Muita joille on aivan ehdottoman tärkeää pysyä hoikkana, tietyissä mitoissa?

Täällä. Lihavuudesta johtuva tuska on pienempi kuin hoikkana pysymisestä. Voin henkisesti paljon paremmin. Kun housut alkaa kiristää, voin kamalasti.

Täällä yksi! Jos housut alkaa kiristää, en todellakaan mene ostamaan isompia vaan otan syömiset tarkkailuun vähäksi aikaa. Vaatekoko ollut 36 koko aikuisiän, nyt 44 v.

HYvä, että hallitset painoasi.  Jatka niin edelleen.  Jos lihotat itsesi, niin vaatii vielä enemmän itsekuria saada paino taas alas. Näkeehän sen kun katselee ihmisiä.  Läskit näyttävät läskeiltä, voi, voi, voi.

Täällä kans yksi! Helpompi pysytellä nyt tässä saavutetussa normaalipainossa kuin alkaa uudestaan pudottamaan kymmeniä kiloja.

Toivon teille kaikille hallitsematonta ruokahalua = D

Herää kysymys mikseivät kaikki tee näin, kun kerran on aivan selvää että kaikki olisivat ennemmin hoikkia kuin muuta. Ei se niin vaikeaa ole, kun vain pitää asian mielessä ja oikeasti priorisoi hoikkuuden rajattoman mässäilyn edelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivon teille kaikille hallitsematonta ruokahalua = D

Ja tätä kateellisen plösön aivopierua vielä kompataan??

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys mikseivät kaikki tee näin, kun kerran on aivan selvää että kaikki olisivat ennemmin hoikkia kuin muuta. Ei se niin vaikeaa ole, kun vain pitää asian mielessä ja oikeasti priorisoi hoikkuuden rajattoman mässäilyn edelle. Ap

Herää kysymys, miten olet aikuisuudestasi huolimatta kyvytön ymmärtämään ihmisten ja elämäntilanteiden erilaisuutta, tai sitten trollailet. 

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys mikseivät kaikki tee näin, kun kerran on aivan selvää että kaikki olisivat ennemmin hoikkia kuin muuta. Ei se niin vaikeaa ole, kun vain pitää asian mielessä ja oikeasti priorisoi hoikkuuden rajattoman mässäilyn edelle. Ap

Olen ollut normaalipainoinen viimeksi ihan pikkulapsena, joten kyse ei tässä vaiheessa ole jostain kahden kilon tiputtamisesta, päästäkseen "tietyn kipurajan" alle.

Ani harvan lihavuus johtuu mistään sairaudesta - vai haluaisitteko että alan pitää kaikkia lihavia sairaina? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ani harvan lihavuus johtuu mistään sairaudesta - vai haluaisitteko että alan pitää kaikkia lihavia sairaina? Ap

Jaha, vai tällainen keskustelu sitten. Eikö nämä läskitrollailut ole jo nähty? Kuka jaksaa vaahdota toisten painosta? Miksi? Mitä saat tästä?

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys mikseivät kaikki tee näin, kun kerran on aivan selvää että kaikki olisivat ennemmin hoikkia kuin muuta. Ei se niin vaikeaa ole, kun vain pitää asian mielessä ja oikeasti priorisoi hoikkuuden rajattoman mässäilyn edelle. Ap

"Rajattoman mässäilyn".... taas tämä älytön stereotyyppi ylipainoisesta. Toki, superlihavat varmasti mässäileekin, mutta meissä "perusplösöissä" on paljon ihmisiä jotka syö varsin normaalisti ja ilman rajattomia mässäilyjä, mutta ovat vaan hitaasti vuosikymmenten aikana lihoneet koska syö koko ajan aavistuksen yli kulutuksensa. Siis luonnollinen ruokahalu ohjaa tällaiseen.

Itse olin nuorena liiankin hoikka ja kiinnitin asiaa lähinnä siihen suuntaan, että haluaisin vähän lihoa, että en näyttäisi niin luisevalta. En millään lihonut, paitsi täytettyäni 30 tuli sillä lailla mukavasti painoa että mulle kasvoi jopa tissit ja aloin näyttää naiselta enemmän kuin kolholta teinipojalta. Kehitykseen oli vain tyytyväinen. No, nyt olen 45 ja onhan sitä painoa tullut liikaa, kun painan 82 kiloa. Mutta en ole missään vaiheessa ahminut, syöpötellyt tolkuttomasti herkkuja, mässyttänyt koko ajan jotain välipaloja tms. Tavallista kotiruokaa vaan, hieman pieneen kulutukseen nähden liian isoja annoksia. 

