Lue keskustelun säännöt.
Tytär haluaa muuttaa kesken lukion omilleen
21.08.2019 |
Hän käy koulun ohella töissä ja opintotuki ja asumislisä palkan lisäksi riittäisivät perustoimentuloon. Me vanhemmat haluaisimme hänen asuvan lukion loppuun vielä kotona. Olemme ennen luonnollisesti maksaneet tyttären kulut ja hän on saanut kuukausirahaa, paitsi nyt kun tienaa itse. Koulujutut, puhelin ja liikkuminen on ollut yhä edelleen meidän rahapussin varassa., omat rahansa hän on käyttänyt vaatteisiin, vapaa-aikaan ja matkusteluun.
Tyttären argumentti oli että hän on aikuinen (juuri täyttänyt 18) ja saa tehdä niin kuin parhaaksi katsoo, mikä on tietenkin totta. Sanoimme, että emme voi estää muuttoa ja että jos hän kokee olevansa tarpeeksi aikuinen asumaan omillaan, on hän tarpeeksi aikuinen myös elättämään itsensä. Siinä kohtaa hän tyrmistyi ja kysyi, että emmekö me sitten enää aio maksaa hänen koulukirjojaan ja bussilippuaan ym. Keskustelu jäi vähän auki ja kysyisinkin, että mitä te muut tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (46)
No minä tukisin edelleen tytärtä sen verran kun on varoja. Lähinnä juurikin koulukirjoja yms. Mielestäni olisi hyvä, että tietää, että vanhemmat tukee, kun harjoittelee yksinasumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä, käyttäkööt omat rahansa niihin koulukirjoihin ja bussilippuun. Onko ottanut huomioon sähkön, veden, vakuutukset, ruoan jne.? Millä ne kustantaa?
Teillähän on kuitenkin koulutusvelvollisuus, että miettikää siitä. Mun 18v asuu nyt omillaan, mutta mä olen köyhä, niin en maksa hänelle yhtään mitään, valitettavasti. Eli ihan omillaan tulee toimeen.
Laki lapsen elatuksesta sanoo näin:
3 §
Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.
---------------
periaatteessa voi olla mahdollista, että joudutte vastaamaan (osittain) lapsen opiskelukuluista myös sen jälkeen, kun hän täyttää 18. Mutta taasen jos lapsi on töissä, en tiedä täyttyvätkö nuo kriteerit.
Hieman eri, mutta meillä lapsi harkitsee lähtevänsä lukioon toiselle paikkakunnalle, eli olisi muuttamassa 16-vuotiaana pois kotoa. Meillä ei edes harkita sitä, ettei lasta tuettaisi taloudellisesti lukion loppuun asti, vaikka täysi-ikäistyykin lukion aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18v. Sanoisin että "helevettiin täältä luuhaamasta ja takaisin ei ole asiaa ja kerjuulle turha tulla".
Kannattaisi ehkä kehottaa tyttöä vähän harkitsemaan. Jos on jo 18 v. niin ilmeisesti viimeinen vuosi lukiota menossa. Sitten olisi todennäköisesti muutto joka tapauksessa edessä uudelle opiskelupaikkakunnalle, ellei nykyiseltä kotipaikkakunnalta löydy jatko-opiskelupaikkaa. Eli turhaa tehdä kahta muuttoa vuoden sisään.
Täysi-ikäistä ei toki voi estää, joten jos joka tapauksessa haluaa lähteä, niin pitäkää periaate, että sitten elättää itsensä. Todellisuus pääsee nopeasti vääristymään, jos nuorella on oma asunto, rahaa "humputteluun" ja vanhemmat maksaa kuitenkin välttämättömät menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kouluun liittyvät kulut kustantaisin silti, mutta elämisen kulut maksaisi sitten itse, kuten sähkön, veden, puhelinlaskut ynnä muut. Mutta opiskelua tukisin ehdottomasti, johan se on "laissakin" määrätty, kuten joku jo mainitsikin.
Jos se on hänelle tärkeää, tukisin hankkeessa.
T. Lukiolaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa mennä, mutta ennen sitä pistäkää hö et laskemaan ihan itse tasan tarkat laskelmat 12 kk ja 18 kk erilaisilla muuttujilla, esim. työn loppumisella. Mitä työtä nuori muuten tekee, että voi samalla opiskella kunnolla? Ainakin meillä lukiolaisen vapaa-aika iltaisin menee aika tarkkaan opiskeluun.
Älkää paapoko enää, täysi-ikäisellä on oikeuksiensa lisäksi myös vastuunsa ja velvollisuutensa, joten jos hän haluaa muuttaa, niin ehkä voitte maksaa opiskelut, mutta ei mitään muuta, koska se ei teille enää kuulu. 18 vuotias on kuitenkin aika lapsellinen ja hölmö kaikessa. Niin olin itsekin ja niin ovat myös omat teinini, vaikka fiksuja joissakin asioissa ovatkin.
Kannustaisin toki omilleen muuttamisessa ja auttaisin niin paljon kuin kykenen. Jos kävisikin niin että omat siivet ei vielä yrityksestä huolimatta kantaisi pääsi varmasti myös vielä muuttamaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen vanhempi edes kitisee jostain koulukirjoista ja yrittää pakolla pitää kotona?
Minä en oikein ymmärrä mikä pointti tuossa olisi, että kiirehtisi asumaan omilleen, kun muutenkin tuntuu olevan tuhlaavanlaista sorttia. Keskustelisin ihan rauhassa pitkän tähtäimen suunnitelmista ja esim. siitä mitä ruoka maksaa. Hänen täytyy ymmärtää, että jos hänen nykyisiin menoihinsa lisätään edes ruoka ja asunto, niin yllä se vaatteiden shoppailu ja matkustelu loppuu kuin seinään. Onko se sellaista elämää mitä hän haluaa?
Mistä tämä vaatteiden shoppailu ja matkustelu kumpuaa? Eikö hän ole kotoa saanut riittävästi vaatteita? Ettekö ole matkustaneet perheenä? Minun samanikäinen tytär osti kesäksi uuden paidan ja hupparin, muuta ei ostanut koska olihan hänellä jo kaappi täynnä vaatteita. Aina välillä olen kysynyt tarjousmyyntien yhteydessä tarvitseeko jotain, mutta ei koe tarvitsevansa. Perheen kanssa on matkusteltu sen verran ettei hänellä ole siihenkään suurta tarvetta. Keväällä tehtiin kaksistaan pieni reissu viimeisen tentin jälkeen ja siitä hän toki nautti, mutta tuskin olisi omilla kesätyörahoillaan raaskinut sellaiseen tuhlata.
Ymmärrän, että jos kotona on ollut niukkaa, niin saattaa tulla tuollainen tuhlailuvaihe kun pääsee rahoihin käsiksi. Itsellänikin oli sellainen lukion jälkeen, kun tein kesätöissä hurjasti ylitöitä ja sain paljon rahaa. Siinä purkautui sitten se lapsuuskodin niukkuus, ostin kalliin takin (jota käytin 8 vuotta) ja tein pikkuveljen kanssa reissun USA:han. Se oli minun ensimmäinen ulkomaanmatka, joka ei ollut joku luokkaretki. Perheen kanssa ei koskaan matkustettu, ei ollut varaa.
Mutta kyllä tuon tytön kanssa pitäisi jutella siitä, mitä eläminen maksaa. Ja hahmotella hieman, minkälaista tulotasoa se edellyttää, jos haluaa aikuisena maksaa asumisensa ja elämisensä ja sen lisäksi shoppailla turhan päiten ja matkustella. Mahdollisesti elättää myös lapsi tai pari ja maksaa autoilun kulut. Katselkaa yhdessä vaikka asuntojen vuokrailmoituksia ja myös myynti-ilmoituksia. Niiden kautta hahmottuu mitä se suurin ihmisten menoerä maksaa sillä tasolla, jota tyttö haluaa tavoitella.
