Miten pettäjä kykenet

Onhan tuota tullut poljettua kymnenittäin. Nyt uudessa suhteessa 15 vuotta ja vieraissa käynti ei ole tullut edes mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuota tullut poljettua kymnenittäin. Nyt uudessa suhteessa 15 vuotta ja vieraissa käynti ei ole tullut edes mieleen.

Sama minulla, olin melkoinen sarjapettäjä aiemmin mutta nyt olen ollut saman miehen kanssa 13 vuotta :)

Mä olen aina miettinyt, että miksi ihminen, joka vilkuilee kokoajam jotain muuta, menee parisuhteeseen? Mulla on tämmöinen kaveri, nuori toki (29). Yhden pidemmän suhteen tiiän ja sekin varmaan meni siihen et jatkuva flirtti muille naisille. Miksi ei saa, miksi ei saa katsella muitakin. Ja varmasti reissussa flirttinei jäänyt vain flirttiin. Sitten taas haikaili parisuhdetta ja kysyin miksi sitä hakee kerran on itse sanonut ettei kuitenkaan voi olla. Nyt sit on ollu useempi vuosi vaan säätöjä.

Ymmärrän, en hyväksy niiitä jotka menee vieraisiin - mutta minkä takia siinä suhteessa pitää roikkua? Joo joillakin ei ole varaa erota, mut oikeesti se valehtelu toiselle et joo oot rakas blaablaablaa ja käyt nussimassa muita/muuta minkä ehdit. Eikö ero ois helpompi. Teidän ei tarvitse kärsiä puutteesta tai huonosta seksistä ja toinen pääsee epäluotettavasta kumppanista eroon ja ehkä saa jatkettua elämäänsä vielä.

Vastasin eilen, mutta poistatin kommentin kun iski paranoia, että joku tunnistaisi... No tuskin.

Teini-iässä petin. Olen siis nainen. Näin se tapahtui -> Olin korviani myöten rakastunut ikäiseeni poikaan ja seukkasimme pari vuotta. Olin ihan siinä uskossa, että olemme koko elämämme yhdessä, en osaa edes kuvata kuinka rakastunut olin. Sille pojalle tuli jotain kasvukipuja, kiusaajat homotteli jne. Hän pisti poikki ja sydämeni särkyi. Muutama vuosi myöhemmin jo täysi-ikäisenä tapasimme uudestaan ja jäi vähän epäselväksi alammeko tapailla taas. Tuossa kohtaa minulla oli aika pahoja elämänhallinongelmia (lapsuudestani en jaksa avautua) ja panin välissä yhtä toista, entuudestaan tuntematonta miestä. Sen verran läheisyysriippuvainen olin, että sain aika hyvät kiksit irtosuhteistakin vaikka rikkoihan ne minua ihmisenä enemmän. Sitten palasin yhteen tämän ensirakkauteni kanssa, en uskaltanut kertoa mitä oli tullut tehtyä. Lopulta se kyllä paljastui ja siinä meni se rakkus, luottamus ja kunnioitus..

Minulla säilyi voimakkaita tunteita tätä rakastamaani miestä kohtaan ja haikailin yhteenpaluuta. Piti silti yrittää jatkaa elämää. Tapasin mieheni aika pian. Sen piti olla vain laastarijuttu, mutta mies rakastui ja jonkin ajan päästä minäkin. Asioiden selvittäminen eksän kanssa jäi, mieheni oli alkuun vähän mustasukkainen (ei mitenkään väkivaltainen tai kontrolloiva vaan ehkä sillälailla terveesti) ja pelkäsin riitaa tai jopa eroa jos ottaisin eksään mitään yhteyttä. Hääkellot soivat ja meillä meni välillä paremmin, välillä huonommin. Minua kuitenkin vaivasi moni asia ja eksää kohtaan tuntemani tunteet yritin työntää syrjään. Ajan kanssa se "itsepetos" ja häpeä tunteistani sai minut todella masentuneeksi, en nauttinut elämästä, inhosin itseäni ja alisuoriuduin kaikessa.

Sain sitten jonkun valaistumisen, että ei pska, rakastan molempia ja turhaan valehtelen itselleni. Tietenkin rakastin eksässä vain mielikuvaa hänestä, mutta mielikaavahan ihminen aina rakastaa. Jo sen tunnustaminen itselleni auttoi huomattavasti. Olin vain pitänyt kaiken sisälläni, nyt se piti päästää hallitusti ulos. Tukahdetut tunteet nousi pintaan.

