Lue keskustelun säännöt.
Tytär haluaa muuttaa kesken lukion omilleen
21.08.2019 |
Hän käy koulun ohella töissä ja opintotuki ja asumislisä palkan lisäksi riittäisivät perustoimentuloon. Me vanhemmat haluaisimme hänen asuvan lukion loppuun vielä kotona. Olemme ennen luonnollisesti maksaneet tyttären kulut ja hän on saanut kuukausirahaa, paitsi nyt kun tienaa itse. Koulujutut, puhelin ja liikkuminen on ollut yhä edelleen meidän rahapussin varassa., omat rahansa hän on käyttänyt vaatteisiin, vapaa-aikaan ja matkusteluun.
Tyttären argumentti oli että hän on aikuinen (juuri täyttänyt 18) ja saa tehdä niin kuin parhaaksi katsoo, mikä on tietenkin totta. Sanoimme, että emme voi estää muuttoa ja että jos hän kokee olevansa tarpeeksi aikuinen asumaan omillaan, on hän tarpeeksi aikuinen myös elättämään itsensä. Siinä kohtaa hän tyrmistyi ja kysyi, että emmekö me sitten enää aio maksaa hänen koulukirjojaan ja bussilippuaan ym. Keskustelu jäi vähän auki ja kysyisinkin, että mitä te muut tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (46)
Meillä on iso omakotitalo, jossa asuu yksi vähän nuorempi sisarus ja me vanhemmat. Tilaa on riittävästi. Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta vähän syrjemmässä ja tyttö haluaisi lähemmäksi keskustaa. Siitä kai muuttohalut on saaneet alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen asunto teillä on? Kuinka paljon siellä on tilaa ja onko sisaruksia häsläämässä? Miten nuoren elämä muuttuisi, jos hän omilleen muuttaisi? Hänen pyykkejään ja bussilippuja tms. en enää ottaisi silloin vastuulleni, vaan nuori saisi ihan itse huolehtia kaiken. Kotiin saisi tulla käväisemään ja kutsuttuna, mutta se ei olisi enää nuoren koti sen jälkeen, kun hän on omin tahdoin halunnut pois sieltä muuttaa.
Koska nuori haluaa nyt leikkiä aikuista, niin leikkikää mukana ja heti. Ei siis enää mitään täysihoitoa ja kuljetuksia, vaan aikuisten oikeesti elämää.
Minulla on kolme teiniä talossa ja olemme tästä asiasta puhuneet myös 18 vuotias päätti jatkaa asumista kotona vielä toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tuemme opiskelua ihan täysillä nyt hänen asuessaan kotona. On maksettu vaihto-oppilasvuosi (sen vuoksi tytär nyt lukion kakkosella), ylimääräistä tukiopetusta, kaikki mitä hän on vain pyytänyt. Jotenkin tuntuu vain kohtuuttomalta, että muuttaessaan hänen pitäisi tehdä vielä enemmän töitä maksaakseen elämisensä ja jo nyt vaihtarivuoden jälkeen tarvitsee maksullista tukiopetusta palauttaakseen mieleen esim. pitkän matikan koukeroita. Eli työnteon vuoksi opiskelulle jäisi vielä vähemmän aikaa. Hän on yhdessä Suomen huippulukioista ja siellä vaaditaan todella paljon aikaa läksyille ja eri projekteille. Kotona asuessaan hänen ei tarvitsisi käyttää työssäkäymiseen niin paljon aikaa, vaan voisi keskittyä opiskeluun. Lukiota kun on kuitenkin vain 1,5 vuotta jäljellä ja sen jälkeen hän todennäköisesti muuttaisi ulkomaille yliopistoon.
Ai niinku asumaan sinne yliopistoon?
Vaihto-oppilasvuosi voi kyllä olla avartava kokemus lukion aikana, mutta kuinka moni miettii sitä, että se viivästyttää kaikkea vuodella.
Siis menettää myös yhden vuoden työtulot tai kompensoidakseen sen joutuu tekemään vuoden pitempään töitä ennen kuin jää eläkkeelle.
