millainen olo uraminällänne oli tänää?
Kommentit (39)
Hyvin menee.
Olen korkeakoulutettu nainen, perheetön ja työ kiinnostaa minua.
Olen edennyt urallani aiottua nopeammin, kenties siksi, että työ kiinnostaa minua.
Ensi vuonna on tiedossa ulkomaan komennus, kielitaitoisena ihmisenä lähden mielelläni vieraiseen maahan työskentelmään. Siitä saa saa hyvät tiedot cv:n
Miesystäväni työskentelee tällä hetkellä Saksassa. Pidämme yhteyttä puhelimetse, videopuheilulla ja tapaamme kaksi kertaa kuukaudessa.
Elämä on globaalia, kaikki eivät voi elää tavallista kotielämää, eikä se välttämättä kaikkia edes kiinnosta.
Asiantuntija ammateissa toimivat ihmiset arvostavat omaa työtään ja sitä arvostavat myös muut.
Uraelämä on voi pelkkää työtä, useimmille se on myös se tapa auttaa muita ihmisiä omalla osaamisellaan.
Turnausväsymystä havaittavissa. Tänään oli työpäivä 9/12 eli vielä 3 päivää töitä ennen parin päivän vapaata. Jalassa tuikkii vaivaisenluu, kyynärpääkin kipeä. Ei vaan nyt yhtään mitään jaksais. Onneksi työpari on tosi mukava ja reilu. Tykkään kyllä työstäni, mutta nää ylipitkät työviikot on ihan hanurista. Ei se auta valittaa, nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla ylös 4.45.
Tänään oli hyvä päivä. Sopivasti haastetta ja tekemistä riitti aamusta iltaan. Pientä turhautumista tuli kyllä myös työkaveriin. Mutta onneksi huomenna alkaa pieni loma!
Nyt ei mene hyvin. En tiedä, mitä olen oikein tekemässä. Vähän sellainen olo, että apua.
Surullista.
Multa vaaditaan kokoajan ihan liikaa. Pitäisi olla monitoimikone. Ei jaksa. Kohta irtisanon itseni.
Päivä oli sopivan kiireinen, hyvä sekoitus palavereita ja ns. oikeaa työtä. Muutenkin oman uran ja työn puolesta hyvä fiilis. Toisaalta yhden alaisen puolesta harmittaa, kun on tyytymätön asioihin, joita en voi muuttaa, enkä oikein tiedä miten piristääkään. Kyseessä strategiset kuviot, joihin tällainen keskijohdon pulliainen ei voi vaikuttaa juurikaan.
Tänään oli ihana päivä. Olin oikeasti hyödyksi ja avuksi, onnistuin ja se tunne kantoi koko päivän.
Nainen, tulkki, 33v.
Kaikki te jotka yritätte jotain uraa, ja myös edetä sillä:
Huomatkaa, sille uralle tulee antaa lähes kaikki mitä sinulla, muuten ura ei etene.
Jos sinusta ei ole siihen, luovuta paikkasi suosiolle toiselle.
Nykysin on runsaasti sinkkuihmisiä, joille uralla eteneminen on tärkeämpää kuin perhe tai perheen perustaminen.
Suomessakin suuri osa talouksista on sinkkutalouksia, heillä ei ole mitään esteitä, jotka haittaisivat uralla etenemistä. Ja Suomessa erityisesti naiset alkavat olla ura-aloilla kovaa valuttaa.
Miehet ovat koulutuksessa aikalailla jäljessä suomalaisia naisia.
Mitäs tässä. Mut imetään kuiviin töissä. Pitäisi osata kaikkea. Olla luova ideoija ja moniosaaja toteuttaja.
Pitäisi kestää taloudellista ja henkistä painetta. Palkka on riippuvainen tuloksista. Sitten olen kuitenkin yhtä hymyä.
Vaaditaan siis diplomaattisia taitoja myös. Markkinointiosaamista en edes mainitse.
Nykyisin uranluominen pelkästään Suomessa ei riitä. Suomi on pieni maa, ja elämä on globaalia.
Kenenkään osaavan, ammattitaitoisen ja älykkään koulutetun ihmisen, ei kannata jäädä suomailaisiin ympöröihin.
Pitää rohkeasti etsiä ja yrittää globaaleille markkinoille.
Jos on pikkusielu, joka haluaa miehen ja perheen ja pari lasta ja omakotitalon, unohtakaa urahaaveet.
Urat ovat kansainvälisiä ja ne tarkoitettu innovatiivisille, rohkeille ja ammatistaan todella kiinnostuneille ihmisille.
Työkavereita ei ole, eikä johtoporras anna minkäänlaista tukea. Mun pitää keksiä konsepti ja löytää toteuttajat. Sitten pitäisi brändätä homma.