Mielessäni kävi kyllä haave myös eksästäni, monta kertaa. Päädyin tapaamaan hänet vasta sitten kun olin varma etten pettäisi, en halunnut särkeä mieheni sydäntä enkä halunnut kantaa sellaista salaisuutta, liata rakkauttamme. Tapasin eksän vain kerran, niin että minun oli helpompi käsittää tapahtunut ja sain ne asiat sydämeltäni. En siis pettänyt ja kerroin miehellenikin, mutta kiusaus saada molemmat oli suuri.

Ei ole aina helppoa kun rakastaa useampaa kuin yhtä. Rakkaus on todella suuri voima, se ajaa ihmisen helposti järjiltään. Tämän vuoksi pidän todella ymmärrettävänä, että toinen ihminen toisessa tilanteessa (esim. suhteen ollessa kriisissä, kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa) toimii toisin. Patologiset sarjapettäjät ja ongelmia pakenevat hairahtajat ovat vähän eri asia, mutta heilläkin lienee inhimilliset mielenliikkeet. Puolisoille voin antaa ehkä kliseisen neuvon: Saat mitä siedät.

Tilastollisesti tulen rakastumaan vielä 1-2 kertaa, mutta toivottavasti nämä kaksi riittää. Nykyisin voin paljon paremmin, olen onnellinen ja sinut menneisyyteeni kanssa eikä minun ja mieheni välinen liitto tunnu vankilalta vaan rakkaudelta, siltä mitä halusin.

Vierailija kirjoitti:

...mut oikeesti se valehtelu toiselle et joo oot rakas blaablaablaa ja käyt nussimassa muita/muuta minkä ehdit.

Kyllä kahta tai useampaakin voi rakastaa. Toisaalta nussia voi vaikka ei rakasta. Tästä syystä parisuhde rakkaan kanssa ja sen lisäksi nussimista toisen kanssa ihan vaan huvikseen (todella kaunis, mutta ei parisuhdekelpoinen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...mut oikeesti se valehtelu toiselle et joo oot rakas blaablaablaa ja käyt nussimassa muita/muuta minkä ehdit.

Kyllä kahta tai useampaakin voi rakastaa. Toisaalta nussia voi vaikka ei rakasta. Tästä syystä parisuhde rakkaan kanssa ja sen lisäksi nussimista toisen kanssa ihan vaan huvikseen (todella kaunis, mutta ei parisuhdekelpoinen).

Kyllä mutta tässä ihnettelen usein sitä että miten ihminen voi olla niin itsekäs että rakas uskollisena odottaa kotona kun toinen käy huvikseen panemassa muita? Miten ihmeessä se pettäjä pitää itseään tässä kohtaa parisuhde kelpoisena sille uskolliselle? Sitten pitäisi päästää se toinen reilusti menemään ja etsiä sellainen puolisko joka jakaa saman akendan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...mut oikeesti se valehtelu toiselle et joo oot rakas blaablaablaa ja käyt nussimassa muita/muuta minkä ehdit.

Kyllä kahta tai useampaakin voi rakastaa. Toisaalta nussia voi vaikka ei rakasta. Tästä syystä parisuhde rakkaan kanssa ja sen lisäksi nussimista toisen kanssa ihan vaan huvikseen (todella kaunis, mutta ei parisuhdekelpoinen).

Kyllä mutta tässä ihnettelen usein sitä että miten ihminen voi olla niin itsekäs että rakas uskollisena odottaa kotona kun toinen käy huvikseen panemassa muita? Miten ihmeessä se pettäjä pitää itseään tässä kohtaa parisuhde kelpoisena sille uskolliselle? Sitten pitäisi päästää se toinen reilusti menemään ja etsiä sellainen puolisko joka jakaa saman akendan.

Näin juuri. Tietenkin voi rakastua/rakastaa useampaa. Mutta jos meinaa parisuhteeseen mennä niin pitäisi lyödä kortit pöytään, että hei mulla on tämmöinen juttu, että ihastun/rakastun helposti. Annetaan mahdollisuus toiselle päättää, että otanko (eli mahdollisuus et puoliso haaveilee muista/käy vieraissa) vai jätänkö eli haluaa uskollisen puolison.

Ymmärrän senkin et joskus suhde on hyvä, ajattelet et tää se on. Ei ongelmia, hyvin sujuu. Mut sit kohtaa jotain suurempaa ja tajuaa et onkin väärässä ja se elämäni mies/nainen onkin jokin muu. Siinä vaiheessa kyllä pitäisi olla sen verran miestä/naista että vanhasta ensin eroon.

