Muita joille on aivan ehdottoman tärkeää pysyä hoikkana, tietyissä mitoissa?

Vierailija kirjoitti:

Minä.

Isäni ei voinut sietää lihavia naisia ja kotona sai heti kuulla, jos oli takapuoli yhtään levinnyt. Tämä ei ollut mitenkään ilkeää tarkkailua mutta sellainen tunne siitä jäi, että vielä kuusikymppisenä pidän vyötärön kurissa ja jos on tarpeen, liikun enemmän ja syön vähemmän. Itse isä piti kroppansa kondiksessa loppuun asti eli lähes satavuotiaaksi.

Ehkä ei suorastaan ilkeää, mutta hyvin epätervettä ja potentiaalisesti vahingollista. Toivottavasti vältyit vakavimmilta syömishäiriöiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, mutta tästä ei kannata puhua avoimesta, saat syömishäiriöisen leiman. Nykyään jos tarkkailet vähänkään painoasi olet ”sairas” ja”surullista miten koko elämäsi pyörii painon ympärillä, eikö sinulla muuta ole” :)

Ei se ole pelkästään nykyaikaa. Oma paino on aina ollut aika onneton small talkin aihe. Lue lehtiä, ole perillä ajankohtaisista asioista tai puhu vaikka säästä mutta älä painostasi, koska se ei vain kiinnosta toisia.

Ei, vaan ennen se oli normi että kaikki olivat laihoja. En minä itse ala paasaamaan painostani, mutta usein joku kysyy miten pysyn niin hoikkana tai heittää jotain ”sinulla on käynyt tuuri kun et vaan liho.” Toki korjaan tuon että lihoisi kyllä jos söisin liikaa.. ja siitä se voivottelu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Mun on pakko sanoa, että mä suhtaudun näihin painoindeksin ilmoittajiin, jotka kertovat olevansa terveysalan ammattilaisia, hieman ristiriitaisin tuntein

Olisin voinut ilmoittaa myös vyötärön- ja lantionmittani, mutta pointtini oli näes muussa kuin näissä luvussa.

-se edellinen

Ihan ohis, mutta ajatteletko jotenkin että väittämäsi painoindeksisi (tai vyötärönympärys) tekee sinusta uskottavamman keskustelijan?

Täällä jokainen voi väittää mitä vain, joten toiset voi vakuuttaa vain oikeilla asia-argumenteilla.

Miksi sitä ei saisi samalla ja ohimennen kertoa? Käykö tunteisiin?

Koko ajan tulet kertoneeksi enemmän itsestäsi kuin toisista. Ajattelet siis, että kertomalla todellisen tai kuvitteellisen painoindeksisi saat käytyä toisten tunteisiin. Tuollaista toimintaa kutsutaan trollaukseksi.

Painosta ja painonhallinnasta voidaan keskustella myös järkiargumentein, mutta se ei tietenkään ole yhtä hauskaa, jos haluaa trollata.

Trollausta on pikemminkin hyökkäilevä kommentointi ja sivuseikkoihin aggressiivisesti puuttuminen, mitä juurikin teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Mun on pakko sanoa, että mä suhtaudun näihin painoindeksin ilmoittajiin, jotka kertovat olevansa terveysalan ammattilaisia, hieman ristiriitaisin tuntein

Olisin voinut ilmoittaa myös vyötärön- ja lantionmittani, mutta pointtini oli näes muussa kuin näissä luvussa.

-se edellinen

Ihan ohis, mutta ajatteletko jotenkin että väittämäsi painoindeksisi (tai vyötärönympärys) tekee sinusta uskottavamman keskustelijan?

Täällä jokainen voi väittää mitä vain, joten toiset voi vakuuttaa vain oikeilla asia-argumenteilla.

Miksi sitä ei saisi samalla ja ohimennen kertoa? Käykö tunteisiin?

Koko ajan tulet kertoneeksi enemmän itsestäsi kuin toisista. Ajattelet siis, että kertomalla todellisen tai kuvitteellisen painoindeksisi saat käytyä toisten tunteisiin. Tuollaista toimintaa kutsutaan trollaukseksi.

Painosta ja painonhallinnasta voidaan keskustella myös järkiargumentein, mutta se ei tietenkään ole yhtä hauskaa, jos haluaa trollata.

Trollausta on pikemminkin hyökkäilevä kommentointi ja sivuseikkoihin aggressiivisesti puuttuminen, mitä juurikin teet. 

Hyökkäävää ja sivuseikkoihin puuttuvaa kommentointia on nimenomaan epäillä, että oma väitetty painoindeksi ”kävisi toisten tunteisiin”. Myöhäistä pyristellä, kun tulit näyttäneeksi omat motiivisi keskustelussa.

Minä olen tällainen "vaatekokotarkkailija". En omista vaakaa enkä tiedä tarkkaa painoani, mutta senttimittani kyllä. Treenaan jonkin verran, ja jos on edes jonkin verran lihasta niin eivät ne painokilot enää samalla tapaa mene kuin sellaisella joka ei liiku. Kun numerot alkoivat ahdistaa (vaikka peilikuva ja vaatteet kertoivat etten ole lihonut, päinvastoin), otin vinkistä vaarin ja jätin vaa'an pois. Yllättävän rentouttavaa!