Kaikki se raha mitä hän nyt kuluttaa, on poissa niistä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Jos edes panisi ne rahansa ASP-tilille, voisi olla mahdollisuudet päästä kiinni omaan asuntoon valmistumisen jälkeen. Vuokra-asujilla menee helposti kaikki rahat niin ettei omaan asuntoon pysty säästämään ja sitten tehdään perhe ja siihen perheasuntoon ei ole varaa, kun ei ole ostettu ensin yksiötä. 18-vuotias ei pysty vielä tätä kaikkea hahmottamaan eikä elämisen kalleutta ylipäätään. Se on vanhemman tehtävä kertoa näistä, jotta nuori pystyy ymmärtämään valintojensa pitkäaikaiset seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno tytär, itsekkäät vanhemnat.
Tytär haluaa sekä rusinat, että pullan. Vanhempien rahallisen tuen ja oman asunnon tuomat edut.
Minkälainen asunto teillä on? Kuinka paljon siellä on tilaa ja onko sisaruksia häsläämässä? Miten nuoren elämä muuttuisi, jos hän omilleen muuttaisi? Hänen pyykkejään ja bussilippuja tms. en enää ottaisi silloin vastuulleni, vaan nuori saisi ihan itse huolehtia kaiken. Kotiin saisi tulla käväisemään ja kutsuttuna, mutta se ei olisi enää nuoren koti sen jälkeen, kun hän on omin tahdoin halunnut pois sieltä muuttaa.
Koska nuori haluaa nyt leikkiä aikuista, niin leikkikää mukana ja heti. Ei siis enää mitään täysihoitoa ja kuljetuksia, vaan aikuisten oikeesti elämää.
Minulla on kolme teiniä talossa ja olemme tästä asiasta puhuneet myös 18 vuotias päätti jatkaa asumista kotona vielä toistaiseksi.
Me tuemme opiskelua ihan täysillä nyt hänen asuessaan kotona. On maksettu vaihto-oppilasvuosi (sen vuoksi tytär nyt lukion kakkosella), ylimääräistä tukiopetusta, kaikki mitä hän on vain pyytänyt. Jotenkin tuntuu vain kohtuuttomalta, että muuttaessaan hänen pitäisi tehdä vielä enemmän töitä maksaakseen elämisensä ja jo nyt vaihtarivuoden jälkeen tarvitsee maksullista tukiopetusta palauttaakseen mieleen esim. pitkän matikan koukeroita. Eli työnteon vuoksi opiskelulle jäisi vielä vähemmän aikaa. Hän on yhdessä Suomen huippulukioista ja siellä vaaditaan todella paljon aikaa läksyille ja eri projekteille. Kotona asuessaan hänen ei tarvitsisi käyttää työssäkäymiseen niin paljon aikaa, vaan voisi keskittyä opiskeluun. Lukiota kun on kuitenkin vain 1,5 vuotta jäljellä ja sen jälkeen hän todennäköisesti muuttaisi ulkomaille yliopistoon.
Minä muutin kesken lukion omilleni kun tilaisuus tuli. Tosin kotona tilanne oli sellainen, että siellä olo oli hankalaa. Vanhemmat eivät tukeneet rahallisesti, joten kävin töissä (siivoushommia) ja ostin lukiokirjat kirjatilille. Kirjoja maksoin vielä pari vuotta lukion päättymisen jälkeen.
Näin jälkikäteen ajateltuna aika oli tosi rankkaa. Kouluun olisi pitänyt panostaa enemmän kuin pystyin. Olin aivan poikki. Koulun ja töiden jälkeen tein monesti kotitöitä itkien (kun olin niin väsynyt), harrastuksille ei juuri jäänyt aikaa. Toisaalta kotiin jäädessä tilanne olisi ollut toisella tavalla mahdoton. Omat lapseni ovat vielä peruskoulussa, mutta aion kannustaa heitä asumaan kotona lukion loppuun saakka, jos ei jostain syystä ole pakko muuttaa ennen sitä. Omillaan ehtii kyllä asumaan.
Vain kirjoihin avustus.
Bussilippu, puhelinlasku jne tytön itsensä maksettavaksi. Opettaa paremmin rahankäyttöä, kun näkee ne oikeet kulut. Kotivakuutus ei ole kallis.
Toki jos tiukka tilanne tulee niin voi jeesata tietenkin. Mä elelin kesätöillä ja opintotuella, jos halusi kotiseudulle eikä ollut rahaa niin äitee laittoi lippurahat. Tai kun kahvinkeitin hajosi loppukuusta.