Tulee siis todella kalliiksi se vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on iso omakotitalo, jossa asuu yksi vähän nuorempi sisarus ja me vanhemmat. Tilaa on riittävästi. Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta vähän syrjemmässä ja tyttö haluaisi lähemmäksi keskustaa. Siitä kai muuttohalut on saaneet alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen asunto teillä on? Kuinka paljon siellä on tilaa ja onko sisaruksia häsläämässä? Miten nuoren elämä muuttuisi, jos hän omilleen muuttaisi? Hänen pyykkejään ja bussilippuja tms. en enää ottaisi silloin vastuulleni, vaan nuori saisi ihan itse huolehtia kaiken. Kotiin saisi tulla käväisemään ja kutsuttuna, mutta se ei olisi enää nuoren koti sen jälkeen, kun hän on omin tahdoin halunnut pois sieltä muuttaa.
Koska nuori haluaa nyt leikkiä aikuista, niin leikkikää mukana ja heti. Ei siis enää mitään täysihoitoa ja kuljetuksia, vaan aikuisten oikeesti elämää.
Minulla on kolme teiniä talossa ja olemme tästä asiasta puhuneet myös 18 vuotias päätti jatkaa asumista kotona vielä toistaiseksi.
Espoon vai Vantaan keskustaa?
Helsingin, mikäli sillä on jotain merkitystä.
Minä kyllä kehottaisin tytärtä keskittymään opiskeluihin ja kirjoituksiin. Omilleen muuttamisen aika on kirjoitusyen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingin, mikäli sillä on jotain merkitystä.
On. Se varmistaa, että tämä on provo. Lukiolainen haluaa oman asunnon Helsingin keskustasta.
PS. Vantaalla ja Espoolla ei ole varsinaista keskustaa.
Meillä on jo kaksi aikuista lasta jotka ovat aikanaan 18 - 19 vuotiaina muuttaneet kotoa. Molemmat sanoneet nuoremmille, että asukaa kotona niin kauan kuin opiskelette ja vanhemmat elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten kotiintuloajat jos muuttaisi omilleen? Meillä 18 - vuotiaan teinin arkiaika on klo. 10.00 ja viikonloppuisin saa olla 23.00 saakka. Toki jos on hyvä syy niin sitten voi olla vähän myöhempäänkin.
Vierailija kirjoitti:
18v. Sanoisin että "helevettiin täältä luuhaamasta ja takaisin ei ole asiaa ja kerjuulle turha tulla".
Mun isä sanoi juurikin noin, että takaisin ei tarvi tulla ja missään ei auteta vaikka mikä hätä sulle tulisi.
No eipä olla nähty 15 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin että lähemmäksi keskustaa, en keskustaan. Lisäksi en ole kirjoittanut mitään asumismuodosta, kyseessä ei olisi oma yksiö vaan kimppakämppä kavereiden kanssa.
Vantaalla ja Espoossa ei ole keskustaa, siksi kirjoitin että asumme pääkaupunkiseudulla, jossa keskustalla tarkoitetaan useimmin Hgin keskustaa.
Ja jos pähkäilu lukiolaistytön muutosta kesken lukion on sun mielestä provo (lyhenne provokaatiosta, kannattaa kaivaa sivistyssanakirja esille), kehottaisin tekemään jotain sun elämälle, jossa ilmeisesti ei ihan hirveästi tapahdu.
Lukutaito ja varsinkin lukemansa ymmärtäminen on aika kova juttu. Kannattaa panostaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin, mikäli sillä on jotain merkitystä.
On. Se varmistaa, että tämä on provo. Lukiolainen haluaa oman asunnon Helsingin keskustasta.
PS. Vantaalla ja Espoolla ei ole varsinaista keskustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jo 18- vuotias.Ei se lukiota enää kauan käy. Maksaisin kirjat , mutta en muuta. Antaa kokeilla siipiään,
Minnamaria kirjoitti:
Mutta miten kotiintuloajat jos muuttaisi omilleen? Meillä 18 - vuotiaan teinin arkiaika on klo. 10.00 ja viikonloppuisin saa olla 23.00 saakka. Toki jos on hyvä syy niin sitten voi olla vähän myöhempäänkin.
