Miten lohduttaa lasta joka itkee sitä, kun ei osaa piirtää?
Kommentit (36)
Harjoitteleminen auttaa, ja mallin katsominen.
Kerrot, että hyvältä näyttää nytkin (vaikka ei näyttäisikään) ja että kun opettelet ja harjoittelet, niin on ihan varmaa että isompana olet jo hyvä piirtämään.
Aika liikuttava juttu tuo, että poika itkee tuota. Jos joku kaveri hänen mielestään piirtää paremmin tai joku sanonut. Sun tehtävä on nyt lohduttaa poikaa ja kannustaa.
Sano, että toiset ovat toisissa asioissa luontaisesti parempia kuin toiset, mutta jokainen on hyvä jossain. Ja että niitä heikommiltakin tuntuvia taitoja voi harjoitella ja kehittää.
Hän on parempi sitten jossain muussa asiassa joka selviää myöhemmin. Tai matikassa jo nyt. Soittaako/laulaako?
Olen aikuinen ja minua piirtäminen ei kiinnosta. Olen urheilullinen ja pidän matikasta, se on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot, että harjoitus tekee mestarin ja sitten vain kannustat piirtämään paljon. Siinä se taito pikkuhiljaa kehittyy.
Itse asiassa harjoitus ei tee mestaria, mutta ilman harjoitusta ei voi tulla mestariksi
Nyt on aika opettaa, että harjoittelemalla oppii. Minulle tätä ei valitettavasti lapsena opetettu, vaan jos itkin että en osaa piirtää, minulle sanottiin että mulla ei vaan ole lahjoja joten kannattaa keskittyä muuhun, samoin jos sanoin että matematiikka on vaikeaa todettiin että ei ole lahjoja ei voi mitään. Nämä kodin fatalistiset opetukset, joiden mukaan asioiden osaaminen on lähes 100% lahjakkuudesta kiinni eikä sille voi mitään jos on lahjaton, on aiheuttaneet minulle elämässäni todella paljon haittaa.
Vasta parikymppisenä kyseenalaistin esim. sen että onko tosiaan niin että jokin biologinen tms. ominaisuus estää etten voi oppia matematiikkaa? Vanhempieni mielestä se oli niin: lahjoja on tai ei, se on aivoista kiinni. Halusin kuitenkin matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, ja päätin lähteä kokeilemaan. Ja kyllä, kovasti työtä tekemällä minä PYSTYIN oppimaan jopa yliopistotason matematiikkaa, vaikka oli lyhyt matematiikka lukiosta pohjana ja vanha pelko matematiikkaa kohtaan. Kun päätin että pystyn, kunhan tarpeeksi etsin pohjatietoja ja harjoittelen.
Samoin olen haastanut kodin näkemyksiä siitä, että varsinkin ns. taideaineet on sellaisia että tarvii erityislahjoja ja jos ei heti osaa esim. piirtää tai laulaa, niin sille ei voi mitään koskaan. Olen käynyt taidekursseilla ja oppinut ihan hyvin piirtämään ja maalamaan, vaikkei minusta toki mitään suurta kuvataiteilijaa tule. Viimeisin valloitus oli, kun luin että laulamaankin voi oppia jollain tasolla kuka tahansa. Siitä olin itsekin varma ettei voi. Ääneni kun on käheä ja matala, ja jos yritin vähänkään korkeammalta laulaa, se meni epävireiseksi falsettipihinäksi. Kas kummaa, siihenkin vaan on ihan treeni auttanut niin että pystyn nykyään laulamaan ns. tavanomaisia iskelmäkappaleita ihan hyvin ilman että menee nuotin vierestä tai pihinäksi tai vinkunaksi.
On olemassa tehtäväkirjoja joissa näytetään vaihe vaiheelta miten piirretään esimerkiksi eläimiä. Hankkikaa sellaisia.
Voit sanoa, että joskus ihminen pettyy, kun ei saa kuvasta tehtyä juuri sellaista kun halusi. Kuva voi silti olla hieno.