Mä maksoin laskujani jo kotona asuessa, vaikka rahat tuli vanhemmilta välillä. Äitee sano että ny lähet opetteleen automaatille maksun (aika ennen verkkopankkia). Hahmotti rahanmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä mikä pointti tuossa olisi, että kiirehtisi asumaan omilleen, kun muutenkin tuntuu olevan tuhlaavanlaista sorttia. Keskustelisin ihan rauhassa pitkän tähtäimen suunnitelmista ja esim. siitä mitä ruoka maksaa. Hänen täytyy ymmärtää, että jos hänen nykyisiin menoihinsa lisätään edes ruoka ja asunto, niin yllä se vaatteiden shoppailu ja matkustelu loppuu kuin seinään. Onko se sellaista elämää mitä hän haluaa?
Mistä tämä vaatteiden shoppailu ja matkustelu kumpuaa? Eikö hän ole kotoa saanut riittävästi vaatteita? Ettekö ole matkustaneet perheenä? Minun samanikäinen tytär osti kesäksi uuden paidan ja hupparin, muuta ei ostanut koska olihan hänellä jo kaappi täynnä vaatteita. Aina välillä olen kysynyt tarjousmyyntien yhteydessä tarvitseeko jotain, mutta ei koe tarvitsevansa. Perheen kanssa on matkusteltu sen verran ettei hänellä ole siihenkään suurta tarvetta. Keväällä tehtiin kaksistaan pieni reissu viimeisen tentin jälkeen ja siitä hän toki nautti, mutta tuskin olisi omilla kesätyörahoillaan raaskinut sellaiseen tuhlata.
Ymmärrän, että jos kotona on ollut niukkaa, niin saattaa tulla tuollainen tuhlailuvaihe kun pääsee rahoihin käsiksi. Itsellänikin oli sellainen lukion jälkeen, kun tein kesätöissä hurjasti ylitöitä ja sain paljon rahaa. Siinä purkautui sitten se lapsuuskodin niukkuus, ostin kalliin takin (jota käytin 8 vuotta) ja tein pikkuveljen kanssa reissun USA:han. Se oli minun ensimmäinen ulkomaanmatka, joka ei ollut joku luokkaretki. Perheen kanssa ei koskaan matkustettu, ei ollut varaa.
Mutta kyllä tuon tytön kanssa pitäisi jutella siitä, mitä eläminen maksaa. Ja hahmotella hieman, minkälaista tulotasoa se edellyttää, jos haluaa aikuisena maksaa asumisensa ja elämisensä ja sen lisäksi shoppailla turhan päiten ja matkustella. Mahdollisesti elättää myös lapsi tai pari ja maksaa autoilun kulut. Katselkaa yhdessä vaikka asuntojen vuokrailmoituksia ja myös myynti-ilmoituksia. Niiden kautta hahmottuu mitä se suurin ihmisten menoerä maksaa sillä tasolla, jota tyttö haluaa tavoitella.
Kaikki se raha mitä hän nyt kuluttaa, on poissa niistä tulevaisuuden mahdollisuuksista. Jos edes panisi ne rahansa ASP-tilille, voisi olla mahdollisuudet päästä kiinni omaan asuntoon valmistumisen jälkeen. Vuokra-asujilla menee helposti kaikki rahat niin ettei omaan asuntoon pysty säästämään ja sitten tehdään perhe ja siihen perheasuntoon ei ole varaa, kun ei ole ostettu ensin yksiötä. 18-vuotias ei pysty vielä tätä kaikkea hahmottamaan eikä elämisen kalleutta ylipäätään. Se on vanhemman tehtävä kertoa näistä, jotta nuori pystyy ymmärtämään valintojensa pitkäaikaiset seuraukset.
Mikä ihmeen tuhlailuvaihe? Eivät kaikki elä yhtä askeettisesti kuin sinun lapsesi, ei edes tarvitse. Ainakaan minä en haluaisi elää niin, että ostaisin vain jonkun hupparin kerran vuodessa. On aivan normaalia, että nuori haluaa muutakin kuin sen yhden vaatteen ja että hän ei halua kulkea vuosia samoissa vaatteissa.
Älä ole HÖLMÖ.