Muita joille on aivan ehdottoman tärkeää pysyä hoikkana, tietyissä mitoissa?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti. 

Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi se, että muut pitää pakkosyöttää läkähdyksiin saakka; ellei syö, se on henkilökohtainen loukkaus. Jokaisesta kertyneestä kilosta äiti muistaa toki sitten kuittailla.

Tää ei ole tuiki harvinaista anorektikoille. Anorektikot saattavat jopa hakeutua ruoka-alalle, esim. kondiittoreiksi.

Itse olin ennen todella tarkka painoni kyttääjä. Minulla oli kipuraja, jonka ylittymisestä ahdistuin ja aloitin aina laihduttamaan. Nykyisin hieman vanhempana ymmärrän, ettei aito onni voi eikä saa olla kiinni muutamista kiloista. Tärkeintä on, että kaikin puolin muuten on hyvä olo ja että tekee jotain, mikä kehittää itseä ihmisenä. 

Tunnen erään ihmisen, jolle hoikka olemus on niin vahvasti osa identiteettiä, että hän murehti syövän jälkeistä hormonilääkitystä lähinnä siksi, että tuleeko muutama kilo lisää. Painoa ei pitäisi hirveän tiukasti sitoa omaan identiteettiin, vaan enemmänkin siihen, millainen ajattelija ja ihminen noin muutoin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti. 

Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi se, että muut pitää pakkosyöttää läkähdyksiin saakka; ellei syö, se on henkilökohtainen loukkaus. Jokaisesta kertyneestä kilosta äiti muistaa toki sitten kuittailla.

Tää ei ole tuiki harvinaista anorektikoille. Anorektikot saattavat jopa hakeutua ruoka-alalle, esim. kondiittoreiksi.

Tai ravitsemusalalle asiantuntijoiksi tai sitten liikunta-alalle vaikkapa PT:ksi. Näistä löytyy esimerkkejä vaikka ja kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän teitä mutta toisaalta; kerran täällä vain eletään! Jos elämä on kiinni jostakin yhdestä jäätelön syömisestä niin kannattaa miettiä kuinka pinnallisia omat arvot on kun pohjaa vain ulkonäköön ja painon kyttäämiseen? 

Kohtuus kaikessa.

Ja me hoikat/normaalipainoisethan emme voi syödä koskaan jäätelöä/kakkua/mättöruokaa??

Kyllä me syömme, mutta vain annoksen joka antaa riittävän tyydytyksen emmekä ähkyyn saakka. Annoksen ehkä kerran viikossa, emme päivittäin. Annoksen mutta varaudumme siihen syömällä kevyemmin ennen tai jälkeen. 

Eilen tein kaura-manteli-omenapaistosta ja siihen ostin vaniljakastiketta, hyvällä ruokahalulla vedin annokseni hitaasti ja nautiskellen. Ruuaksi oli gnoccheja alla Trapanese. Molemmat varmaan av mammojen mielestä linnun annoksia mutta mulle aivan riittävästi. Muuten mulle riittikin marjasmoothie aamiaiseksi ja  pari voileipää lounaaksi kun en tehnyt mitään ruumiillista työtä. Jos laskisin kaloreita ne jäisi johonkin 1300 herkuttelusta huolimatta

En todellakaan pidä itseäni pinnallisena vaikka en halua turvota porsaaksi vaan pysyä normaalipainon sisällä. Vain läskitkö on syvällisiä todellisia ihmisiä?? No ei!

Täällä. Jotenkin surullista on ollut ymmärtää, että koen hoikkuuden olevan ainoa viehättävä ja hyvä asia itsessäni. Siitä pidän kynsin ja hampain kiinni.

Myönnän tämän. Sisareni on lihonut lääkityksen takia muodottomaksi, joten "tiedän" miltä tulisin näyttämään lihavana. Tosin kun on jo tottunut tähän elämäntyyliin niin helppo pysyä erossa kaikesta lihottavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän teitä mutta toisaalta; kerran täällä vain eletään! Jos elämä on kiinni jostakin yhdestä jäätelön syömisestä niin kannattaa miettiä kuinka pinnallisia omat arvot on kun pohjaa vain ulkonäköön ja painon kyttäämiseen? 