Mitä enemmän harjoittelee, sitä enemmän piirustukset alkavat muistuttaa toivottua lopputulosta.
heh,otappa huumorin kannalta ja näytä mallia. Laita paperi pään päälle,toiseen käteen kynä/tussi ja sanot että nyt mä piirrän omakuvan. "Piirrä sä kanssa siinä pöydällä omakuva." JA tottakai se sun kub´va on hassunnäkönen kun et ole nähnyt sitä piirtäessäsi. 'Siinä on hyvä sanoa ettei kaikki osaa kaikkea ja että jokaisella on oma tyylinsä piirtää.
Piirustustaidetta ei voi tehdä väärin. Tekniikkoja voi toki oppia mallista ja harjoittelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on aika opettaa, että harjoittelemalla oppii. Minulle tätä ei valitettavasti lapsena opetettu, vaan jos itkin että en osaa piirtää, minulle sanottiin että mulla ei vaan ole lahjoja joten kannattaa keskittyä muuhun, samoin jos sanoin että matematiikka on vaikeaa todettiin että ei ole lahjoja ei voi mitään. Nämä kodin fatalistiset opetukset, joiden mukaan asioiden osaaminen on lähes 100% lahjakkuudesta kiinni eikä sille voi mitään jos on lahjaton, on aiheuttaneet minulle elämässäni todella paljon haittaa.
Vasta parikymppisenä kyseenalaistin esim. sen että onko tosiaan niin että jokin biologinen tms. ominaisuus estää etten voi oppia matematiikkaa? Vanhempieni mielestä se oli niin: lahjoja on tai ei, se on aivoista kiinni. Halusin kuitenkin matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, ja päätin lähteä kokeilemaan. Ja kyllä, kovasti työtä tekemällä minä PYSTYIN oppimaan jopa yliopistotason matematiikkaa, vaikka oli lyhyt matematiikka lukiosta pohjana ja vanha pelko matematiikkaa kohtaan. Kun päätin että pystyn, kunhan tarpeeksi etsin pohjatietoja ja harjoittelen.
Samoin olen haastanut kodin näkemyksiä siitä, että varsinkin ns. taideaineet on sellaisia että tarvii erityislahjoja ja jos ei heti osaa esim. piirtää tai laulaa, niin sille ei voi mitään koskaan. Olen käynyt taidekursseilla ja oppinut ihan hyvin piirtämään ja maalamaan, vaikkei minusta toki mitään suurta kuvataiteilijaa tule. Viimeisin valloitus oli, kun luin että laulamaankin voi oppia jollain tasolla kuka tahansa. Siitä olin itsekin varma ettei voi. Ääneni kun on käheä ja matala, ja jos yritin vähänkään korkeammalta laulaa, se meni epävireiseksi falsettipihinäksi. Kas kummaa, siihenkin vaan on ihan treeni auttanut niin että pystyn nykyään laulamaan ns. tavanomaisia iskelmäkappaleita ihan hyvin ilman että menee nuotin vierestä tai pihinäksi tai vinkunaksi.
Nimenomaan! Itsellä on samanlaisia kokemuksia lapsuudesta, ja usean asian olen jättänyt opettelematta, koska olen ajatellut että olen luontaisesti huono siinä. Nyt parikymppisenä olen alkanut tosissaan harjoittelemaan juurikin piirtämistä ja matematiikkaa, ja olen kehittynyt jo paljon. Nyt suunnitelmissa on pyrkiä lääketieteelliseen parin vuoden päästä, vaikka matikassa jäin jälkeen jo ala-asteella. Töitä se vaatii, mutta kyllä ne asiat harjoittelulla oppii.
Jokaisella on oma tapansa piirtää. Parempi kehittää sitä omaa tyyliä kuin matkia muita ja olla huonompi. Ehkä poika on vähän nuori vielä katsomaan Hugleikur Dagssonin sarjakuvia, mutta se esimerkki tuli ensin mieleen, siinä on menestynyt kuuluisa piirtäjä! En usko, että tyyppi olisi menestynyt yhtä hyvin huonosti piirretyillä Aku Ankka -kopioilla.