Kylmäähän se on, kun ero ei tule samoin tuntein. Toinen vielä rakastaa, mutta toinen ei.

Monet varmasti tyytyy hyvään kumppaniin vaikkei se sielunkumppani olisikaan.

Itse en ole tällaisia räjähtäviä ihastumis/rakastumistilanteita kohdannut. Lämpiän hitaasti. En ole koskaan lähestynyt miehiä "sillä silmällä" mutta kun ovat minua lähestyneet niin joko lähtenyt treffeille... Tai sitten en.

Olin läheiseiippuvainen nuorena. Kuvittelin rakkaudeksi. Se ei ollut rakkautta vaan en halunnut olla enää yksin. Joku joka sanoi minua kauniiksi, vaikka sanoikin vaan siksi että saisi pillua.

Nyt keski-ikää lähestyvänä olen tuttavapiirissä nähnyt jo varmaan kaikki mahdolliset kuviot. Asioillahan on kaksi puolta joten juurisyitä en tiedä.

Eniten silti oksettaa ne, jotka ottavat uuden ja pitävät puolisoa jonkinlaisena varasuunnitelmana.

Asettuminen toisen asemaan näyttää olevan nykyään vaikeaa monelle. Tietynlainen itsekkyyys ja minuuden pitäminen on ihan tervettä parisuhteessa, mutra jatkuva minäminäminä ilman pienintäkään ajatusta siitä, miltä jokin asia toisesta tuntuu. Ja toisen tuntemusten vähättely. Toinen oikeasti tuntee näin vaikka sinusta sellainen on typerää.

Se on jännä juttu tää parisuhde.

Menty nuorena yhteen, rakkautta riittää molemmilla toisiamme kohtaan, mutta vaimolla ei seksihalut riitä lähellekään itseä syvästi tyydyttävää tasoa, on varaa torjua 4 aloitettani viidestä (vaikka hän saa aorgasmin joka kerta) ja myös rajoittaa juttuja mitä seksiin sisältyy täysin oman mielensä mukaan, ei suostu edes keskustelemaan sisällön laajentamisesta. Vastaus aina kun yritän avata keskustelua, on lopulta "sun pitää näitä jonkun muun kanssa kokeilla, mä en ala". Tietysti rivien välistä samalla, että se on sitten eri tiet jos menet. Tällä tavalla ei ole ihan mahdoton kynnys harrastaa seksiä jonkun halukkaamman ja kokeilunhaluisemman kanssa. Ainahan siitä morkkis tulee, mutta se on aika helposti vaiennettu, koska seksi alkukiimassa jonkun vieraan kanssa on vaan ihan uskomatonta.

Luulen, että ei vaadita muuta kuin melko narsistinen luonne ja itsekeskeinen maailmankuva, niin hyvin pystyy pettämään, ja samaan aikaan uhriutumaan ja syyllistämään niin ne joiden kanssa pettää, kuin sen jota pettää. 

Palstan yleisohje, "jätä se sika"  lienee oikein hyvä ohje tällaisten kumppanien kanssa. Koska tällainen luonne ja itsekeskeisyys on sukupuoliriippumatonta, ohjeena voi yhtä hyvin olla "jätä se narttu" tms.

Otin aidan toiselta puolelta kun seksi kotona loppui. Vaimo tietää, missä osoitteessa käyn. Ei ole minkäänlaista morkkista. Omaosuus pitää meitä yhdessä enemmän kuin aikuiset lapset.

M37 kirjoitti:

Menty nuorena yhteen, rakkautta riittää molemmilla toisiamme kohtaan, mutta vaimolla ei seksihalut riitä lähellekään itseä syvästi tyydyttävää tasoa, on varaa torjua 4 aloitettani viidestä (vaikka hän saa aorgasmin joka kerta) ja myös rajoittaa juttuja mitä seksiin sisältyy täysin oman mielensä mukaan, ei suostu edes keskustelemaan sisällön laajentamisesta. Vastaus aina kun yritän avata keskustelua, on lopulta "sun pitää näitä jonkun muun kanssa kokeilla, mä en ala". Tietysti rivien välistä samalla, että se on sitten eri tiet jos menet. Tällä tavalla ei ole ihan mahdoton kynnys harrastaa seksiä jonkun halukkaamman ja kokeilunhaluisemman kanssa. Ainahan siitä morkkis tulee, mutta se on aika helposti vaiennettu, koska seksi alkukiimassa jonkun vieraan kanssa on vaan ihan uskomatonta.

