Vuosi 1996

Minulla elämä on ollut siitä asti suunnilleen samantasoista. Olen aina keskittynyt olennaiseen, kuten ihmissuhteisiin, uuden oppimiseen, terveyteen, uneen ja ruokaan. Nykyisin jää enemmän vain säästöjä, jotka pystyn sijoittamaan. Elektroniikka on nykyisin kehittyneempää, mutta en tahdo hankkia aina uusinta teknologiaa ja uusi ei tuo mielestäni parempaa elämää, vaan jopa heikentää elämänlaatua. En pidä edes kännykkääni koko aikaa päällä, joten melkein sama olisi omistaa pelkkä lankapuhelin, niinkuin vielä vuonna 1996. Silloinkin käytin tietokonetta, mutta onhan internet ja sen käyttömahdollisuudet laajentunut niistä ajoista.

Jos nykyaikaan vertaa, niin ihanaa ja huoletonta. Olin teini silloin. Voisinpa mennä takaisin ja ottaa sen ajan hoikan kropan ja hiukset, vaikka tietysti silloin niitä inhosikin. Olisinpa nauttinut siitä ajasta enemmän, mutta silloin ei tietysti tiennyt, että nykyaika ja nykyinen maailma on täyttä pskaa. Ja sitä 90-luvun uskoa parempaan huomiseen, sellaista ei enää nykyään koe.

Olin ahdistunut koulukiusattu teini. En ole nykyäänkään erityisen onnellinen, mutta sentään minulla on jonkin verran itsenäisyyttä ja omaa rahaa. En haikaile teinivuosia.

Ekan pitkän seurustelun jälkeen olin opiskelija ja sinkku... Villit vuodet, mm. uusi vuosi Lontoossa.

Tuosta alkaen mun elämän laatu on vain parantunut vuosi vuodelta, -99 aloitin työelämässä.

Ihanaa aikaa. Toivon, että pääsisin takaisin niihin vuosiin. Nykyään maailma on paska ja ihmisiä kiinnostaa vaan puhelimien tuijottaminen.

Yööääö

Up

Se oli aika tavallista. Hyvin samantapaista aikaa kuin nyt. Ei maailma ole niin paljoa muuttunut.

Musta tuli ekan kerran äiti 1996. Eli kyllä tuo vuosi muutti koko loppuelämän ❤

Olin valmistunut 1994, saanut vakituisen työpaikan 1995 ostanut ensiasuntoni 1996 ja olin menossa naimisiin. Hyvää aikaa siis, vaikkei sillä mitään tekemistä vuoden 1996 kanssa todellisuudessa ollut. Ellei ole kovin numerouskovainen ja hyvä unohtamaan huonoja asioita.

Vuoden 96 alussa opin masturboimaan ja kesällä alkoivat kuukautiset. Sinänsä hyvillä mielin menin yläasteelle, vaikka olin epäsuosittu. Osasin jo sujuvasti kävellä korkokengillä. MTV oli kova sana ja brittipop muodissa.

Olin silloin teini ja elämäni oli juuri muuttunut huonompaan suuntaan. En kaipaa sitä aikaa, vaan ysärin alkua. Mutta jos ajattelee yleisellä tasolla eikä omaa elämää, niin ei siinä ajassa ollut mitään erityistä vikaa.

Kivaa, ekan kerran naimisissa. Hyvin rauhallista, ei lapsia, mies teki kotityöt ja oli hyvää seuraa. Kiva pikku rivari ja aurinkoinen piha.

-95 loppui armeija ja tammikuussa -96 aloitin ensimmäistä kertaa oikeissa töissä, olinkin sitten samassa paikassa 2006 huhtikuuhun.

Ostin ekan kännykän jonkun nokian gsm halon millä pystyi lähettämään jo tekstiviestejä.

Elämä oli helppoa, rahaa oli lähes aina.

Ainut miinus oli etten saanut ikinä pil*lua, enkä saa vieläkään😖😢.

Nuorena jaksoi olla ja tehdä vaikka mitä yötä päivää, ei ollut nälkä eikä väsyttänyt eikä ollut mikään paikka kipeä.

Synnyin silloin. 😁

Että en tiedä, en kaipaa niitä aikoja mutta elettyä tuli.

Erittäin hyvää aikaa oli.

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Väinö, Väinö, missä on se Väinö?

Jo näkyy silmät ja suu, ei voi olla kukaan muu,

siellä, siellä se Väinö on.

Siellä, siellä se Väinö on... Oooooo...

Hyvää aikaa oli. Talous veti mukavasti ja Suomessa oli hyvin positiivinen ja tulevaisuuteen uskova ilmapiiri. Kaikkea palvelua ei oltu vielä siiretty nettiin (koska se oli vielä aivan lapsenkengissä). Muuten tekniikka yms oli ihan riittävän nykyaikaista. Voisin hyvin palata elämään niitä aikoja uudestaan.

Vuodesta 96 muistan sen, että silloin hommasin itselleni nettiyhteyden. Lisäksi mieleen on jäänyt Heli Rantasen olympiavoitto Atlantassa.

Olin 17 ja sekaisin. Perusteinimeininkiä siis. Ikävä on välillä ja mietin mitä niille bestiksille kuuluu. Toivottavasti hyvää.