Tunnetko ketään joka olisi tehnyt tai yrittänyt tehdä itsemurhan?

Lähipiirissä. Persoona...mitähän tuohon nyt sanoisi...itsepäinen ja tietyissä asioissa jäärä mutta muuten ystävällinen, toiset huomioiva ja miellyttävä.

Minä. Näkymätön kaikille.

Naapurin tyttö. Hän oli sellainen ystävällinen ja hillitty. Ja sitten kilahti.

Montakin tunnen/tunsin. Hyvin erilaisia persooniltaan, mutta jonkinlaista impulsiivisuutta jokaisella.

Joo, mun aviomies uhkaili itsensä viiltelyllä, haavoittamisella ja myrkyttämisellä noin 20 vuoden ajan. Minä aina kauhistuin ja alistuin häntä auttamaan kaiken kiusaamisen kestäen. Sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että anna mennä, tapa itsesi. Kiusaaminen ja uhkailu  loppui siihen.

Kaksi sukulaista ja yksi kaveri. Erilaisia olivat.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun aviomies uhkaili itsensä viiltelyllä, haavoittamisella ja myrkyttämisellä noin 20 vuoden ajan. Minä aina kauhistuin ja alistuin häntä auttamaan kaiken kiusaamisen kestäen. Sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että anna mennä, tapa itsesi. Kiusaaminen ja uhkailu  loppui siihen.

Miksi olit tuollaisen ihmisen kanssa? Jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Tiedän moniakin tehneitä mutta en henkilökohtaisesti tuntenut yhtäkään. Yhtään yrittänyt en tunne enkä tiedä, ehkä niistä yrityksistä ollaan hiljaa.

Isäni. En oikein tiedä millainen ihminen hän on.. äitinsä oli hankala ja syyllistävä. Isäni isä kai tuli ja meni pojan elämässä.

Isä oli alkoholisti aika nuoresta, on sitä edelleen. Avioliitto äitini kanssa meni jostain syystä puihin, varmaan sen alkoholin takia. Eron jälkeen isä sitten yritti itsemurhaa tietääkseni kaksi kertaa.

En tiedä tarkemmin, ei tällaisista osaa tai halua udella. Tarkasti et muista kun olin itse niin nuori, varmaan just koulun aloittanut noihin aikoihin. En muista missä iässä sain kuulla näistä isän yrityksistä, äiti varmaan kertoi joskus kun olin isompi.

Tunnen, nimittäin itseni.

Veli yrittänyt kahdesti.

Huumorintajuinen, suosittu kaveri. Todella hyvä ystävä kavereilleen, ihana veli ja välittävä eno.

Sairastaa kuitenkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon ei olla saatu lääkitystä kohdilleen, vaikka diagnoosista viisi vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, nimittäin itseni.

.... ja isäni myös.

Olen kertonut tämän jo yhdessä ketjussa, mutta isäni hukuttautui meidän uima-altaaseen kun olin teini. Hän oli todella ahkera mies, aina puuhailemassa jotakin projektia (remonttia, veneen kunnostusta) ja kova tekemään töitä sekä laittamaan ruokaa. Jossakin vaiheessa kyllä huomattiin siskon kanssa että isä on hiukan allapäin ja kysyimme häneltä asiasta, mutta hän ei vastannut mitään. Sitten hän yhtäkkiä taas piristyi ja puuhaili sekä alkoi siivoilemaan ahkerasti. Eräänä päivänä löysin hänet sitten uima-altaasta elottomana. Jälkeenpäin kun miettii niin varmasti oli tehnyt päätöksensä ja siksi piristyi ja alkoi siivoamaan tavaroitaan.

Toinen tapaus oli nuorena aikuisena, kun samassa porukassa pyöri vähän semmoinen reppana mies, joka aina humalassa avautui siitä kuinka elämä on paskaa ja hän ei jaksa enää. Ystävien tuella hän kuitenkin aina selvisi heikoista hetkistä. Kunnes eräänä iltana hän lähti yksin kävelemään kotiinsa kaverin luota ja hyppäsi sillalta rekan alle. 

Opiskelukaveri. Ei kuulunut omaan ryhmääni mutta olimme jonkun verran tekemisissä opiskelujen kautta. Kiva ihminen, ei tuolloin kun olimme tekemisissä ollut merkkejä pahoinvoinnista tai en huomannut niitä. Jälkikäteen on helppoa jossitella oliko sittenkin. Opiskelujen loppuvaiheessa eräs opettaja haukkui tärkeän kurssin lopputyön pystyyn kaikkien edessä. Siinä lytättiin melko brutaalisti käytännössä hänen valmiutensa alalle jota oli opiskellut vähintään sen neljä, viisi vuotta. Olen monasti miettinyt mitä se vaikutti hänen elämäänsä.

Useita yrittäjiä, kaksi onnistunutta. Jokaisella taustalla masennusta, kaikilla surkea lapsuus joko emotionaalisesti vajaana tai väkivaltaisena. Ehkä 2/3 jotain päihdeongelmaa omassa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mun aviomies uhkaili itsensä viiltelyllä, haavoittamisella ja myrkyttämisellä noin 20 vuoden ajan. Minä aina kauhistuin ja alistuin häntä auttamaan kaiken kiusaamisen kestäen. Sitten tuli mitta täyteen ja sanoin, että anna mennä, tapa itsesi. Kiusaaminen ja uhkailu  loppui siihen.

Miksi olit tuollaisen ihmisen kanssa? Jokainen on vastuussa omasta elämästään.

No onpa typerä kommentti. Tuollaisessa suhteessa, varsinkin kun rakastaa toista, ei halua toiselle mitään pahaa ja on aidosti huolissaan, vaikka pohjimmiltaan tietäisi sen olevan vain uhkailua. Kun rakastaa ja haluaa auttaa toista, voi mennä aika pitkälle.

Alkoholistin läheisriippuvainen vaimo - oma äiti!

Sisareni mies. Hän yritti monta kertaa ja syyllisti sisartani. Sain puhuttua sisareni jättämään hänet, ja lopulta mies onnistui.

Hän oli hyvin traumatisoitunut, koska vanhemmat olivat hylänneet hänet lastenkotiin.

Ex mieheni, jonka itsemurhaa en ymmärrä ollenkaan. Hän oli hyvin menestyvä juuri saanut ylennyksen, hyvätuloinen, velaton,

avoliitossa. Tiedän, että hän oli masennuksen takia sairaslomalla ja yritti saada lääkäriä kiinni, mutta oli joulun aika ja hoitava lääkäri lomalla, niinpä hän päätyi ajamaan vauhdilla päin puuta. Ei kuollut heti, mutta vammat olivat niin pahat, että kuoli muutama viikko myöhemmin. Häneltä jäi menestyvä poika, jonka äiti minä olen.

Serkkuni hirttäytyi opiskelupaineiden takia,

Kyllä mä itseni aika hyvin tunnen. Harmittaa, ettei onnistunut. Melkoinen luuseri olen: synkeä, kusipäinen, riidanhaluinen, kouluttamaton, loiseläjä. Nyt teitäkin harmittaa, etten onnistunut, hahah.

Tiedän yhden. Nuori nainen. Päihde- ja väkivaltaongelmainen. Näki päältä että kaiken sen vihaisen ja ylimielisen naamion takana oli jokseenkin yksinäinen ja masentunut ihmisparka. Teki itsemurhan hirttäytymällä.