Eiköhän 18-v tule silloin kotiinsa, kun haluaa, jos vielä asuu omillaan? Siis onko teillä kotona-asuvalla täysi-ikäisellä ja äänestyskelpoisella kansalaisella kotiintuloajat? Apua. Meillä kun aikoinaan oli täysi-ikäisiä lapsia kotona asumassa, niin kulkivat omia aikojaan, ja jos eivät tulleet kotiin yöksi, niin ilmoittivat siitä, kun tiesivät, että olin äitinä huolissani. Ottivat huomioon myös sen, jos oli aamulla aikaisin töihin lähtijöitä, niin eivät kiistelleet tullessaan, koska sitten tulivatkaan. Tämän täytyy olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33 korjaa, eivät kolistelleet tullessaan.
Minnamaria kirjoitti:
Mutta miten kotiintuloajat jos muuttaisi omilleen? Meillä 18 - vuotiaan teinin arkiaika on klo. 10.00 ja viikonloppuisin saa olla 23.00 saakka. Toki jos on hyvä syy niin sitten voi olla vähän myöhempäänkin.
Miten teini pystyy käymään koulua, jos pitää olla kotona jo klo 10:00? Koulupäivä kun kestää usein ainakin klo 15 asti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä mikä pointti tuossa olisi, että kiirehtisi asumaan omilleen, kun muutenkin tuntuu olevan tuhlaavanlaista sorttia. Keskustelisin ihan rauhassa pitkän tähtäimen suunnitelmista ja esim. siitä mitä ruoka maksaa. Hänen täytyy ymmärtää, että jos hänen nykyisiin menoihinsa lisätään edes ruoka ja asunto, niin yllä se vaatteiden shoppailu ja matkustelu loppuu kuin seinään. Onko se sellaista elämää mitä hän haluaa?
Mistä tämä vaatteiden shoppailu ja matkustelu kumpuaa? Eikö hän ole kotoa saanut riittävästi vaatteita? Ettekö ole matkustaneet perheenä? Minun samanikäinen tytär osti kesäksi uuden paidan ja hupparin, muuta ei ostanut koska olihan hänellä jo kaappi täynnä vaatteita. Aina välillä olen kysynyt tarjousmyyntien yhteydessä tarvitseeko jotain, mutta ei koe tarvitsevansa. Perheen kanssa on matkusteltu sen verran ettei hänellä ole siihenkään suurta tarvetta. Keväällä tehtiin kaksistaan pieni reissu viimeisen tentin jälkeen ja siitä hän toki nautti, mutta tuskin olisi omilla kesätyörahoillaan raaskinut sellaiseen tuhlata.
Ymmärrän, että jos kotona on ollut niukkaa, niin saattaa tulla tuollainen tuhlailuvaihe kun pääsee rahoihin käsiksi. Itsellänikin oli sellainen lukion jälkeen, kun tein kesätöissä hurjasti ylitöitä ja sain paljon rahaa. Siinä purkautui sitten se lapsuuskodin niukkuus, ostin kalliin takin (jota käytin 8 vuotta) ja tein pikkuveljen kanssa reissun USA:han. Se oli minun ensimmäinen ulkomaanmatka, joka ei ollut joku luokkaretki. Perheen kanssa ei koskaan matkustettu, ei ollut varaa.
Mutta kyllä tuon tytön kanssa pitäisi jutella siitä, mitä eläminen maksaa. Ja hahmotella hieman, minkälaista tulotasoa se edellyttää, jos haluaa aikuisena maksaa asumisensa ja elämisensä ja sen lisäksi shoppailla turhan päiten ja matkustella. Mahdollisesti elättää myös lapsi tai pari ja maksaa autoilun kulut. Katselkaa yhdessä vaikka asuntojen vuokrailmoituksia ja myös myynti-ilmoituksia. Niiden kautta hahmottuu mitä se suurin ihmisten menoerä maksaa sillä tasolla, jota tyttö haluaa tavoitella.