Töiden jälkeen avasin punkkupullon taas vaihteeksi. Koitan nollata pään huomiseksi.
Uraminäni hieman närkästyi valtionviraston työhakemusvastauksesta, ihan kuin olisi suoranaista pottuilua.
"Saimme tehtävään xx hakemusta, joiden perusteella x henkilöä kutsuttiin haastatteluun. Vahvuuksistasi huolimatta et valitettavasti tällä kertaa ollut näiden henkilöiden joukossa."
Kiitos kysymästä, vaikka en nyt oikein tiedä, miten vastaisin.
Työpäivä oli sinänsä ihan mukava, kun sain monta asiaan tehty-vaiheeseen. Mutta ei ole kovin kivaa havaita olla olleensa väärässä sellaisessa asiassa, jossa olen inttänyt pitkään. Ei paljon lohduta, että yhtä väärässä on ollut joku muukin, joka on sen väärän tavan hyväksynyt ja vasta nyt havaittiin, että ei se käy.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin uranluominen pelkästään Suomessa ei riitä. Suomi on pieni maa, ja elämä on globaalia.
Kenenkään osaavan, ammattitaitoisen ja älykkään koulutetun ihmisen, ei kannata jäädä suomailaisiin ympöröihin.
Pitää rohkeasti etsiä ja yrittää globaaleille markkinoille.
Jos on pikkusielu, joka haluaa miehen ja perheen ja pari lasta ja omakotitalon, unohtakaa urahaaveet.
Urat ovat kansainvälisiä ja ne tarkoitettu innovatiivisille, rohkeille ja ammatistaan todella kiinnostuneille ihmisille.
On helppo sanoa, jos on vaihtoehtoja. Mulle ei annettu vaihtoehtoja, vain hyvin viitteellinen ohjeistus.
Palkka on muutenkin tosi pieni.
Tämä on kutsumusammatti. Olen kuitenkin oppisopimuksella ja saan työkkärin rahaa. On raportointi velvollisuus säännöllisesti.
Huolestuttaa kovasti. Olen itsensätyöllistäjä ja sain tänään merkittävältä toimeksiantajalta viestiä, että se vähentää tilauksia säästösyistä. Tietenkin ryhdyin heti markkinoimaan itseäni muille mahdollisille toimeksiantajille, mutta tulee mieleen, että aloittavatko nekin säästökuurin ihan pian? Onko tulossa lama?
Olen hyvä työssäni ja kiinnostunut siitä, mutta freenä minusta säästetään aina ensimmäiseksi. Näin kävi myös edellisen laman alettua.
Uranuksesta kirjoitti:
Mikä vtun ura.
Älä kerro kaikkea itsestäsi. Meillä muilla on uraputki hyvällä mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Uraminäni hieman närkästyi valtionviraston työhakemusvastauksesta, ihan kuin olisi suoranaista pottuilua.
"Saimme tehtävään xx hakemusta, joiden perusteella x henkilöä kutsuttiin haastatteluun. Vahvuuksistasi huolimatta et valitettavasti tällä kertaa ollut näiden henkilöiden joukossa."
Annas kun arvaan: hait TE-toimistoon tai vastaavaan, hakijoita oli 89, heistä 5 haastatellaan (eikä edes ansioituneimpia) ja valituksi tulee se, joka on ollut siinä työssä jo 17 vuotta.
On aivan helvetin hyvä olo.
Opiskelin ammattiin neljä vuotta, harjoittelujaksoihin kului kaksi vuotta.
Pääsin töihin harjoittelupaikkaani, viihdyn työssä hyvin, työkaverit ovat kaltaisiani, ammattitaitoisia, osaavia ja työstään kiinnotstuneita ihmisiä.
Meillä esimiehet tukevevat ja tsemppaavat työntekijät, ja miksi eivät niin tekisi?
Jos tulosta tulee, se tarkoittaa, että koko yritykselle tulee rahaa, yritys menestyy ja työpaikamme ovat turvattuja.
Työsopimuksessa määritellään rajat, miten ja milloin työntekijä haluaa olla tavoitettavissa.
Kun olemme vielä sinkkuperhe, olen aina tavoittevissa, ja voin ansaita rahaa säästöön tulevaa perhettä ja asunnon ostamista varten. Työnantaja maksaa hyvin myös varalla olosta
Terve, nuori, työstä kiinnostunut mies jaksaa tehdä duunia tulevaisuutta varten.
Ärsyttää joskus ammattiyhdistysliikkeen rajoitutukset: Joskus aattelen, että noi rajoitukset on tehty vain
osaamattomille laiskoille työntekijöille, jotka haluavat saada fyrkkaa tekemättömästä työstä.
Totta, kun kun joskus vanhen, vähennän työntekoa, silloin olen kuiten työlläni ansainnut kodin perheelleni ja hiukan myös säästöön.