Minäkään en ole koskaan oppinut kunnolla piirtämään, esim. varjostukset ja syvyysvaikutelmat, moni ala-asteikäinen piirtää paremmin, mutta olen saanut lapsesta asti kehuja taitavasta värien käytöstä. Jos piirrän, piirrän sitten omanlaisia litteitä kuvia ja väritän hyvin.
Poikani valitti samaa. Teimme sitten yhdessä kuvia niistä vaihepiirustuskirjoista, mitä kaupoissa on myytävänä. Sittemmin piirtää mielellään esim. labyrintteja ja pelikuvia.
Poikani on vasenkätinen ja muutenkin enemmänkin karkeamotorinen (urheilullinen) kuin hienomotorinen tyyppi, mutta katsoin kuitenkin, ettei heikkouksia sovi noin vain sivuuttaa, vaan täytyy niissäkin harjoitella ja pyrkiä johonkin kohtalaiseen tasoon. Nyt käsiala on hyvä ja pystyy piirtämään itseään tyydyttävästi mitä vaan haluaa.
Ei ole joka välissä kuitenkaan piirtämässä niin kuin sisarensa, mutta en ole uskaltanut vieläkään julkilausua mitään oletetuista tulevaisuudennäkymistä. Nähtäväksi jää, mitä näistä tulee. Annan mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet ja tuen myös haastavammissa asioissa.
Jotain omanlaista hyvin viehättävää näkemystä ja tarkkaa sommittelua on pojan parissa maalauksessa, joita en varmaan koskaan lakkaa tuijottamasta ihmeissäni, että voisiko hän sittenkin olla jotenkin taiteellinen.
Mutta ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että toiset ovat toisissa asioissa luontaisesti parempia kuin toiset, mutta jokainen on hyvä jossain. Ja että niitä heikommiltakin tuntuvia taitoja voi harjoitella ja kehittää.
''Jokainen on hyvä jossain'' ei valitettavasti pidä paikkaansa. En ole luontaisesti hyvä/lahjakas missään. Harjoittelulla ja opiskelemalla minusta on tullut hyvä. Minusta tuollaista ei kannata sanoa. Sen voi sanoa, että jotkut ovat jossain parempia kuin toiset, mutta harjoittelulla ja opettelulla voi päästä myös hyväksi.
Harjoittelemalla oppii, katsokaa videoita miten piirretään ja on kirjoja joissa on ohjeet miten piirretään.
Jopa minä, joka en ole ikinä osannut piirtää ja ei ole minkäänlaista silmää piirtämiselle, aikuisiällä piirsin lasten piirtämiskirjan avulla upean pupun :D
Lahjoja varmasti tarvitsee, mutta kuka vanhempi pystyy tulkitsemaan lapsensa lahjat varmuudella oikein.
Monen asian tekeminen on myös monien erilaisten lahjojen summa, ei aina tiedä mikä luonteenpiirre tai lahja mitäkin suoritusta on omalta pieneltä osaltaan tukemassa.
Antakaa lapsillenne paljon mahdollisuuksia ja heitä kiinnostaviin varatkaa eniten aikaa. Vaatikaa myös tietty taso vastenmielisemmistäkin asioista, toki miettien miten asian harjoittelemista/oppimista voisi lähestyä myönteisemmin.
Lahjoja varmasti tarvitsee, mutta kuka vanhempi pystyy tulkitsemaan lapsensa lahjat varmuudella oikein.
Monen asian tekeminen on myös monien erilaisten lahjojen summa, ei aina tiedä mikä luonteenpiirre tai lahja mitäkin suoritusta on omalta pieneltä osaltaan tukemassa.
Antakaa lapsillenne paljon mahdollisuuksia ja heitä kiinnostaviin varatkaa eniten aikaa. Vaatikaa myös tietty taso vastenmielisemmistäkin asioista, toki miettien miten asian harjoittelemista/oppimista voisi lähestyä myönteisemmin.
Kerrot, että harjoitus tekee mestarin ja sitten vain kannustat piirtämään paljon. Siinä se taito pikkuhiljaa kehittyy.