Lisäksi tämä on hiivatin helppoa. Jos housunkaulus alkaa kiristää, jätän välipalat pois ja lisään tyyliin vartin päivittäisen kävelylenkin mittaan. Ei ole päässyt painoa kertymään. Luin jostain Lenita Airiston haastattelusta miten tältä kysyttiin että miten hän on pysynyt niin hoikkana. En niin kauheasti innostu Airiston brändistä, mutta pidin siitä miten tämä vastasi että salaisuus on se, että on ostanut niin kalliita vaatteita ettei niistä ole rahaa lihoa ulos. Itse nyt en käytä kovinkaan kalliita vaatteita, mutta otin tuon logiikan hyväksi ja helpoksi ohjenuoraksi: piruako sitä vaakaa kyttäämään, vaatteistahan sen näkee ja tuntee. Kun alkavat kiristää, olen syönyt enemmän kuin kuluttanut ja sitten vain korjaan kurssia. Yleensä näin on käynyt lähinnä silloin, jos on elämässä ollut kiireisempiä stressipätkiä, liikuntarutiinit on menneet hetkeksi sekaisin ja on tullut syötyä kiirepäissään enemmän vähän mitä sattuu. Tai on surrut, juuttunut leffasohvalle ja syönyt liikaa sokeria, mulla on taipumusta sellaiseenkin...

Ei tarvita ihmedieettejä tai elämäntaparemontteja, jos viitsii tehdä yhden pienen asian: kun se housunkaulus alkaa kiristää, ei osta isompia vaan jättää annokset pienemmiksi. Ajanpuute ei kelpaa tekosyyksi: kellä tahansa on aikaa syödä vähän pienemmät annokset.... myös minulla, vaikka välillä yritän huijata itseäni uskomaan toisin. Tärkeää tämä on mulle siksikin, että minulle on nuorena saatu vanha polvivamma, joka ei vielä rajoita olemista, mutta josta on sanottu että painoa on parasta olla hankkimatta, ettei kroppa alakaan kulua/oireilla lisää. Vaatekonstilla se on onnistunut.

Mullakin isän kommentointi nuoruudessa aiheutti ensin syömishäiriön, sitten kun en enää jaksanut kituuttaa, 179/50 mitoissa , armottoman ahmimisen ja hirveän 30kg lihomisen opiskeluaikana, josta nyt sitten laihdutan taas alaspäin. Mun suhde ruokaan ei ole lapsuuden jälkeen ollut normaali, ja jo nyt pelottaa että mitä mä seuraavaksi teen. Todella mielelläni olisin iloinen ja tyytyväinen itseeni painosta viis, mutta kun tämä ei tunnu olevan mulle mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Niin, mistähän lie johtuu? Voisiko olla kyse siitä, että etenkin naisilla alkaa lihasmassa hävitä?

Itse olen harrastanut voimaharjoittelua 16-vuotiaasta asti ja syön edelleen yhtä paljon kuin tuolloin.

Runsaampi lihasmassa kuluttaa kyllä enemmän rasvaa.

Kuluttaa enemmän kaloreita ylipäätään. Kun lihasmassa alkaa hävitä ja aineenvaihdunta hidastua, nipistetään ruuasta, jolloin lihasmassan häviäminenkin kiihtyy. Järkeä? Mielestäni ei.

Tavallaan kyllä, mutta yritän ottaa vähän rennommin.

Olen 173cm ja minun ihannepaino itselleni oli vuosikausia tasan 55kg. Kävin joka päivä puntarilla. Jossain vaiheessa se meni siihen, että jos painoa oli enemmän kuin eilen, vähensin syömistä, koska olin "lihonut". Jos taas olin laihtunut, ilahduin. Paastosin illat ja menin nälkäisenä nukkumaan.

Sitten jossain vaiheessa aika huomaamatta painoinkin enää vain 49kg, ja siinä vaiheessa havahduin. Kuitenkin aikuinen, yli 170cm ja paino alkaa nelosella, ei kuulosta hyvältä.

Lopetin painon tarkkailun vuosiksi, ja painoin enimmillään 69kg, jolloin olo alkoi olla tukala. Nyt olen yrittänyt ottaa tavoitteeksi pysyä noin 60 kilossa, koska se on tuntunut aika sopivalta. Mutta liika pakkomielteisyys ei tee hyvää, ja aika helposti sitä alkaa flirttailemaan syömishäiriön kanssa.

Vaatteiden istuvuus ja oman olon tarkkailu on terveempi lähtökohta kuin joka gramman tarkkkailu.

Minulla oli tuttava, jolle hoikkuus oli elämän prioriteeteista se ensimmäinen. Puhui omasta ja muiden painosta hyvin paljon elämänsä aikana.

Oli laiha, heiveröinen. Kävin siivomassa hänen luonaan, kun ei jaksanut itse.

Sairastui parantumattomaan syöpään 70-vuotiaana. Kävin siivoamassa hänen luonaan viimeisen kerran paria viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Asunto oli täynnä suklaapapereita. Suklaasta hän oli koko elämänsä kieltäytynyt. En ollut osannut aavistaa miten paljon hän sitä suklaata oli kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Mun on pakko sanoa, että mä suhtaudun näihin painoindeksin ilmoittajiin, jotka kertovat olevansa terveysalan ammattilaisia, hieman ristiriitaisin tuntein

Mun on taas pakko sanoa, että pahoitit nyt aivan mitättömästä asiasta mielesi.