Kaikki se raha mitä hän nyt kuluttaa, on poissa niistä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Jos edes panisi ne rahansa ASP-tilille, voisi olla mahdollisuudet päästä kiinni omaan asuntoon valmistumisen jälkeen. Vuokra-asujilla menee helposti kaikki rahat niin ettei omaan asuntoon pysty säästämään ja sitten tehdään perhe ja siihen perheasuntoon ei ole varaa, kun ei ole ostettu ensin yksiötä. 18-vuotias ei pysty vielä tätä kaikkea hahmottamaan eikä elämisen kalleutta ylipäätään. Se on vanhemman tehtävä kertoa näistä, jotta nuori pystyy ymmärtämään valintojensa pitkäaikaiset seuraukset.
Mikä ihmeen tuhlailuvaihe? Eivät kaikki elä yhtä askeettisesti kuin sinun lapsesi, ei edes tarvitse. Ainakaan minä en haluaisi elää niin, että ostaisin vain jonkun hupparin kerran vuodessa. On aivan normaalia, että nuori haluaa muutakin kuin sen yhden vaatteen ja että hän ei halua kulkea vuosia samoissa vaatteissa.
Kun ihmisellä ei ole rahaa niin se huooarikin ostetaan kirppikseltä jos yleensä ostetaan ollenkaan. Ei jatkossakaan opiskelijoilla ole rahaa laittaa kuin aivan välttämättömiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä mikä pointti tuossa olisi, että kiirehtisi asumaan omilleen, kun muutenkin tuntuu olevan tuhlaavanlaista sorttia. Keskustelisin ihan rauhassa pitkän tähtäimen suunnitelmista ja esim. siitä mitä ruoka maksaa. Hänen täytyy ymmärtää, että jos hänen nykyisiin menoihinsa lisätään edes ruoka ja asunto, niin yllä se vaatteiden shoppailu ja matkustelu loppuu kuin seinään. Onko se sellaista elämää mitä hän haluaa?
Mistä tämä vaatteiden shoppailu ja matkustelu kumpuaa? Eikö hän ole kotoa saanut riittävästi vaatteita? Ettekö ole matkustaneet perheenä? Minun samanikäinen tytär osti kesäksi uuden paidan ja hupparin, muuta ei ostanut koska olihan hänellä jo kaappi täynnä vaatteita. Aina välillä olen kysynyt tarjousmyyntien yhteydessä tarvitseeko jotain, mutta ei koe tarvitsevansa. Perheen kanssa on matkusteltu sen verran ettei hänellä ole siihenkään suurta tarvetta. Keväällä tehtiin kaksistaan pieni reissu viimeisen tentin jälkeen ja siitä hän toki nautti, mutta tuskin olisi omilla kesätyörahoillaan raaskinut sellaiseen tuhlata.
Ymmärrän, että jos kotona on ollut niukkaa, niin saattaa tulla tuollainen tuhlailuvaihe kun pääsee rahoihin käsiksi. Itsellänikin oli sellainen lukion jälkeen, kun tein kesätöissä hurjasti ylitöitä ja sain paljon rahaa. Siinä purkautui sitten se lapsuuskodin niukkuus, ostin kalliin takin (jota käytin 8 vuotta) ja tein pikkuveljen kanssa reissun USA:han. Se oli minun ensimmäinen ulkomaanmatka, joka ei ollut joku luokkaretki. Perheen kanssa ei koskaan matkustettu, ei ollut varaa.
Mutta kyllä tuon tytön kanssa pitäisi jutella siitä, mitä eläminen maksaa. Ja hahmotella hieman, minkälaista tulotasoa se edellyttää, jos haluaa aikuisena maksaa asumisensa ja elämisensä ja sen lisäksi shoppailla turhan päiten ja matkustella. Mahdollisesti elättää myös lapsi tai pari ja maksaa autoilun kulut. Katselkaa yhdessä vaikka asuntojen vuokrailmoituksia ja myös myynti-ilmoituksia. Niiden kautta hahmottuu mitä se suurin ihmisten menoerä maksaa sillä tasolla, jota tyttö haluaa tavoitella.