Se että ei suostu edes kokeilemaan on harmillista. Mutta jos jokin inhotta toista jo ajatuksen tasolla, mitä sinäkään siitä saisit? Toinen passiivisena tuskainen ilme naamalla odottaa että homma olisi jo ohi. Sitten suutut kun toinen ei ole yhtään mukana.

Jos jankkaat asiasta vaikka on tullut ei, niin voihan sekin johtaa tuohon kieltäytymiseen kokonan seksiin. Ei halua tilanteeseen, jossa sinä alat kysymään taas asiasta johon vastaus on jo useasti ollut ei. Sellainen negatiivinen kierre. Tulee tunne ettei enää voi luottaa toiseen.

Sittenhän on tehtävä valinta, että kumpi elämässäsi on tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Otin aidan toiselta puolelta kun seksi kotona loppui. Vaimo tietää, missä osoitteessa käyn. Ei ole minkäänlaista morkkista. Omaosuus pitää meitä yhdessä enemmän kuin aikuiset lapset.

Eihän tuo ole ongelma, jos kerran vaimo tietää ja selvästi sen hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

M37 kirjoitti:

Menty nuorena yhteen, rakkautta riittää molemmilla toisiamme kohtaan, mutta vaimolla ei seksihalut riitä lähellekään itseä syvästi tyydyttävää tasoa, on varaa torjua 4 aloitettani viidestä (vaikka hän saa aorgasmin joka kerta) ja myös rajoittaa juttuja mitä seksiin sisältyy täysin oman mielensä mukaan, ei suostu edes keskustelemaan sisällön laajentamisesta. Vastaus aina kun yritän avata keskustelua, on lopulta "sun pitää näitä jonkun muun kanssa kokeilla, mä en ala". Tietysti rivien välistä samalla, että se on sitten eri tiet jos menet. Tällä tavalla ei ole ihan mahdoton kynnys harrastaa seksiä jonkun halukkaamman ja kokeilunhaluisemman kanssa. Ainahan siitä morkkis tulee, mutta se on aika helposti vaiennettu, koska seksi alkukiimassa jonkun vieraan kanssa on vaan ihan uskomatonta.

Se että ei suostu edes kokeilemaan on harmillista. Mutta jos jokin inhotta toista jo ajatuksen tasolla, mitä sinäkään siitä saisit? Toinen passiivisena tuskainen ilme naamalla odottaa että homma olisi jo ohi. Sitten suutut kun toinen ei ole yhtään mukana.

Jos jankkaat asiasta vaikka on tullut ei, niin voihan sekin johtaa tuohon kieltäytymiseen kokonan seksiin. Ei halua tilanteeseen, jossa sinä alat kysymään taas asiasta johon vastaus on jo useasti ollut ei. Sellainen negatiivinen kierre. Tulee tunne ettei enää voi luottaa toiseen.

Sittenhän on tehtävä valinta, että kumpi elämässäsi on tärkeämpi.

No mutta, vieraissa käymällä voin samalla "syödä kakun" ja "säästää kakun", olla ärsyttämättä toista mahdottomilla vaatimuksillani ja välttyä tilanteelta etten saisi ikinä kokeilla haluamiani juttuja edes joskus ja niitä parhaita useamminkin kuin joskus. Kun hoidan asian korrektisti ja suojauksesta huolehtimalla, mikä on keneltäkin pois lopulta? Lähinnähän se on pois, etten enää ikinä voi tästä asiasta olla täysin rehellinen kotona, mutta näkyyhän tuo pää kestävän, kai tässä touhussa kouliintuu patologiseksi valehtelijaksi sitten. Joku ehdotti narsisimia tai itsekeskeisyyttä ja sitä laitaa mielestäni edustaa vaimoni käytös minun esittämiä (kuitenkin aika tavallisia) haluja kohtaan. Eli vaihtoehtona lähde pois tai mene hautaan kokeilematta idioottimaisia juttujasi?!?