Miksi en sitten laihduta nyt kun tiedän että ongelma on olemassa? Olen kokeillut, en jaksa. Painoni ei aiheuta vointiini tai päivittäiselämääni mitään ongelmia. Vain ulkonäkö on rumanpuoleinen, mutta kun olen aseksuaalikin niin ei se niin kauheasti kiinnosta kok oulkonäköasia .Terveysriskit taas on niin kaukainen asia ettei jaksa motivoida. Eli motivaation puutteessa laihdutusyritykset loppuvat äkkiä ja päätän että mieluummin elän mukavammin jonkun verran lihavana.

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys mikseivät kaikki tee näin, kun kerran on aivan selvää että kaikki olisivat ennemmin hoikkia kuin muuta. Ei se niin vaikeaa ole, kun vain pitää asian mielessä ja oikeasti priorisoi hoikkuuden rajattoman mässäilyn edelle. Ap

Herää kysymys, että jos asiat olisivat kuten ap olettaa, niin mihin tarvittaisiin lääkäreitä tai sairaaloita. Jokainen voisi tahdonvoimallaan päättää, ettei jalka mene poikki tai käsi murru.

Täällä yksi. Tiputin yli 30kg n. 10 vuotta sitten. En ikinä, IKINÄ!, halua palata siihen epämukavaan olotilaan. Nyt on painoa tullut, mutta onneksi lihasten muodossa rasvaprosentin pysyessä aisoissa. Kyllä, kuntoilen aktiivisesti.

Seitsemänkymppinen äitini on tällainen. Hän syö kuin lintu ja tärkeintä on olla laiha.

Kun "lihoin" parikymppisenä alipainoisesta normaalipainoiseksi, sain kuulla läskeistäni, leveästä perseestäni, leveästä naamastani.

Painoindeksini oli silloin jotain 21.

Arvaa mitä päivittelyjä sainkaan kuulla, kun BMI nousi 25:een.

Minä pidän itseni tietyssä painossa, siksi housujen kiristyminen ei edes tarkoita laihduttamista. Olen tämän kokoisena onnellinen ja hyvän tuulinen. Mutta, olen myös sairustunut muutamiin ikäviin sairauksiin tässä matkan varrella keski-ikäiseksi, jolloin syöminen/oma koko ole mitenkään päällimmäisenä mielessä, kaukana siitä, omat kilot eivät kiinnosta sentin vertaa. Ikinä en kuitenkaan ole harrastanut mässäilyä, en terveenä, en sairaana. 

Ymmärrän teitä mutta toisaalta; kerran täällä vain eletään! Jos elämä on kiinni jostakin yhdestä jäätelön syömisestä niin kannattaa miettiä kuinka pinnallisia omat arvot on kun pohjaa vain ulkonäköön ja painon kyttäämiseen? 

Kohtuus kaikessa.

Kyllä se ideaalipaino on hyvä olla olemassa. En omista vaakaa enkä muista milloin olisin sellaisella edes käynyt. Kun tuntee oman kehonsa ja kuuntelee sen tarpeita, niin pääsee jo yllättävän pitkälle. Kokovartalopeili on hyvä hankinta, ja se on todettu toimivaksi, että jättää ostamatta ne isomman koon vaatteet, jos käytössä olevat alkaa puristaa. Silloin tietää heti, että asialle täytyy tehdä jotain eikä mitään katastrofaalista pääse tapahtumaan.

Maalaisjärkeä, sitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Ani harvan lihavuus johtuu mistään sairaudesta - vai haluaisitteko että alan pitää kaikkia lihavia sairaina? Ap

Oletko varma väitteestäsi? Minäkin olin normaalipainoinen, kunnes jouduin homeiseen toimistoon. Ensin menivät yöunet ja sitten lähti paino nousuun. Uskon, että monen lihomisen takana on jonkinlainen terveysongelma. "Ani harva" ei voi mitenkään pitää paikkansa. Pikemminkin on niin, että lihavista ani harva on välttynyt painoa nostavilta terveysongelmilta.

Mun äiti. 

Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi se, että muut pitää pakkosyöttää läkähdyksiin saakka; ellei syö, se on henkilökohtainen loukkaus. Jokaisesta kertyneestä kilosta äiti muistaa toki sitten kuittailla.