Kohtuus kaikessa.

Ja me hoikat/normaalipainoisethan emme voi syödä koskaan jäätelöä/kakkua/mättöruokaa??

Kyllä me syömme, mutta vain annoksen joka antaa riittävän tyydytyksen emmekä ähkyyn saakka. Annoksen ehkä kerran viikossa, emme päivittäin. Annoksen mutta varaudumme siihen syömällä kevyemmin ennen tai jälkeen. 

---leikkaus---

En todellakaan pidä itseäni pinnallisena vaikka en halua turvota porsaaksi vaan pysyä normaalipainon sisällä. Vain läskitkö on syvällisiä todellisia ihmisiä?? No ei!

Tämä just. Herkkuja voi syödä, mutta sellanen kohtuullisuus on avain kaikkeen. Miksi pitää "vetää suklaalevy" kun voi syödä yhdenkin rivin illan mittaan? 

Ja joskus voi syödä nk hyvin ja kunnolla, tietenkin. Mutta kun totuttaa itsensä suureen ruuan määrään niin ei enää tunnekaan itseään ja sitä koska on kylläinen. 

Joo ja mä olen päälle nelikymppinen mies, liikun ja treenaan mutta se ei vyötäröä pidä kuosissa. JÄrkevä syöminen pitää ja liikunta tuo ryhdin ja lihakset. Ei oo edes vaikeeta. 

Vierailija kirjoitti:

Ani harvan lihavuus johtuu mistään sairaudesta - vai haluaisitteko että alan pitää kaikkia lihavia sairaina? Ap

Kuule ihan sama. Luuletko, että ventovierailla ihmisillä on jokin tahtotila ajatuksiesi suhteen?

Aika tärkeää, joo. Ei niin tärkeää, että se menisi kaiken muun edelle. Mutta jos on vaikka muuten vaikea tilanne elämässä, minusta on tärkeää syödä terveellisesti ja ravitsevasti, että jaksaa. Sokeriset herkut huonontavat oloa ja väsyttävät. Siitä lähinnä sivuvaikutuksena pysyy kilotkin kurissa.

Ei mene nyt 35-vuotiaana, 5 kertaa synnyttäneenä, samat housut kuin kaksikymppisenä tai edes 25-vuotiaana. Mutta en stressaa siitä. Vaatekoko on 1-2 kokoa isompi, ei paha, ja nyt näyttää paino pysyvän tasaisena. En oikeastaan keksi mitään syytä, miksi minun pitäisi pyrkiä nuoruuden kokooni. Luulenpa, että useimmille ei ole realistista pyrkiä olemaan koko ikänsä yhtä hoikka kuin kaksikymppisenä. Kunhan paino ei nousemistaan nouse, mitä väliä muutamalla kilolla on?

Mun mummo puhuu aina kuinka hänellä vaan automaattisesti menee ruokahalu jos lihoo vähänkin. Ei siinä mitään mutta sanoo sen aina siihen sävyyn että miten muka muut lihoo kun painonhallinta on niin helppoa. Itse olin nuorempana ylipainoinen, nykyäänkään en mikään keijukainen kun on roteva ruumiinrakenne vaikka normaalipainoinen olenkin nyt. Eli vähän tulee sellainen olo että onko se kattellut mua sillon kun olin teini ja aatellut että hyi miten se nyt tolleen lihoo... Yleensäkin kun huomaa puheista että mummon on vaikea ymmärtää että erilaisia ihmisiä on olemassa...

Minä uskon, että jokaisella on oma henkilökohtainen ihannepaino, johon paino pyrkii palautumaan, vaikka saisi pikkuisen liikaa tai liian vähän kaloreita. Siksi normaalipainon sisällä on usein vaikeaa laihduttaa, ja toisaalta normaalipainoinen ihminen, joka ei ole pilannut aineenvaihduntaansa dieeteillä, voi ajoittain syödä yli kulutuksensa juuri lihomatta.

Ajatusmaailmalleni uskollisena en omista lainkaan vaakaa. Pyrin hyvään oloon, en tiettyyn painoon. Jos syön hyvin ja voin hyvin enkä mahdu housuihini, ostan kyllä uudet. Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin oma paino.

