittonsoppaa, jota ei kannattaisi palkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Proaktiivinen luonne, on älykkäitäkin ilman yliopistoa, mutta ei se ole kuitenkaan ihan sama asia observoinnin näkökulmasta.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Kolkolta kalskahtaa kielesi.
Et siis osaa lukea rivien välistä, hyvää iltaa sinne kuopioonkin
Tärkeintä on kiinnostus alaan, motivaatio opiskelua kohtaan ja vähintään keskinkertainen ahkeruus. Jos pääset sisään ja sinulla on edellä mainittuja, niin pärjäät varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on kiinnostus alaan, motivaatio opiskelua kohtaan ja vähintään keskinkertainen ahkeruus. Jos pääset sisään ja sinulla on edellä mainittuja, niin pärjäät varmasti.
Keskinkertainen ahkeruus+lahjakas omassa uteliaisuuden alueessa*
Ihan perustalliaisia siellä pyörii, sekä tyhmiä ja fiksuja, jopa vähän enemmän glorifioiduissakin tiedekunnissa kuten vaikka lääkis. Kyse on vain opiskelutekniikoiden ottamisesta haltuun, sekaan vaan harjoittelemaan. Siellä on pyritty rakentamaan opinnot niin että varmistettasiin kaikkien saavan alussa opintoihin tarvittavat eväät.
Oman kokemuksen mukaan mitä isompaan yliopistoon menet, sitä enemmän siellä on vanhempia opiskelijoita, jos se aspekti mietityttää.
Sellainen 95% suomalaisista on "tyhmempiä" kuin sinä, jos äo:ta käytetään mittarina. Oppimiskyvyssäsi ei ole mitään vikaa, vaikka olisit 70-vuotias. Jos sinulla on todettu jokin oppimisvaikeus, niin se on tietysti eri asia.