Kaikki se raha mitä hän nyt kuluttaa, on poissa niistä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Jos edes panisi ne rahansa ASP-tilille, voisi olla mahdollisuudet päästä kiinni omaan asuntoon valmistumisen jälkeen. Vuokra-asujilla menee helposti kaikki rahat niin ettei omaan asuntoon pysty säästämään ja sitten tehdään perhe ja siihen perheasuntoon ei ole varaa, kun ei ole ostettu ensin yksiötä. 18-vuotias ei pysty vielä tätä kaikkea hahmottamaan eikä elämisen kalleutta ylipäätään. Se on vanhemman tehtävä kertoa näistä, jotta nuori pystyy ymmärtämään valintojensa pitkäaikaiset seuraukset.
Mikä ihmeen tuhlailuvaihe? Eivät kaikki elä yhtä askeettisesti kuin sinun lapsesi, ei edes tarvitse. Ainakaan minä en haluaisi elää niin, että ostaisin vain jonkun hupparin kerran vuodessa. On aivan normaalia, että nuori haluaa muutakin kuin sen yhden vaatteen ja että hän ei halua kulkea vuosia samoissa vaatteissa.
Kun ihmisellä ei ole rahaa niin se *hupparikin ostetaan kirppikseltä jos yleensä ostetaan ollenkaan. Ei jatkossakaan opiskelijoilla ole rahaa laittaa kuin aivan välttämättömiin juttuihin.
Korjattu
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä kehottaisin tytärtä keskittymään opiskeluihin ja kirjoituksiin. Omilleen muuttamisen aika on kirjoitusyen jälkeen.
Täsmälleen näin. Lukio loppuun ja nyt kotona ehtii miettimään mitä sen jälkeen tekee. Oma tyttäreni lähti Turkuun opiskelemaan, joten siinä oli siihen saakka tekemistä tarpeeksi, että sai kunnon paperit. Jos siihen sekaan olisi pitänyt vielä ottaa kaikki muuttohösikset, niin lukemiset olisivat jääneet ja nykyinen opiskelupaikka varmaan myös.
Lukiota "sotki" ihan tarpeeksi jo poikaystävä, jonka kanssa aikaa meni välillä mielestäni liikaakin.
Antakaa siis mielummin vaihtoehtoja kuin torppaatte siltä seisomalta kaiken. Antakaa hänen miettiä laskelmat asumisesta ja sen järkevyydestä juuri tähän saumaan. Nyt koulumatkoihin menevä aika varmasti ärsyttää, mutta sen voi käyttää hyväksi halutessaan helposti. Jos nuori muuttaisi jonnekin lähemmäksi, niin jos se olisi vaikka sitten 10-15 minuuttia/suunta nopeampi, niin se ei todellakaan ole sen hinnan väärti, mitä kämpästä kaikkinensa pitää maksaa.
Onko nuorella edes vuokran hintaa takuineen nyt? Kotoa hän saa varmasti mukaansa huoneensa huonekaluja ja jotain kattilaa yms. mutta ei se taida riittää vielä, vaan ostettavaa on monen satasen arvosta.
Oman lapsen kohdalla pyytäisin lasta tekemään budjetin tuloista ja menoista. Sitten kävisin sen hänen kanssaan läpi, onko jokainen kohta tullut muistettua. Voi olla, että se keskustayksiö vaihtuisikin kaupungin lähiöön opiskelijasoluun. Itse en muuttoa ymmärrä, jos kyseessä on saman kaupungin alueella tapahtuva muutto eikä syynä ole julkisen liikenteen puuttuminen. Koettaisin perustella lapselle, että hän yrittäisi saada säästöjä jatko-opiskeluja varten eikä tuhlaisi rahojaan, jos kotona ei ole ongelmia. Jos lapsi siitä huolimatta aikoo muuttaa, niin hän saa sitten olla oikeasti aikuinen. Kotiin saa tulla syömään ja koulukirjojen kanssa auttaisin, mutta muuten en elättäisi.
Meillä ei ole missään vaiheessa ollut niukkaa ja olemme taatusti matkustaneet enemmän kuin keskivertoperhe, joten mistään sellaisesta ei ole kysymys. Tyttö ei ole tuhlaavainen, vaan ostaa vaatteissaan mieluummin laatua kuin määrää. Hän harrastaa myös paljon liikuntaa, joten liikuntavaatteisiin ja harrastusmaksuihin menee myös rahaa.