Ikää on 42, lapsia kolme, BMI on noin 22.

No näin keski-ikäiset viimeistään huomaa kuinka vaikeaa on pysyä nuoruuden mitoissa. Kyllä sitä asiaa pitää ihan miettiä, että se onnistuu. Jos ei liiku säännöllisesti, pitää syömistä vähentää huomattavasti.

Joku jo mainitsi kokovartalopeilin ja sille minäkin annan ääneni. Kyllä oman kropan tilaa pitää seurata, ei neuroottisesti, vaan niin ettei se pääse "huomaamattaan" kasvavamaan aarettomyyksiin.

Minulle on ollut aina jotenkin itsestäänselvää, että painoa vähän tarkkaillaan, eikä päästetä sitä tietyn rajan yli. Minulle se on niin normaalia ja automaattista toimintaa, että olen kieltämättä usein ihmetellyt, miksi joku päästää itselleen kertymään useita kymmeniä kiloja ylipainoa. Minulla on oma ideaalipainoni, jossa tunnen oloni mukavaksi, ja jos paino nousee yli tämän, muutan heti jotain ruokavaliossani tai liikunnassa. Yleensä olen kilon pari alle tuon painorajani, että on vähän joustovaraa. Olen 55-vuotias, ja näin olen toiminut koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti. 

Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi se, että muut pitää pakkosyöttää läkähdyksiin saakka; ellei syö, se on henkilökohtainen loukkaus. Jokaisesta kertyneestä kilosta äiti muistaa toki sitten kuittailla.

Tää ei ole tuiki harvinaista anorektikoille. Anorektikot saattavat jopa hakeutua ruoka-alalle, esim. kondiittoreiksi.

Tai ravitsemusalalle asiantuntijoiksi tai sitten liikunta-alalle vaikkapa PT:ksi. Näistä löytyy esimerkkejä vaikka ja kuinka.

Sinnehän ne sopiikin, harva anorektikko yrittää syöttää toiset lihaviksi...

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Minä pidän itseni tietyssä painossa ja tietyissä mitoissa vuodesta toiseen. Ihan vain sen takia, että pienipalkkaisena minulla ei ole varaa ostella uusia vaatteita lihomisten ja laihtumisten myötä. Kätevää ja edullista olla aina saman kokoinen! 

Ihan yhtälailla voisit kysyä miksi tupakoija tupakoi yhä enemmän tai alkoholisti juo tai narkki vetää aineita lisääntyvissä määrin. Ei se johdu siitä, etteivätkö käyttäjät tuntisi nautinnon ohella harrastustensa haittavaikutuksia hyvinkin selkeästi elämässään. Silti harva lopettaa.

Juu, pakko painaa alle 65. Nyt raskaana ja pakko lipsua tuosta painosta, painan nyt 67. Mutta en ymmärrä että raskauden myötä mätetään mitä sattuu kurkusta alas ja lihotaan 20-30kg.

Minä, saan lähes varmasti kakkostyypin diabeteksen jos lihon, joten en aio tehdä sitä. Näin miten se vei isältä näön ja jalat ja lopuksi hengen. En tee sitä itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että vaikka on yleisesti ollut tiedosta jo useita vuosikymmeniä, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu jo siinä kolmenkympin tienoilla, ihmiset vain jatkaa syömistä samaan malliin niin kuin olisivat vielä runsaasti urheilua harrastavia teinejä. Sitten ihmetellään, ettei mitään tapahdu vaikka kuinka liikkuu. Olen itse terveysalan ammattilainen, joten voin olla jäävi puhumaan, mutta itselleni on selvää syödä kohtuullisesti ja kasvipainotteisesti ja liikkua aktiivisesti joka päivä. Välttää liikaa istumista ja suolaisia, rasvaisia ja sokerisia ruokia. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut.

t. nainen 34v BMI 19

Mun on pakko sanoa, että mä suhtaudun näihin painoindeksin ilmoittajiin, jotka kertovat olevansa terveysalan ammattilaisia, hieman ristiriitaisin tuntein