Seuraavaksi moralistit lynkkaavat minut, mutta siitä vaan.. repikää kappaleiksi jos se antaa teille itselle turvallsuuden tunnetta, muistakaa myös että se heittäköön ekan kiven, joka on täysin viaton..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M37 kirjoitti:

Menty nuorena yhteen, rakkautta riittää molemmilla toisiamme kohtaan, mutta vaimolla ei seksihalut riitä lähellekään itseä syvästi tyydyttävää tasoa, on varaa torjua 4 aloitettani viidestä (vaikka hän saa aorgasmin joka kerta) ja myös rajoittaa juttuja mitä seksiin sisältyy täysin oman mielensä mukaan, ei suostu edes keskustelemaan sisällön laajentamisesta. Vastaus aina kun yritän avata keskustelua, on lopulta "sun pitää näitä jonkun muun kanssa kokeilla, mä en ala". Tietysti rivien välistä samalla, että se on sitten eri tiet jos menet. Tällä tavalla ei ole ihan mahdoton kynnys harrastaa seksiä jonkun halukkaamman ja kokeilunhaluisemman kanssa. Ainahan siitä morkkis tulee, mutta se on aika helposti vaiennettu, koska seksi alkukiimassa jonkun vieraan kanssa on vaan ihan uskomatonta.

Se että ei suostu edes kokeilemaan on harmillista. Mutta jos jokin inhotta toista jo ajatuksen tasolla, mitä sinäkään siitä saisit? Toinen passiivisena tuskainen ilme naamalla odottaa että homma olisi jo ohi. Sitten suutut kun toinen ei ole yhtään mukana.

Jos jankkaat asiasta vaikka on tullut ei, niin voihan sekin johtaa tuohon kieltäytymiseen kokonan seksiin. Ei halua tilanteeseen, jossa sinä alat kysymään taas asiasta johon vastaus on jo useasti ollut ei. Sellainen negatiivinen kierre. Tulee tunne ettei enää voi luottaa toiseen.

Sittenhän on tehtävä valinta, että kumpi elämässäsi on tärkeämpi.

No mutta, vieraissa käymällä voin samalla "syödä kakun" ja "säästää kakun", olla ärsyttämättä toista mahdottomilla vaatimuksillani ja välttyä tilanteelta etten saisi ikinä kokeilla haluamiani juttuja edes joskus ja niitä parhaita useamminkin kuin joskus. Kun hoidan asian korrektisti ja suojauksesta huolehtimalla, mikä on keneltäkin pois lopulta? Lähinnähän se on pois, etten enää ikinä voi tästä asiasta olla täysin rehellinen kotona, mutta näkyyhän tuo pää kestävän, kai tässä touhussa kouliintuu patologiseksi valehtelijaksi sitten. Joku ehdotti narsisimia tai itsekeskeisyyttä ja sitä laitaa mielestäni edustaa vaimoni käytös minun esittämiä (kuitenkin aika tavallisia) haluja kohtaan. Eli vaihtoehtona lähde pois tai mene hautaan kokeilematta idioottimaisia juttujasi?!?

Seuraavaksi moralistit lynkkaavat minut, mutta siitä vaan.. repikää kappaleiksi jos se antaa teille itselle turvallsuuden tunnetta, muistakaa myös että se heittäköön ekan kiven, joka on täysin viaton..

Se että olet itse itsellesi selittänyt asian noin ei tee siitä sen parempaa.

Minulle tuo on vain kaksinaamaista, pitäisi antaa puolisolle se sama oikeus päättää hyväksyykö vai ei. Siis se oikeus, jolla sinä perustelet seksin hakemisen muualta. Sinulla on oikeus siihen ja tähän. Sinulla on oikeus saada sellaista seksiä kuin haluat. Vaimollako ei ole mitään oikeuksia? Ei oikeutta kieltäytyä seksistä, joka inhottaa. Ei oikeutta suuttua, kun lähdet vieraisiin. Seksuaalinen itsemääräys koskee vain sua mutta vaimolla ei ole siihen oikeutta.

Ja kyllä, sama koskee myös naisia ennenkuin joku tulee ulisemaan "kyllä naisetkin". Niin tekevät.

Ja mistä tiedät että vaimosi ole asiasta tietoinen? Ei vain halua ottaa sitä esille ja antaa olla. Ja kerran saat seksin muualta niin mitä hällä ois sulle annettavaa. Jos pitkään ollut yhdessä niin nainen satavarmasti osaa lukea miestään jo pienistä eleistä. Jos ei ole täysin idiootti.

Voi heittää sen kiven. En ole koskaan pettänyt enkä petä. Tiedän ja tunnen itseni.

Toisaalta muiden tekemisethän ei minun elämääni hetkauta, joten jokainen sotkekoot elämäänsä miten tykkää ja kun tarpeeksi kauam oikeuttaa itselleen niin kyllähän se omassa mielessä totuudeksi muuttuu.